12 LUKU.

Jobin vastaus: Ystävät ovat ylpeitä, itseviisaita ja sydämettömiä; Jumala tekee, niinkuin hän tahtoo.

12¹Job vastasi ja sanoi:

²"Totisesti, te yksin olette kansa,

ja teidän mukananne kuolee viisaus!

³

yhtä hyvin kuin teillä;

en ole minä teitä huonompi,

ja kuka ei moisia tietäisi?

⁴Ystävänsä pilkkana on hän,

jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi,

hurskas, nuhteeton on pilkkana.

⁵Turvassa olevan mielestä

sopii onnettomuudelle ylenkatse;

se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

⁶

turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa,

ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." —

⁷"Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua,

ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;

⁸tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua,

ja meren kalat kertovat sinulle.

⁹Kuka kaikista näistä ei tietäisi,

että Herran käsi on tämän tehnyt,

¹⁰

elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" —

¹¹

ja suulaki maista ruuan makua?"

¹²"Vanhuksilla on viisautta,

ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." —

¹³"Jumalalla on viisaus ja voima,

hänellä neuvo ja ymmärrys.

¹⁴

kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.

¹⁵Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus;

hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.

¹⁶Hänen on väkevyys ja ymmärrys;

hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.

¹⁷

paljaiksi riistettyinä

ja tekee tuomarit tyhmiksi.

¹⁸Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa

ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.

¹⁹Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä,

ja ikimahtavat hän kukistaa.

²⁰Hän hämmentää luotettavain puheen

ja ottaa pois vanhoilta taidon.

²¹

ja aukaisee virtojen padot.

²²

ja tuo valoon pilkkopimeän.

²³

ja hän hävittää ne,

hän laajentaa kansakunnat,

ja hän kuljettaa ne pois.

²⁴Maan kansan päämiehiltä

hän ottaa ymmärryksen

ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.

²⁵He haparoivat pimeässä valoa vailla,

ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."