11 LUKU.

Soofarin ensimmäinen puhe: Jumala, jonka viisaus on tutkimaton, näkee sen, mikä ihmiseltä on salattu; jos hän puhuisi, niin hän osoittautuisi sekä oikeamieliseksi että lempeäksi tuomariksi. Job rukoilkoon häntä; silloin koittaa hänelle jälleen onnen päivä.

11¹Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

²"Jäisikö suulas puhe vastausta vaille,

ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

³Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan,

niin että saisit pilkata,

kenenkään sinua häpeään häätämättä?

⁴Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä,

ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

⁵Mutta jospa Jumala puhuisi

ja avaisi huulensa sinua vastaan

⁶ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet,

että hänellä on ymmärrystä monin verroin!

Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon

montakin pahaa tekoasi.

⁷

tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

⁸

syvempi kuin tuonela — mitä voit ymmärtää?

⁹Se on pitempi kuin maa

ja laveampi kuin meri.

¹⁰

ja kutsuu oikeuden kokoon,

niin kuka voi häntä estää?

¹¹Sillä hän tuntee valheen miehet,

vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

¹²Onttopäinen mies voi viisastua

ja villiaasin varsa ihmistyä.

¹³Jos sinäkin valmistat sydämesi

ja ojennat kätesi hänen puoleensa —

¹⁴mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas

äläkä anna petoksen asua majoissasi —

¹⁵silloin saat kohottaa kasvosi

ilman häpeän tahraa,

olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

¹⁶Silloin unhotat onnettomuutesi,

muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

¹⁷

pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

¹⁸Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo;

tähystelet — käyt turvallisesti levolle,

¹⁹

ja monet etsivät sinun suosiotasi.

²⁰

turvapaikka on heiltä mennyt,

ja heidän toivonsa on huokaus."

12 LUKU.

Jobin vastaus: Ystävät ovat ylpeitä, itseviisaita ja sydämettömiä; Jumala tekee, niinkuin hän tahtoo.

12¹Job vastasi ja sanoi:

²"Totisesti, te yksin olette kansa,

ja teidän mukananne kuolee viisaus!

³

yhtä hyvin kuin teillä;

en ole minä teitä huonompi,

ja kuka ei moisia tietäisi?

⁴Ystävänsä pilkkana on hän,

jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi,

hurskas, nuhteeton on pilkkana.

⁵Turvassa olevan mielestä

sopii onnettomuudelle ylenkatse;

se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

⁶

turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa,

ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." —

⁷"Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua,

ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;

⁸tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua,

ja meren kalat kertovat sinulle.

⁹Kuka kaikista näistä ei tietäisi,

että Herran käsi on tämän tehnyt,

¹⁰

elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" —

¹¹

ja suulaki maista ruuan makua?"

¹²"Vanhuksilla on viisautta,

ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." —

¹³"Jumalalla on viisaus ja voima,

hänellä neuvo ja ymmärrys.

¹⁴

kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.

¹⁵Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus;

hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.

¹⁶Hänen on väkevyys ja ymmärrys;

hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.

¹⁷

paljaiksi riistettyinä

ja tekee tuomarit tyhmiksi.

¹⁸Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa

ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.

¹⁹Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä,

ja ikimahtavat hän kukistaa.

²⁰Hän hämmentää luotettavain puheen

ja ottaa pois vanhoilta taidon.

²¹

ja aukaisee virtojen padot.

²²

ja tuo valoon pilkkopimeän.

²³

ja hän hävittää ne,

hän laajentaa kansakunnat,

ja hän kuljettaa ne pois.

²⁴Maan kansan päämiehiltä

hän ottaa ymmärryksen

ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.

²⁵He haparoivat pimeässä valoa vailla,

ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."

13 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Ystävät puolustavat Jumalaa väärällä puheella; Job on valmis puhumaan asiansa Jumalalle, kunhan hän suostuisi kuulemaan, peljättämättä häntä kauhuillansa.

13¹"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt,

korvani kuullut ja sitä tarkannut.

²

en ole minä teitä huonompi.

³Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle,

minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.

⁴

olette puoskareita kaikki tyynni.

⁵

niin se olisi teille viisaudeksi luettava!

⁶Kuulkaa siis, mitä minä todistan,

ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.

⁷Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella

ja puhua vilppiä hänen puolestaan;

⁸tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä

tahi ajaa Jumalan asiaa?

⁹

kun hän käy teitä tutkimaan;

tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?

¹⁰Hän teitä ankarasti rankaisee,

jos salassa olette puolueellisia.

¹¹Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä

ja hänen kauhunsa teitä valtaa?

¹²Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne,

savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.

¹³Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun,

käyköön minun miten tahansa.

¹⁴

ja panen henkeni kämmenelleni?

¹⁵Katso, hän surmaa minut,

en minä enää mitään toivo;

tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

¹⁶

sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.

¹⁷Kuulkaa tarkasti minun puhettani,

ja mitä minä lausun korvienne kuullen.

¹⁸Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta;

minä tiedän, että olen oikeassa.

¹⁹Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan?

Silloin minä vaikenen ja kuolen.

²⁰Kahta vain älä minulle tee,

niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:

²¹

ja älköön kauhusi minua peljättäkö;

²²sitten haasta, niin minä vastaan,

tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.

²³Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku?

Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

²⁴

ja pidät minua vihollisenasi?

²⁵Lentävää lehteäkö peljätät,

kuivunutta korttako vainoat,

²⁶

ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,

²⁷

vartioitset kaikkia minun polkujani

ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" —

²⁸

kuin koinsyömä vaate."