11 LUKU.

Soofarin ensimmäinen puhe: Jumala, jonka viisaus on tutkimaton, näkee sen, mikä ihmiseltä on salattu; jos hän puhuisi, niin hän osoittautuisi sekä oikeamieliseksi että lempeäksi tuomariksi. Job rukoilkoon häntä; silloin koittaa hänelle jälleen onnen päivä.

11¹Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

²"Jäisikö suulas puhe vastausta vaille,

ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

³Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan,

niin että saisit pilkata,

kenenkään sinua häpeään häätämättä?

⁴Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä,

ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

⁵Mutta jospa Jumala puhuisi

ja avaisi huulensa sinua vastaan

⁶ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet,

että hänellä on ymmärrystä monin verroin!

Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon

montakin pahaa tekoasi.

⁷

tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

⁸

syvempi kuin tuonela — mitä voit ymmärtää?

⁹Se on pitempi kuin maa

ja laveampi kuin meri.

¹⁰

ja kutsuu oikeuden kokoon,

niin kuka voi häntä estää?

¹¹Sillä hän tuntee valheen miehet,

vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

¹²Onttopäinen mies voi viisastua

ja villiaasin varsa ihmistyä.

¹³Jos sinäkin valmistat sydämesi

ja ojennat kätesi hänen puoleensa —

¹⁴mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas

äläkä anna petoksen asua majoissasi —

¹⁵silloin saat kohottaa kasvosi

ilman häpeän tahraa,

olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

¹⁶Silloin unhotat onnettomuutesi,

muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

¹⁷

pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

¹⁸Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo;

tähystelet — käyt turvallisesti levolle,

¹⁹

ja monet etsivät sinun suosiotasi.

²⁰

turvapaikka on heiltä mennyt,

ja heidän toivonsa on huokaus."