Raamattu 1933/-38 (KR38)

10 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Miksi Jumala häntä, viatonta ihmistä, vaivaa? Onko hän luotu vihattavaksi ja vainottavaksi? Jospa hän ei olisi syntynytkään!

101'Minun sieluni on kyllästynyt elämään;

minä päästän valitukseni valloilleen

ja puhun sieluni murheessa,

2minä sanon Jumalalle:

"Älä tuomitse minua syylliseksi;

ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

3Onko sinulla hyötyä siitä,

että teet väkivaltaa,

että oman käsialasi hylkäät,

mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

4

10:4
1. Sam. 16:7
Onko sinulla lihan silmät,

katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

5Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät,

ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

6koska etsit vääryyttä minusta

ja tutkit minun syntiäni,

7vaikka tiedät, etten ole syyllinen

ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

8

10:8
Ps. 119:73
Ps. 139:13
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet;

yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

9

10:9
1. Moos. 2:7
1. Moos. 3:19,23
Ps. 103:14
Muista, että sinä olet muovaillut minut

niinkuin saven,

ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa

ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

11Sinä puetit minut nahalla ja lihalla

ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

12

10:12
Ap. t. 17:28
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut,

ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

13Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän;

minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua,

ja minun rikostani et antanut anteeksi.

15Jos olisin syyllinen, niin voi minua!

Ja vaikka olisin oikeassa,

en kuitenkaan voisi päätäni nostaa,

häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16

10:16
Jes. 38:13
Jos minun pääni nousee,

niin sinä ajat minua niinkuin leijona

ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan,

ja vihasi minuun kasvaa,

ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

18

10:18
Job 3:11
Miksi toit minut ilmoille äitini

kohdusta?

Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

19Niin minä olisin,

niinkuin minua ei olisi ollutkaan;

minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

20

10:20
Ps. 39:14
Ovathan päiväni vähissä;

hän antakoon minun olla rauhassa,

hän kääntyköön minusta pois,

että hiukkasen ilostuisin,

21ennenkuin lähden, ikinä palajamatta,

pimeyden ja synkeyden maahan,

22maahan, jonka pimeys on

synkkä pilkkopimeä ja sekasorto

ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."