9 LUKU.
Pelastuksen aika ja rauhanruhtinas. Jumalan viha ja rankaiseva käsi.
91
Luuk. 1:79
Joh. 1:9
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valkeuden;
jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
niille loistaa valkeus.
2
Sinä lisäät kansan,
annat sille suuren ilon;
he iloitsevat sinun edessäsi,
niinkuin elonaikana iloitaan,
niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.
3
Jes. 10:26
Jes. 14:5
Sillä heidän kuormansa ikeen,
heidän olkainsa vitsan
ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet
niinkuin Midianin päivänä;
4
ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät
ja verellä tahratut vaipat
poltetaan ja tulella kulutetaan.
5
Ps. 45:4
Jer. 32:19
Sak. 9:10
Luuk. 1:31
Luuk. 2:7,11
Joh. 3:16
Room. 8:32
Ef. 2:14
2. Tess. 3:16
Sillä lapsi on meille syntynyt,
poika on meille annettu,
jonka hartioilla on herraus,
ja hänen nimensä on:
Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
6
Dan. 7:14
Luuk. 1:32
Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton
Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa;
se perustetaan ja vahvistetaan
tuomiolla ja vanhurskaudella
nyt ja iankaikkisesti.
Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.
7Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan,
ja se iski Israeliin,
8ja sen sai tuntea koko kansa,
Efraim ja Samarian asukkaat,
mutta he sanoivat ylpeydessään
ja sydämensä kopeudessa:
9"Tiilikivet sortuivat maahan,
mutta me rakennamme hakatuista kivistä;
metsäviikunapuut lyötiin poikki,
mutta me panemme setripuita sijaan".
10Silloin Herra nostatti sitä vastaan Resinin ahdistajat
ja kiihoitti sen viholliset,
11
Jes. 10:4
aramilaiset edestä ja filistealaiset takaa,
ja he söivät Israelia suun täydeltä.
Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,
ja vielä on hänen kätensä ojennettu.
12Mutta kansa ei palannut kurittajansa tykö,
eivätkä he etsineet Herraa Sebaotia.
13
Jes. 10:33
Jes. 19:15
Sentähden Herra katkaisi Israelilta
pään ja hännän, palmunlehvän ja kaislan,
yhtenä päivänä.
14Vanhin ja arvomies on pää,
mutta profeetta, joka valhetta
opettaa, on häntä.
15
Ja tämän kansan johtajat tulivat eksyttäjiksi,
ja johdettavat joutuivat hämminkiin.
16Sentähden Herra ei iloitse sen nuorista miehistä
eikä armahda sen orpoja ja leskiä,
sillä he ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä,
ja jokainen suu puhuu hulluutta.
Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,
ja vielä on hänen kätensä ojennettu.
17Sillä jumalattomuus palaa tulena,
kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet
ja sytyttää sankan metsän,
niin että se savuna tupruaa ilmaan.
18Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan,
ja kansa on kuin tulen syötävänä;
toinen ei sääli toistansa.
19Ahmivat oikealta, mutta on yhä nälkä,
syövät vasemmalta, mutta eivät saa kylläänsä;
jokainen syö oman käsivartensa lihaa:
20Manasse Efraimia ja Efraim Manassea,
molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun.
Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,
ja vielä on hänen kätensä ojennettu.