63 LUKU.

Pakanakansoille kostetaan. Katuvan Israelin rukous.

63¹

tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta,

tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee

suuressa voimassansa?

"Minä, joka puhun vanhurskautta,

joka olen voimallinen auttamaan."

²

miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

³"Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,

ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;

minä poljin heidät vihassani,

tallasin heidät kiivaudessani,

ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni

ja minä tahrasin koko pukuni.

⁴

ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

⁵

ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.

Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,

ja minun vihani minua tuki.

⁶

ja juovutin heidät kiivaudellani;

minä vuodatin maahan heidän verensä."

⁷

Herran ylistettäviä tekoja,

kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,

suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,

mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa

ja suuressa armossansa.

⁸Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,

he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";

ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

⁹

oli hänelläkin ahdistus,

ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.

Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään

hän lunasti heidät,

nosti heitä ja kantoi heitä

kaikkina muinaisina päivinä.

¹⁰

ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;

ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,

hän itse soti heitä vastaan.

¹¹

muisti Moosesta:

Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,

heidät ynnä hänen laumansa paimenen?

Missä on hän, joka pani tämän sydämeen

Pyhän Henkensä;

¹²hän, joka antoi kunniansa käsivarren

kulkea Mooseksen oikealla puolella,

joka halkaisi vedet heidän edestänsä

tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

¹³hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä

niinkuin hevosia erämaassa,

eivätkä he kompastelleet?

¹⁴Niinkuin karja astuu alas laaksoon,

niin vei Herran Henki heidät lepoon.

Niin sinä olet kansaasi johdattanut,

tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

¹⁵

katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta.

Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi?

Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi

ovat minulta sulkeutuneet.

¹⁶

sillä Aabraham ei meistä tiedä

eikä Israel meitä tunne:

sinä, Herra, olet meidän isämme;

"meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.

¹⁷

sinun teiltäsi, Herra,

ja annoit meidän sydämemme paatua,

niin ettemme sinua pelkää?

Palaja takaisin palvelijaisi tähden,

perintöosasi sukukuntain tähden.

¹⁸

sai pitää perintönsä;

meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

¹⁹Me olemme niinkuin ne,

joita sinä et ole ikinä hallinnut,

olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.

64 LUKU.

Israelin valitus.

64¹ (63:19b)

niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi,

1 (1) niinkuin risut leimahtavat tuleen,

niinkuin vesi tulella kiehuu,

²että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi

ja kansat vapisisivat sinun kasvojesi edessä,

³ (2) kun sinä teet peljättäviä tekoja,

joita emme odottaa voineet!

Oi, jospa astuisit alas,

niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!

⁴ (3) Ei ole ikiajoista kuultu,

ei ole korviin tullut,

ei ole silmä nähnyt

muuta Jumalaa, paitsi sinut,

joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.

⁵ (4) Sinä käyt niitä kohden,

jotka ilolla vanhurskautta tekevät

ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat.

Katso, sinä vihastuit,

ja me jouduimme synnin alaisiksi;

niin on ollut ikiajoista asti —

saammeko avun?

⁶ (5)

ja niinkuin tahrattu vaate

oli kaikki meidän vanhurskautemme.

Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet,

ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.

⁷ (6) Ei ole ketään,

joka avukseen huutaa sinun nimeäsi,

joka herää pitämään sinusta kiinni;

sillä sinä olet peittänyt kasvosi meiltä,

jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.

⁸ (7)

me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme,

kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

⁹ (8)

äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja.

Katso ja huomaa,

että me kaikki olemme sinun kansasi.

¹⁰ (9) Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi,

Siion on erämaaksi tullut,

Jerusalem autioksi.

¹¹ (10)

jossa isämme sinua ylistivät,

on tulella poltettu,

ja rauniona on kaikki meille kallisarvoinen.

¹² (11) Vaikka nämä näin ovat,

voitko, Herra, pidättää itsesi,

voitko olla vaiti ja vaivata meitä ylenmäärin?

65 LUKU.

Pelastus ja kadotus. Uudet taivaat ja uusi maa.

65¹

jotka eivät minua kysyneet,

niiden löydettäväksi,

jotka eivät minua etsineet;

minä olen sanonut kansalle,

joka ei ole otettu minun nimiini:

Tässä minä olen, tässä minä olen!

²

uppiniskaista kansaa kohden,

joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä,

omain ajatustensa mukaan;

³kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa,

vasten kasvojani,

uhraa puutarhoissa

ja suitsuttaa tiilikivialttareilla.

⁴He asustavat haudoissa

ja yöpyvät salaisiin paikkoihin;

he syövät sianlihaa,

ja saastaiset liemet on heillä astioissansa.

⁵

älä tule minua lähelle,

sillä minä olen sinulle pyhä".

Nämä ovat savu minun sieramissani,

tuli, joka palaa kaiken päivää.

⁶

En ole minä vaiti, vaan minä maksan,

maksan heille helmaan

⁷

ynnä teidän isienne pahat teot, sanoo Herra,

niiden, jotka ovat vuorilla suitsuttaneet

ja kukkuloilla minua häväisseet;

ja ensiksi minä mittaan heille

palkan heidän helmaansa.

⁸Näin sanoo Herra:

Niinkuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua:

"Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus",

niin teen minä palvelijaini tähden,

etten kaikkea hävittäisi.

⁹

ja Juudasta vuorteni perillisen;

ja minun valittuni saavat periä maan,

ja minun palvelijani saavat siinä asua.

¹⁰

ja Aakorin laakso karjan lepopaikkana

minun kansallani, joka minua etsii.

¹¹Mutta te, jotka hylkäätte Herran

ja unhotatte minun pyhän vuoreni,

jotka valmistatte Gadille pöydän

ja vuodatatte uhrijuomaa Menille —

¹²

ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi,

sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin,

ettekä kuulleet, kun minä puhuin,

vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni,

ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista.

¹³

Katso, minun palvelijani syövät,

mutta te näette nälkää;

katso, minun palvelijani juovat,

mutta te kärsitte janoa;

katso, minun palvelijani iloitsevat,

mutta te joudutte häpeään.

¹⁴Katso, minun palvelijani riemuitsevat

sydämen onnesta,

mutta te huudatte sydämen tuskasta

ja voivotatte mielimurteissanne.

¹⁵

minun valituilleni:

"Niin sinut surmatkoon Herra, Herra!"

Mutta palvelijoilleen hän on antava toisen nimen.

¹⁶

siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen,

ja joka maassa vannoo,

vannoo totisen Jumalan nimeen;

sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut

ja peitossa minun silmiltäni.

¹⁷

ja uuden maan.

Entisiä ei enää muisteta,

eivätkä ne enää ajatukseen astu;

¹⁸

siitä, mitä minä luon.

Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin,

riemuksi sen kansan.

¹⁹

ja riemuitsen kansastani;

eikä siellä enää kuulla itkun ääntä

eikä valituksen ääntä.

²⁰

joka eläisi vain muutaman päivän,

ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää;

sillä nuorin kuolee satavuotiaana,

ja vasta satavuotiaana

synnintekijä joutuu kiroukseen.

²¹

he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;

²²

eivät istuta muitten syödä;

sillä niinkuin puitten päivät ovat,

niin ovat elinpäivät minun kansassani.

Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

²³

eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi,

sillä he ovat Herran siunattujen siemen,

ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.

²⁴

heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

²⁵

ja leijona syö rehua niinkuin raavas,

ja käärmeen ruokana on maan tomu;

ei missään minun pyhällä vuorellani

tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.