61 LUKU.

Israelin lohdutus.

61¹

sillä hän on voidellut minut

julistamaan ilosanomaa nöyrille,

lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä,

julistamaan vangituille vapautusta

ja kahlituille kirvoitusta,

²

ja meidän Jumalamme kostonpäivää,

lohduttamaan kaikkia murheellisia,

³

antamaan heille — juhlapäähineen tuhkan sijaan,

iloöljyä murheen sijaan,

ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan;

ja heidän nimensä on oleva

"vanhurskauden tammet", "Herran istutus",

hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.

⁴

kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat;

ja he uudistavat rauniokaupungit,

jotka ovat olleet autiot polvesta polveen.

⁵

muukalaiset teidän peltomiehinänne

ja viinitarhureinanne.

⁶

sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi;

te saatte nauttia kansain rikkaudet

ja periä heidän kunniansa.

⁷

ja pilkatut saavat riemuita osastansa.

Niin he saavat kaksinkertaisen perinnön maassansa;

heillä on oleva iankaikkinen ilo.

⁸

vihaan vääryyttä ja ryöstöä;

ja minä annan heille palkan uskollisesti

ja teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton.

⁹Heidän siemenensä tulee tunnetuksi

kansain keskuudessa

ja heidän jälkeläisensä

kansakuntien keskellä;

kaikki, jotka näkevät heitä,

tuntevat heidät Herran siunaamaksi siemeneksi.

¹⁰

minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani,

sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet

ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan,

yljän kaltaiseksi,

joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi,

ja morsiamen kaltaiseksi,

joka on koruillansa kaunistettu.

¹¹Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa

ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan,

niin saattaa Herra, Herra

versomaan vanhurskauden ja kiitoksen

kaikkien kansojen nähden.

62 LUKU.

Siionin kunnia ja autuus.

62¹

ja Jerusalemin tähden en lepoa saa,

ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi

ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.

²

kaikki kuninkaat sinun kunniasi;

ja sinulle annetaan uusi nimi,

jonka Herran suu säätää.

³Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä

ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä.

⁴

eikä sinun maatasi enää sanota "autioksi";

vaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni"

ja sinun maatasi "aviovaimoksi",

sillä Herra rakastaa sinua,

ja sinun maasi otetaan avioksi.

⁵

niin sinun lapsesi ottavat sinut omaksensa;

ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta,

niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.

⁶Sinun muureillesi, Jerusalem,

minä asetan vartijat;

älkööt he milloinkaan vaietko,

ei päivällä eikä yöllä.

Te, jotka ylistätte Herraa,

älkää itsellenne lepoa suoko.

⁷

ennenkuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin,

tehnyt sen ylistykseksi maassa.

⁸

oikean kätensä ja väkevyytensä käsivarren kautta:

En totisesti minä enää anna jyviäsi

sinun vihollistesi ruuaksi,

eivätkä juo enää muukalaiset sinun viiniäsi,

josta sinä olet vaivan nähnyt.

⁹Vaan jotka viljan kokoavat,

ne sen syövät ja ylistävät Herraa;

ja jotka viinin korjaavat,

ne sen juovat minun pyhissä esikartanoissani.

¹⁰

tasoittakaa kansalle tie,

tehkää, tehkää valtatie,

raivatkaa kivet pois,

kohottakaa lippu kansoille.

¹¹

maan ääriin asti:

Sanokaa tytär Siionille:

Katso, sinun pelastuksesi tulee.

Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa,

hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.

¹²

"Herran lunastetuiksi";

ja sinua kutsutaan "halutuksi",

"kaupungiksi, joka ei ole hyljätty".

63 LUKU.

Pakanakansoille kostetaan. Katuvan Israelin rukous.

63¹

tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta,

tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee

suuressa voimassansa?

"Minä, joka puhun vanhurskautta,

joka olen voimallinen auttamaan."

²

miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

³"Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,

ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;

minä poljin heidät vihassani,

tallasin heidät kiivaudessani,

ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni

ja minä tahrasin koko pukuni.

⁴

ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

⁵

ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.

Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,

ja minun vihani minua tuki.

⁶

ja juovutin heidät kiivaudellani;

minä vuodatin maahan heidän verensä."

⁷

Herran ylistettäviä tekoja,

kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,

suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,

mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa

ja suuressa armossansa.

⁸Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,

he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";

ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

⁹

oli hänelläkin ahdistus,

ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.

Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään

hän lunasti heidät,

nosti heitä ja kantoi heitä

kaikkina muinaisina päivinä.

¹⁰

ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;

ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,

hän itse soti heitä vastaan.

¹¹

muisti Moosesta:

Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,

heidät ynnä hänen laumansa paimenen?

Missä on hän, joka pani tämän sydämeen

Pyhän Henkensä;

¹²hän, joka antoi kunniansa käsivarren

kulkea Mooseksen oikealla puolella,

joka halkaisi vedet heidän edestänsä

tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

¹³hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä

niinkuin hevosia erämaassa,

eivätkä he kompastelleet?

¹⁴Niinkuin karja astuu alas laaksoon,

niin vei Herran Henki heidät lepoon.

Niin sinä olet kansaasi johdattanut,

tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

¹⁵

katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta.

Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi?

Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi

ovat minulta sulkeutuneet.

¹⁶

sillä Aabraham ei meistä tiedä

eikä Israel meitä tunne:

sinä, Herra, olet meidän isämme;

"meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.

¹⁷

sinun teiltäsi, Herra,

ja annoit meidän sydämemme paatua,

niin ettemme sinua pelkää?

Palaja takaisin palvelijaisi tähden,

perintöosasi sukukuntain tähden.

¹⁸

sai pitää perintönsä;

meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

¹⁹Me olemme niinkuin ne,

joita sinä et ole ikinä hallinnut,

olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.