51 LUKU.

Herra rohkaisee ja lohduttaa kansaansa. Sorrettu Siion vapahdetaan.

51¹Kuulkaa minua,

te jotka vanhurskauteen pyritte,

te jotka Herraa etsitte.

Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut,

ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.

²

ja Saaraa, joka teidät synnytti.

Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin;

mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.

³

lohduttaa kaikki sen rauniot,

hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin

ja sen arosta kuin Herran puutarhan;

siellä on oleva riemu ja ilo,

kiitos ja ylistysvirren ääni.

⁴

kuule minua, kansakuntani,

sillä minusta lähtee laki,

ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.

⁵

minun autuuteni ilmestyy,

minun käsivarteni tuomitsevat kansat;

minua odottavat merensaaret

ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.

⁶

ja katsokaa maata, joka alhaalla on,

sillä taivaat katoavat kuin savu

ja maa hajoaa kuin vaate

ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket,

mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti,

ja minun vanhurskauteni ei kukistu.

⁷

kansa, jonka sydämessä on minun lakini:

älkää peljätkö ihmisten pilkkaa

älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.

⁸

koiperhonen syö heidät niinkuin villan,

mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti,

minun autuuteni polvesta polveen.

⁹

sinä Herran käsivarsi;

heräjä niinkuin muinaisina päivinä,

ammoisten sukupolvien aikoina.

Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi,

joka lävistit lohikäärmeen?

¹⁰

suuren syvyyden vedet,

joka teit meren syvänteet tieksi

lunastettujen kulkea?

¹¹

ja tulevat Siioniin riemuiten,

päänsä päällä iankaikkinen ilo.

Riemu ja ilo saavuttavat heidät,

mutta murhe ja huokaus pakenevat.

¹²

mikä olet sinä,

että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen,

ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,

¹³

joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan,

ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa,

kun hän tähtää tuhotaksensa?

Mutta missä on sortajan viha?

¹⁴Pian päästetään kumaraan koukistunut

vapaaksi kahleistaan:

ei hän kuole, ei kuoppaan jää,

eikä häneltä leipä puutu.

¹⁵

joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat,

jonka nimi on Herra Sebaot.

¹⁶

minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon,

pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan

ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani".

¹⁷

sinä joka olet juonut Herran kädestä

hänen vihansa maljan,

joka olet päihdyttävän pikarin juonut,

tyhjäksi särpinyt.

¹⁸Ei kukaan kaikista lapsista,

jotka hän oli synnyttänyt,

ollut häntä taluttamassa;

ei kukaan kaikista lapsista,

jotka hän oli kasvattanut,

hänen käteensä tarttunut.

¹⁹

kuka sinua surkuttelee —

tuho ja turmio, nälkä ja miekka;

millä voin sinua lohduttaa?

²⁰

joka kadun kulmassa,

niinkuin antiloopit pyydyshaudassa,

täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.

²¹Sentähden kuule tätä, sinä poloinen,

joka olet juopunut, vaikka et viinistä:

²²Näin sanoo sinun Herrasi,

Herra sinun Jumalasi,

joka ajaa kansansa asian:

Katso, minä otan sinun kädestäsi

päihdyttävän maljan, vihani pikarin;

ei tarvitse sinun siitä enää juoda.

²³

jotka sinulle sanoivat:

"Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi";

ja sinä panit selkäsi maaksi

ja kaduksi kulkijoille.