50 LUKU.

Siionin syyllisyys ja Herran pelastava voima. Herran palvelijan kärsivällisyys ja horjumaton luottamus. Lohdutus ja uhkaus.

50¹

Missä on teidän äitinne erokirja,

jolla olisin lähettänyt hänet pois?

Tai kuka on minun velkojani,

jolle minä olisin teidät myynyt?

Katso, pahojen tekojenne tähden te olette myydyt,

teidän rikkomustenne tähden

on äitinne lähetetty pois.

²

miksi ei kukaan vastannut, kun minä huusin?

Onko minun käteni liian lyhyt vapahtamaan,

olenko minä voimaton auttamaan?

Katso, nuhtelullani minä kuivaan meren,

minä teen virrat erämaaksi,

niin että niitten kalat mätänevät,

kun ei ole vettä;

ne kuolevat janoon.

³

ja panen murhepuvun niitten verhoksi.

⁴

opetuslasten kielen,

niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä;

hän herättää aamu aamulta,

herättää minun korvani kuulemaan

opetuslasten tavalla.

⁵

minä en ole niskoitellut, en vetäytynyt pois.

⁶

poskieni parran revittäväksi,

en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä.

⁷Herra, Herra auttaa minua;

sentähden ei minuun pilkka koskenut,

sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi,

sillä minä tiedän, etten häpeään joudu.

⁸

joka minut vanhurskaaksi tuomitsee.

Kuka voi minun kanssani riidellä?

Astukaamme yhdessä esiin!

Kuka on minun vastapuoleni?

Tulkoon tänne lähelleni!

⁹

kuka minut syylliseksi tuomitsee?

Katso, kaikki he hajoavat kuin vaate;

koi heidät syö.

¹⁰Kuka teistä pelkää Herraa

ja kuulee hänen palvelijansa ääntä?

Joka vaeltaa pimeydessä

ja valoa vailla,

se luottakoon Herran nimeen

ja turvautukoon Jumalaansa.

¹¹Mutta katso, te kaikki, jotka palon sytytätte,

te palavilla nuolilla varustetut,

suistukaa oman tulenne liekkeihin,

niihin palaviin nuoliin, jotka olette sytyttäneet.

Minun kädestäni tämä teille tulee;

vaivassa täytyy teidän asua.

51 LUKU.

Herra rohkaisee ja lohduttaa kansaansa. Sorrettu Siion vapahdetaan.

51¹Kuulkaa minua,

te jotka vanhurskauteen pyritte,

te jotka Herraa etsitte.

Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut,

ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.

²

ja Saaraa, joka teidät synnytti.

Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin;

mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.

³

lohduttaa kaikki sen rauniot,

hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin

ja sen arosta kuin Herran puutarhan;

siellä on oleva riemu ja ilo,

kiitos ja ylistysvirren ääni.

⁴

kuule minua, kansakuntani,

sillä minusta lähtee laki,

ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.

⁵

minun autuuteni ilmestyy,

minun käsivarteni tuomitsevat kansat;

minua odottavat merensaaret

ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.

⁶

ja katsokaa maata, joka alhaalla on,

sillä taivaat katoavat kuin savu

ja maa hajoaa kuin vaate

ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket,

mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti,

ja minun vanhurskauteni ei kukistu.

⁷

kansa, jonka sydämessä on minun lakini:

älkää peljätkö ihmisten pilkkaa

älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.

⁸

koiperhonen syö heidät niinkuin villan,

mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti,

minun autuuteni polvesta polveen.

⁹

sinä Herran käsivarsi;

heräjä niinkuin muinaisina päivinä,

ammoisten sukupolvien aikoina.

Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi,

joka lävistit lohikäärmeen?

¹⁰

suuren syvyyden vedet,

joka teit meren syvänteet tieksi

lunastettujen kulkea?

¹¹

ja tulevat Siioniin riemuiten,

päänsä päällä iankaikkinen ilo.

Riemu ja ilo saavuttavat heidät,

mutta murhe ja huokaus pakenevat.

¹²

mikä olet sinä,

että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen,

ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,

¹³

joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan,

ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa,

kun hän tähtää tuhotaksensa?

Mutta missä on sortajan viha?

¹⁴Pian päästetään kumaraan koukistunut

vapaaksi kahleistaan:

ei hän kuole, ei kuoppaan jää,

eikä häneltä leipä puutu.

¹⁵

joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat,

jonka nimi on Herra Sebaot.

¹⁶

minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon,

pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan

ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani".

¹⁷

sinä joka olet juonut Herran kädestä

hänen vihansa maljan,

joka olet päihdyttävän pikarin juonut,

tyhjäksi särpinyt.

¹⁸Ei kukaan kaikista lapsista,

jotka hän oli synnyttänyt,

ollut häntä taluttamassa;

ei kukaan kaikista lapsista,

jotka hän oli kasvattanut,

hänen käteensä tarttunut.

¹⁹

kuka sinua surkuttelee —

tuho ja turmio, nälkä ja miekka;

millä voin sinua lohduttaa?

²⁰

joka kadun kulmassa,

niinkuin antiloopit pyydyshaudassa,

täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.

²¹Sentähden kuule tätä, sinä poloinen,

joka olet juopunut, vaikka et viinistä:

²²Näin sanoo sinun Herrasi,

Herra sinun Jumalasi,

joka ajaa kansansa asian:

Katso, minä otan sinun kädestäsi

päihdyttävän maljan, vihani pikarin;

ei tarvitse sinun siitä enää juoda.

²³

jotka sinulle sanoivat:

"Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi";

ja sinä panit selkäsi maaksi

ja kaduksi kulkijoille.

52 LUKU.

Ilosanoma Siionin vapahduksesta.

52¹

pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem,

sinä pyhä kaupunki.

Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi

ympärileikkaamaton eikä saastainen.

²Pudista päältäsi tomu,

nouse istuimellesi, Jerusalem;

irroita kahleet kaulastasi,

sinä vangittu tytär Siion.

³

Ilmaiseksi teidät myytiin,

rahatta teidät lunastetaan.

⁴

Minun kansani meni ensin alas Egyptiin

asumaan siellä muukalaisena,

ja sitten Assur sorti sitä ilman syytä.

⁵

sanoo Herra,

kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi?

Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra,

ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät.

⁶Sentähden minun kansani

on tunteva minun nimeni,

sentähden se on tunteva sinä päivänä,

että minä olen se, joka sanon:

"Katso, tässä minä olen".

⁷

ilosanoman tuojan jalat,

hänen, joka julistaa rauhaa,

ilmoittaa hyvän sanoman,

joka julistaa pelastusta,

sanoo Siionille:

"Sinun Jumalasi on kuningas!"

⁸

kaikki he riemuitsevat,

sillä he näkevät silmästä silmään,

kuinka Herra palajaa Siioniin.

⁹

kaikki te Jerusalemin rauniot,

sillä Herra lohduttaa kansansa,

lunastaa Jerusalemin.

¹⁰

kaikkien kansojen nähden,

ja kaikki maan ääret saavat nähdä

meidän Jumalamme autuuden.

¹¹

älkää koskeko saastaiseen;

lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa,

te Herran aseenkantajat.

¹²

ei paeten kulkea;

sillä Herra käy teidän edellänne,

Israelin Jumala seuraa suojananne.