49 LUKU.

Herran palvelijan kutsumus. Israelin ihmeellinen pelastus.

49¹

ja tarkatkaa, kaukaiset kansat.

Herra on minut kutsunut

hamasta äidinkohdusta saakka,

hamasta äitini helmasta

minun nimeni maininnut.

²

terävän miekan kaltaiseksi,

kätki minut kätensä varjoon;

hän teki minut hiotuksi nuoleksi,

talletti minut viineensä.

³

sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni".

⁴Mutta minä sanoin:

"Hukkaan minä olen itseäni vaivannut,

kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään;

kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa,

minun palkkani on Jumalan tykönä".

⁵Ja nyt sanoo Herra,

joka on minut palvelijakseen valmistanut

hamasta äitini kohdusta,

palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä,

niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa —

ja minä olen kallis Herran silmissä,

minun Jumalani on tullut minun voimakseni —

⁶

joka olet minun palvelijani,

kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat

ja tuoda takaisin Israelin säilyneet:

minä panen sinut pakanain valkeudeksi,

että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

⁷

hänen Pyhänsä,

syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle,

valtiaitten orjalle:

Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan,

ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan

Herran tähden, joka on uskollinen,

Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.

⁸

Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut

ja pelastuksen päivänä sinua auttanut;

minä olen valmistanut sinut

ja pannut sinut kansoille liitoksi,

kohottamaan ennalleen maan,

jakamaan hävitetyt perintöosat,

⁹

ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!"

Teiden varsilta he löytävät laitumen,

kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.

¹⁰

ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin,

sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä

ja vie heidät vesilähteille.

¹¹Minä teen kaikki vuoreni teiksi,

ja minun valtatieni kulkevat korkealla.

¹²

Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä,

nuo Siinimin maalta!

¹³

iloitse, sinä maa,

puhjetkaa riemuun, te vuoret,

sillä Herra lohduttaa kansaansa

ja armahtaa kurjiansa.

¹⁴

"Herra on minut hyljännyt,

Herra on minut unhottanut".

¹⁵

niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?

Ja vaikka he unhottaisivatkin,

minä en sinua unhota.

¹⁶Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,

sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

¹⁷Sinun lapsesi tulevat rientäen;

sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi

menevät sinun luotasi pois.

¹⁸

he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki.

Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra,

sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen

ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.

¹⁹Sillä sinä — sinun rauniosi ja autiot paikkasi,

sinun hävitetty maasi —

sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille,

ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.

²⁰

sanoa korviesi kuullen:

"Paikka on minulle ahdas,

tee tilaa, että voin asua".

²¹Silloin sinä sanot sydämessäsi:

"Kuka on nämä minulle synnyttänyt?

Minä olin lapseton ja hedelmätön,

karkoitettu ja hyljätty.

Kuka on heidät kasvattanut?

Katso, minä olin jätetty yksin.

Missä nämä silloin olivat?

²²

Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen,

kohotan lippuni kansoja kohti,

niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä

ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.

²³

heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät.

Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa

ja nuolevat tomun sinun jaloistasi.

Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra

ja että ne, jotka minua odottavat,

eivät häpeään joudu.

²⁴

tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?

²⁵Sillä näin sanoo Herra:

Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta

ja saalis riistettäisiin väkevältä,

niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan,

joka sinua vastaan taistelee,

ja minä pelastan sinun lapsesi.

²⁶Minä panen sinun sortajasi

syömään omaa lihaansa,

ja he juopuvat omasta verestään

niinkuin rypälemehusta;

ja kaikki liha on tietävä,

että minä, Herra, olen sinun pelastajasi,

että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.