45 LUKU.

Koores kutsutaan vapauttamaan Herran kansa. Pakanakansat tunnustavat Herran totiseksi Jumalaksi.

45¹

jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut

kukistaakseni kansat hänen edestään

ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt,

että ovet hänen edessään avautuisivat

eivätkä portit sulkeutuisi:

²Minä käyn sinun edelläsi

ja tasoitan kukkulat,

minä murran vaskiovet

ja rikon rautasalvat.

³Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta,

kalleudet kätköistänsä,

tietääksesi, että minä, Herra, olen se,

joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala.

⁴Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden

minä kutsuin sinut nimeltä

ja annoin sinulle kunnianimen,

vaikka sinä et minua tuntenut.

⁵

paitsi minua ei ole yhtään jumalaa.

Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne,

⁶

auringon noususta sen laskemille asti,

että paitsi minua ei ole yhtäkään:

minä olen Herra, eikä toista ole,

⁷

joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden;

minä, Herra, teen kaiken tämän.

⁸

vuotakoot pilvet vanhurskautta.

Avautukoon maa

ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen,

versokoon se myös vanhurskautta.

Minä, Herra, olen sen luonut.

⁹

saviastia saviastiain joukossa —

maasta tehtyjä kaikki!

Sanooko savi valajallensa:

"Mitä sinä kelpaat tekemään?

Sinun työsi on kädettömän työtä!"

¹⁰Voi sitä, joka sanoo isälleen:

"Mitä sinä kelpaat siittämään?"

ja äidilleen: "Mitä sinä kelpaat synnyttämään?"

¹¹Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä,

joka on hänet tehnyt:

Kysykää tulevaisia minulta

ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni,

minun kätteni teot.

¹²

ja luonut ihmisen maan päälle;

minun käteni ovat levittäneet taivaan,

minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.

¹³

ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä.

Hän rakentaa minun kaupunkini

ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni

ilman maksua ja ilman lahjusta,

sanoo Herra Sebaot.

¹⁴

Egyptin työansio ja Etiopian kauppavoitto

ja sebalaiset, suurikasvuiset miehet,

tulevat sinun tykösi, tulevat sinun omiksesi.

Sinun perässäsi he käyvät, kulkevat kahleissa,

sinua kumartavat, sinua rukoilevat:

"Ainoastaan sinun tykönäsi on Jumala,

ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa".

¹⁵

sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.

¹⁶

pilkan alaisina he kulkevat kaikki,

nuo kuvien tekijät.

¹⁷Mutta Israelin pelastaa Herra

iankaikkisella pelastuksella,

te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi,

ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka.

¹⁸Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan

— hän on Jumala —

joka on valmistanut maan ja tehnyt sen;

hän on sen vahvistanut,

ei hän sitä autioksi luonut,

asuttavaksi hän sen valmisti:

Minä olen Herra, eikä toista ole.

¹⁹

en pimeässä maan paikassa;

en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille:

etsikää minua tyhjyydestä.

Minä Herra puhun vanhurskautta,

ilmoitan, mikä oikein on.

²⁰

lähestykää kaikki,

te henkiinjääneet kansakunnista.

Eivät ne mitään ymmärrä,

jotka kantavat puukuviansa

ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi auttaa.

²¹

neuvotelkoot keskenänsä —

kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta,

aikoja sitten ilmoittanut?

Enkö minä, Herra!

Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa;

ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa

muuta kuin minä.

²²

ja antakaa pelastaa itsenne,

te maan ääret kaikki,

sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.

²³

minun suustani on lähtenyt totuus,

peruuttamaton sana:

Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman,

minulle jokaisen kielen valansa vannoman.

²⁴

niin pitää minusta sanottaman —

on vanhurskaus ja voima.

Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki,

jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.

²⁵Herrassa tulee vanhurskaaksi

kaikki Israelin siemen,

ja hän on heidän kerskauksensa.

46 LUKU.

Baabelin jumalat kukistuvat. Herra pitää huolen kansastansa. Luopioita varoitetaan.

46¹

heidän kuvansa joutuvat

elukkain ja juhtain selkään;

mitä te kulkueessa kannoitte,

se sälytetään kuormaksi uupuville.

²He taipuvat, he vaipuvat molemmat;

he eivät voi pelastaa kuormaa,

ja itse he vaeltavat vankeuteen.

³

te kaikki Israelin heimon tähteet,

te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti,

nostaa hamasta äidinhelmasta.

⁴Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama,

hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan;

niin minä olen tehnyt,

ja vastedeskin minä nostan,

minä kannan ja pelastan.

⁵

kenenkä rinnalle minut asetatte,

kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte,

että olisimme toistemme vertaiset?

⁶

ja punnitsevat hopeata vaa'alla;

he palkkaavat kultasepän,

ja hän tekee siitä jumalan,

jonka eteen he lankeavat maahan

ja jota he kumartavat.

⁷He nostavat sen olallensa,

kantavat ja asettavat sen paikoilleen,

ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa.

Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa,

hädästä se ei pelasta.

⁸Muistakaa tämä ja olkaa vahvat.

Menkää itseenne, te luopiot.

⁹

sillä minä olen Jumala, eikä toista ole;

minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.

¹⁰

ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut;

minä sanon: minun neuvoni pysyy,

kaiken, mitä tahdon, minä teen.

¹¹Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta,

kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen.

Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan;

mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.

¹²Kuulkaa minua, te kovasydämiset,

jotka olette kaukana vanhurskaudesta.

¹³

se ei ole kaukana;

ei viivy pelastus, jonka minä tuon.

Minä annan Siionissa pelastuksen,

annan kirkkauteni Israelille.

47 LUKU.

Ylpeän Baabelin nöyryytys. Sen tietäjien voimattomuus.

47¹

sinä neitsyt, tytär Baabel,

istu maahan, valtaistuinta vailla,

sinä Kaldean tytär;

sillä ei sinua enää kutsuta

hempeäksi ja hekumalliseksi.

²Tartu käsikiviin ja jauha jauhoja,

riisu huntusi, nosta helmuksesi,

paljasta sääresi, kahlaa jokien poikki.

³

minä kostan enkä ainoatakaan armahda.

⁴Meidän lunastajamme nimi on Herra Sebaot,

Israelin Pyhä.

⁵Istu äänetönnä ja väisty pimeään,

sinä Kaldean tytär;

sillä ei sinua enää kutsuta

valtakuntien valtiattareksi.

⁶Minä vihastuin kansaani,

annoin häväistä perintöni,

minä annoin heidät sinun käsiisi;

et osoittanut sinä heille sääliä,

vanhuksellekin sinä teit ikeesi ylen raskaaksi.

⁷

niin ettet näitä mieleesi pannut,

et loppua ajatellut.

⁸

joka istut turvallisena,

joka sanot sydämessäsi:

"Minä, eikä ketään muuta!

Minä en ole leskenä istuva

enkä lapsettomuudesta tietävä."

⁹

äkisti, yhtenä päivänä:

lapsettomuus ja leskeys;

ne kohtaavat sinua täydeltänsä,

huolimatta velhouksiesi paljoudesta,

loitsujesi suuresta voimasta.

¹⁰Sinä luotit pahuuteesi,

sinä sanoit: "Ei kukaan minua näe".

Sinun viisautesi ja tietosi,

ne sinut eksyttivät,

ja niin sinä sanoit sydämessäsi:

"Minä, eikä ketään muuta!"

¹¹Sentähden kohtaa sinua onnettomuus,

jota et osaa manata pois;

sinut yllättää tuho,

josta et lunnailla pääse,

äkkiä kohtaa sinua perikato, aavistamattasi.

¹²Astu esiin loitsuinesi ja paljoine velhouksinesi,

joilla olet vaivannut itseäsi nuoruudestasi asti:

ehkä hyvinkin saat avun, ehkä herätät pelkoa.

¹³Sinä olet väsyttänyt itsesi

paljolla neuvottelullasi.

Astukoot esiin ja auttakoot sinua

taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät,

jotka kuu kuulta ilmoittavat,

mitä sinulle tapahtuva on.

¹⁴Katso, he ovat kuin kuivat korret:

tuli polttaa heidät;

he eivät pelasta henkeään liekin vallasta.

Se ei ole hiillos heidän lämmitelläkseen

eikä valkea, jonka ääressä istutaan.

¹⁵Tämän saat sinä niistä,

joista olet vaivaa nähnyt:

ne, joiden kanssa olet kauppaa käynyt

hamasta nuoruudestasi asti,

harhailevat kukin haarallensa,

ei kukaan sinua pelasta.