46 LUKU.

Baabelin jumalat kukistuvat. Herra pitää huolen kansastansa. Luopioita varoitetaan.

46¹

heidän kuvansa joutuvat

elukkain ja juhtain selkään;

mitä te kulkueessa kannoitte,

se sälytetään kuormaksi uupuville.

²He taipuvat, he vaipuvat molemmat;

he eivät voi pelastaa kuormaa,

ja itse he vaeltavat vankeuteen.

³

te kaikki Israelin heimon tähteet,

te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti,

nostaa hamasta äidinhelmasta.

⁴Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama,

hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan;

niin minä olen tehnyt,

ja vastedeskin minä nostan,

minä kannan ja pelastan.

⁵

kenenkä rinnalle minut asetatte,

kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte,

että olisimme toistemme vertaiset?

⁶

ja punnitsevat hopeata vaa'alla;

he palkkaavat kultasepän,

ja hän tekee siitä jumalan,

jonka eteen he lankeavat maahan

ja jota he kumartavat.

⁷He nostavat sen olallensa,

kantavat ja asettavat sen paikoilleen,

ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa.

Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa,

hädästä se ei pelasta.

⁸Muistakaa tämä ja olkaa vahvat.

Menkää itseenne, te luopiot.

⁹

sillä minä olen Jumala, eikä toista ole;

minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.

¹⁰

ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut;

minä sanon: minun neuvoni pysyy,

kaiken, mitä tahdon, minä teen.

¹¹Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta,

kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen.

Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan;

mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.

¹²Kuulkaa minua, te kovasydämiset,

jotka olette kaukana vanhurskaudesta.

¹³

se ei ole kaukana;

ei viivy pelastus, jonka minä tuon.

Minä annan Siionissa pelastuksen,

annan kirkkauteni Israelille.