Raamattu 1933/-38 (KR38)
33

33 LUKU.

Voi-huuto Siionin hävittäjää vastaan. Herra on auttaja ja rauhantuoja.

331

33:1
Jes. 37:36
Jer. 30:16
Voi sinua hävittäjää,

joka itse olet hävittämättä,

sinua ryöstäjää,

jota ei kenkään ole ryöstänyt!

Kun olet loppuun asti hävittänyt,

hävitetään sinut,

kun olet ryöstösi ryöstänyt,

ryöstetään sinut.

2

33:2
Ps. 33:20
Ps. 70:2,6
Herra, armahda meitä,

sinua me odotamme.

Ole näitten käsivarsi joka aamu,

ole meidän apumme hädän aikana.

3Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä;

kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.

4Teidän saaliinne viedään,

niinkuin tuhosirkat vievät;

niinkuin hyppysirkat hyökkäävät,

niin sen kimppuun hyökätään.

5

33:5
Jes. 57:15
Herra on korkea,

sillä hän asuu korkeudessa.

Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.

6Ja hän on sinun aikojesi vakuus,

avun runsaus, viisaus ja ymmärrys;

Herran pelko on oleva Siionin aarre.

7Katso, sankarit huutavat ulkona,

rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.

8

33:8
Tuom. 5:6
2. Kun. 18:14,17
Tiet ovat autioina,

polulta on kulkija poissa:

hän on rikkonut liiton,

ylenkatsonut kaupungit,

ei ole ihmistä minäkään pitänyt.

9

33:9
Naah. 1:4
Maa murehtii ja nääntyy,

Libanon kuihtuu häpeästä,

Saaron on aromaaksi tullut,

Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.

10Nyt minä nousen, sanoo Herra,

nyt minä itseni korotan,

nyt minä kohoan korkealle.

11

33:11
Ps. 7:15
Olkia te kannatte kohdussanne,

akanoita synnytätte;

teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.

12Ja kansat poltetaan kuin kalkki,

kuin katkotut orjantappurat,

jotka tulessa palavat.

13Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt;

te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.

14

33:14
5. Moos. 4:24
Jes. 30:27
Syntiset Siionissa peljästyvät,

vavistus valtaa jumalattomat:

"Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa,

kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"

15

33:15
Ps. 15:2
Ps. 24:4
Joka vanhurskaudessa vaeltaa

ja puhuu sitä, mikä oikein on,

joka halveksii väärää voittoa,

jonka käsi torjuu lahjukset luotaan,

joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä

ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,

16hän on asuva kukkuloilla,

kalliolinnat ovat hänen turvansa;

hänelle annetaan hänen leipänsä,

eikä vesi häneltä ehdy.

17Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta

hänen ihanuudessaan,

saavat nähdä avaran maan.

18Sinun sydämesi muistelee kauhuja:

missä on nyt veronlaskija,

missä punnitsija,

missä tornien lukija?

19Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa,

kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe,

jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.

20

33:20
Ps. 122:4
Ps. 125:1
Jes. 32:18
Katso Siionia, juhliemme kaupunkia.

Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin,

rauhaisan asuinsijan,

telttamajan, jota ei muuteta,

jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti,

jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.

21Sillä voimallinen on meillä siellä Herra,

siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen,

joita ei kulje soutualus,

joiden poikki ei pääse uljas laiva.

22Sillä Herra on meidän tuomarimme,

Herra on johdattajamme,

Herra on meidän kuninkaamme;

hän pelastaa meidät.

23Nyt ovat köytesi höltyneet,

eivät pidä mastoa kannassaan kiinni,

eivät vedä lippua liehumaan.

Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti,

rammatkin ryöstävät ja raastavat.

24

33:24
Jooel 3:10
Sak. 12:8
Eikä yksikään asukas sano:

"Minä olen vaivanalainen".

Kansa, joka siellä asuu,

on saanut syntinsä anteeksi.

34

34 LUKU.

Edomin hävitys ja perikato.

341

34:1
Jes. 1:2
Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa;

te kansakunnat, tarkatkaa.

Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on,

maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.

2Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin

ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa;

hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi,

jättänyt heidät teurastettaviksi.

3

34:3
Jer. 9:22
Jer. 25:33
Heidän surmattunsa viskataan pois,

ja niitten raadoista nousee löyhkä,

ja vuoret valuvat heidän vertansa.

4

34:4
Ilm. 6:14
Kaikki taivaan joukot menehtyvät,

taivas kääritään kokoon niinkuin kirja,

ja kaikki sen joukot varisevat alas,

niinkuin lehdet varisevat viinipuusta,

niinkuin viikunapuusta raakaleet.

5Sillä minun miekkani taivaassa

on juopunut vimmaan;

katso, se iskee alas Edomiin,

tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.

6

34:6
Jes. 63:1
Herran miekka on verta täynnä,

rasvaa tiukkuva,

karitsain ja kauristen verta,

oinasten munuaisrasvaa.

Sillä Herralla on uhri Bosrassa,

suuri teurastus Edomin maassa.

7Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon,

mullikoita härkien mukana.

Heidän maansa juopuu verestä,

ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.

8

34:8
Jer. 51:6
Sillä Herralla on koston päivä,

maksun vuosi Siionin asian puolesta.

9Edomin purot muuttuvat pieksi

ja sen multa tulikiveksi;

sen maa tulee palavaksi pieksi.

10

34:10
Ilm. 14:11
Ilm. 19:3
Ei sammu se yöllä eikä päivällä,

iäti nousee siitä savu;

se on oleva raunioina polvesta polveen,

ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.

11

34:11
2. Kun. 21:13
Jes. 14:23
Sef. 2:14
Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet,

kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä;

ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran

ja tyhjyyden luotilangan.

12Ei ole siellä enää ylimyksiä

huutamassa ketään kuninkaaksi,

kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.

13

34:13
Jes. 13:21
Jer. 50:39
Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita,

sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita;

siitä tulee aavikkosutten asunto,

kamelikurkien tyyssija.

14

34:14
Matt. 12:43
Ilm. 18:2
Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät,

metsänpeikot toisiansa tapaavat.

Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan

ja löytää lepopaikan.

15Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa,

kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa.

Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.

16Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa:

ei yhtäkään näistä ole puuttuva,

ei yksikään toistansa kaipaava. —

"Sillä minun suuni on niin käskenyt." —

Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.

17Hän on heittänyt arpaa niitten kesken,

ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut;

ne perivät sen ikiajoiksi,

asuvat siellä polvesta polveen.

35

35 LUKU.

Pelastuksen ajan ihanuus.

351

35:1
Jes. 29:17
Jes. 32:15
Erämaa ja hietikko iloitsee,

aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.

2Se kauniisti kukoistaa

ja iloitsee ilolla ja riemulla.

Sille annetaan Libanonin kunnia,

Karmelin ja Saaronin ihanuus.

He saavat nähdä Herran kunnian,

meidän Jumalamme ihanuuden.

3

35:3
Job 4:3
Hebr. 12:12
Vahvistakaa hervonneet kädet,

voimistakaa horjuvat polvet.

4

35:4
Ps. 94:1
Jes. 34:8
Jes. 40:1,9
Sanokaa hätääntyneille sydämille:

"Olkaa lujat, älkää peljätkö.

Katso, teidän Jumalanne!

Kosto tulee, Jumalan rangaistus.

Hän tulee ja pelastaa teidät."

5

35:5
Jes. 29:18
Matt. 11:5
Mark. 7:37
Luuk. 7:22
Silloin avautuvat sokeain silmät

ja kuurojen korvat aukenevat.

6Silloin rampa hyppii niinkuin peura

ja mykän kieli riemuun ratkeaa;

sillä vedet puhkeavat erämaahan

ja aromaahan purot.

7

35:7
Ps. 107:35
Jes. 41:18
Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi

ja kuiva maa vesilähteiksi.

Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat,

kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.

8

35:8
Joh. 14:6
Ilm. 21:27
Ja siellä on oleva valtatie,

ja sen nimi on "pyhä tie":

sitä ei kulje saastainen;

se on heitä itseänsä varten.

Joka sitä tietä kulkee, ei eksy

— eivät hullutkaan.

9

35:9
Jes. 11:6
Jes. 65:25
Ei ole siellä leijonaa,

ei nouse sinne raateleva peto;

ei sellaista siellä tavata:

lunastetut sitä kulkevat.

10

35:10
Jes. 51:11
Jes. 65:18
Joh. 16:22
Ilm. 21:4
Niin Herran vapahdetut palajavat

ja tulevat Siioniin riemuiten,

päänsä päällä iankaikkinen ilo.

Riemu ja ilo saavuttavat heidät,

mutta murhe ja huokaus pakenevat.