Raamattu 1933/-38 (KR38)
32

32 LUKU.

Vanhurskauden valtakunta. Varoitus Jerusalemin suruttomille naisille. Hengen vuodatus ja sen siunaus.

321Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa,

ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan.

2

32:2
Jes. 25:4
Silloin on jokainen heistä

oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta,

oleva kuin vesipurot kuivassa maassa,

kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.

3

32:3
Jes. 29:18
Silloin eivät näkevien silmät ole soaistut,

ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan.

4Ajattelemattomien sydän käsittää taidon,

ja änkyttäväin kieli puhuu sujuvasti ja selkeästi.

5Ei houkkaa enää kutsuta jaloksi,

eikä petollista enää sanota yleväksi.

6Sillä houkka puhuu houkan lailla,

ja hänen sydämensä hankkii turmiota,

ja niin hän harjoittaa riettautta

ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta,

jättää tyhjäksi nälkäisen sielun

ja janoavaisen juomaa vaille.

7Ja pahat ovat petollisen aseet,

hän miettii ilkitöitä,

tuhotakseen kurjat valheen sanoilla,

vaikka köyhä kuinka oikeata asiaa puhuisi.

8Mutta jalo jaloja miettii

ja jaloudessa lujana pysyy.

9Nouskaa, te suruttomat naiset,

kuulkaa minun ääntäni;

te huolettomat tyttäret,

tarkatkaa minun sanojani.

10Vielä vuosi, ja päiviä päälle,

niin vapisette, te huolettomat;

sillä silloin on viininkorjuusta tullut loppu,

hedelmänkorjuuta ei tule.

11Kauhistukaa, te suruttomat,

vaviskaa, te huolettomat,

riisuutukaa, paljastukaa,

vyöttäkää säkki lanteillenne.

12Silloin valitetaan ja lyödään rintoihin

ihanien peltojen tähden

ja hedelmällisten viiniköynnösten tähden,

13minun kansani maan tähden,

joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta,

remuavan kaupungin kaikkien iloisten talojen tähden.

14

32:14
2. Aik. 27:3
Neh. 3:26
Sillä palatsi on hyljätty,

kaupungin kohina lakannut,

Oofel ja vartiotorni

ovat jääneet luoliksi iankaikkisesti,

villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi.

15

32:15
Jes. 29:17
Jes. 35:1
Jes. 44:3
Hes. 39:29
Jooel 2:28
Näin on hamaan siihen asti,

kunnes meidän päällemme

vuodatetaan Henki korkeudesta.

Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi,

16ja puutarha on metsän veroinen.

Ja erämaassa asuu oikeus,

ja puutarhassa majailee vanhurskaus.

17Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha,

vanhurskauden vaikutus lepo

ja turvallisuus iankaikkisesti.

18

32:18
Jes. 33:20
Jer. 33:16
Ja minun kansani asuu rauhan majoissa,

turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.

19Mutta raesade tulee, metsä kaatuu,

ja kaupunki alennetaan alhaiseksi.

20Onnelliset te,

jotka kylvätte kaikkien vetten vierille

ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan!

33

33 LUKU.

Voi-huuto Siionin hävittäjää vastaan. Herra on auttaja ja rauhantuoja.

331

33:1
Jes. 37:36
Jer. 30:16
Voi sinua hävittäjää,

joka itse olet hävittämättä,

sinua ryöstäjää,

jota ei kenkään ole ryöstänyt!

Kun olet loppuun asti hävittänyt,

hävitetään sinut,

kun olet ryöstösi ryöstänyt,

ryöstetään sinut.

2

33:2
Ps. 33:20
Ps. 70:2,6
Herra, armahda meitä,

sinua me odotamme.

Ole näitten käsivarsi joka aamu,

ole meidän apumme hädän aikana.

3Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä;

kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.

4Teidän saaliinne viedään,

niinkuin tuhosirkat vievät;

niinkuin hyppysirkat hyökkäävät,

niin sen kimppuun hyökätään.

5

33:5
Jes. 57:15
Herra on korkea,

sillä hän asuu korkeudessa.

Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.

6Ja hän on sinun aikojesi vakuus,

avun runsaus, viisaus ja ymmärrys;

Herran pelko on oleva Siionin aarre.

7Katso, sankarit huutavat ulkona,

rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.

8

33:8
Tuom. 5:6
2. Kun. 18:14,17
Tiet ovat autioina,

polulta on kulkija poissa:

hän on rikkonut liiton,

ylenkatsonut kaupungit,

ei ole ihmistä minäkään pitänyt.

9

33:9
Naah. 1:4
Maa murehtii ja nääntyy,

Libanon kuihtuu häpeästä,

Saaron on aromaaksi tullut,

Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.

10Nyt minä nousen, sanoo Herra,

nyt minä itseni korotan,

nyt minä kohoan korkealle.

11

33:11
Ps. 7:15
Olkia te kannatte kohdussanne,

akanoita synnytätte;

teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.

12Ja kansat poltetaan kuin kalkki,

kuin katkotut orjantappurat,

jotka tulessa palavat.

13Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt;

te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.

14

33:14
5. Moos. 4:24
Jes. 30:27
Syntiset Siionissa peljästyvät,

vavistus valtaa jumalattomat:

"Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa,

kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"

15

33:15
Ps. 15:2
Ps. 24:4
Joka vanhurskaudessa vaeltaa

ja puhuu sitä, mikä oikein on,

joka halveksii väärää voittoa,

jonka käsi torjuu lahjukset luotaan,

joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä

ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,

16hän on asuva kukkuloilla,

kalliolinnat ovat hänen turvansa;

hänelle annetaan hänen leipänsä,

eikä vesi häneltä ehdy.

17Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta

hänen ihanuudessaan,

saavat nähdä avaran maan.

18Sinun sydämesi muistelee kauhuja:

missä on nyt veronlaskija,

missä punnitsija,

missä tornien lukija?

19Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa,

kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe,

jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.

20

33:20
Ps. 122:4
Ps. 125:1
Jes. 32:18
Katso Siionia, juhliemme kaupunkia.

Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin,

rauhaisan asuinsijan,

telttamajan, jota ei muuteta,

jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti,

jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.

21Sillä voimallinen on meillä siellä Herra,

siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen,

joita ei kulje soutualus,

joiden poikki ei pääse uljas laiva.

22Sillä Herra on meidän tuomarimme,

Herra on johdattajamme,

Herra on meidän kuninkaamme;

hän pelastaa meidät.

23Nyt ovat köytesi höltyneet,

eivät pidä mastoa kannassaan kiinni,

eivät vedä lippua liehumaan.

Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti,

rammatkin ryöstävät ja raastavat.

24

33:24
Jooel 3:10
Sak. 12:8
Eikä yksikään asukas sano:

"Minä olen vaivanalainen".

Kansa, joka siellä asuu,

on saanut syntinsä anteeksi.

34

34 LUKU.

Edomin hävitys ja perikato.

341

34:1
Jes. 1:2
Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa;

te kansakunnat, tarkatkaa.

Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on,

maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.

2Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin

ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa;

hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi,

jättänyt heidät teurastettaviksi.

3

34:3
Jer. 9:22
Jer. 25:33
Heidän surmattunsa viskataan pois,

ja niitten raadoista nousee löyhkä,

ja vuoret valuvat heidän vertansa.

4

34:4
Ilm. 6:14
Kaikki taivaan joukot menehtyvät,

taivas kääritään kokoon niinkuin kirja,

ja kaikki sen joukot varisevat alas,

niinkuin lehdet varisevat viinipuusta,

niinkuin viikunapuusta raakaleet.

5Sillä minun miekkani taivaassa

on juopunut vimmaan;

katso, se iskee alas Edomiin,

tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.

6

34:6
Jes. 63:1
Herran miekka on verta täynnä,

rasvaa tiukkuva,

karitsain ja kauristen verta,

oinasten munuaisrasvaa.

Sillä Herralla on uhri Bosrassa,

suuri teurastus Edomin maassa.

7Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon,

mullikoita härkien mukana.

Heidän maansa juopuu verestä,

ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.

8

34:8
Jer. 51:6
Sillä Herralla on koston päivä,

maksun vuosi Siionin asian puolesta.

9Edomin purot muuttuvat pieksi

ja sen multa tulikiveksi;

sen maa tulee palavaksi pieksi.

10

34:10
Ilm. 14:11
Ilm. 19:3
Ei sammu se yöllä eikä päivällä,

iäti nousee siitä savu;

se on oleva raunioina polvesta polveen,

ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.

11

34:11
2. Kun. 21:13
Jes. 14:23
Sef. 2:14
Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet,

kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä;

ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran

ja tyhjyyden luotilangan.

12Ei ole siellä enää ylimyksiä

huutamassa ketään kuninkaaksi,

kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.

13

34:13
Jes. 13:21
Jer. 50:39
Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita,

sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita;

siitä tulee aavikkosutten asunto,

kamelikurkien tyyssija.

14

34:14
Matt. 12:43
Ilm. 18:2
Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät,

metsänpeikot toisiansa tapaavat.

Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan

ja löytää lepopaikan.

15Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa,

kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa.

Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.

16Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa:

ei yhtäkään näistä ole puuttuva,

ei yksikään toistansa kaipaava. —

"Sillä minun suuni on niin käskenyt." —

Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.

17Hän on heittänyt arpaa niitten kesken,

ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut;

ne perivät sen ikiajoiksi,

asuvat siellä polvesta polveen.