25 LUKU.

Herran pelastava voima. Pidot Siionin vuorella. Mooabin tuho.

25¹

minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi,

sillä sinä olet tehnyt ihmeitä,

sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä

ovat todet ja vakaat.

²

varustetun kaupungin raunioiksi;

muukalaisten linna on kadonnut kaupunkien luvusta,

ei sitä ikinä enää rakenneta.

³Sentähden sinua kunnioittaa väkevä kansa,

väkivaltaisten pakanain kaupunki sinua pelkää.

⁴

turvana köyhälle hänen ahdingossansa,

suojana rankkasateelta, varjona helteeltä;

sillä väkivaltaisten kiukku

on kuin rankkasade seinää vastaan.

⁵Niinkuin helteen kuivassa maassa,

niin sinä vaimensit muukalaisten melun.

Niinkuin helle pilven varjossa

vaipuu väkivaltaisten voittolaulu.

⁶

tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä,

ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä.

⁷

joka verhoaa kaikki kansat,

ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat.

⁸

ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta

ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta.

Sillä Herra on puhunut.

⁹

"Katso, tämä on meidän Jumalamme,

jota me odotimme meitä pelastamaan;

tämä on Herra, jota me odotimme:

iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta,

jonka hän toi".

¹⁰Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella.

Mutta Mooab tallataan siihen paikkaansa,

niinkuin oljet tallautuvat lantaveteen.

¹¹Ja hän haroo siinä käsiään,

niinkuin uija haroo uidessansa,

mutta Herra painaa alas hänen ylpeytensä

ynnä hänen kättensä rimpuilut.

¹²

hän kukistaa, painaa alas,

syöksee maahan, tomuun asti.

26 LUKU.

Juudan voittolaulu. Tuomion jälkeen pelastus, kuoleman jälkeen ylösnousemus.

26¹

"Meillä on vahva kaupunki,

pelastuksen hän asettaa

muuriksi ja varustukseksi.

²

vanhurskaan kansan käydä sisälle,

joka uskollisena pysyy.

³

sillä hän turvaa sinuun.

⁴

sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.

⁵

ylhäisen kaupungin,

hän painoi sen alas, painoi maan tasalle,

syöksi sen tomuun asti.

⁶Sitä tallaa jalka, kurjan jalat,

vaivaisten askeleet.

⁷

sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.

⁸

me odotamme sinua, Herra;

sinun nimeäsi ja sinun muistoasi

sielu ikävöitsee.

⁹

minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain;

sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata,

oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.

¹⁰Jos jumalaton saa armon,

ei hän opi vanhurskautta;

oikeuden maassa hän tekee vääryyttä

eikä näe Herran korkeutta.

¹¹Herra, sinun kätesi on kohotettu,

mutta he eivät sitä näe.

He saakoot häpeäksensä nähdä

sinun kiivautesi kansan puolesta;

kuluttakoon heidät tuli,

joka sinun vihollisesi kuluttaa.

¹²Herra, sinä saatat meille rauhan,

sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.

¹³Herra, meidän Jumalamme,

meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä;

sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi.

¹⁴

vainajat eivät nouse:

niin sinä olet heille kostanut,

tuhonnut heidät

ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

¹⁵Sinä olet lisännyt kansan, Herra,

olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt,

olet laajentanut kaikki maan rajat.

¹⁶

vuodattivat hiljaisia rukouksia,

kun sinä heitä kuritit.

¹⁷Niinkuin raskas vaimo,

joka on synnyttämäisillään,

vääntelehtii ja huutaa kivuissansa,

niin me olimme sinun edessäsi, Herra.

¹⁸Me olimme raskaina, vääntelehdimme,

mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta:

emme saaneet aikaan pelastusta maalle,

maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.

¹⁹

minun ruumiini nousevat ylös.

Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte,

sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste,

ja maa tuo vainajat ilmoille.

²⁰

ja sulje ovet jälkeesi,

lymyä hetkinen,

kunnes viha on ohitse mennyt.

²¹

kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa,

ja maa paljastaa verivelkansa

eikä surmattujansa enää peitä."

27 LUKU.

Maailmanvaltojen tuomio. Israelin puhdistus ja pelastus.

27¹

kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa

Leviatanille, kiitävälle käärmeelle,

ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle,

ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä.

²

"On viinitarha, tulisen viinin tarha;

laulakaa siitä:

³

minä kastelen sitä hetkestä hetkeen;

minä vartioitsen sitä öin ja päivin,

ettei sitä mikään vahingoita.

⁴

olisipa vain orjantappuroita ja ohdakkeita,

niiden kimppuun minä kävisin sodalla

ja polttaisin ne kaikki tyynni —

⁵kaikki, jotka eivät antaudu minun turviini,

eivät tee rauhaa minun kanssani,

tee rauhaa minun kanssani.'"

⁶

Israel kukkii ja kukoistaa

ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä.

⁷Löikö hän sitä, niinkuin sen lyöjät lyötiin,

tapettiinko se, niinkuin sen tappajat tapettiin?

⁸

sinä sitä rankaisit.

Hän pyyhkäisi sen pois kovalla myrskyllänsä

itätuulen päivänä.

⁹

ja se on hänen syntiensä poistamisen täysi hedelmä,

että hän tekee kaikki alttarikivet

rikottujen kalkkikivien kaltaisiksi:

eivät kohoa enää asera-karsikot

eivätkä auringonpatsaat.

¹⁰Sillä varustettu kaupunki on autio,

se on hyljätty maja,

jätetty tyhjäksi kuin erämaa.

Siellä vasikat käyvät laitumella,

siellä makailevat ja kaluavat sieltä vesat kaikki.

¹¹Ja kun oksat kuivuvat, niin ne taitetaan;

vaimot tulevat ja tekevät niillä tulta.

Sillä se ei ole ymmärtäväistä kansaa;

sentähden sen tekijä ei sitä armahda,

sen Luoja ei sitä sääli.

¹²Sinä päivänä Herra karistaa hedelmät maahan,

Eufrat-virrasta aina Egyptin puroon asti,

ja teidät, te israelilaiset, poimitaan talteen yksitellen.

¹³

ja Assurin maahan hävinneet

ja Egyptin maahan karkoitetut

tulevat ja kumartavat Herraa

Pyhällä vuorella Jerusalemissa.