1 LUKU.

Profeetan avioliitto kuvauksena Israelin luopumuksesta ja rangaistuksesta.

1¹Herran sana, joka tuli Hoosealle, Beerin pojalle, Juudan kuningasten Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian päivinä ja Israelin kuninkaan Jerobeamin, Jooaan pojan, päivinä. ²

"Mene, ota itsellesi haureellinen vaimo

ja haureudesta syntyneet lapset,

sillä maa on peräti rikkonut avion

luopumalla Herrasta".

"Pane hänelle nimeksi JisreelNimi merkitsee: Jumala hajottaatai Jumala kylvää.,

sillä vähän aikaa vielä,

ja minä kostan Jisreelin verivelat Jeehun suvulle

ja teen lopun Israelin heimon kuningaskunnasta.

⁵Ja sinä päivänä minä särjen Israelin jousen Jisreelin laaksossa."

⁶Ja vaimo tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tyttären, ja Herra sanoi Hoosealle:

"Pane hänelle nimeksi Loo-RuhamaNimi merkitsee: ei armahdettu.,

sillä en minä enää tästedes armahda Israelin heimoa,

niin että antaisin heille anteeksi.

⁷

minä pelastan heidät

Herran, heidän Jumalansa, avulla,

mutta en pelasta heitä jousella, miekalla enkä sodalla,

en hevosilla enkä ratsumiehillä."

⁸Kun vaimo oli vieroittanut Loo-Ruhaman, tuli hän raskaaksi ja synnytti pojan. ⁹Ja Herra sanoi:

"Pane hänelle nimeksi Loo-AmmiNimi merkitsee: ei minun kansani.,

sillä te ette ole minun kansani,

enkä minä tahdo olla teidän omanne.

¹⁰ (2:1)

niinkuin meren hiekka,

jota ei voi mitata eikä lukea.

Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu:

'Te ette ole minun kansani',

heille sanotaan:

'Elävän Jumalan lapset!'

¹¹ (2)

kokoontuvat yhteen

ja asettavat itsellensä yhteisen pään;

ja he lähtevät sotaan siitä maasta,

sillä suuri on Jisreelin päivä.

2 LUKU.

Uskottoman Israelin kuritus, kääntyminen ja armahdus.

² (4)

sillä ei hän ole minun vaimoni,

enkä minä ole hänen miehensä.

Poistakoon hän haureutensa kasvoistansa

ja aviorikoksensa rintainsa välistä,

³ (5)

ja asettaisi häntä,

niinkuin hän oli syntymänsä päivänä,

etten tekisi häntä erämaan kaltaiseksi,

saattaisi häntä kuivan maan kaltaiseksi

ja kuolettaisi häntä janoon.

⁴ (6) Ja hänen lapsiansa minä en armahda,

sillä he ovat haureudesta syntyneitä lapsia.

⁵ (7)

heidän kantajansa on häpeällisesti elänyt,

hän on sanonut: 'Minä kuljen rakastajaini perässä,

jotka antavat minulle leipäni ja veteni,

villani ja pellavani, öljyni ja juomani'.

⁶ (8) Sentähden, katso, minä aitaan sinun tiesi

orjantappuroilla,

minä muuraan muurin hänen eteensä,

niin ettei hän löydä polkujansa.

⁷ (9) Ja hän ajaa takaa rakastajiansa,

mutta ei heitä saavuta;

etsii heitä, mutta ei löydä.

Ja hän on sanova:

'Minä menen takaisin entisen mieheni luokse,

sillä parempi oli minulla olo silloin kuin nyt'.

⁸ (10) Hän ei ole tajunnut,

että minä olen hänelle antanut

jyvät ja viinin ja öljyn,

olen kartuttanut hänelle hopeata

ja myös kultaa, joka on käytetty Baalin hyväksi.

⁹ (11) Sentähden minä otan takaisin jyväni ajallansa

ja viinini määräaikanansa

ja tempaan pois villani ja pellavani,

jonka piti peittää hänen alastomuutensa.

¹⁰ (12) Nyt minä paljastan hänen häpynsä

hänen rakastajainsa silmäin eteen,

eikä kukaan ole pelastava häntä minun kädestäni.

¹¹ (13) Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa:

hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja sapateistansa

ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.

¹² (14)

hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa,

joista hän on sanonut:

'Ne ovat minun portonpalkkani,

jonka rakastajani ovat minulle antaneet'.

Minä teen ne metsäksi,

ja metsän eläimet syövät niitä.

¹³ (15)

joina hän niille poltti uhreja,

koristi itsensä renkaillaan ja kaulakäädyillään

ja kulki rakastajainsa jäljessä,

mutta unhotti minut, sanoo Herra.

¹⁴ (16)

kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.

¹⁵ (17)

hänen viinimäkensä

ynnä Aakorin laakson toivon oveksi,

ja hän on oleva siellä kuuliainen

niinkuin nuoruutensa päivinä,

niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi.

¹⁶ (18) Sinä päivänä, sanoo Herra,

sinä puhuttelet minua: 'Minun mieheni',

etkä enää puhuttele minua: 'Minun Baalini';

¹⁷ (19)

eikä niiden nimiä enää mainita.

¹⁸ (20)

heidän hyväksensä liiton

metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa

ja maan matelevaisten kanssa;

ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta

ja annan heidän asua turvassa.

¹⁹ (21) Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi,

kihlaan sinut itselleni

vanhurskaudella ja tuomiolla,

armolla ja laupeudella,

²⁰ (22)

ja sinä olet tunteva Herran.

²¹ (23) Sinä päivänä minä kuulen, sanoo Herra,

minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata,

²² (24) ja maa kuulee jyviä, viiniä ja öljyä,

ja nämä kuulevat JisreeliäNimestä Jisreel vrt. Hoos. 1:4..

²³ (25)

minä armahdan Loo-RuhamaaNimestä Loo-Ruhama vrt. Hoos. 1:6

ja sanon Loo-AmmilleNimestä Loo-Ammi vrt. Hoos. 1:9: 'Sinä olet minun kansani';

ja hän vastaa: 'Minun Jumalani'."