1 LUKU.

Juudan kansan rappiotila. Kaldea on nouseva kurittajaksi.

1¹Ennustus, jonka profeetta Habakuk näki.

²Kuinka kauan, Herra,

minun täytyy apua huutaa,

ja sinä et kuule,

parkua sinulle: "Väkivaltaa!"

ja sinä et auta?

³Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä

ja itse katselet turmiota?

Minun edessäni on hävitys ja väkivalta;

on syntynyt riita, ja on noussut tora.

⁴Sentähden on laki heikko,

ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan.

Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan;

sentähden oikeus vääristetään.

⁵

katselkaa ja kauhistukaa,

sillä minä teen teidän päivinänne teon,

jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin.

⁶Sillä katso, minä nostan kaldealaiset,

tuiman ja rajun kansan,

joka kulkee maata lavealti

ja ottaa omaksensa asuinsijat,

jotka eivät ole sen.

⁷Se on hirmuinen ja peljättävä,

siitä itsestään tulee sen oikeus ja sen korkeus.

⁸

ne juoksevat kiivaammin kuin sudet illoin.

Sen ratsumiehet kiidättävät —

kaukaa tulevat sen ratsumiehet,

ne lentävät, niinkuin kotka syöksyy syönnökselleen.

⁹Se tulee kaikkinensa väkivallan tekoon,

heidän kasvojensa suunta on suoraan eteenpäin;

se kokoaa vankeja kuin hietaa.

¹⁰Pilkkanaan pitää se kuninkaat

ja naurunansa ruhtinaat.

Se nauraa kaikille varustuksille,

kasaa kokoon hiekkaa ja valloittaa ne.

¹¹Sitten se tuulena kiitää ja hyökkää,

mutta joutuu syynalaiseksi,

tuo, jolla oma voimansa on jumalana.

¹²

Herra, minun pyhä Jumalani?

Me emme kuole!

Sinä, Herra, olet pannut sen tuomioksi;

sinä, kallio, olet asettanut sen kuritukseksi.

¹³

niin ettet voi katsoa pahaa

etkä saata katsella turmiota.

Minkätähden sinä katselet uskottomia,

olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa,

¹⁴teet ihmiset samankaltaisiksi kuin meren kalat,

kuin matelevaiset, joilla ei ole hallitsijaa?

¹⁵Se nostaa heidät kaikki ylös koukulla,

vetää heidät pyydyksessään

ja kokoaa heidät verkkoonsa.

Sentähden se iloitsee ja riemuitsee.

¹⁶Sentähden se uhraa pyydykselleen

ja polttaa uhreja verkollensa,

sillä niitten turvin sen osa on rasvainen,

sen ruoka lihava.

¹⁷Saako se sentähden tyhjentää pyydyksensä,

aina surmata kansoja säälimättä?