26 LUKU.

Tyyron vahingonilo. Ennustetaan Tyyron hävitys.

26¹Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tuli minulle tämä Herran sana:

²"Ihmislapsi, koska Tyyro sanoi Jerusalemista:

'Kas niin! Murrettu on kansojen ovi,

minuun päin se on kääntynyt,

minä tulen täyteen — se on rauniona!'

³

Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Tyyro,

ja nostatan monet kansat sinua vastaan,

niinkuin meri nostaa aaltonsa.

⁴Ne hävittävät Tyyron muurit,

repivät maahan sen tornit,

ja minä lakaisen siitä pois sen tomutkin

ja panen sen paljaaksi kallioksi.

⁵Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka

keskelle merta.

Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra;

ja se joutuu kansojen ryöstettäväksi.

⁶Sen tytärkaupungit, jotka ovat mantereella,

surmataan miekalla,

ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

⁷

Katso, minä tuon Tyyron kimppuun Nebukadressarin,

Baabelin kuninkaan pohjoisesta,

kuninkaitten kuninkaan,

hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten

ja suuren väenpaljouden kanssa.

⁸Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella,

hän surmaa miekalla

ja asettaa sinua vastaan saartovarusteet,

luo sinua vastaan vallin,

nostaa sinua vastaan kilpikatoksen,

⁹suuntaa sinun muureihisi murtajansa iskut

ja kukistaa tornisi rauta-aseillansa.

¹⁰Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn.

Ratsumiesten, pyöräin ja vaunujen ryskeestä

sinun muurisi vapisevat,

kun hän hyökkää sisälle sinun porteistasi,

niinkuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.

¹¹

sinun katusi kaikki,

surmaa miekalla sinun kansasi,

ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.

¹²He riistävät sinun rikkautesi

ja ryöstävät kauppatavarasi,

repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi,

ja kivesi, puusi, tomusi

he heittävät meren syvyyteen.

¹³

eikä kuulu enää kanneltesi soitto.

¹⁴Minä panen sinut paljaaksi kallioksi,

sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka,

eikä sinua enää rakenneta.

Sillä minä, Herra, olen puhunut,

sanoo Herra, Herra.

¹⁵Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle:

Eivätkö sinun kukistumisesi pauhusta,

kun haavoitetut voihkivat,

kun surman omat surmataan sinun keskelläsi,

saaret vapise?

¹⁶

kaikki meren ruhtinaat.

He heittävät pois viittansa

ja riisuvat kirjaellut vaatteensa,

he pukeutuvat kauhuun

ja istuvat maahan,

värisevät joka hetki,

tyrmistyneinä sinun tähtesi.

¹⁷He virittävät sinusta itkuvirren

ja sanovat sinulle:

'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu,

hävinnyt meriltä,

sinä ylistetty kaupunki,

väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi,

jotka levittivät kauhuansa

kaikkiin siellä asuvaisiin.

¹⁸Nyt värisevät saaret

sinun kukistumisesi päivänä,

merensaaret kauhistuvat sinun loppuasi.'

¹⁹Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun minä teen sinusta aution kaupungin, niinkuin asumattomat kaupungit ovat, kun minä annan syvyyden käydä sinun ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut, ²⁰silloin minä syöksen sinut alas hautaanvaipuneitten pariin, ikiaikojen kansan tykö, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niinkuin siellä ovat ikiaikojen rauniot, hautaanvaipuneitten parissa, ettei sinussa asuttaisi; mutta ihanuuden minä annan elävien maahan. ²¹