Raamattu 1933/-38 (KR38)
19

19 LUKU.

Itkuvirsi Juudan viimeisistä kuninkaista ja heidän äidistänsä.

191"Mutta sinä, viritä itkuvirsi Israelin ruhtinaista 2

19:2
1. Moos. 49:9
ja sano:

Mikä naarasleijona olikaan sinun äitisi

leijonain joukossa!

Se makasi nuorten jalopeurain keskellä,

kasvatti poikasiansa

3

19:3
2. Kun. 23:31
Jer. 22:10
ja sai ylenemään yhden poikasistaan:

siitä tuli nuori jalopeura,

se oppi saalista raatelemaan,

se söi ihmisiä.

4Mutta kansat kuulivat siitä:

se pyydystettiin heidän kuoppaansa

ja vietiin turpakoukussa Egyptin maahan.

5

19:5
2. Kun. 24:18
Kun emo näki, että viipyi,

että hukkui hänen toivonsa,

otti se toisen poikasistaan,

sai sen nuoreksi jalopeuraksi.

6Se käyskenteli leijonain keskellä,

siitä tuli nuori jalopeura,

se oppi saalista raatelemaan,

se söi ihmisiä.

7Se ryhtyi heidän leskiinsä

ja teki autioiksi heidän kaupunkinsa,

ja maa ja kaikki, mitä siinä on,

kauhistui sen ärjynnän äänestä.

8Silloin kansat maakunnista yltympäri

asettivat ja virittivät sille verkkonsa;

se pyydystettiin heidän kuoppaansa.

9

19:9
2. Kun. 25:6
Ja se pantiin häkkiin, turpakoukkuun

ja vietiin Baabelin kuninkaan eteen.

Se vietiin vuorilinnoihin,

ettei sen ääni enää kuuluisi

Israelin vuorille.

10Sinun äitisi oli sinulle kuin verevä viinipuu,

veden ääreen istutettu.

Se tuli runsaasta vedestä

hedelmöitseväksi

ja tuuhealehväiseksi.

11Siihen tuli ylväitä oksia

hallitsijain valtikoiksi,

ja sen runko kohosi korkealle

tiheän lehvistön keskellä

ja näkyi kauas

korkeana ja runsas-oksaisena.

12

19:12
Hes. 17:10
Hoos. 13:15
Mutta se temmattiin vihaisesti irti,

viskattiin maahan,

ja itätuuli kuivasi sen hedelmät,

ne revittiin hajalleen,

ja sen ylväät oksat kuivuivat,

ne kulutti tuli.

13Nyt se on istutettuna erämaahan,

kuivaan ja janoiseen maahan.

14

19:14
2. Aik. 36:11,19
Ja sen valtaoksasta on lähtenyt tuli,

se on kuluttanut sen hedelmät,

ja ylvästä oksaa hallitusvaltikaksi

ei siinä enää ole."

Itkuvirsi tämä oli oleva, ja itkuvirsi siitä on tullut.

20

20 LUKU.

Herra ei vastaa luopuneen kansan kysymyksiin. Israelin kuritus, kääntymys ja armahdus. Jerusalemin tuomiota verrataan metsänpaloon.

201

20:1
Hes. 14:1
Seitsemäntenä vuotena, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä tuli miehiä Juudan vanhinten joukosta kysymään neuvoa Herralta, ja he istuivat minun eteeni. 2Niin minulle tuli tämä Herran sana: 3"Ihmislapsi, puhu Israelin vanhimmille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Tekö tulette minulta neuvoa kysymään? Niin totta kuin minä elän, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa, sanoo Herra, Herra. 4Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmislapsi? Tee heille tiettäviksi heidän isiensä kauhistukset 5
20:5
2. Moos. 6:8
5. Moos. 7:6
ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä Israelin valitsin, minä kättä kohottaen lupasin Jaakobin heimon jälkeläisille, minä tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa ja kättä kohottaen lupasin heille sanoen: 'Minä olen Herra, teidän Jumalanne'. 6
20:6
2. Moos. 3:8
Jer. 3:19
Sinä päivänä minä kättä kohottaen lupasin heille, että vien heidät pois Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut ja joka vuotaa maitoa ja mettä — se on kaunistus kaikkien maitten joukossa. — 7
20:7
3. Moos. 18:3
Joos. 24:14
Hes. 23:3
Ja minä sanoin heille: 'Heittäkää, itsekukin, pois silmienne iljetykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin kivijumalilla: minä olen Herra, teidän Jumalanne'. 8
20:8
5. Moos. 9:7,24
Mutta he niskoittelivat minua vastaan eivätkä tahtoneet minua kuulla; eivät heittäneet pois itsekukin silmiensä iljetyksiä eivätkä hyljänneet Egyptin kivijumalia. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani täytäntöön heissä keskellä Egyptin maata. 9Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten keskellä he olivat ja joitten silmäin edessä minä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidät pois Egyptin maasta.

10Ja kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät erämaahan, 11

20:11
2. Moos. 15:26
2. Moos. 20:1
3. Moos. 18:5
5. Moos. 5:1
5. Moos. 30:6
Room. 10:5
Gal. 3:12
niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. 12
20:12
2. Moos. 16:23
2. Moos. 20:8
2. Moos. 31:13,17
Jes. 58:13
Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät. 13
20:13
4. Moos. 14:2
4. Moos. 15:32
Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini he kovin rikkoivat. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä erämaassa ja lopettaa heidät. 14
20:14
4. Moos. 14:13
5. Moos. 9:28
Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois. 15
20:15
4. Moos. 14:21
5. Moos. 1:34
Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, etten heitä tuo siihen maahan, jonka olin antanut heille, joka vuotaa maitoa ja mettä — se on kaunistus kaikkien maitten joukossa — 16koska he pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä. 17Mutta minä säälin heitä, niin etten heitä hävittänyt enkä tehnyt heistä loppua erämaassa. 18Sitten minä sanoin heidän lapsillensa erämaassa: Älkää vaeltako isäinne käskyjen mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako älkääkä saastuttako itseänne heidän kivijumalillansa. 19
20:19
5. Moos. 4:1
Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää 20ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne. 21Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, eivät noudattaneet minun oikeuksiani, niin että olisivat ne pitäneet, — jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi — ja rikkoivat minun sapattini. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani heissä täytäntöön erämaassa. 22Mutta minä pidätin käteni ja tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois. 23
20:23
3. Moos. 26:39
5. Moos. 28:64
Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin, 24koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään. 25
20:25
Jer. 8:8
Jer. 14:9
Ap. t. 7:42
Room. 1:24
2. Tess. 2:10
Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää, 26
20:26
2. Aik. 33:6
Hes. 16:20
ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra.

27Sentähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi, ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua herjanneet, että ovat olleet uskottomat minua kohtaan. 28

20:28
Jes. 57:5
Kun minä toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut heille antaa, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja antoivat vihastuttavat uhrilahjansa, siinä panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja siinä vuodattivat juomauhrinsa. 29Niin minä sanoin heille: 'Mikä tämä uhrikukkulaHebreaksi baama. on, jolle te menetteHebreaksi baa'im.?' ja niin sai sellainen nimen uhrikukkula aina tähän päivään asti.

30Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö te saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä jäljessä? 31Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla kivijumalillanne aina tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymään tulen läpi? Ja minäkö antaisin teidän kysyä minulta neuvoa, te Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa. 32

20:32
5. Moos. 4:28
Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti ole tapahtuva — se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanain kaltaisia, muitten maitten sukukuntain kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja kiveä'. 33Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. 34
20:34
Hes. 11:17
Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. 35
20:35
Hoos. 2:14
Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin. 36Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra. 37Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen. 38Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.

39Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itsekukin omia kivijumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni lahjoillanne ynnä kivijumalillanne. 40Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyynni, mitä maassa on. Siellä minä heihin mielistyn, siellä minä halajan teidän antimianne, uutisverojanne, kaikkinaisia teidän pyhiä lahjojanne. 41Niinkuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kun minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien edessä. 42Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olin luvannut antaa teidän isillenne. 43

20:43
Hes. 6:9
Hes. 16:61
Hes. 36:31
Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahain töittenne tähden, mitä olette tehneet. 44Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen teille, minkä teen, oman nimeni tähden, en teidän pahan vaelluksenne enkä riettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin heimo; sanoo Herra, Herra."

45 (21:1) Ja minulle tuli tämä Herran sana: 46 (2) "Ihmislapsi, käännä kasvosi etelää kohti, vuodata sanasi etelää vastaan ja ennusta kedon metsikköä vastaan, joka on Etelämaassa. 47 (3)

20:47
Jes. 10:17
Ja sano Etelämaan metsikölle: Kuule Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä sytytän sinut tuleen, ja se kuluttaa kaikki sinun tuoreet puusi ja kuivat puusi. Ei sammu leimuava liekki, ja siitä kärventyvät kaikki kasvot, etelästä pohjoiseen asti; 48 (4) ja kaikki liha on näkevä, että minä, Herra, olen sen sytyttänyt: se ei sammu."

49 (5) Niin minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Ne sanovat minusta: 'Tämähän puhuu pelkkiä vertauksia'."

21

21 LUKU.

Herran miekka, joka lyö Juudaa ja sen kuningasta sekä ammonilaisia.

211 (6) Ja minulle tuli tämä Herran sana: 2 (7) "Ihmislapsi, käännä kasvosi Jerusalemia kohti, vuodata sanasi pyhäköitä vastaan ja ennusta Israelin maata vastaan ja sano Israelin maalle: 3 (8) Näin sanoo Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, vedän miekkani tupestaan ja hävitän sinusta vanhurskaan ja jumalattoman. 4 (9) Koska minä tahdon hävittää sinusta vanhurskaan ja jumalattoman, sentähden lähtee tupestaan minun miekkani kaiken lihan kimppuun, etelästä pohjoiseen asti. 5 (10) Ja kaikki liha tulee tietämään, että minä, Herra, olen vetänyt miekkani tupestaan; eikä se siihen enää palaja.

6 (11) Mutta sinä, ihmislapsi, huokaile! Lanteet murtuneina, katkerassa tuskassa huokaile heidän silmiensä edessä. 7 (12)

21:7
Hes. 7:17
Ja kun he sinulta kysyvät: 'Minkätähden sinä huokailet?' niin sano: Sanoman tähden, sillä se saapuu, ja kaikki sydämet raukeavat, kaikki kädet herpoavat, kaikkien henki tyrmistyy, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi. Katso, se tulee, se tapahtuu; sanoo Herra, Herra."

8 (13) Ja minulle tuli tämä Herran sana: 9 (14) "Ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra. Sano:

Miekka, miekka on teroitettu,

on myös kirkkaaksi hiottu.

10 (15) Teurasta teurastamaan se on teroitettu,

salamoitsevaksi se on hiottu.

Vai iloitsisimmeko?

Vitsa, joka lyö minun poikaani,

pitää halpana kaiken, mikä puuta on.

11 (16) Ja hän on antanut sen hioa otettavaksi käteen;

se miekka on teroitettu, on hiottu

annettavaksi surmaajan käteen.

12 (17)

21:12
Jer. 31:19
Huuda ja valita, ihmislapsi,

sillä tämä tapahtuu minun kansaani vastaan,

kaikkia Israelin ruhtinaita vastaan:

he ovat annetut alttiiksi miekalle,

he ynnä minun kansani;

lyö sentähden lanteeseesi.

13 (18) Sillä vitsaa on jo koeteltu.

Mutta entäpä, jos vitsa pitääkin

halpana tämän kaiken?

Se ei tapahdu, sanoo Herra, Herra.

14 (19)

21:14
Hes. 6:11
Mutta sinä, ihmislapsi, ennusta

ja lyö käsiäsi yhteen;

tulkoon miekasta kaksi miekkaa, tulkoon kolme;

se on surmattujen surmamiekka,

miekka, joka surmaa suuretkin,

joka kiertää heitä yltympäri,

15 (20) että sydän pelkoon menehtyisi,

että kompastuksia olisi paljon.

Kaikille heidän porteillensa

minä olen asettanut miekan välkkymään.

Voi, se on tehty salamaksi,

on hiottu teurastukseen!

16 (21) Lyö terävästi oikealle, ojennu vasemmalle,

mihin vain teräsi suunnataan.

17 (22)

21:17
Hes. 5:13
Minäkin lyön käsiäni yhteen

ja tyydytän kiivauteni.

Minä, Herra, olen puhunut."

18 (23) Ja minulle tuli tämä Herran sana: 19 (24) "Sinä, ihmislapsi, laita kaksi tietä, Baabelin kuninkaan miekan tulla. Samasta maasta lähtekööt molemmat. Ja veistä viitta; veistä se kaupunkiin vievän tien suuhun. 20 (25) Laita tie miekan tulla ammonilaisten Rabbaan sekä Juudaan, varustettuun Jerusalemiin. 21 (26) Sillä Baabelin kuningas seisahtuu tien haaraan, molempain teitten suuhun, taikojansa taikomaan: hän pudistaa nuolia, kysyy kotijumalilta, tarkkaa maksaa. 22 (27) Hänen oikeaan käteensä tulee Jerusalemin arpa: panna muurinmurtajia, avata suu ärjyntään, kohottaa sotahuuto, panna muurinmurtajia portteja vastaan, luoda valli, rakentaa saartovarusteet. 23 (28) Mutta Jerusalemin asukkaiden silmissä tämä on pettävää taikomista: heillähän on valojen valat; mutta hän saattaa muistoon syntivelan, että he joutuisivat kiinni. 24 (29) Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette saattaneet muistoon syntivelkanne, kun rikkomuksenne ovat tulleet julki, niin että teidän syntinne on näkyvissä kaikissa teidän teoissanne, niin — koska te olette saatetut muistoon — teidät otetaan käsin kiinni. 25 (30) Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään! 26 (31) Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. 27 (32)

21:27
Hes. 17:22
Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.

28 (33)

21:28
Hes. 25:1
Ja sinä, ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra ammonilaisia ja heidän herjauksiansa vastaan: Sano näin: Miekka, miekka on paljastettu, teurastukseen hiottu, saamaan kyllänsä, salamoitsemaan, 29 (34) vaikka sinulle petollisia näkyjä nähdään, valheita ennustellaan, että sinut muka pannaan tallaamaan saastaisten, jumalattomain niskaa, joitten päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään. 30 (35) Pane se tuppeensa takaisin. Paikassa, jossa olet luotu, synnyinmaassasi, minä tahdon sinut tuomita. 31 (36) Minä vuodatan sinun ylitsesi kiivastukseni, puhallan sinuun vihani tulen ja annan sinut raakain miesten käsiin, turmiontekijäin. 32 (37) Tulen kulutettavaksi sinut annetaan, sinun veresi on oleva keskellä maata, ei sinua enää muisteta. Sillä minä, Herra, olen puhunut."