Raamattu 1933/-38 (KR38)
2

2 LUKU.

Aistilliset nautinnot ja ylellisyys ovat turhuutta; samoin viisaus, sillä viisaan täytyy kuolla niinkuin tyhmänkin. Parasta on ihmiselle nauttia ilolla jokapäiväisiä tarpeitansa Jumalan lahjoina.

21

2:1
Saarn. 8:15
Luuk. 12:19
Minä sanoin sydämessäni: Tule, minä tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta. 2Naurusta minä sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se toimittaa?" 3
2:3
Saarn. 7:17
Minä mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä — kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta — ja noudattaa tyhmyyttä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä, heidän tehdäksensä sitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.

4

2:4
1. Kun. 6:1
2. Aik. 3:1
Minä tein suuria töitä: rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja. 5Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkinaisia hedelmäpuita. 6Minä tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä, joissa puita kasvoi. 7
2:7
2. Aik. 1:12
Minä ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli; myös oli minulla karjaa, raavaita ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. 8
2:8
1. Kun. 10:11,14
2. Aik. 9:10,13
Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja. 9
2:9
1. Kun. 10:23
2. Aik. 9:22
Minä tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Sen ohessa pysyi minussa viisauteni. 10Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivannäöstäni. 11
2:11
Saarn. 1:14
Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla.

12

2:12
Saarn. 1:17
Saarn. 7:26
Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä — sillä mitä taitaa ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, muuta kuin tehdä, mitä jo ennen on tehty? — 13niin minä näin, että viisaus on hyödyllisempi tyhmyyttä, niinkuin valo on pimeyttä hyödyllisempi. 14
2:14
Sananl. 14:33
Sananl. 15:7
Sananl. 17:24
Saarn. 8:1
Viisaalla on silmät päässänsä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä; mutta minä tulin tietämään myös sen, että toisen käy niinkuin toisenkin. 15
2:15
Job 21:7
Saarn. 6:8
Saarn. 8:14
Saarn. 9:2
Ja minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin; miksi olen sitten niin tuiki viisaaksi tullut? Ja minä sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta. 16
2:16
Job 18:17
Ps. 49:11
Sillä ei jää viisaasta, niinkuin ei tyhmästäkään, ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä kaikki unhotetaan; ja eikö kuole viisas niinkuin tyhmäkin?

17

2:17
Job 3:21
Job 14:13
Niin minä kyllästyin elämään, sillä minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla, koskapa kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua. 18
2:18
Ps. 49:18
Ja minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee minun jälkeeni. 19Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hallitsemaan hän tulee kaikkia minun vaivannäköni hedelmiä, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta. 20Niin minä annoin sydämeni vaipua epätoivoon kaikesta vaivannäöstäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla. 21
2:21
Ps. 39:7
Valit. 5:2
Sillä niin on: ihmisen, joka on vaivaa nähnyt toimien viisaudella, tiedolla ja kunnolla, täytyy antaa kaikki ihmiselle, joka ei ole siitä vaivaa nähnyt, hänen osaksensa. Sekin on turhuutta ja on suuri onnettomuus. 22
2:22
Saarn. 1:3
Sillä mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? 23
2:23
Job 7:1
Job 14:1
Saarn. 5:16
Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.

24

2:24
Saarn. 5:18
Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä. 25
2:25
1. Kun. 4:22
— "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?" — 26
2:26
Ps. 97:11
Sananl. 13:21
Sananl. 28:8
Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

3

3 LUKU.

Kaikella on aikansa, mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja. Ihminen on kuolevainen niinkuin eläinkin; iloitkoon siis ihminen eläessään teoistansa.

31

3:1
Saarn. 9:11
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

2

3:2
1. Moos. 8:22
Job 14:5
Aika on syntyä ja aika kuolla.

Aika on istuttaa

ja aika repiä istutus.

3Aika on surmata

ja aika parantaa.

Aika on purkaa

ja aika rakentaa.

4Aika on itkeä

ja aika nauraa.

Aika on valittaa

ja aika hypellä.

5Aika on heitellä kiviä

ja aika kerätä kivet.

Aika on syleillä

ja aika olla syleilemättä.

6Aika on etsiä

ja aika kadottaa.

Aika on säilyttää

ja aika viskata pois.

7Aika on reväistä rikki

ja aika ommella yhteen.

Aika on olla vaiti

ja aika puhua.

8Aika on rakastaa

ja aika vihata.

Aika on sodalla

ja aika rauhalla.

9

3:9
Saarn. 1:3
Saarn. 2:22
Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa? 10Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa. 11
3:11
Job 37:23
Saarn. 11:5
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. 12
3:12
Saarn. 2:1
Saarn. 8:15
Jes. 22:13
Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. 13
3:13
Saarn. 5:18
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.

14

3:14
Ps. 33:11
Jes. 46:10
Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin. 15
3:15
Saarn. 1:9
Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.

16Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys. 17

3:17
Ps. 82:1
Jes. 10:1
Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa. 18Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä. 19
3:19
Ps. 39:6,12
Ps. 49:13,21
Ps. 78:39
Jaak. 4:14
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. 20
3:20
1. Moos. 2:19
1. Moos. 3:19
Job 34:15
Ps. 104:29
Ps. 146:4
Saarn. 6:6
Saarn. 12:7
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun. 21Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan? 22
3:22
Saarn. 5:17
Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?

4

4 LUKU.

Väkivalta ja kateus tekevät elämän toivottomaksi. Yksinäisen turha vaivannäkö. Esimerkki suurista, mutta turhaan rauenneista toiveista.

41

4:1
Job 35:9
Saarn. 3:16
Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa. 2
4:2
Job 3:3
Saarn. 7:1
Jer. 20:14
Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa, 3ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla.

4Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. 5

4:5
Sananl. 6:10
Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa. 6Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.

7Taas minä näin turhuuden auringon alla: 8

4:8
Sananl. 27:20
Saarn. 5:9
Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään ole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Ja kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.

9

4:9
1. Moos. 2:18
Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. 10Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. 11Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? 12Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.

13Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoituksesta vaaria. 14

4:14
Ps. 113:7
Luuk. 1:52
Sillä vankilasta tuo toinen lähti tullaksensa kuninkaaksi, vaikka oli hänen kuninkaana ollessaan syntynyt köyhänä. 15Minä näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa. 16Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti; mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelemista.