12 LUKU.

Kehoitus muistamaan Jumalaa nuoruuden päivinä. Vertauksellinen kuvaus vanhuuden vaivoista. Saarnaajan jälkimaine. Loppusanoiksi kehoitus jumalanpelkoon.

12¹

ennenkuin pahat päivät tulevat

ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:

²"Nämä eivät minua miellytä";

ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet,

ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin —

³

voiman miehet käyvät koukkuisiksi

ja jauhajanaiset ovat joutilaina,

kun ovat menneet vähiin,

ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,

⁴ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat

ja myllyn ääni heikkenee

ja noustaan linnun lauluun

ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;

⁵myös peljätään mäkiä,

ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii,

ja heinäsirkka kulkee kankeasti,

ja kapriisinnuppu on tehoton;

sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa,

ja valittajat kiertelevät kaduilla —

⁶ennenkuin hopealanka katkeaa

ja kultamalja särkyy

ja vesiastia rikkoutuu lähteellä

ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.

⁷

niinkuin on ollutkin,

ja henki palajaa Jumalan tykö,

joka sen on antanutkin.

⁸

kaikki on turhuutta!

⁹

hän myös opetti kansalle tietoa,

punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon.

¹⁰Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja,

oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.

¹¹

ja kootut lauseet kuin isketyt naulat;

ne ovat saman Paimenen antamia.

¹²Ja vielä näiden lisäksi:

Poikani, ota varoituksesta vaari;

paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua,

ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.

¹³

Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä,

sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.

¹⁴

joka kohtaa kaikkea salassa olevaa,

olkoon se hyvää tai pahaa.