6 LUKU.

Kansan jumalattomuus ja sen tuomio.

6¹Voi suruttomia Siionissa,

huolettomia Samarian vuorella,

kansoista ensimmäisen ylimyksiä,

joiden tykö Israelin heimo tulee!

²Menkää Kalneen ja katsokaa,

sieltä kulkekaa Suureen Hamatiin

ja käykää filistealaisten Gatiin:

ovatko ne paremmat kuin nämä valtakunnat,

onko niiden alue suurempi kuin teidän alueenne?

³

mutta vedätte luoksenne väkivallan,

valtaistuimelle istumaan;

⁴jotka makaatte norsunluusohvilla

ja venytte leposijoillanne,

syötte karitsoita laumasta

ja vasikoita navetasta;

⁵

ja sommittelette soittimia kuin mikäkin Daavid;

⁶jotka juotte viiniä maljoista

ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä,

mutta ette murehdi Joosefin sortumista!

⁷Sentähden heidän nyt täytyy

mennä pakkosiirtolaisuuteen

pakkosiirtolaisten etunenässä.

Silloin lakkaavat venyjäin ilohuudot.

⁸

sanoo Herra, Jumala Sebaot:

Jaakobin ylpeys on minulle kauhistus,

minä vihaan hänen palatsejansa,

ja minä jätän alttiiksi kaupungin kaikkinensa.

⁹Ja jos silloin kymmenen miestä

jää jäljelle yhteen taloon,

niin he kuolevat.

¹⁰

hänen omaisensa ja polttajansa,

viedäkseen luut pois talosta,

ja jos hän kysyy joltakin,

joka on talon perimmäisessä sopessa:

"Onko sinun tykönäsi vielä ketään?"

niin tämä vastaa: "Ei ole",

ja toinen sanoo: "Hiljaa!" —

sillä Herran nimeä ei saa mainita.

¹¹Sillä katso, Herra antaa käskyn,

ja hän lyö suuren talon kappaleiksi

ja pienen talon pirstaleiksi.

¹²

kynnetäänkö sitä härjillä?

Sillä te muutatte oikeuden myrkyksi

ja vanhurskauden hedelmän koiruohoksi,

¹³

ja jotka sanotte:

"Emmekö omalla voimallamme

valloittaneet KarnaimiaNimi merkitsee: sarvet.?"

¹⁴

te Israelin heimo,

sanoo Herra, Jumala Sebaot,

kansan, joka on ahdistava teitä

siitä asti, mistä mennään Hamatiin,

hamaan Pajupuroon saakka.

7 LUKU.

Heinäsirkat, helle ja luotilanka kansan perikadon vertauskuvina. Aamos karkoitetaan Beetelistä.

7¹Tämän näytti minulle Herra, Herra:

Katso, hän loi heinäsirkkoja,

kun äpäreheinä alkoi nousta;

ja katso, se oli äpäreheinä

kuninkaan niitosten jälkeen.

²Ja kun ne olivat syöneet loppuun maan kasvit,

sanoin minä: "Herra, Herra, anna anteeksi.

Kuinka voi Jaakob pysyä, sillä hän on vähäinen?"

³Niin Herra katui sitä.

"Ei se ole tapahtuva", sanoi Herra.

⁴Tämän näytti minulle Herra, Herra:

Katso, Herra, Herra kutsui tulen

toimittamaan tuomiota,

ja se kulutti suuren syvyyden,

ja se kulutti peltomaan.

⁵Niin minä sanoin: "Herra, Herra, lakkaa jo.

Kuinka voi Jaakob pysyä, sillä hän on vähäinen?"

⁶Niin Herra katui sitä.

"Ei sekään ole tapahtuva", sanoi Herra, Herra.

⁷

Katso, Herra seisoi pystysuoralla muurilla,

kädessänsä luotilanka.

⁸

"Mitä sinä näet, Aamos?"

Minä vastasin: "Luotilangan".

Ja Herra sanoi minulle:

"Katso, minä olen laskenut luotilangan

kansani Israelin keskelle.

Minä en enää mene säästäen sen ohitse,

⁹

ja Israelin pyhäköt raunioiksi.

Ja minä nousen ja nostan miekan

Jerobeamin sukua vastaan."

¹⁰Silloin Amasja, Beetelin pappi, lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, tämän sanan: "Aamos on tehnyt salaliiton sinua vastaan Israelin heimon keskuudessa. Ei maa kestä kaikkea, mitä hän puhuu. ¹¹Sillä näin on Aamos sanonut:

'Jerobeam kuolee miekkaan,

ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen,

pois omasta maastansa'."

¹²

"En minä ole profeetta enkä profeetanoppilas,

vaan minä olen paimen

ja metsäviikunapuiden viljelijä.

¹⁵Ja Herra otti minut laumojeni äärestä,

ja Herra sanoi minulle:

'Mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan'.

¹⁶Kuule siis nyt Herran sana:

Sinä sanot: 'Älä ennusta Israelia vastaan,

äläkä saarnaa Iisakin heimoa vastaan'.

¹⁷

Sinun vaimosi joutuu portoksi kaupungissa,

sinun poikasi ja tyttäresi kaatuvat miekkaan,

sinun maasi jaetaan mittanuoralla,

sinä itse kuolet saastaisessa maassa,

ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen,

pois omasta maastansa."

8 LUKU.

Israel on kypsynyt tuomioon. Rikkaiden voitonhimo ja rangaistus.

8¹Tämän näytti minulle Herra, Herra:

Katso, oli korillinen kypsiä hedelmiä.

²

Minä vastasin: "Korillisen kypsiä hedelmiä".

Ja Herra sanoi minulle:

"Minun kansani Israel on kypsä saamaan loppunsa:

en minä enää mene säästäen sen ohitse.

³

muuttuvat valitukseksi,

sanoo Herra, Herra.

Paljon on oleva ruumiita,

joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!"

⁴

ja tahdotte tehdä lopun maan nöyristä,

⁵

että saamme myydä viljaa,

ja milloin sapatti,

että saamme avata jyväaitan,

pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon

ja pettää väärällä vaa'alla,

⁶

ja köyhän kenkäparista

ja myydä akanoita jyvinä?"

⁷Herra on vannonut hänen kauttansa,

joka on Jaakobin kunnia:

Totisesti, minä en ikinä unhota

yhtäkään heidän tekoansa.

⁸

ja kaikki sen asukkaat murehdi?

Eikö se nouse kaikkinensa niinkuin Niili,

kuohu ja alene niinkuin Egyptin virta?

⁹

sanoo Herra, Herra,

että minä annan auringon laskea sydänpäivällä

ja teen maan pimeäksi keskellä kirkasta päivää.

¹⁰

ja kaikki teidän laulunne valitusvirsiksi.

Minä panen kaikkien lanteille säkkipuvun

ja teen kaljuksi jokaisen pään.

Ja minä saatan teidät suremaan,

niinkuin ainokaista poikaa surraan,

ja se päättyy, niinkuin päättyy katkera päivä.

¹¹Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra,

jolloin minä lähetän nälän maahan:

en leivän nälkää enkä veden janoa,

vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.

¹²Silloin he hoippuvat merestä mereen,

pohjoisesta itään;

he samoavat etsien Herran sanaa,

mutta eivät löydä.

¹³Sinä päivänä nääntyvät janoon

kauniit neitsyet ja nuorukaiset,

¹⁴

joka on Samarian syntivelka, ja sanovat:

"Niin totta kuin sinun jumalasi elää, Daan,

ja niin totta kuin elävät Beerseban menot!"

— He kaatuvat eivätkä enää nouse.