6 LUKU.

Kansan jumalattomuus ja sen tuomio.

6¹Voi suruttomia Siionissa,

huolettomia Samarian vuorella,

kansoista ensimmäisen ylimyksiä,

joiden tykö Israelin heimo tulee!

²Menkää Kalneen ja katsokaa,

sieltä kulkekaa Suureen Hamatiin

ja käykää filistealaisten Gatiin:

ovatko ne paremmat kuin nämä valtakunnat,

onko niiden alue suurempi kuin teidän alueenne?

³

mutta vedätte luoksenne väkivallan,

valtaistuimelle istumaan;

⁴jotka makaatte norsunluusohvilla

ja venytte leposijoillanne,

syötte karitsoita laumasta

ja vasikoita navetasta;

⁵

ja sommittelette soittimia kuin mikäkin Daavid;

⁶jotka juotte viiniä maljoista

ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä,

mutta ette murehdi Joosefin sortumista!

⁷Sentähden heidän nyt täytyy

mennä pakkosiirtolaisuuteen

pakkosiirtolaisten etunenässä.

Silloin lakkaavat venyjäin ilohuudot.

⁸

sanoo Herra, Jumala Sebaot:

Jaakobin ylpeys on minulle kauhistus,

minä vihaan hänen palatsejansa,

ja minä jätän alttiiksi kaupungin kaikkinensa.

⁹Ja jos silloin kymmenen miestä

jää jäljelle yhteen taloon,

niin he kuolevat.

¹⁰

hänen omaisensa ja polttajansa,

viedäkseen luut pois talosta,

ja jos hän kysyy joltakin,

joka on talon perimmäisessä sopessa:

"Onko sinun tykönäsi vielä ketään?"

niin tämä vastaa: "Ei ole",

ja toinen sanoo: "Hiljaa!" —

sillä Herran nimeä ei saa mainita.

¹¹Sillä katso, Herra antaa käskyn,

ja hän lyö suuren talon kappaleiksi

ja pienen talon pirstaleiksi.

¹²

kynnetäänkö sitä härjillä?

Sillä te muutatte oikeuden myrkyksi

ja vanhurskauden hedelmän koiruohoksi,

¹³

ja jotka sanotte:

"Emmekö omalla voimallamme

valloittaneet KarnaimiaNimi merkitsee: sarvet.?"

¹⁴

te Israelin heimo,

sanoo Herra, Jumala Sebaot,

kansan, joka on ahdistava teitä

siitä asti, mistä mennään Hamatiin,

hamaan Pajupuroon saakka.