Raamattu 1933/-38 (KR38)

Apostoli toivottaa Korinton kristityille Jumalan armoa ja rauhaa 1, 2, kiittää Jumalaa saamastaan lohdutuksesta, jolla hän voi muita ahdistettuja lohduttaa 3-7, ja kertoo pelastuneensa kuoleman vaarasta 8-11. Hän sanoo aina olleensa vilpitön elämässään ja kirjeissään 12-14 ja nytkin vakavan harkinnan mukaan muuttaneensa aiotun matkansa siten, ettei tullutkaan suoraan heidän tykönsä 15-24.

1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa. 21:2
Room. 1:7
1. Kor. 1:3
Gal. 1:3
Ef. 1:2
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

31:3
Ef. 1:3
1. Piet. 1:3
Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, 41:4
Jes. 66:13
Room. 15:5
2. Kor. 7:6
joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. 51:5
Ps. 34:20
Ps. 94:19
2. Kor. 4:10
Kol. 1:24
Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta. 61:6
2. Kor. 4:15
2. Tim. 2:10
Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva, 7 koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

81:8
Ap. t. 19:23
1. Kor. 15:32
Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, 91:9
Jer. 17:5 - 7
Jer. 39:18
Room. 8:36
ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. 10 Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa, 111:11
Ap. t. 12:5
Room. 15:30
2. Kor. 4:15
Fil. 1:19
Filem. 1:22
kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.

121:12
Ap. t. 23:1
1. Kor. 2:4 - 13
2. Kor. 2:17
2. Kor. 6:6-7
1. Tess. 2:10
Hebr. 13:18
Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. 13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän 141:14
2. Kor. 5:12
Fil. 2:16
Fil. 4:1
1. Tess. 2:19-20
— niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään — että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.

151:15
Ap. t. 19:21
Room. 1:11
Ja tässä luottamuksessa minä aioin ensin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin todistuksen minun suosiostani, 161:16
1. Kor. 16:5-6
ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan. 171:17
Matt. 5:37
Jaak. 5:12
Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"? 181:18
1. Kor. 1:9
1. Tess. 5:24
Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei". 191:19
Ap. t. 18:5
Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on". 201:20
Ilm. 3:14
Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. 211:21
1. Kor. 1:8
1. Piet. 5:10
1. Joh. 2:20 - 27
Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, 221:22
Room. 8:15-16
2. Kor. 5:5
Ef. 1:13-14
Ef. 4:30
joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme. 231:23
Room. 1:9
Room. 9:1
1. Kor. 4:21
2. Kor. 11:31
2. Kor. 12:20
2. Kor. 13:2 - 10
Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon; 241:24
1. Kor. 3:5
1. Piet. 5:3
ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.

2

2 LUKU.

Paavali ei tulollaan tahdo saattaa murhetta korinttolaisille, joita hän suuresti rakastaa 1-4; hän kehottaa heitä osoittamaan rakkautta eräälle katuvalle synnintekijälle 5-11, kertoo, kuinka hän levottomana, kun ei tavannut Tiitusta Trooaassa, lähti Makedoniaan 12, 13, sekä kiittää Jumalaa, joka antaa evankeliumin voittoisasti levitä 14-17.

1 Olin nimittäin mielessäni päättänyt, etten tullessani teidän tykönne taas toisi murhetta mukanani. 22:2
2. Kor. 7:8
Sillä jos minä saatan teidät murheellisiksi, niin eihän minua voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se, jonka minä olen murheelliseksi saattanut. 32:3
2. Kor. 12:21
Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne. 42:4
Ap. t. 20:31
2. Kor. 7:9
Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.

52:5
1. Kor. 5:1-5
Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi. 6 Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; 72:7
Luuk. 17:3
niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen. 82:8
1. Kor. 16:14
Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan; 92:9
2. Kor. 7:15
sillä sitä varten minä kirjoitinkin, että saisin nähdä, kuinka te kestätte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset. 10 Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä mitä minä olen anteeksi antanut — jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa — sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä, 112:11
Luuk. 22:31
ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.

122:12
Ap. t. 14:27
Ap. t. 16:8
1. Kor. 16:9
Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa, 132:13
Ap. t. 20:1
2. Kor. 7:5-6
mutta minä en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sentähden sanoin heille jäähyväiset ja lähdin Makedoniaan.

142:14
1. Kor. 15:57
Kol. 1:25 - 27
Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! 152:15
1. Kor. 1:18
2. Kor. 4:3
Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: 162:16
Luuk. 2:34
1. Piet. 2:7-8
näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? 172:17
2. Kor. 1:12
2. Kor. 4:2
1. Tess. 2:3 - 5
2. Tim. 2:15
1. Piet. 4:11
Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.

3

3 LUKU.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]