Raamattu 1933/-38 (KR38)
2

2 LUKU.

Paavali muistuttaa tessalonikalaisille, kuinka lempeästi hän oli käyttäytynyt heitä kohtaan saarnatessaan heille evankeliumia 1-12, kiittää Jumalaa siitä, että he olivat uskollisia evankeliumille kärsimyksien ja vainojen aikoina 13-16, ja ilmaisee haluavansa jälleen nähdä heitä 17-20.

21

2:1
1. Tess. 1:5,9
Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha; 2
2:2
Ap. t. 16:19-24
Ap. t. 17:1
2. Kor. 12:10
Fil. 1:30
vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa. 3
2:3
2. Kor. 4:2
2. Kor. 7:2
Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua; 4
2:4
1. Aik. 29:17
Jer. 11:20
Gal. 1:10
Gal. 2:7
1. Tim. 1:11-12
vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. 5
2:5
Mark. 12:40
Ap. t. 20:33-34
2. Kor. 1:23
2. Kor. 2:17
2. Kor. 11:31
2. Kor. 12:17
2. Piet. 2:3
Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, 6
2:6
Joh. 5:41,44
Joh. 7:18
2. Kor. 3:1
2. Kor. 10:12
emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, 7
2:7
2. Kor. 10:1
vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa; 8
2:8
Ap. t. 20:24
2. Kor. 12:15
Fil. 2:17
niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet. 9
2:9
Ap. t. 20:34
1. Kor. 4:12
2. Kor. 11:9
2. Kor. 12:13-14
2. Tess. 3:8
Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia. 10Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte, 11
2:11
Ap. t. 20:20,31
samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä, 12
2:12
1. Moos. 17:1
Ef. 4:1
Fil. 1:27
Kol. 1:10
2. Tess. 1:11
1. Piet. 5:10
ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

13

2:13
Matt. 10:40
Gal. 1:11
Gal. 4:14
1. Tess. 1:5
Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

14

2:14
Ap. t. 17:5,13
Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, 15
2:15
Matt. 23:34,37
Luuk. 13:33-34
Ap. t. 7:52
jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, 16
2:16
1. Moos. 15:16
Matt. 23:32
Ap. t. 13:45,50
Ap. t. 14:2,19
Ap. t. 17:5,13
Ap. t. 18:6
Ap. t. 19:9
Ap. t. 22:21-22
kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.

17

2:17
Room. 1:11
1. Tess. 3:6
Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne. 18Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne, minä, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on meidät estänyt. 19
2:19
2. Kor. 1:14
Fil. 2:16
Fil. 4:1
2. Tess. 1:4
Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? 20Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.

3

3 LUKU.

Paavali sanoo ikävänsä pakottamana lähettäneensä Timoteuksen tessalonikalaisten tykö 1-5 ja nyt iloitsevansa hänen tuomistaan hyvistä sanomista 6-10 ja rukoilee, että he yhä kasvaisivat rakkaudessa ja pyhyydessä 11-13.

31

3:1
Ap. t. 17:15
Sentähden me, kun emme enää voineet kestää kauemmin, päätimme jäädä yksinämme Ateenaan, 2ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan teitä ja rohkaisemaan teitä uskossanne, 3
3:3
Ap. t. 14:22
Ef. 3:13
2. Tess. 1:4
2. Tim. 3:12
ettei kukaan horjuisi näissä ahdingoissa. Sillä itse te tiedätte, että meidät on semmoisiin pantu. 4Sanoimmehan, kun olimme teidän tykönänne, teille jo edeltäpäin, että meidän oli ahdinkoon joutuminen, niinkuin on käynytkin ja te tiedätte käyneen. 5
3:5
Fil. 2:16
Sentähden minä, kun en enää jaksanut kestää kauemmin, lähetinkin tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain kiusaaja liene teitä kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt hukkaan.

6

3:6
Ap. t. 18:5
1. Tess. 2:17
Mutta nyt, kun Timoteus tuli teidän tyköänne meidän tykömme ja toi meille ilosanoman teidän uskostanne ja rakkaudestanne ja siitä, että te aina pidätte meitä rakkaassa muistossa ikävöiden meitä nähdäksenne niinkuin mekin teitä: 7sentähden olemme teidän uskostanne, veljet, saaneet lohdutusta teihin nähden kaikessa hädässämme ja ahdistuksessamme; 8sillä nyt me elämme, jos te seisotte lujina Herrassa. 9Kuinka voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän tähtenne kaikesta siitä ilosta, mikä meillä teistä on Jumalamme edessä! 10
3:10
Room. 1:10-11
Öin ja päivin me mitä hartaimmin rukoilemme saadaksemme nähdä teidän kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.

11Mutta hän itse, meidän Jumalamme ja Isämme, ja meidän Herramme Jeesus ohjatkoon meidän tiemme teidän tykönne. 12

3:12
1. Piet. 1:22
Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meilläkin on teitä kohtaan, 13
3:13
Matt. 25:31
1. Kor. 1:8
Ef. 1:4
Fil. 1:10
1. Tess. 5:23
2. Tess. 1:7
2. Tess. 2:17
Juud. 1:14
Ilm. 14:5
vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.

4

4 LUKU.

Paavali kehoittaa tessalonikalaisia edelleenkin varttumaan pyhityksessä 1-8 ja veljellisessä rakkaudessa sekä viettämään hiljaista, ahkeraa elämää 9-12 ja puhuu lohdutuksen sanoja ylösnousemuksesta ja Herran tulemuksesta 13-18.

41

4:1
Fil. 1:27
1. Tess. 2:12
Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. 2Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. 3
4:3
1. Kor. 6:15,18
Ef. 5:3,27
1. Piet. 1:16
Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, 4
4:4
1. Kor. 7:2
että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, 5
4:5
Ps. 79:6
1. Kor. 15:34
Ef. 4:17-18
Kol. 3:5
ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne; 6
4:6
Ps. 94:1
1. Kor. 6:8
ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. 7
4:7
3. Moos. 19:2
Joh. 17:19
Room. 1:7
1. Kor. 1:2
Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. 8
4:8
Hes. 36:27
Luuk. 10:16
Ef. 4:30
Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.

9

4:9
3. Moos. 19:18
Matt. 22:39
Joh. 13:34
Joh. 15:12
Ef. 5:2
1. Piet. 4:8
1. Joh. 3:11
1. Joh. 4:21
Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne; 10niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän 11
4:11
Ap. t. 20:34
Ef. 4:28
2. Tess. 3:8
2. Tess. 3:11-12
ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet, 12
4:12
Kol. 4:5
1. Piet. 2:12
että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.

13

4:13
Ef. 2:12
Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. 14
4:14
1. Kor. 15:13-22
Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 15
4:15
1. Kor. 15:51-52
Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16
4:16
Matt. 24:30-31
2. Tess. 1:7
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17
4:17
Joh. 12:26
Joh. 14:3
Joh. 17:24
1. Tess. 1:10
sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 18Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.