Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Alkutervehyš

11Tämän kirjuttaja on Puavila, Iisussan Hristossan käškyläini. Mie tervehin kaikkie Riimašša eläjie pyhie1:1 Pyhät kačo Ap.k. 9:13., kumpasie Jumala tykkyäy ta kumpaset Hiän on kuččun omikseh. Jumala kučču miut apostoliksi ta valičči šanelomah Hyvyä Viestie1:1, 7 Jotta ajatuš ois šelkiempi, on javon 7 alušša olija Puavilan tervehyš šiirretty javon 1 loppuh.. 2Šen Viessin Hiän omien viessintuojien šuulla jo ieltäpäin lupasi Pyhissä Kirjutukšissa. 3Še on šanoma Hänen Pojašta. Ihmisenä Hiän šynty Tuavitan šuvušša. 4Pyhä Henki nošti Hänet kuollehista, ta Häneštä tuli Jumalan Poika, kumpasella on valta. Hiän on Iisussa Hristossa, miän Hospoti. 5Häneltä myö šaima armon ta apostolin työn, jotta Hänen nimen kunnivokši myö šaisima ihmisie kaikista kanšoista uškomah Häneh ta tottelomah Häntä. 6Näitä Iisussan Hristossan kuččumie työ niise oletta. 7Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

Puavila toivou piäššä Riimah

8Enšin kiitän Iisussan Hristossan kautti Jumaluani teistä kaikista, šentäh kun koko muailma pakajau tiän ušošta. 9Jumala tovistau, jotta mie moliutuos's'a aina mainičen teitä. Mie aina pakajan teistä Jumalalla, kumpasella täyveštä šytämeštäni sluušin, kun šanelen Hyvyä Viestie Hänen Pojašta. 10Molin aina, jotta viimein piäsisin tiän luo, kun Jumala šitä tahtonou. 11Hyvin himottais nähä teitä, jotta voisin antua teilä minnih henkellisen lahjan ta näin lujentua teitä. 12Näin työ ta mie šaisima voimua miän yhtehiseštä ušošta. 13Tahon, jotta työ tietäsijä, vellet, mitein moničči miula on ollun meininki tulla tiän luo. Vain täh šuate on aina tullun konša mitäki vaššušta. Tahtosin, jotta tiän luona niise mie šaisin ihmisie uškomah Hristossah, niin kuin olen šuanun muijenki kanšojen kešeššä. 14Olen velašša niin kreikkalaisilla kuin varvaroilla, niin viisahilla kuin mielettömillä. 15Šentäh tahtosin piäššä šanelomah Hyvyä Viestie teilä, Riimašša eläjillä, niise.

Jevanhelin voima

16Mie en häpie Hristossan Hyvyä Viestie, šentäh kun še on Jumalan voima. Še tuou pelaššukšen kaikilla, ket šiih ušotah, enšiksi jevreilöillä, šiitä kreikkalaisilla niise. 17Hyväššä Viessissä šanotah, jotta Jumalalla kelpuau še ken uškou, ta vain še ken uškou. Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu: «Jumalalla kelpuau še, ken uškou, ta šemmoni ihmini eläy ilmasen ijän».

Ihmini on viäräpiä

18Jumalan viha jiäviytyy taivahašta kaikkien jumalattomien ta pahanruatajien piällä, kumpaset omilla pahoilla ruatoloilla tupehutetah tositiijon Jumalašta. 19Hyö kuitenki tiijetäh Jumalašta še, mitä Häneštä voit tietyä. Jumala Iče ilmotti šen heilä. 20Jumalan ilmasenikuni voima ta Hänen jumalallini luonto ollah näkymättömie. Muailman luatimisešta šuate ihmiset on kuitenki voitu ne nähä Hänen ruatoloissa, šentäh hyö ei voija millänä iččieh puolistua. 21Vaikka hyö piäštihki tuntomah Jumala, hyö ei kunnivoitettu Häntä Jumalana eikä kiitetty Häntä. Hyö on ruvettu ajattelomah tyhjänpäiväsie ta heijän mielettömän šytämen on täyttän pimie.

22Hyö šanotah, jotta ollah viisahat, vain heistä on tullun mielettömie. 23Heijän ois pitän kumartua kuolomattomalla Jumalalla, a šen ieštä hyö ruvettih kumartelomah katovaisen ihmisen, lintujen, nelläjalkasien ta ryömijien kuvilla. 24Tämän tähen Jumala jätti hiät pakanojen himojen valtah, niin jotta hyö toini toisen kera ollešša ruatah šemmoista, millä hävätäh oma runko. 25Hyö ei tahottu uškuo, mimmoni Jumala toveštah on, vain ušottih valeheh. Hyö kumarrettih ta sluušittih šillä, min Jumala on luatin, ei Iče Luatijalla – olkah Hiän kiitetty ilmasen ijän, amin. 26Šentäh Jumala jätti hiät häpiellisien himojen valtah. Naiset vajehettih luonnollini miehen kera yhtymini luonnonvaštaseh. 27Šamoin miehetki hylättih luonnollini naisih yhtymini ta heissä virisi himo toini toiseh. Hyö ruvettih ruatamah keškenäh huikeukšie ta tienatah ičelläh oman hairahukšen mukani palkka.

28Kun ihmiset ei tahottu tuntie Jumalua, niin Jumala jätti hiät kelvottomien ajatukšien valtah ruatamah šitä, mitä ei šais. 29Hyö ollah täytenäh kaikenmoista viäryttä ta pahutta, hyö eletäh huorin, ollah skuupat ta ilkiet. Hyö kajehitah, tapetah, riijelläh, valehellah ta ollah pahantahtosie. 30Hyö paissah toisista pahua ta kielitäh, vihatah Jumalua, kiušatah toisieh ta kehutah iččieh, ollah ylpiet, pahankekšijät, ei totella omie vanhempie 31ta ollah mielettömät. Heih ei voi uškuo, hyö ollah kovašytämisie, ketänä ei tykätä ta ollah armottomie. 32Hyö tiijetäh, jotta Jumala suutiu oikein: ken näin ruatau, še tienuau ičelläh kuoloman. Ka kumminki hyö iče ruatah näin ta vieläi kiitetäh niitä, ket ruatah šamoin.

2

Jumala suutiu oikein

21Suutitko šie toisie, ihmisrukka, ken lienetki? Šie toisen suutija et voi millänä puolistautuo. Toista suuties's'a suutit iččeš niise, šentäh kun ičeki ruat šitä šamua. 2Myö tiijämmä, jotta Jumalan suutu on oikie niillä, ket ruatah tuommosie ruatoja. 3Smietitkö šie, jotta šilma ei koše Jumalan suutu, kun iče ruat niitä ruatoja, kumpasista toisie suutit? 4Vain vähekšitkö šie Jumalan šuurta hyvyttä, šietämistä ta käršimistä? Etkö malta, jotta Jumalan hyvyš vetäy šilma kiäntymäh pois riähäštä? 5Ka šie olet kovašytämini etkä taho kiäntyö pois riähistä. Näin šie keryät iččeš piällä vihua Jumalan vihan päiväkši. Šilloin tulou näkyvih Jumalan oikie suutu. 6Šilloin Jumala makšau jokahisella hänen ruatoja myöte.

7Yhet vaipumatta ruatah hyvyä ta näin ečitäh Jumalalta tulijua kunnivuo ta kuolomattomutta. Heilä Jumala antau ilmasenikusen elämän. 8Toiset ajatellah vain iččieh ta tosišanoman tilašta totellah valehta. Hyö šuahah ošakšeh Jumalan šuuri viha. 9Muokat ta ahissuš vuotetah jokahista, ken ruatau pahua, enšiksi jevreilöitä ta šiitä muitaki rahvahie. 10Ka jumalallisen valon ta rauhan šuau jokahini, ken ruatau hyvyä, enšiksi jevreit ta šiitä muutki rahvahat. 11Jumalalla niätšen kaikki ihmiset ollah šamanarvosie.

12Ket on luajittu riähkyä Sakonua tuntomatta, ne hävitähki Sakonatta. A ket tunnetah Sakona ta luajitah riähkyä, niitä šen Sakonan mukah suutitah. 13Ei ne kelvata Jumalalla, ket vain kuunnellah Sakonan šanoja. Jumalalla kelvatah ne, ket eletäh Sakonan mukah. 14Toisenvieroset kanšat, kumpasilla ei ole Sakonua, luonnoštah ruatah, mitä Sakona vuatiu. Tällä keinoin hyö ollah iče ičelläh sakona, vaikka heilä ei Sakonua ni ole. 15Täštä näkyy, jotta Sakonan käšyt on kirjutettu heijän šiämeh. Šen tovistau heijän omahenki, šentäh kun heijän ajatukšet, konša viäritetäh konša puolissetah heitä. 16Tämä tulou näkyvih šinä päivänä, kuna Jumala tuou ihmisien peitošša pietyt mielet Iisussan Hristossan suutittavakši. Näinhän mie olen Hyvyä Viestie šanelleššani šanon.

Jevreit ta Moissein Sakona

17Šie šanot iččieš jevreiksi, šie piet kiini Sakonašta ta ylpeilet Jumalašta. 18Šie tiijät Hänen tahon ta maltat, mi on oikein, šentäh kun Sakona on šen šiula opaštan. 19Šie ušot, jotta olet šokeijen kulettaja ta pimieššä eläjien valo, 20tietämättömien kašvattaja ta lapšien opaštaja. Olet šiitä varma, šentäh kun šiula on Sakona ta ušot, jotta šiih on kirjutettu tositieto. 21Toisie šie opaššat, a mintähpä iččieš et opašša? 22Toisie šie kiellät, jotta ei šua varaštua, a iče varaššat. Šanot, jotta ei šua käyvä vierahih naisih, a iče käyt. Šie et voi šietyä valehjumalie, a mintähpä anaššat heijän pyhäköistä uartehie? 23Miteinpä šie, kumpani olet ylpie Sakonašta, häpyät Jumalua rikkomalla Sakonua. 24Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: «Tiän takie toisenvieroset kanšat nakretah Jumalan nimie».

25Laitaleikkauš on hyövykši, kun šie elänet Sakonan mukah. Vain kun šie ruatanet Sakonua vaštah, niin šiun laitaleikkaušta niin kuin ei oiskana. 26Kun ken laitaleikkuamatoin elänöy Sakonan käškyjen mukah, niin eikö häntä pitäis pityä laitaleikattuna? 27Šemmoni laitaleikkuamatoin, kumpani eläy Sakonan käškyjen mukah, suutiu šiut. Vaikka šiula on kirjutettu Sakona ta šiut on laitaleikattu, niin kumminki šie rikot Sakonua. 28Tosi jevrei ei ole še, ken on jevrei piältä päin, ta oikie laitaleikkauš ei ole runkošša näkyjä merkki. 29Tosi jevrei on še, ken on jevrei šytämeltäh, ta oikie laitaleikkauš on šytämen laitaleikkauš. Šitä ei šua aikah Sakona vain Jumalan Henki. Tämmöni jevrei šuau passipot Jumalalta, ei ihmisiltä.

3

31No niin mitä hyötyö on olla jevreinä? Ta onko laitaleikkaukšešta mitä hyötyö? 2Ka äijän, kaikenmoista. Enšimmäkši še, jotta juuri jevreilöillä Jumala anto oman šanah. 3Ta vaikka eryähät jevreit ei ušottu, niin tarkottauko heijän epäuško šitä, jotta Jumalah niise ei voi uškuo? 4Ei šuinki! Vaikka kaikki ihmiset oltais valehtelijat, Jumalah voit aina uškuo. Šiih nähen Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu:

– Šie pakajat oikeita,

ta Šie voitat suutušša.

5No kun miän viärämielisyš tuonou näkyvih Jumalan oikiemielisyön, niin mitäpä myö šiih šanomma? Onko Jumala viärämielini – pakajan täššä nyt niin kuin ihmiset paissah – kun työntäy vihan miän piällä? 6Ei šuinki! Kun Jumala ois viärämielini, niin mitein Hiän vois suutie tätä muailmua? 7Ka kun miun valehen rinnalla tullou Jumalan kunnivokši näkyvih tositieto Häneštä, niin mintäh milma šilloin suutitah riähkähisenä? 8Kun valeh tois Jumalalla kunnivuo, niin šilloin vois ajatella: «Ruatakka vain pahua, niin šiitä koituu hyvyä». Muutomat miän haukkujat šanotah, jotta noin myö pakajammaki. Ka nuo ihmiset kyllä šuahah oikie suutu.

Koko muailma on viäräššä

9Mitäpä šilloin? Olemmako myö, jevreit, muita parempie? Emmäi yhtänä. Olen jo šelittän, jotta kaikki, niin jevreit kuin muutki rahvahat, ollah riähän vallašša. 10Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottuki jotta:

– Ei löyvy ihmistä, ken ois Jumalan šilmissä oikie, ei yhtäkänä,

11ei ole ni ainutta, ken malttais,

ei ketänä, ken eččis Jumalua.

12Kaikin on jätetty Jumala, kaikista on tullun kelvottomie.

Ei ole ketänä, ken ruatau hyvyä, ei ni ainutta.

13Heijän kero on kuin avattu kalma,

heijän kieli pakajau valehta.

Huulien takuana heilä on mavon myrkkyö,

14heijän šuušša on vain karkieta kiroušta.

15Hyö ollah poikkoit toisie tappamah,

16hävityštä ta kurjutta jiäy hiän jälkeh.

17Rauhan tietä hyö ei tiijetä,

18Jumalua hyö ei varata.

19Myö tiijämmä, jotta mitä Sakona pakajau, šen še pakajau niillä, kellä še on annettu. Näin kaikkien šuut pannah umpeh, ta koko muailma on viäräpiä Jumalan ieššä. 20Eihän ole šemmoista ihmistä, ken šuattais täyttyä kaikki Sakonan käšyt ta niin kelpuais Jumalalla. Sakonan kautti ihmini tulou tietämäh, jotta on riähkähini.

Jumalalla kelpuau še, ken uškou

21A nyt, miteinpäš ihmini kelpuau Jumalalla? Niin kuin Sakona ta Jumalan viessintuojat šanotah, še ei tapahu Sakonan käškyjä täyttämällä, 22vain uškomalla Iisussah Hristossah. Jokahini, ken uškou, kelpuau Jumalalla. Ihmisien välillä ei ole šentäh mitänä eruo, 23kun kaikki on riähkäyvytty eikä kellänä ole jumalallista valuo. 24Jumala kuitenki armahtau heitä, ta hyö kelvatah Jumalalla ilmain omie ruatoja. Onhan Hristossa Iisussa piäštän hiät riähän vallašta. 25Jumala anto Iisussan uhriksi, jotta vois tämän uhrin kautti šovittua ihmiset Iččeh kera. Hristossan Iisussan Veri tuou proškenjan niillä, ket ušotah. Näin myö niämmä, mitein Jumala on oikiemielini. Männehinä aikoina Hiän šieti riähkie kurittamatta niistä, 26a nyt miän aikana Hiän anto Iisussan Hristossan uhriksi kaikkien riähkien puolešta. Täštä myö niämmä, jotta Jumala on Iče oikiemielini ta jotta Hänellä kelpuau še, ken uškou Iisussah.

27Onko šilloin ihmisellä mitänä, mistä kehuo iččieh? Ei ole. Kehumisen šyyn hävitti Sakona. Mi Sakona? Šekö, mi vuatiu ruatoja? Ei, kun še, mi käšköy uškuo. 28Myö niätšen kačomma, jotta ihmini kelpuau Jumalalla ušon kautti, ilmain Sakonan vuatimie ruatoja. 29Onko Jumala yksistäh jevreijen Jumala? Eikö Hiän ole toisienki kanšojen Jumala? Tietyšti heijän niise, 30šentäh kun Jumala on yksi ta ainut. Hänellä kelvatah laitaleikatut šamoin kuin laitaleikkuamattomat vain heijän ušon takie. 31Hävitämmäkö myö Sakonan, kun näin ylennämmä uškuo? Emmä šuinki, a myö tovissamma, jotta Sakona on voimašša.