Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
13

Kuunnelkua vallanpitäjie

131Jokahisen pitäy olla kuulijaisena vallanpitäjillä. Ei niätšen ole valtua, mi ei ois Jumalašta päin. Hiän še on ašettan vallanpitäjät omilla šijoillah. 2Ken vaššuštau vallaššaolijie, noušou Jumalan ašettamua sakonua vaštah. Ne, ket näin ruatah, šuahah kurituš. 3Ken ruatau oikein, šen ei tarviče varata vallaššaolijie; a še varakkah, ken ruatau viärin. Kun et tahtone varata vallaššaolijie, rua šitä, mi on hyvä! Šilloin hyö šilma kiitetäh. 4Vallanpitäjät ollah Jumalan käškyläisie ta ruatah šiun hyväkši. Ka kun ruatanet pahua, varaja! Eihän vallanpitäjät tyhjäh miekkua kanneta. Hyö ollah Jumalan käškyläisie ta annetah pahanruatajilla šemmoni kurituš, mi heilä lankieu. 5Šentäh totelkua vallanpitäjie. Kuitenki ei vain kuritušta varaten, vain vieläi šentäh, kun omahenki käšköy niin ruatua. 6Šamašta šyyštä työ verojaki makšatta. Vallanpitäjät ollah Jumalan käškyläisie, kun ruatah omua työtäh. 7Antakkua jokahisella še, mi hänellä kuuluu: kellä kuuluu vero, šillä antakkua vero; kellä kuuluu tulli, šillä antakkua tulli; ketä pitäy varata, šitä varakkua; ketä pitäy kunnivoittua, šitä kunnivoittakkua.

8Elkyä olkua velašša kellänä, yksi velka teilä vain olkah – toini toisen tykkyämini. Ken tykkyäy, še on täyttän Sakonan käšyt. 9Nämä käšyt: «Elä makua vierahan naisen kera», «Elä tapa», «Elä varašša», «Tovistuas's'a elä valehtele», «Elä himottele toisen omua», ta šamoin kaikki muutki käšyt, ollah jo täššä šanašša: «Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš». 10Ken tykkyäy lähimmäistäh, še ei rua šillä mitänä pahua. Niin jotta ken tykkyäy, še täyttäy koko Sakonan.

On aika havaččautuo

11Työ tiijättä, mitä aikua myö nyt elämmä. Miän on aika havaččautuo unešta, šentäh kun pelaššuš on nyt meitä lähempänä mitä šilloin, konša myö tulima uškoh. 12Yö on loppumaisillah, päivä jo koittau. Heittäkkä pimien ruavot ta ruvekka ruatamah valon ruatoja. 13Eläkkä myö šiivolla niin kuin päivän valošša eletäh: ilmain rähinyä ta juopotteluo, ilmain huoruiččemista ta pahua elämyä, riitelömättä ta kajehtimatta. 14Šuoriutukkua Hospotih Iisussah Hristossah! Elkyä lellittäkkyä runkuona šikäli, jotta šen himot piäštäis valtah.

14

Elkyä suutikkua toisie

141Ottakkua omah joukkoh šemmoni ihmini, ken on ušošša heikko. Elkyä ruvekkua kiistämäh hänen kera šiitä, mitä mieltä mistäki as's'ašta oletta. 2Eryäš uškou, jotta voit šyyvvä kaikkie, heikko-uškoni šyöy vain kašviksie. 3Ken šyöy kaikkie, še elkäh pahekšikkah šitä, ken ei šyö. Ta ken ei šyö kaikkie, še elkäh suutikkah šitä, ken šyöy. Jumala kaččuot on hänetki ottan omakšeh. 4Ken šie olet suutimah toisen käškyläistä? Oman isännän ieššä hiän šeisou tahi kuatuu. Ta šeisouhan hiän, šentäh kun Jumala voit pityä hänet pissyššä.

5Eryäš pitäy yhtä päivyä toista parempana, toisella kaikki päivät ollah šamanarvosie. Iče kenki ruatakkah šitä, mitä pitäy oikiena. 6Ken pitäy yhtä päivyä muita tärkiempänä, ruatau niin Hospotin kunnivokši. Ken ei erota yhtä päivyä toisešta, šeki ruatau niin Hospotin kunnivokši. Ken šyöy kaikkie, še šyöy Hospotin kunnivokši, šentäh kun hiän passipoittau šiitä Jumalua. Ken ei šyö kaikkie, še on šyömättä Hospotin kunnivokši, ta hiän niise passipoittau Jumalua. 7Ei yksikänä meistä elä iččieh varoin, šamoin ei yksikänä kuole iččieh varoin. 8Kun myö elämmä, elämmä Hospotin omina; ta kun kuolemma, kuolemma Hospotin omina. Niin jotta elämmäkö vain kuolemma, myö olemma Hospotin omie. 9Juštih šitä vaššenhan Hristossa kuoli, nousi kuollehista ta piäsi tuaš elämäh, jotta ois niin kuollehien kuin elävien Hospoti. 10Mintäh šie suutit vellieš? Tahi šie toini, mintäh pahekšit vellieš? Kaikin myö jouvumma Hristossan suutun eteh. 11Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu:

– Še on ihan varma, šanou Hospoti,

jotta jokahini polvi kumartuu Miun ieššä

ta jokahini kieli kiittäy Jumalua.

12Niin še on, jotta jokahini meistä joutuu vaštuamah Jumalalla omašta elämäštäh.

Ole uškovellien tukena

13Niin jotta heittäkkä pois toini toisen suutimini. Parempi kaččokkua, jotta että šuattais vellie kompaštumah ettäkä lankiemah riähkäh. 14Mie tunnen Hospotin Iisussan ta šentäh tiijän varmašti, jotta ei ole šemmoista, mi ois ičeštäh pakana. Vain še, mitä ihmini pitäy pakanana, še on hänellä pakana. 15No kun šie pahottanet vellen mieltä omalla ruuvvalla, niin mitä tykkyämistä še on. Elä ruuvvan takie vejä tuhoh vellie, kumpasen puolešta Hristossa kuoli. 16Elkyä antakkua moittie šitä, mi tiän mieleštä on hyvä. 17Jumalan Valtakunnašša ei ole tärkietä še, mitä šyyvväh ta juuvvah, vain oikie elämä, rauha ta ilo, mit Pyhä Henki antau. 18Ken Hristossan takie eläy näin, še on Jumalalla mielehini ta ihmisetki pietäh häntä arvošša.

19Niin jotta kuotelka elyä rauhašša ta lujentua toini toista. 20Elä ruuvvan takie hajota šitä, min Jumala on šuanun aikah. Kaikkie voit šyyvvä. On kuitenki paha, kun ihmini omalla šyömiselläh vetänöy toisen riähkäh. 21Parempi olla šyömättä lihua ta juomatta viinua ta ruatamatta mitänä šemmoista, min takie šiun velli voi kompaštuo, mi on hänen mieleštä riähkä ta heikentäy hänen uškuo. 22Šäilytä šie oma uško Jumalan ieššä. Ošakaš on še, ken ei suuti iččieh šiitä, mitä pitäy oikiena. 23A še, ken epyälöy, jotta voisko tuota šyyvvä, ta kuitenki šyöy, on suutittu. Hiän kun šilloin ei elä ušon mukah. Kaikki, mitä ihmini ei rua ušon kera, on hänellä riähkä.

24Kiittäkkä Jumalua! Hiän voit lujentua teitä ušošša, niin kuin šanou miun šaneloma Hyvä Viesti, šanoma Iisussašta Hristossašta. Še on še peittoas's'a, kumpasešta ammusista ajoista täh šuate ei ole paistu, 25a nyt še on ilmotettu. Ilmasenikuni Jumala käški omie viessintuojie kirjuttamah šiitä kaikilla kanšoilla, jotta hyö ušottais Häneh ta toteltais Häntä. 26Ainuolla, kaikkiviisahalla Jumalalla, kunnivo Iisussan Hristossan kautti ilmasen ijän! Amin.

15

Kieltäyvy ičeštäš toisien hyväkši

151Miän, kumpaset olemma ušošša lujie, pitäy keštyä vähäväkisien heikkoukšie. Myö emmä šua ajatella vain šitä, mi on ičellä mielehistä. 2Miän jokahisen pitäy olla hyvänä lähimmäisellä, pitäy ajatella, mi on hänellä hyväkši ta lujentau hänen uškuo. 3Hristossa niise ei ajatellun Iččieh. Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu Häneštä: «Jumalaisen, Šilma kiruojien kiruomiset lankettih Miun piällä». 4Kaikki mitä Pyhih Kirjutukših on kirjutettu, on kirjutettu meilä opaššukšekši. Niistä myö šuamma keštävyttä ta hoivahušta ta niin meilä šäilyy toivo. 5Jumala, kumpaselta keštävyš ta hoivahuš tullah, auttakkah tiän olla keškenäh yksimielisinä. Še on Hristossan Iisussan tahto. 6Šiitä työ yhtenä miehenä ta yheštä šuušta kiitättä Jumalua, miän Hospotin Iisussan Hristossan Tuattuo.

7Niin jotta pitäkkyä huolta toini toisešta, niin kuin Hristossa pitäy teistä huolta Jumalan kunnivokši. 8Tarkotan šitä, jotta Iisussa Hristossa tuli auttamah jevreilöitä. Hiän tuli lujittamah kantatuattoloilla annetut lupaukšet näyttyäkšeh, jotta Jumala pisyy šanaššah. 9Ta Hiän tuli vieläi šitä vaššen, jotta muut kanšat niise voitais kiittyä Jumalua Hänen armošta. Täštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa näin:

– Šentäh kiitän Šilma, Hospoti, kanšojen kešeššä,

laulan passipo-viršie Šiun nimen kunnivokši.

10Ta vielä šanotah:

– Iluol'kua, kanšat,

yheššä Jumalan kanšan kera.

11Ta vielä:

– Kiittäkkyä Hospotie, kaikki kanšat!

Ylentäkkyä Häntä, kaikkien maijen eläjät!

12Ta vielä Isaija šanou:

– Jessein juurešta kašvau veša,

kumpani noušou kanšojen halliččijakši.

Hiän on kaikkien kanšojen toivo.

13Jumala, kumpani antau toivon, täyttäkkäh ilolla ta rauhalla tiät, kumpaset ušotta. Šiitä teilä Pyhän Henken voimašta on luja toivo.

Puavila pakajau omašta ruavoštah

14Mie olen varma, vellet, jotta työ oletta täytenäh hyvyä tahtuo ta kaikenmoista tietuo, niin jotta voitta ičeki neuvuo toini toista. 15Ka kuitenki mie täššä kirjutin eryähin kohin melko rohkiešti, vellet, šentäh kun tahoin muissuttua teilä eryähie as's'oja. Ruavoin näin šentäh, kun Jumala omašša armošša kučču miut 16Iisussan Hristossan käškyläisekši kanšojen keškeh. Ruan papillista ruatuo Jumalan Hyvän Viessin levittäjänä, jotta kaikkien maijen rahvahista tulis Jumalalla mielehini, Pyhän Henken pyhittämä uhri. 17Iisussan Hristossan kunnivokši olen ylpie šiitä, mitein ruan Jumalan miula antamua työtä. 18Tietyšti mie ruohin paissa vain šiitä, mitä Hristossa šai aikah miun kautti, jotta šuaha muailman rahvahat tottelomah Jumalua. Hiän luati šen pakinojen ta ruatojen kautti, 19merkkiruatojen ta kummien avulla, Jumalan Henken voimalla. Näin mie olen šanellun Hyvyä Viestie Hristossašta joka paikašša Jerusalimista ihan Illirikkah šuate. 20Kuitenki mie pijin tärkienä šanella Hyvyä Viestie vain šielä, missä Hristossan nimie vielä ei tunnettu, jotta en rakentais toisen panoman kivijalan piällä. 21Ruavoin, niin kuin on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa:

– Ne, kellä ei ole šanottu Häneštä, šuahah Hänet nähä,

ne, ket ei ole kuultu Häneštä, šuahah tietyä.

Puavila meinuau käyvä Riimašša

22Miun ruato moničči ešti milma tulomašta tiän luo. 23Ka nyt miula ei enämpi ole työtä näillä šeutuloilla ta miun jo monta vuotta himottau piäššä käymäh tiän luo. 24Konša lähen Ispanijah, niin matatešša tulen šinne. Toivon, jotta tällä matalla voisin nähä teitä ta hoti vähäsen aikua olla tiän luona ta paissa tiän kera. Šiitä työ šuorittaisija miut lähtömäh iellähpäin.

25Nyt mie kuitenki olen lähöššä Jerusalimih viemäh avuššušta pyhillä. 26Niätšen Makedonijan ta Ahaijan uškojakunnat piätettih antua yhtehini rahalahja Jerusalimin uškojakunnan köyhillä. 27Näin hyö piätettih, ta ollahki ne šen heilä velkua. Kun kerran toisista vieroista kiäntynyöt piäštih ošallisiksi Jerusalimin rissittyjen henkellisistä uartehista, niin heijän pitäy omalta ošalta auttua Jerusalimin uškojakuntua muallisissa tarpehissa. 28Šen jälkeh, kun olen ruatan tämän ruavon ta vienyn kerätyt rahat heilä, lähen Ispanijah ta käyn matalla tiän luona. 29Tiijän, jotta šinne tulleššani tuon teilä täyven plahoslovenjan Hristossan Hyvän Viessin kautti.

30Vellet, mie molin teitä miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä ta Pyhän Henken antaman tykkyämisen tähen: olkua miun tukena. Moliutukkua miun puolešta Jumalalla, 31jotta Juutijašša en joutuis Jumalua tottelomattomien ihmisien käsih ta jotta apu, min vien Jerusalimih, ois pyhillä mieleh. 32Šiitä voisin tulla ilosin mielin tiän luo, kun Jumala antanou, ta šaisin levähellä tiän luona olleššani. 33Rauhan Jumala olkah tiän kaikkien kera. Amin.