Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
12

Uuši elämä

121Vellet, Jumala on armollini. Šentäh molin teitä: antakkua iččenä Hänellä eläväkši uhriksi, šemmosekši, mi on pyhä ta Hänellä mielehini. Näin ruatuan työ oikein sluušitta Jumalalla. 2Elkyä ruvekkua elämäh niin kuin muailman rahvaš eläy, vain antakkua Jumalan muuttua tiät, uuvvistua tiän mielet. Šiitä työ maltatta, mi on Jumalan tahto, mi on hyvyä, Hänellä mielehistä ta täyvellistä.

3Miula annetun armon tähen šanon teilä jokahisella: elkyä ajatelkua ičeštänä enämpyä, kuin mitä oletta. Ajatelkua maltillisešti, iče kenki šen ušon mukah, min Jumala on hänellä antan. 4Meilä jokahisella on yksi runko ta runkošša on monta ošua, kumpasilla on eri ruato. 5Šamoin myöki, vaikka meitä on äijän, olemma Hristossašša yksi runko. A keškenäh olemma toini toisen ošie. 6Jumala on antan meilä erimoisie henkellisie lahjoja, niin kuin on hyväkši nähnyn. Še, ken on šuanun lahjan olla Jumalan viessintuojana, tuokah šanomie Jumalalta šen mukah kuin hänellä on uškuo. 7Ken on šuanun lahjan auttua uškojie, še auttakkah. Opaštajan lahjan šuanut opaštakkah. 8Ken on šuanun lahjan rohkistua, še rohkistakkah toisie. Ken antau omaštah, antakkah täyvellä kiällä. Ken on johtajana, johtakkah huolovašti. Ken auttau köyhie, auttakkah ilosin mielin.

9Tykäkkyä toisie puhtahalla šytämellä. Vihakkua pahua; pisykkyä lujina šiinä, mi on hyvä. 10Tykäkkyä toini toista lämpimäšti kuin vellet, pitäkkyä toisie šuuremmašša arvošša kuin iččienä. 11Konša ruatta Hospotin hyväkši, niin elkyä vaipukkua elkyäkä olkua laisat, vain palakkah teissä Henken tuli. 12Toivo olkah tiän ilona, keštäkkyä kaikki ahissukšet, moliutukkua vaipumatta. 13Auttakkua hätyä käršijie pyhie, ottakkua hyvin vaštah vierahie. 14Plahoslovikkua niitä, ket teitä ajellah, plahoslovikkua elkyäkä kirokkua. 15Iluol'kua niijen kera, kellä on ilo; itkekkyä itkijien kera.

16Olkua keškenäh yksimielisie. Elkyä pitäkkyä iččienä muita parempana, vain olkua pahempiošasien vierellä. Elkyä pitäkkyä iččienä viisahampana, mitä oletta. 17Elkyä makšakkua kellänä pahašta pahalla. Staraikua ruatua šitä, mi on hyvä kaikkien šilmissä. 18Kun vain voinou ta mikäli še teistä rippunou, eläkkyä rauhašša kaikkien kera. 19Elkyä tašakkua pahanruatajalla, armahat vellet, vain antakkua Jumalan näyttyä oma viha. Vet Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: «Mie Iče tašuan, Mie makšan ruatojen mukah, šanou Hospoti». 20Ta vieläi näin šanotah: «Kun šiun vihamieheš ollou näläššä, anna hänellä ruokua. Kun häntä janottanou, anna hänellä juuvva. Näin ruatuan keryät palavie hiilie hänen piän piällä.» 21Elä anna pahan voittua šilma, vain voita šie paha hyvällä.

13

Kuunnelkua vallanpitäjie

131Jokahisen pitäy olla kuulijaisena vallanpitäjillä. Ei niätšen ole valtua, mi ei ois Jumalašta päin. Hiän še on ašettan vallanpitäjät omilla šijoillah. 2Ken vaššuštau vallaššaolijie, noušou Jumalan ašettamua sakonua vaštah. Ne, ket näin ruatah, šuahah kurituš. 3Ken ruatau oikein, šen ei tarviče varata vallaššaolijie; a še varakkah, ken ruatau viärin. Kun et tahtone varata vallaššaolijie, rua šitä, mi on hyvä! Šilloin hyö šilma kiitetäh. 4Vallanpitäjät ollah Jumalan käškyläisie ta ruatah šiun hyväkši. Ka kun ruatanet pahua, varaja! Eihän vallanpitäjät tyhjäh miekkua kanneta. Hyö ollah Jumalan käškyläisie ta annetah pahanruatajilla šemmoni kurituš, mi heilä lankieu. 5Šentäh totelkua vallanpitäjie. Kuitenki ei vain kuritušta varaten, vain vieläi šentäh, kun omahenki käšköy niin ruatua. 6Šamašta šyyštä työ verojaki makšatta. Vallanpitäjät ollah Jumalan käškyläisie, kun ruatah omua työtäh. 7Antakkua jokahisella še, mi hänellä kuuluu: kellä kuuluu vero, šillä antakkua vero; kellä kuuluu tulli, šillä antakkua tulli; ketä pitäy varata, šitä varakkua; ketä pitäy kunnivoittua, šitä kunnivoittakkua.

8Elkyä olkua velašša kellänä, yksi velka teilä vain olkah – toini toisen tykkyämini. Ken tykkyäy, še on täyttän Sakonan käšyt. 9Nämä käšyt: «Elä makua vierahan naisen kera», «Elä tapa», «Elä varašša», «Tovistuas's'a elä valehtele», «Elä himottele toisen omua», ta šamoin kaikki muutki käšyt, ollah jo täššä šanašša: «Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš». 10Ken tykkyäy lähimmäistäh, še ei rua šillä mitänä pahua. Niin jotta ken tykkyäy, še täyttäy koko Sakonan.

On aika havaččautuo

11Työ tiijättä, mitä aikua myö nyt elämmä. Miän on aika havaččautuo unešta, šentäh kun pelaššuš on nyt meitä lähempänä mitä šilloin, konša myö tulima uškoh. 12Yö on loppumaisillah, päivä jo koittau. Heittäkkä pimien ruavot ta ruvekka ruatamah valon ruatoja. 13Eläkkä myö šiivolla niin kuin päivän valošša eletäh: ilmain rähinyä ta juopotteluo, ilmain huoruiččemista ta pahua elämyä, riitelömättä ta kajehtimatta. 14Šuoriutukkua Hospotih Iisussah Hristossah! Elkyä lellittäkkyä runkuona šikäli, jotta šen himot piäštäis valtah.

14

Elkyä suutikkua toisie

141Ottakkua omah joukkoh šemmoni ihmini, ken on ušošša heikko. Elkyä ruvekkua kiistämäh hänen kera šiitä, mitä mieltä mistäki as's'ašta oletta. 2Eryäš uškou, jotta voit šyyvvä kaikkie, heikko-uškoni šyöy vain kašviksie. 3Ken šyöy kaikkie, še elkäh pahekšikkah šitä, ken ei šyö. Ta ken ei šyö kaikkie, še elkäh suutikkah šitä, ken šyöy. Jumala kaččuot on hänetki ottan omakšeh. 4Ken šie olet suutimah toisen käškyläistä? Oman isännän ieššä hiän šeisou tahi kuatuu. Ta šeisouhan hiän, šentäh kun Jumala voit pityä hänet pissyššä.

5Eryäš pitäy yhtä päivyä toista parempana, toisella kaikki päivät ollah šamanarvosie. Iče kenki ruatakkah šitä, mitä pitäy oikiena. 6Ken pitäy yhtä päivyä muita tärkiempänä, ruatau niin Hospotin kunnivokši. Ken ei erota yhtä päivyä toisešta, šeki ruatau niin Hospotin kunnivokši. Ken šyöy kaikkie, še šyöy Hospotin kunnivokši, šentäh kun hiän passipoittau šiitä Jumalua. Ken ei šyö kaikkie, še on šyömättä Hospotin kunnivokši, ta hiän niise passipoittau Jumalua. 7Ei yksikänä meistä elä iččieh varoin, šamoin ei yksikänä kuole iččieh varoin. 8Kun myö elämmä, elämmä Hospotin omina; ta kun kuolemma, kuolemma Hospotin omina. Niin jotta elämmäkö vain kuolemma, myö olemma Hospotin omie. 9Juštih šitä vaššenhan Hristossa kuoli, nousi kuollehista ta piäsi tuaš elämäh, jotta ois niin kuollehien kuin elävien Hospoti. 10Mintäh šie suutit vellieš? Tahi šie toini, mintäh pahekšit vellieš? Kaikin myö jouvumma Hristossan suutun eteh. 11Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu:

– Še on ihan varma, šanou Hospoti,

jotta jokahini polvi kumartuu Miun ieššä

ta jokahini kieli kiittäy Jumalua.

12Niin še on, jotta jokahini meistä joutuu vaštuamah Jumalalla omašta elämäštäh.

Ole uškovellien tukena

13Niin jotta heittäkkä pois toini toisen suutimini. Parempi kaččokkua, jotta että šuattais vellie kompaštumah ettäkä lankiemah riähkäh. 14Mie tunnen Hospotin Iisussan ta šentäh tiijän varmašti, jotta ei ole šemmoista, mi ois ičeštäh pakana. Vain še, mitä ihmini pitäy pakanana, še on hänellä pakana. 15No kun šie pahottanet vellen mieltä omalla ruuvvalla, niin mitä tykkyämistä še on. Elä ruuvvan takie vejä tuhoh vellie, kumpasen puolešta Hristossa kuoli. 16Elkyä antakkua moittie šitä, mi tiän mieleštä on hyvä. 17Jumalan Valtakunnašša ei ole tärkietä še, mitä šyyvväh ta juuvvah, vain oikie elämä, rauha ta ilo, mit Pyhä Henki antau. 18Ken Hristossan takie eläy näin, še on Jumalalla mielehini ta ihmisetki pietäh häntä arvošša.

19Niin jotta kuotelka elyä rauhašša ta lujentua toini toista. 20Elä ruuvvan takie hajota šitä, min Jumala on šuanun aikah. Kaikkie voit šyyvvä. On kuitenki paha, kun ihmini omalla šyömiselläh vetänöy toisen riähkäh. 21Parempi olla šyömättä lihua ta juomatta viinua ta ruatamatta mitänä šemmoista, min takie šiun velli voi kompaštuo, mi on hänen mieleštä riähkä ta heikentäy hänen uškuo. 22Šäilytä šie oma uško Jumalan ieššä. Ošakaš on še, ken ei suuti iččieh šiitä, mitä pitäy oikiena. 23A še, ken epyälöy, jotta voisko tuota šyyvvä, ta kuitenki šyöy, on suutittu. Hiän kun šilloin ei elä ušon mukah. Kaikki, mitä ihmini ei rua ušon kera, on hänellä riähkä.

24Kiittäkkä Jumalua! Hiän voit lujentua teitä ušošša, niin kuin šanou miun šaneloma Hyvä Viesti, šanoma Iisussašta Hristossašta. Še on še peittoas's'a, kumpasešta ammusista ajoista täh šuate ei ole paistu, 25a nyt še on ilmotettu. Ilmasenikuni Jumala käški omie viessintuojie kirjuttamah šiitä kaikilla kanšoilla, jotta hyö ušottais Häneh ta toteltais Häntä. 26Ainuolla, kaikkiviisahalla Jumalalla, kunnivo Iisussan Hristossan kautti ilmasen ijän! Amin.