Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
14

Uuši laulu Siijonin vuaralla

141Šiitä nävin tämän: Vuonna šeiso Siijonin vuaralla. Hänen kera oli šatanelläkymmentänellätuhatta ihmistä, kumpasien oččah oli kirjutettu Hänen Tuaton nimi. 2Mie kuulin taivahašta iänen, mi oli kuin šuurien vesien pauhu ta kuin ukkosen jyry. Še iäni, min kuulin, oli vielä kuin arfanšoittajat ois šoitettu omilla arfoilla. 3Valtaistumen ieššä ta nellän olijan ta vanhimpien ieššä laulettih uutta lauluo. Šitä lauluo ei voinun opaštuo kenkänä muu kuin nuo šatanelläkymmentänellätuhatta, ket on pelaššettu muan piältä. 4Hyö ollah niitä, ket ei ole pakanoitettu iččieh naisien kera, vain on pisytty puhtahina kuin neiččyöt. Hyö kuletah Vuonnalla jälkeh, mänkäh hiän minne hyväh. Hiät on enšimmäisenä pelaššettu ihmisien joukošta Jumalalla ta Vuonnalla. 5Valehta heijän šuušta ei ole kuultu, hyö ollah puhtahie ta vijattomie Jumalan valtaistumen ieššä.

Kolme anhelie

6Mie nävin tuaš uuvven anhelin, kumpani lenti korkiella taivahan luašša. Hänen ruatona oli šanella Hyvyä Viestie muan eläjillä, kaikilla kanšoilla, heimoilla, kielillä ta mailla. 7Hiän šano lujalla iänellä: «Varakkua Jumalua ta kunnivoittakkua Häntä, Hänen suutun aika tuli! Kumartakkua Häntä, ken on luatin taivahan, muan ta meren ta hettiet.»

8Hänen jäleššä tuli toini anheli, kumpani šano: «Kuatu, kuatu šuuri Vaviloni, tuo huora, kumpani muanitti kaikki kanšat juomah vihan viinua».

9Näijen kahen anhelin jäleššä tuli vielä kolmaš, kumpani šano lujalla iänellä: «Ken kumartau svierillä ta šen pačaškuvalla ta ottau oččah tahi käteh šen merkin, 10še joutuu juomah Jumalan vihan viinua. Šitä viinua ei ole laimennettu, vain kuattu šilläh Jumalan vihan mal'l'ah. Šitä ihmistä kivutetah tulešša ta rikin kačkušša pyhien anhelien ta Vuonnan ieššä. 11Tulešta, mi ihmisie kivuttau, noušou šavu aina ta ilmasen ijän. Heilä ei ole yön, ei päivän lepuo – ei niillä, ket kumarretah svierillä ta šen pačaškuvalla, eikä kellänä, ken ottau svierin nimen merkikseh. 12Täššä kyšytäh pyhiltä keštämistä, niiltä, ket eletäh Jumalan käškyjen mukah ta ušotah Iisussah.»

13Mie kuulin taivahašta iänen, kumpani šano: «Kirjuta: Ošakkahat ollah ne, ket täštä alkuan kuollah Hospotin omina. Hyö ollah ošakkahie, šanou Henki. Hyö šuahah levähellä omista vaivoista, šentäh kun heijän ruavot matatah heijän peräššä.»

Vil'l'ankorjuun aika

14Šen jälkeh nävin tämän: Oli valkie pilvi, ta pilven piällä istu ken lienöy Ihmisen Pojan näköni. Hänellä oli piäššä kultani venčča ta kiäššä terävä čirppi. 15Jumalankojista tuli vielä yksi anheli ta lujalla iänellä karju pilven piällä Istujalla näin: «Pane čirppi ruatamah ta leikkua, nyt on vil'l'ankorjuun aika. Muan elo on kypšyn korjattavakši.» 16Šilloin pilvellä Istuja työnsi oman čirpin muan piällä, ta niin oli muan elo korjattu.

17Taivahan jumalankojista tuli tuaš yksi anheli, ta hänelläki oli terävä čirppi. 18Jumalankojin alttarista tuli anheli, še, kumpasen vallašša on tuli. Hiän karju lujah šillä anhelilla, kumpasella oli terävä čirppi: «Pane terävä čirppis ruatoh ta korjua marjarypälehet muan viinasatušta. Marjat on jo kypšytty.» 19Šiitä anheli työnsi oman čirpin muan piällä, leikkasi rypälehet muan viinasatušta ta lykkäsi marjat šuureh pušerrušaltahah, Jumalan vihan pušerrušaltahah. 20Marjat tallattih altahašša linnan ulkopuolella, ta altahašta valu vertä. Šitä vertä oli niin äijän, jotta še vielä tuhannen kuuvvenšuan stadie-mitan14:20 Stadie kačo šelityštä Iiv. 6:19. piäššä nousi heposen turpah šuate.

15

Šeiččemen anhelie ta viimeset vahinkot

151Mie nävin tuaš taivahalla šuuren ta kummallisen merkin: šeiččemen anhelie, kumpasilla oli šeiččemen vahinkuo. Nämä vahinkot oltih viimeset, niih tyhjeni Jumalan viha.

2Mie nävin niin kuin hrustallimeren, mi välähteli tulta. Šiinä hrustallimeren rannalla šeisottih svierin voittajat, ne, ket ei kumarrettu svierin pačaškuvalla eikä otettu šen merkkie eikä šen nimen numeroarvuo. Heilä oli käsissä Jumalan arfat. 3Hyö laulettih Moissein, Jumalan käškyläisen, lauluo ta Vuonnan lauluo. Še mäni näin:

– Šuuret ta kummanhyvät ollah Šiun ruavot,

Hospoti Jumala, Kaikenvaltani!

Oikiet ta tovet ollah Šiun tiet,

Šie Jumalan rahvahan Čuari!

4Ken Šilma ei varajais, Hospoti,

ken ei ylentäis Šiun nimieš?

Šie yksin olet pyhä.

Kaikki kanšat tullah Šiun eteh

ta kumarretah Šiula,

šen takie kun Šiun oikie suutu tuli tietoh.

5Šen jälkeh mie nävin, mitein taivahašša avattih jumalankoti, Jumalan elošija. 6Jumalankojista tuli šeiččemen anhelie, kumpasilla oli šeiččemen vahinkuo. Anhelit oli šuoriuvuttu puhtahan valkeih liinavuatteih, ta rinnan ympärillä heilä oli šivottu kultavyöt. 7Yksi nelläštä olijašta anto näillä šeiččemellä anhelilla šeiččemen kultaista mal'l'ua. Ne mal'l'at oltih täytenäh Jumalan vihua, Hänen, kumpani eläy aina ta ilmasen ijän. 8Jumalan valo ta voima täytti jumalankojin šavulla, niin jotta kenkänä ei voinun männä jumalankotih, kuni ei loputtu šeiččemen anhelin šeiččemen vahinkuo.

16

Jumalan vihan mal'l'at

161Mie kuulin jumalankojista lujan iänen, še šano šeiččemellä anhelilla näin: «Mänkyä! Kuatakkua Jumalan vihan šeiččemen mal'l'ua muan piällä.»

2Enšimmäini anheli mäni ta kuato oman mal'l'an muan piällä. Šiitä tuli pahoja märkijie huavoja niih ihmisih, kellä oli svierin merkki ta ket kumarrettih šen pačaškuvua.

3Toini anheli kuato oman mal'l'an mereh. Meri muuttu niin kuin kuollehen verekši, ta kaikki mereššä eläjät kuoltih.

4Kolmaš anheli kuato oman mal'l'an virtoih ta hettehih, ta ne muututtih verekši. 5Mie kuulin, kun vesien anheli šano:

– Šie olet oikiemielini, oi Hospoti,

Šie, kumpani olet ta kumpani olit,

Šie pyhä, kumpani näin suutit!

6Hyö on valutettu pyhien ta

Jumalan viessintuojien vertä,

ta vertä Šie panit hiät juomah.

Hyö šuatih omien ruatojen mukah.

7Šiitä kuulin, kun alttarin luona pakasi toini anheli. Še šano:

– Niin še on, Hospoti Jumala, Kaikenvaltani!

Oikiet ta tovet ollah Šiun suutun piätökšet.

8Nelläš anheli kuato oman mal'l'an päiväseh, ta päiväni šai vallan korventua ihmisie tulella. 9Ihmiset puahuttih kovašša heltieššä, ka kuitenki ivual'tih Jumalua, kumpasen vallašša oltih nämä vahinkot. Hyö ei kiännytty riähistä Jumalan puoleh eikä ruvettu kunnivoittamah Häntä.

10Viiješ anheli kuato oman mal'l'an svierin valtaistumella, ta svierin valtakunta pimeni. Tušissah ihmiset purtih omat kielet verillä, 11no kuitenki hyö kirottih taivahan Jumalua omien tuškien ta huavojen takie. Eikä hyö kiännytty omista pahoista ruatoloista.

12Kuuvveš anheli kuato oman mal'l'an šuureh Jefrat-jokeh. Joven vesi kuivi, ta niin avautu tie päivännoušun čuariloilla. 13Mie nävin, mitein drakonin šuušta, svierin šuušta ta viärän viessintuojan šuušta läksi kolme piessua, ne oltih rupiskokunan näkösie. 14Ne ollah piessoja, kumpaset ruatah kummie. Ne lähetäh keryämäh kaikkie muailman čuarija šotah Jumalan šuurena päivänä, Hänen, kumpani on Kaikenvaltani.

15«Mie tulen äkki-arvuamatta kuin rosvo. Ošakaš on še, ken valvou ta pitäy huolen omista vuatteista, jotta ei joutuis häpieh, kävelömäh alačči kaikkien nähen.»

16Piessat kerättih čuarit paikkah, min nimi jevrein kielellä on Armageddon16:16 Nimi Armageddon merkiččöy «Megiddon vuara»..

17Šeiččemeš anheli kuato oman mal'l'an ilmah. Šilloin kuulu taivahašta jumalankojin valtaistumelta luja iäni, mi šano: «Kaikki on ruattu». 18Tulta iski, kuulu iänie, ukkoni jyräsi ta tuli ankara muanjärissyš. Še oli niin ankara järissyš, jotta šemmoista ei ole ollun koko aikana, min ihmini on ollun muan piällä. 19Šuuri linna hajosi kolmeh ošah, ta joka muašša linnat šorruttih. Jumala ei unohtan šuurta Vavilonie, še joutu juomah täyven mal'l'an Hänen vihan ta šiäntymisen viinua. 20Kaikki šuaret kavottih, eikä vuaroja enämpi näkyn. 21Ilmataivahaisie, talantan painosie16:21 Rakehet painettih läššä 40 kiluo. rakehie šato taivahašta ihmisien piällä. Ihmiset kirottih Jumalua näijen rakehien takie, šentäh kun tämä vahinko oli ylen jykie.