Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
13

Kakši svierie

131Mie šeisatuin meren rannalla ta nävin, mitein mereštä nousi svieri. Šillä oli kymmenen šarvie ta šeiččemen piätä. Kaikissa kymmeneššä šarvešša oli korona ta jokahiseh piäh oli kirjutettu Jumalua ivuaja nimi. 2Svieri, kumpasen nävin, muissutti leopartie, no jalat šillä oltih kuin kontiella ta šen turpa oli kuin leijonan turpa. Drakoni anto šillä oman voimah ta valtaistumeh ta šuuren vallan. 3Mie nävin, jotta yksi svierin päistä niin kuin ois šuanun šurmaniskun, ka huava oli parennun.

Koko muailma ihmetteli svierie ta läksi šen jälkeh, ta kaikin kumarrettih drakonilla, kumpani anto svierillä šemmosen vallan. 4Svierillä hyö niise kumarrettih ta šanottih näin:

– Ken on tämän svierin vertani,

ken voit šotie šitä vaštah?

5Svierillä oli annettu šuu, kumpani ivuali Jumalua ta pakasi ylpiešti. Še šai tämän vallan nellänkymmenenkahen kuun ajakši. 6Niin še avasi šuun ta alko paissa pahoja Jumalašta. Še ivuali Jumalan nimie ta Hänen elošijua ta niitä, ket eletäh taivahašša. 7Šillä annettih vieläi valta šotie pyhie vaštah ta voittua hiät, ta niin šen valtah annettih kaikki heimot, kanšat, kielet ta muat. 8Kaikki muan eläjät kumarretah šillä – kaikki ne, kenen nimie muailman luatimisešta alkuan ei ole kirjutettu tapetun Vuonnan elämänkirjah.

9Kellä on korvat, še kuulkah:

10– Ken panou toisie tyrmäh,

še iče joutuu tyrmäh.

Ken toisie tappau miekalla,

še iče miekalla tapetah.

Nyt pyhiltä kyšytäh keštämistä ta uškuo.

11Šiitä mie nävin, mitein toini svieri nousi muan šiämeštä. Šillä oli kakši šarvie, kuin vuonnan šarvet, ta še pakasi kuin drakoni. 12Še käyttäy enšimmäisen svierin puolešta šen koko valtua. Še panou muan ta šen eläjät kumartamah enšimmäisellä svierillä, šillä, kumpasen kuolinhuava oli parennun. 13Še luatiu šuurie merkkiruatoja, šuau tulenki lyömäh taivahašta muah ihmisien šilmissä. 14Niillä merkkiruatoloilla, kumpasie šillä on valta luatie enšimmäisen svierin nimissä, še muanittau viäräh kaikki muan eläjät. Še käšköy heijän luatie pačaškuvan enšimmäiseštä svieristä, kumpaista isettih miekalla ta kumpani virkosi henkih. 15Še šai vallan antua enšimmäisen svierin pačaškuvalla henken, niin jotta še pačaškuva šuatto paissa. Še šai vieläi vallan tappua kaikki, ket ei kumarreta šillä pačaškuvalla. 16Še pakottau kaikki, pienet ta šuuret, pohatat ta köyhät, omalla vallalla eläjät ta orjat, jotta hyö otettais oikieh käteh tahi oččah merkki. 17Kellänä ei ole valtua oštua eikä myyvvä mitänä, kun hänellä ei olle tätä svierin merkkie, tahi svierin nimie tahi šen nimen numeroarvuo13:17 Kreikan ta jevrein kielien kirjaimilla on numeroarvo. Esimerkiksi kreikan i-kirjaimella on arvo 10, s-kirjaimella arvo 200 ta o-kirjaimella arvo 70. Šanan tahi nimen numeroarvo šuahah, kun kaikki numerot lašetah yhteh..

18Täššä vuajitah viisahutta. Še, ken malttau, laškekkah svierin nimen numeroarvon: še on eryähän ihmisen numeroarvo, ta še numeroarvo on kuušišatua kuušikymmentäkuuši.

14

Uuši laulu Siijonin vuaralla

141Šiitä nävin tämän: Vuonna šeiso Siijonin vuaralla. Hänen kera oli šatanelläkymmentänellätuhatta ihmistä, kumpasien oččah oli kirjutettu Hänen Tuaton nimi. 2Mie kuulin taivahašta iänen, mi oli kuin šuurien vesien pauhu ta kuin ukkosen jyry. Še iäni, min kuulin, oli vielä kuin arfanšoittajat ois šoitettu omilla arfoilla. 3Valtaistumen ieššä ta nellän olijan ta vanhimpien ieššä laulettih uutta lauluo. Šitä lauluo ei voinun opaštuo kenkänä muu kuin nuo šatanelläkymmentänellätuhatta, ket on pelaššettu muan piältä. 4Hyö ollah niitä, ket ei ole pakanoitettu iččieh naisien kera, vain on pisytty puhtahina kuin neiččyöt. Hyö kuletah Vuonnalla jälkeh, mänkäh hiän minne hyväh. Hiät on enšimmäisenä pelaššettu ihmisien joukošta Jumalalla ta Vuonnalla. 5Valehta heijän šuušta ei ole kuultu, hyö ollah puhtahie ta vijattomie Jumalan valtaistumen ieššä.

Kolme anhelie

6Mie nävin tuaš uuvven anhelin, kumpani lenti korkiella taivahan luašša. Hänen ruatona oli šanella Hyvyä Viestie muan eläjillä, kaikilla kanšoilla, heimoilla, kielillä ta mailla. 7Hiän šano lujalla iänellä: «Varakkua Jumalua ta kunnivoittakkua Häntä, Hänen suutun aika tuli! Kumartakkua Häntä, ken on luatin taivahan, muan ta meren ta hettiet.»

8Hänen jäleššä tuli toini anheli, kumpani šano: «Kuatu, kuatu šuuri Vaviloni, tuo huora, kumpani muanitti kaikki kanšat juomah vihan viinua».

9Näijen kahen anhelin jäleššä tuli vielä kolmaš, kumpani šano lujalla iänellä: «Ken kumartau svierillä ta šen pačaškuvalla ta ottau oččah tahi käteh šen merkin, 10še joutuu juomah Jumalan vihan viinua. Šitä viinua ei ole laimennettu, vain kuattu šilläh Jumalan vihan mal'l'ah. Šitä ihmistä kivutetah tulešša ta rikin kačkušša pyhien anhelien ta Vuonnan ieššä. 11Tulešta, mi ihmisie kivuttau, noušou šavu aina ta ilmasen ijän. Heilä ei ole yön, ei päivän lepuo – ei niillä, ket kumarretah svierillä ta šen pačaškuvalla, eikä kellänä, ken ottau svierin nimen merkikseh. 12Täššä kyšytäh pyhiltä keštämistä, niiltä, ket eletäh Jumalan käškyjen mukah ta ušotah Iisussah.»

13Mie kuulin taivahašta iänen, kumpani šano: «Kirjuta: Ošakkahat ollah ne, ket täštä alkuan kuollah Hospotin omina. Hyö ollah ošakkahie, šanou Henki. Hyö šuahah levähellä omista vaivoista, šentäh kun heijän ruavot matatah heijän peräššä.»

Vil'l'ankorjuun aika

14Šen jälkeh nävin tämän: Oli valkie pilvi, ta pilven piällä istu ken lienöy Ihmisen Pojan näköni. Hänellä oli piäššä kultani venčča ta kiäššä terävä čirppi. 15Jumalankojista tuli vielä yksi anheli ta lujalla iänellä karju pilven piällä Istujalla näin: «Pane čirppi ruatamah ta leikkua, nyt on vil'l'ankorjuun aika. Muan elo on kypšyn korjattavakši.» 16Šilloin pilvellä Istuja työnsi oman čirpin muan piällä, ta niin oli muan elo korjattu.

17Taivahan jumalankojista tuli tuaš yksi anheli, ta hänelläki oli terävä čirppi. 18Jumalankojin alttarista tuli anheli, še, kumpasen vallašša on tuli. Hiän karju lujah šillä anhelilla, kumpasella oli terävä čirppi: «Pane terävä čirppis ruatoh ta korjua marjarypälehet muan viinasatušta. Marjat on jo kypšytty.» 19Šiitä anheli työnsi oman čirpin muan piällä, leikkasi rypälehet muan viinasatušta ta lykkäsi marjat šuureh pušerrušaltahah, Jumalan vihan pušerrušaltahah. 20Marjat tallattih altahašša linnan ulkopuolella, ta altahašta valu vertä. Šitä vertä oli niin äijän, jotta še vielä tuhannen kuuvvenšuan stadie-mitan14:20 Stadie kačo šelityštä Iiv. 6:19. piäššä nousi heposen turpah šuate.

15

Šeiččemen anhelie ta viimeset vahinkot

151Mie nävin tuaš taivahalla šuuren ta kummallisen merkin: šeiččemen anhelie, kumpasilla oli šeiččemen vahinkuo. Nämä vahinkot oltih viimeset, niih tyhjeni Jumalan viha.

2Mie nävin niin kuin hrustallimeren, mi välähteli tulta. Šiinä hrustallimeren rannalla šeisottih svierin voittajat, ne, ket ei kumarrettu svierin pačaškuvalla eikä otettu šen merkkie eikä šen nimen numeroarvuo. Heilä oli käsissä Jumalan arfat. 3Hyö laulettih Moissein, Jumalan käškyläisen, lauluo ta Vuonnan lauluo. Še mäni näin:

– Šuuret ta kummanhyvät ollah Šiun ruavot,

Hospoti Jumala, Kaikenvaltani!

Oikiet ta tovet ollah Šiun tiet,

Šie Jumalan rahvahan Čuari!

4Ken Šilma ei varajais, Hospoti,

ken ei ylentäis Šiun nimieš?

Šie yksin olet pyhä.

Kaikki kanšat tullah Šiun eteh

ta kumarretah Šiula,

šen takie kun Šiun oikie suutu tuli tietoh.

5Šen jälkeh mie nävin, mitein taivahašša avattih jumalankoti, Jumalan elošija. 6Jumalankojista tuli šeiččemen anhelie, kumpasilla oli šeiččemen vahinkuo. Anhelit oli šuoriuvuttu puhtahan valkeih liinavuatteih, ta rinnan ympärillä heilä oli šivottu kultavyöt. 7Yksi nelläštä olijašta anto näillä šeiččemellä anhelilla šeiččemen kultaista mal'l'ua. Ne mal'l'at oltih täytenäh Jumalan vihua, Hänen, kumpani eläy aina ta ilmasen ijän. 8Jumalan valo ta voima täytti jumalankojin šavulla, niin jotta kenkänä ei voinun männä jumalankotih, kuni ei loputtu šeiččemen anhelin šeiččemen vahinkuo.