Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
2

Iisussa Hristossa tuli ihmisekši

21Eikö meitä rohkissa še, jotta olemma yhtä Hristossan kera? Eikö Hänen tykkyämini lujita meitä? Eikö Jumalan Henki yhissä meitä, emmäkö myö ole armolliset ta emmäkö šaleiče toini toista? 2Kun kerran näin on, niin luatikkua miun ilo täyvellisekši šillä, jotta oletta yksimielisie, tykkyättä toini toista, elättä šovušša ta ajatteletta šamah tapah. 3Elkyä luatikkua mitänä vain iččienä tuumaijen, kun olkua nöyrät ta pitäkkyä toista iččienä parempana. 4Elkyä šuahuštakkua vain ičellänä hyvyä, ajatelkua toisienki parašta. 5Olkah teiläki šemmoni mieli, mi Hristossalla Iisussalla oli.

6– Hänellä oli Jumalan muoto,

ka Hiän ei pitän kiini šiitä

jotta olla Jumalan vertani,

7vain kieltäyty täštä kaikešta.

Hiän tuli orjan moisekši,

šamanmoisekši kuin ihmiset.

Hiän eli ihmisenä ihmisien joukošša.

8Hiän pani Iččeh pienekši

ta oli tottelija kuolomah šuate,

rissillä kuolomah šuate.

9Šentäh Jumala nošti Hänet yli kaiken

ta anto Hänellä nimen,

kaikkie muita nimijä korkiemman.

10Iisussan nimie kunnivoittuan

on kaikkien polvissuttava,

niin taivahašša kuin muan piällä ta muan alla,

11ta Tuatto Jumalan kunnivokši

joka šuun on šanottava,

jotta Iisussa Hristossa on Hospoti.

Jumalan lapšet muailmašša

12Armahat vellet, työ aina tottelija milma, konša olin tiän luona. Totelkua vielä enämmän nyt, kun olen muuvvalla. Varaten ta vapissen ruatakkua oman pelaššukšen hyväkši. 13Jumala niät šuau teissä aikah šen, jotta tahotta ruatua ta vieläi ruatta niin kuin on Hänen hyvä tahto. 14Ruatakkua kaikki valittamatta ta kiistelömättä. 15Šilloin teissä ei ole mitänä moitittavua. Työ oletta puhtahie ta vijattomie Jumalan lapšie tämän pilautunuon ta riähkähisen rahvahan kešeššä. Työ loissatta heijän joukošša kuin tähet taivahalla, 16kun piettä kiini elämän šanašta. Ta mie voin olla ylpienä Hristossan tulopäivänä šiitä, jotta en tyhjäh starainun ta en tyhjäh ruatan. 17Vaikka miun elämän viimeset pisarat valutettais uhriksi, kun ruan tiän ušon hyväkši, kuitenki mie olen hyvilläni ta iloilen kaikkien tiän keralla. 18Työ niise olkua hyvillä mielin ta iloilkua miun keralla.

Timofei ta Jepafrodit

19Toivon, jotta Hospoti Iisussa antau miun ruttoh työntyä Timofein tiän luo. Kun kuulen mitein as's'at šielä ollah, še noštau miunki mieltä. 20Miula ei ole ketänä Timofein vertaista, ken yhtä tosissah huolehtis teistä. 21Kaikki muut pietäh huolta vain omista as's'oista eikä Iisussan Hristossan as's'ašta. 22Ka Timofein työ hyvin tiijättä, mimmoni varma hiän on. Yheššä miun kera hiän on starainun ruatua Hyvän Viessin hyväkši kuin poika tuaton rinnalla. 23Šentäh toivon, jotta voisin työntyä hänet tiän luo šamašša kun šuan tietyä, mitein miula ičelläni käypi. 24Ta olen varma, jotta miut niise Hospoti rutto piäštäy tiän luo.

25Nyt miun kuitenki pitäy työntyä tiän luo miän velli Jepafrodit. Hiän on miun rinnalla ruatan ta puolistan Hyvyä Viestie. Työ še hänet työnsijä tänne milma auttamah, konša mie tarvičin apuo. 26Hänellä on teitä kaikkie ikävä ta hiän on huolissah šiitä, jotta työ kuulija hänen läsinnäštä. 27Hiän tosiehki läsi, oli kuolomaisillah, vain Jumala armahti häntä. Eikä yksistäh häntä kun milma niise, jotta miula ei tulis uutta murehta entisien lisäkši. 28Ta vielä šenki vuokši tahon työntyä hänet rutompah šinne, jotta työ šaisija nähä hänet uuvveštah ta ihaštuisija. Šilloin miulaki ois vähemmän huolta. 29Ottakkua hänet vaštah ilomielin Hospotin tähen ta pitäkkyä arvošša hänen moisie! 30Hiän vet oli Hristossan ruavon tähen vähällä kuolla. Hiän oli valmis antamah oman henken, kun autto milma šiinä, miššä työ että voinun auttua.

3

Tärkeintä on Hristossan tuntomini

31Ka niin, velleni, iluol'kua Hospotissa! Mie en kylläššy kirjuttamah teilä uuvveštah šamoista as's'oista, a teilä še on turvakši.

2Varokkua noita koirie, noita miän vaššuštajie. Hyö ollah kelvottomie ruatajie, kumpasilta laitaleikkaušta luatiessa on pilattu vehkehetki. 3Oikeita laitaleikattuja olemma myö, ket sluušimma Jumalalla henken voimalla. Myö olemma ylpiet Hristossašta Iisussašta emmäkä pie toivuo runkon laitaleikkaukšeh, 4vaikka mie še šiihki voisin pityä toivuo. Kun ken toini voinou pityä šiih toivuo, niin šemmiten mie. 5Onhan miut laitaleikattu netälin vanhana. Olen šyntysin israelilaini, olen Veniaminin heimošta, jevrei jevreiläisistä vanhemmista. Olin farissei3:5 Farissei kačo šelityštä Matv. 3:7.. 6Šuurella innolla ajelin Jumalan Kirikkyö. Sakonan rikkomisešta milma ei voinun moittie.

7Ka kaikkie tätä, mitä šilloin pijin voittona, pien nyt Hristossan tähen arvottomana. 8Kallehinta miula on miun Hospotin Hristossan Iisussan tuntomini. Kaikkie muuta pien arvottomana. Hänen tähen kaimasin kaiken entisen. Heitin kaiken pois kuin ruhkat, jotta šaisin omakšeni Hristossan 9ta jotta kaikin nähtäis: mie olen Häneššä. En mie kelpua Jumalalla šentäh, kun elän Sakonan mukah, vain šentäh kun ušon Hristossah. Niätšen Jumalalla kelpuau yksistäh še, ken uškou. 10Mie tahon vain tuntie Hristossan ta Hänen ylöšnoušomisen voiman. Tahon käršie niin kuin Hiän kärši ta tahon tulla Hänen moisekši kuolomalla, niin kuin Hiän kuoli. 11Enköš šilloin mie niise šais noušša kuollehista.

Voittajan palkkana on taivahaini elämä

12En mie šano, jotta mie oisin jo šuanun kaiken šen, mitä tavottelen, tahi oisin jo tullun täyvellisekši. Mie kuitenki staraičen šuaha šen, kun kerran Hristossa Iisussa on ottan miut omakšeh. 13Vellet, en tuumaiče, jotta oisin jo perillä. Vain tämän voin šanuo: mie unohan šen, mi jäi tuakši, ta tavottelen kaikin voimin šitä, mi on ieššä. 14Mie juokšen kilvan loppuh šuate, jotta voittasin palkinnon – piäsisin taivahah. Šinne Jumala kuččuu Hristossan Iisussan omat. 15Näin pitäy ajatella miän kaikkien, ket olemma täyvellisie. A kun työ mistänih as's'ašta ajatelletta toisin, niin šen niise Jumala šelvittäy teilä. 16Miän pitäy vain olla šamua mieltä šiitä, mitä jo tiijämmä, ta elyä šen mukah.

17Ottakkua miušta mallie, vellet. Opaštukkua niistä, ket eletäh šamoin kuin myö. 18Olenhan mie teilä moničči šanon ta nyt ihan kyynälet šilmissä šanon, jotta monet eletäh niin kuin Hristossan rissin viholliset. 19Hyö jouvutah lopulta uatuh. Vačča on hiän jumala, häpie on hiän kunnivo, ta hyö ajatellah vain muallisie as's'oja. 20Ka miän kotimua on taivaš. Šieltä myö vuotamma pelaštajakši Hospotie Iisussua Hristossua. 21Hiän muuttau miän heikot ta kuolovaiset runkot oman taivahaisen runkon moisiksi. Hiän ruatau šen šillä voimalla, kumpasella Hiän panou kaiken oman vallan alla.

4

Puavilan neuvoja

41Armahat vellet, miula on ikävä teitä. Työ oletta miun ilo ta kunnivo. Pisykkyä häilymättä Hospotissa, armahaiset!

2Molin Jevodie ta molin Sintihie, jotta hyö elettäis keškenäh šovušša Hospotin tähen. 3Šilma niise molin, miun uškollini ruatovelli, auta näitä naisie. Hyö on yheššä miun kera staraitu levittyä Hyvyä Viestie, niin kuin on ruattu Klimenton ta muutki miun ruatovellet. Hiän kaikkien nimet ollah elämän kirjašša. 4Olkua aina ilosie Hospotissa. Šanon vielä kerran: olkua ilosie! 5Tulkah tiän leppevyš kaikkien ihmisien tietoh. Hospoti on jo lähellä. 6Elkyä olkua mistänä huolissana. Šuattakkua aina Jumalalla tietoh še, mitä tarvičetta, molikkua, kyšykkyä ta kiittäkkyä. 7Šilloin Jumalan rauha, mi on šuurempi mitä ihmini voipi malttua, šuojuau tiän šytämet ta mielet, ta niin työ pisyttä Hristossašša Iisusašša.

8Lopukši, vellet, ajatelkua kaikkie šitä, mi on totta, mi on arvokašta, mi on oikieta, puhašta, tykättävyä ta kaunista. Mi šuinki on hyvyä ta mitä kannattau kiittyä, šitä ajatelkua. 9Ruatakkua šitä, mitä oletta miulta opaštun ta omakšun, mitä oletta miulta kuullun ta miušta nähnyn. Šilloin rauhan Jumala on tiän kera.

Puavila kiittäy hilippiläisie lahjašta

10Hospoti on antan miula šen šuuren ilon, jotta työ nyt rupesija uuvveštah huolehtimah miušta. Ainahan työ tahtoja auttua milma, ka että voinun. 11En šano tätä šentäh, jotta mie tarviččisin mitänih. Mie kun olen opaštun tyytymäh šiih, mitä miula on. 12Olen pärjännyn vähällä, ka tiijän parempuaki elämyä. Kaikkeh ta kaikenmoiseh olen tottun: šyömäh kyllitellein ta keštämäh nälkyä, elämäh yllinkylläistä elämyä ta pärjyämäh vähällä. 13Keššän kaiken Iisussan Hristossan avulla, kumpani antau miula voimua. 14Kuitenki työ ruatoja hyvin, kun auttoja milma miun ahtahina aikoina.

15Hyvän Viessin levittämisen alušša, konša mie läksin Makedonijašta, työ olija ainut uškojakunta, mi anto miula raha-apuo. Tämän työ hilippiläiset ičeki hyvin tiijättä. 16Konša mie olin Fessalonikašša, työ šinneki työnsijä miula avuššušta kerran ta vieläi toisen kerran. 17No en mie pakaja tätä šentäh, jotta tahtosin tiän lahjoja. Toivon vain, jotta tiän ruato tois teilä aina vain enämmän hyötyö. 18Mie olen šuanun kaikkie yllinkyllin. Miula on nyt kaikkie, kun šain Jepafroditilta tiän työntämän lahjan. Še on kuin hyvänhajuni luatanan šavu, Jumalalla kelpuaja ta mielusa uhri. 19Antakkah miun Jumala teilä Hristossan Iisussan kautti omašta taivahaisešta pohasvuošta kaiken, mitä tarvičetta. 20Jumalalla, miän Tuatolla, kunnivo aina ta ilmasen ijän. Amin.

Lopputervehyš

21Tervehtikkyä kaikkie Hristossan Iisussan pyhie. Miun luona olijat vellet työnnetäh teilä tervehyisie. 22Teitä tervehitäh niise kaikki täkäläiset uškovaiset, varšinki keisarin paššarikunta. 23Olkah miän Hospotin Iisussan Hristossan armo tiän kaikkien kera. Amin.