Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
8

Iisussa ruokkiu nellätuhatta mieštä

(Matv. 15:32-39)

81Noina päivinä keräyty hyvin äijän rahvašta Iiussan luo. Kun heilä ei ollun mitänä šyötävyä, Iisussa kučču opaššettavat luokšeh ta šano: 2«Miula on suali näitä ihmisie. Hyö on oltu Miun luona jo kolme päivyä eikä heilä ole mitänä šyötävyä. 3Mie kun työntänen hiät kotih nälkähisinä, hyö vaivutah matalla. Monet heistä on tultu loittuota.» 4Opaššettavat šanottih Hänellä: «Mistäpä tiälä tyhjäššä muašša vois ken löytyä leipyä, jotta ruokkie näitä kaikkie?» 5«Montako leipyä teilä on?» kyšy Iisussa. Hyö vaššattih: «Šeiččemen».

6Iisussa käški rahvahan istuutuo muah. Šiitä Hiän otti ne šeiččemen leipyä, passipoitti Jumalua, katko leivät ta anto palat opaššettavilla. Opaššettavat juattih ne rahvahalla. 7Heilä oli vielä monieš kalanmotti. Iisussa passipoitti kaloista ta käški jakua neki. 8Ihmiset šyötih kyllikšeh, ta šyömättä jiänehie paloja kerättih šeiččemen vakallista. 9Rahvašta oli nelisentuhatta.

Iisussa toimitti hiät luotah 10ta kohta šen jälkeh aštu opaššettavien kera veneheh ta läksi Dalmanutan alovehella.

Iisussalta vuajitah merkkie

(Matv. 16:1-4)

11Eryähät farisseit tultih ta ruvettih kiistelömäh Iisussan kera. Kiušatakšeh Häntä hyö vuajittih, jotta Hiän näyttäis heilä merkin taivahašta. 12Iisussa henkähti šyväh ta šano: «Mintäh tämä ihmispolvi vuatiu merkkie? Šanon teilä toven: tällä polvella ei merkkie anneta.» 13Ta Iisussa jätti hiät, aštu veneheh ta läksi järven toisella puolella.

Farisseijen ta Iirotin hapatuš

(Matv. 16:5-12)

14Opaššettavat unohettih ottua matkah leipyä. Heilä oli veneheššä vain yksi leipä. 15Iisussa rupesi varottamah heitä: «Kaččokkua, jotta varotta farisseijen ta Iirotin hapatušta». 16No opaššettavat vain paistih keškenäh šiitä, jotta heilä ei ole leipyä. 17Iisussa huomasi šen ta šano heilä: «Mintäh työ pakajatta šiitä, jotta teilä ei ole leipyä? Ettäkö työ vieläkänä malta, ettäkö hokšua? Onko tiän šytämet niin šokiet? 18Onhan teilä šilmät, ettäkö niä? Onhan teilä korvat, ettäkö kuule? Ta ettäkö muissa, mitein kävi? 19Konša Mie javoin viisi leipyä viijellätuhannella henkellä, montako täyttä vakallista palasie työ keräsijä?» Hyö vaššattih: «Kakšitoista». 20«A konša javoin šeiččemen leipyä nellällätuhannella, montako täyttä vakallista palasie työ šilloin keräsijä?» Hyö šanottih: «Šeiččemen». 21Iisussa šano heilä: «Ettäkö työ vieläkänä malta?»

Iisussa parentau šokien Vifsaidašša

22Hyö tultih Vifsaidah. Šielä Iisussan luo tuotih šokie mieš ta pyritettih košettamah šitä. 23Iisussa otti šokien kiäštä ta vei hänet kylän ulkopuolella. Šiitä Hiän šylkäsi miehen šilmih, pani käteh hänen piällä ta kyšy: «Niätkö mitä?» 24Mieš kaččo ta šano: «Mie niän ihmisie. Ne ollah niin kuin kävelijät puut.» 25Iisussa pani uuvveštah käteh miehen šilmillä ta käški hänen kaččuo. Mieš pareni kokonah ta näki kaikki tarkkah. 26Iisussa toimitti miehen kotih ta varotti: «Elä vain mäne kyläh, jotta et šielä šanois täštä kellänä».

Matka Jerusalimih

8:27–10:52

Petri šanou Iisussua Hristossakši

(Matv. 16:13-20; Luk. 9:18-21)

27Iisussa ta Hänen opaššettavat lähettih kylih, kumpaset oltih Hilipän Kesarijan ympärillä. Matalla Iisussa kyšy opaššettavilta: «Ken Mie ihmisien mieleštä olen?» 28Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a, eryähien mieleštä kennih Jumalan viessintuojista». 29Šiitä Iisussa kyšy: «A työ? Ken Mie tiän mieleštä olen?» Petri vaštasi: «Šie olet Hristossa». 30Iisussa varottamalla varotti heitä šanomašta Häneštä kellänä.

Iisussa pakajau omašta kuolomašta

(Matv. 16:21-23; Luk. 9:22)

31Šiitä Iisussa rupesi pakajamah opaššettavilla, jotta Ihmisen Poika8:31 Ihmisen Poika kačo šelityštä Matv. 8:20. joutuu äijän käršimäh. Rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat kiännytäh Häntä vaštah. Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista. 32Hiän pakasi täštä peittelömättä. Šilloin Petri alko moittie Häntä kahen kešen. 33Iisussa kiänty, kaččo opaššettavih ta komenti Petrie: «Mäne šiitä, šaatana. Šiun mielet ei olla Jumalašta, vain ollah ihmiseštä.»

Iisussan kera kulkomisešta

(Matv. 16:24-28; Luk. 9:23-27)

34Šiitä Iisussa kučču luokšeh rahvašjoukon ta omat opaššettavat ta šano heilä: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, niin hiän unohtakkah iččeh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun kera. 35Ken tahtou pelaštua oman elämän, še mänettäy šen. Ka ken Miun tähen ta Hyvän Viessin tähen mänettäy oman elämän, še pelaštau šen. 36Mitäpä hyötyö šiitä on ihmisellä, kun hiän šuanou omakši koko muailman, a mänettänöy oman elämän? 37Mitä ihmini vois antua, jotta šais elämän jälelläh? 38Kun ken hävennöy Milma ta Miun šanoja tämän jumalattoman ta riähkähisen ihmispolven kešeššä, niin šitä Ihmisen Poikaki häpiey, konša Hiän tulou Tuattoh jumalallisešša valošša pyhien anhelien kera.»

9

91Iisussa vielä lisäsi: «Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla kuni ei nähä, jotta Jumalan Valtakunta on tullun täyveššä voimaššah».

Iisussa muuttuu toisenmoisekši

(Matv. 17:1-13; Luk. 9:28-36)

2Kuuvven päivän piäštä Iisussa otti matkah Petrin, Juakon ta Iivanan ta vei hiät korkiella vuaralla erikseh toisista. Šielä Hiän muuttu heijän šilmissä toisenmoisekši. 3Hänen vuattiet tultih valkiekši kuin lumi, niin valkiekši, jotta yksikänä vuattienvalkuaja muan piällä ei vois šemmosekši valottua.

4Šiitä heilä näyttäyty Il'l'a ta hänen kera Moissei, ta hyö paistih Iisussan kera. 5Šilloin Petri šano Iisussalla: «Opaštaja, hyvä on miän tiälä olla. Myö luajimma täh kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.» 6Petri niät ei tietän, mitä šanuo, šentäh kun hyö äijälti pöläššyttih.

7Šamašša tuli pilvi ta katto hiät. Pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun armaš Poikani. Häntä kuunnelkua!» 8Yhtäkkie, kun hyö kačahettih ympärilläh, niin ei nähty šielä enämpi ketänä muita kuin Iisussan.

9Konša hyö šolahettih vuaranrinnettä alaš, Iisussa kielti heitä: «Elkyä paiskua kellänä täštä, mitä näkijä, kuni Ihmisen Poika ei nouše kuollehista.» 10Hyö piettih Iisussan šanat mieleššäh ta keškenäh paistih, jotta mitähän še merkiččöy tuo «kuollehista noušomini». 11Šiitä hyö kyšyttih Iisussalta: «Eiköš sakonanopaštajat šanota, jotta Il'l'an pitäy tulla enšin?» 12Iisussa vaštasi heilä: «Il'l'a tosiehki tulou enšin ta luatiu kaikki entisen moisekši. A mintähpäš on kirjutettu, jotta Ihmisen Poika joutuu äijän käršimäh ta ihmiset pahekšitah Häntä? 13Ka šen šanon teilä: Il'l'a jo on tullun! Ihmiset vain ruattih hänellä, mitä heilä himotti, ihan niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa on häneštä šanottu.»

Iisussa ajau piessan pojašta

(Matv. 17:14-21; Luk. 9:37-43)

14Muijen opaššettavien luo tultuo Iisussa näki šuuren rahvašjoukon heijän ympärillä ta sakonanopaštajie, kumpaset kiissettih opaššettavien kera. 15Heti kun ihmiset nähtih Hänet, hyö hämmäššyttih, juoštih Hänellä vaštah ta tervehittih Häntä. 16Iisussa kyšy heiltä: «Mitä tiälä kiissetäh?» 17Yksi mieš rahvašjoukošta vaštasi Hänellä: «Opaštaja, mie toin poikani Šiun luo. Häneššä on piessa, še šuau hänet mykäkši. 18Konša missäki še rupieu piekšämäh poikua. Še pačkuau hänet muah, ta hänen šuušta rupieu valumah vuahtie. Hiän purou hampahat yhteh ta stönkistyy. Mie molin Šiun opaššettavie, jotta hyö ajettais piessa pois, vain hyö ei voitu.»

19Šilloin Iisussa šano heilä: «Oi tätä uškomatointa ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy olla tiän joukošša? Pitältikö Mie jouvun teitä keštämäh? Tuokua poika Miun luo.» 20Hyö tuotih poika Iisussan luo. Kun piessa näki Iisussan, še šamašša veti pojan koukkuh. Poika kuatu muah, alko piekšäytyö ta hänen šuušta läksi vuahtie. 21Iisussa kyšy pojan tuatolta: «Pitältikö tämä on ollun pojašša?» Tuatto šano: «Pieneštä šuate. 22Moničči piessa kuatau pojan, konša tuleh ta konša veteh, jotta šais hänet henkiltä. Kun Šie voinet mitä ruatua, niin šaleiče meitä ta auta meitä.» 23Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šanot: ‘Kun Šie voinet?’ Ken uškou, še voit kaiken.» 24Pojan tuatto šamašša karjahti itkien: «Mie ušon, Hospoti! Auta milma, lujita miun uškuo!»

25Kun Iisussa näki, jotta šiih keräytyy lisyä rahvašta, Hiän šano piessalla: «Mykkä ta kuurnis henki, Mie käšen šilma: lähe pois pojašta eläkä konšana myöššy häneh!» 26Šiitä še piessa karjahti, puissalti poikua lujašti ta läksi häneštä. Poika näytti kuollehelta, ta šentäh monet šanottihki, jotta hiän kuoli. 27No Iisussa otti häntä kiäštä ta autto noušša pistyh, ta poika nousi.

28Šiitä, konša Iisussa mäni pirttih, ta Hänen kera oltih vain opaššettavat, hyö kyšyttih Häneltä: «Mintäh myö emmä voinun ajua piessua pojašta?» 29Iisussa vaštasi heilä: «Tämän sortin piessa ei lähe muulla kuin vain moliutumalla ta pyhittämällä».

Iisussa tuaš pakajau omašta kuolomašta

(Matv. 17:22-23; Luk. 9:44-45)

30Hyö lähettih šieltä ta matattih Galileijan poikki. Iisussa ei tahton, jotta kenkänä tietäis šiitä, 31šentäh kun Hiän opašti omie opaššettavieh. Hiän pakasi heilä näin: «Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih, ta hyö tapetah Hänet. Ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.» 32Opaššettavat ei maltettu näitä šanoja, vain ei ruohittu kyšyö Häneltä.

Ken on šuurin?

(Matv. 18:1-5; Luk. 9:46-48)

33Iisussa tuli Kapernaumin linnah. Kotih piäštyö Hiän kyšy opaššettavilta: «Mistä työ matatešša pakasija?» 34Hyö ei virketty mitänä, šentäh kun hyö matateššah kiissettih šiitä, ken heistä on šuurin. 35Iisussa istuutu, kučču lähemmäkši kakšitoista opaššettavuah ta šano heilä: «Kun ken tahtonou olla enšimmäisenä, šen pitäy olla kaikkein viimesimpänä ta kaikkien paššuajana». 36Šiitä Iisussa pani opaššettavien kešellä lapšen, šepäsi šitä ta šano: 37«Ken Miun nimeššä ottau luokšeh yhenki tämmösen lapšen, še ottau luokšeh Miut. Ta ken ottau luokšeh Miut, niin še ei ota luokšeh Milma, vain ottau Miun Työntäjän.»

Ken ei ole meitä vaštah, še on miän puolella

(Luk. 9:49-50; Matv. 10:42)

38Iivana šano Iisussalla: «Opaštaja, myö näkimä miehen, kumpani Šiun nimellä ajau pois ihmisistä piessoja, vaikka hiän ei ole miän joukošta. Myö kieltimä häntä, šentäh kun hiän ei matkua miän kera.»

39No Iisussa vaštasi: «Elkyä kieltäkkyä häntä. Eihän še, ken ruatau šuuren ruavon Miun nimellä, voi šamašša šen jälkeh paissa Miušta pahua. 40Ken ei ole teitä vaštah, še on tiän puolella. 41Šanon teilä toven: ken antanou teilä staučallisen vettä juotavakši šentäh, kun työ oletta Hristossan omie, hiän ei jiä ilmain palkkua.»

Muanitukšet

(Matv. 18:6-9; Luk. 17:1-2; 14:34)

42Iisussa jatko: «Kun ken muanitellou pahah yhenki näistä pienistä, ken uškou Miuh, niin šillä ois parempi, kun hänet melličänkivi kaklašša lykättäis mereh. 43Kun käteš muanittanou šilma riähkäh, leikkua še pois. Parempi šiun on yksikätisenä piäššä ilmasenikuseh elämäh kuin kakšikätisenä joutuo uatuh, šammumattomah tuleh, 44missä mato ei kuole ta tuli ei šammu. 45Tahi kun jalkaš muanittanou šilma riähkäh, leikkua še pois. Parempi šiun on yksijalkasena piäššä ilmasenikuseh elämäh kuin kakšijalkasena joutuo uatuh, šammumattomah tuleh, 46missä mato ei kuole ta tuli ei šammu. 47Ta kun šiun šilmäš muanittanou šilma riähkäh, niin kiso še pois. Parempi šiun on yksišilmäsenä piäššä Jumalan Valtakuntah kuin kakšišilmäsenä joutuo uatun tuleh, 48missä mato ei kuole ta tuli ei šammu.

49Jokahini šuolatah tulella ta joka uhri šuolatah šuolalla.

50Šuolua tarvitah. Vain kun še mänettänöy šuolan mavun, milläpä šuat šen jälelläh šuolasekši?

Olkah teissä ičeššänä šuolua ta eläkkyä keškenäh šovušša.»

10

Šuako mieš erota naiseštah?

(Matv. 19:1-12; Luk. 16:18)

101Iisussa läksi šieltä ta mäni Juutijah, Jortanojoven tuakši. Hänen luo keräyty tuaš äijän rahvašta, ta niin kuin Hänellä oli tapana, Hiän opašti heitä.

2Iisussan luo tuli farisseita, ta kiušatakšeh Häntä hyö kyšyttih: «Šuauko mieš erota naiseštah?» 3Hiän vaštasi: «Mitä Moissei on šanon šiih nähen?» 4Hyö šanottih: «Moissei anto meilä luvan kirjuttua erokirjan ta jättyä naisen». 5Iisussa šano heilä: «Tämän käšyn hiän kirjutti teilä šentäh, kun työ oletta niin kovašytämiset. 6Kumminki muailman alušša Jumala luati ihmisen miehekši ta naisekši. 7Šentäh mieš jättäy tuaton ta muamon 8ta yhtyy omah naiseh, ta niin näistä kahešta tulou yksi liha. Hyö ei olla enämpi kakši, hyö ollah yksi. 9Ta min Jumala yhisti, šitä ihmini elkäh erottakkah.»

10Šiitä, konša hyö oltih šeinien šiämeššä, opaššettavat uuvveštah kyšyttih Häneltä šitä šamua as's'ua. 11Iisussa šelitti heilä: «Ken eruou omašta naiseštah ta akottuu toisen kera, še makuau vierahan naisen kera. 12Ta kun naini eronnou ukoštah ta männöy uuvveštah miehellä, hiänki makuau vierahan miehen kera.»

Iisussa plahosloviu lapšie

(Matv. 19:13-15; Luk. 18:15-17)

13Iisussan luo tuotih lapšie, jotta Hiän koškis heih. Opaššettavat moitittih tuojie. 14Kun Iisussa huomasi šen, Hiän šiänty ta šano heilä: «Antakkua lapšien tulla Miun luo. Elkyä pietelkyä heitä, šentäh kun heijän moisilla kuuluu Jumalan Valtakunta. 15Šanon teilä toven: ken ei ota Jumalan Valtakuntua omah šytämeh niin kuin lapši, še ei piäše šinne.» 16Iisussa šepäsi lapšie, pani käteh heijän piällä ta plahoslovi hiät.

Voipiko pohatta pelaštuo?

(Matv. 19:16-26; Luk. 18:18-27)

17Iisussa oli lähöššä matkah, kun eryäš mieš tuli juokšujalkua, heittäyty polvillah Hänen eteh ta kyšy: «Hyvä Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» 18Šiih Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? Kenkänä muu ei ole hyvä kuin yksistäh Jumala. 19Šie tiijät käšyt: elä tapa; elä makua vierahan naisen kera; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; elä anašša toisen omua; kunnivoita tuattuoš ta muamuoš.»

20Mieš šano: «Kaikkien näijen käškyjen mukah mie olen elän nuorešta šuate». 21Iisussa kačahti häneh, mieš miellytti Häntä. Šiitä Hiän šano miehellä: «Yhtä as's'ua šie et ole ruatan. Mäne ta myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä, niin šilma vuottau uarreh taivahissa. Šen jälkeh tule, ota oma ristis ta aššu Miun kera.» 22Näistä šanoista mieš apeutu ta läksi pois pahalla mielin, šentäh kun hänellä oli äijän hyvysie.

23Iisussa kačahti ympärilläh ta šano opaššettavillah: «Vaikie še on pohattojen piäššä Jumalan Valtakuntah». 24Opaššettavat ällissyttih Hänen šanoista. A Iisussa vielä lisäsi: «Lapšeni, mitein vaikie on niijen, ket ollah kiini pohasvuošša, piäššä Jumalan Valtakuntah! 25Helpompi on verbl'udan männä nieklan šilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.» 26Opaššettavat vielä enämmän hämmäššyttih ta paistih keškenäh: «Ken še šilloin voit pelaštuo?» 27Iisussa kaččo heih ta šano: «Ihmisillä še on mahotointa, vain ei Jumalalla, šentäh kun Jumala voit kaiken».

Mimmosen palkan opaššettavat šuahah?

(Matv. 19:27-30; Luk. 18:28-30)

28Šiitä Petri rupesi pakajamah Iisussalla: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken ta läksimä Šiun kera.» 29Iisussa vaštasi: «Šanon teilä toven: ken šuinki Miun ta Hyvän Viessin takie jätti oman talon, vellet tahi čikot, tuaton, muamon tahi lapšet, tahi pellot, 30še šuau jo nyt, täššä ajašša, šatua kertua enämmän taloja, vellijä, čikkoja, tuattoja, muamoja, lapšie ta peltoja – lisäkši häntä ajellah – a tulijašša ajašša hiän šuau ilmasenikusen elämän. 31No a monet enšimmäiset tullah viimesiksi ta viimeset enšimmäisiksi.»

Iisussa uuvveštah pakajau omašta kuolomašta

(Matv. 20:17-19; Luk. 18:31-34)

32Konša hyö nouštih Jerusalimih mänijyä tietä, niin Iisussa kulki ieššä. Opaššettavat oltih kummissah, a jäleššä tulijat varattih. Iisussa kučču tuaš ne kakšitoista opaššettavua luokšeh ta rupesi pakajamah heilä šiitä, mitein Hänellä käyt. Hiän šano: 33«Myö mänemmä nyt Jerusalimih. Šielä Ihmisen Poika annetah ylipappien ta sakonanopaštajien käsih. Hyö suutitah Hänet kuolomah ta annetah toisenvierosilla. 34Ne nakretah Häntä, šyletäh Hänen piällä, ruoškitah Häntä ta tapetah Hänet. No kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

Iisussa ta Savvatein pojat

(Matv. 20:20-28)

35Šiitä Savvatein Juakko ta Iivana tultih Iisussan luo ta šanottih: «Opaštaja, voisitko Šie ruatua šen, mitä myö Šiulta kyšymmä?» 36Iisussa kyšy: «Mitä työ tahotta, jotta Mie teilä ruatasin?» 37Hyö vaššattih: «Kun Šie tulet jumalallisešša valošša, niin šaisimako myö šilloin istuo Šiun vierellä, yksi oikiella, toini vašemella puolella?» 38Iisussa šano heilä: «Työ että tiijä mitä kyšyttä. Voittako työ juuvva šen muokkamal'l'an, min Mie juon? Voittako keštyä šen kaššannan, millä Miut kaššetah?» 39Hyö šanottih: «Voimma». Šilloin Iisussa šano heilä: «Šen mal'l'an, min Mie juon, työ vielä juottaki, ta šillä kaššannalla, millä Miut kaššetah, kaššetah tiätki. 40Ka Miun vallašša ei ole šanuo, ken istuu Miun oikiella tahi vašemella puolella. Ne paikat ollah niijen, kellä ne on tarkotettu.» 41Kun toiset kymmenen opaššettavua kuultih täštä, hyö šiännyttih Juakon ta Iivanan piällä. 42Šilloin Iisussa kučču hiät luokšeh ta šano: «Työ tiijättä, jotta ket ollah halliččijan istumella, ne ollah rahvahien herroja, ta muan mahtavat pietäh kanšoja oman vallan alla. 43Näin ei šua olla tiän kešeššä. Ken tahtou tiän joukošša olla šuurena, še olkah toisien käškyläisenä. 44Ta ken tahtou tiän joukošša olla enšimmäisenä, še olkah kaikkien orjana. 45Ei ni Ihmisen Poika tullun šitä varoin, jotta Häntä paššattais, vain tuli paššuamah ta antamah oman henken, jotta piäštyä monie riähän vallašta.»

Iisussa parentau šokien Vartimein

(Matv. 20:29-34; Luk. 18:35-43)

46Hyö tultih Jerihonin linnah. Konša Iisussa matkeutu Jerihonista opaššettavieh kera ta šuuren rahvašjoukon šuattamana, tien viereššä istu šokie Vartimei, Timein poika. Hiän kyšy miilostinua. 47Kun hiän kuuli, jotta šivučči matkuaja on Iisussa Nasarettilaini, hiän karjeutu: «Iisussa, Tuavitan Poika, armaha milma!» 48Monet käšettih hänen olla iänettäh. Ka hiän vain karju entistä lujempah: «Tuavitan Poika, armaha milma!» 49Iisussa pietty ta šano: «Kuččukkua hänet tänne». Hyö kučuttih šokie, šanottih hänellä: «Elä varaja. Nouše, Hiän kuččuu šilma.» 50Mieš lykkäsi sviitkan, nousi kiirehešti ta tuli Iisussan luo. 51Iisussa kyšy häneltä: «Mitä šie tahot, jotta Mie šiula ruatasin?» Šokie šano Hänellä: «Opaštaja, anna miun šilmih näkö». 52Šiih Iisussa šano: «Mäne, šiun uško parenti šiut». Šamašša mieš rupesi tuaš näkömäh, ta hiän läksi Iisussan matkah.