Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
5

Iisussa gadarilaisien muašša

(Matv. 8:28-34; Luk. 8:26-39)

51Hyö tultih järven toisella puolella gadarilaisien alovehella. 2Kun Iisussa nousi veneheštä rannalla, niin Hänellä vaštah tuli kallivokalmoista mieš, kumpasešša oli piessa. 3Hiän eli kallivokololoissa olijissa kalmoissa, eikä ni riimuloilla kenkänä voinun enämpi šituo häntä. 4Moničči häntä oli pantu jalkarautoih ta käsiriimuloih, vain hiän kačo katko riimut ta rikko rauvat, eikä kellänä ollun väkie vakauttua häntä. 5Yötä päivyä hiän olekšenteli vuaroissa ta kalmakololoissa, karju ta viilekši iččieh kivilöillä. 6Kun hiän nyt loittuota näki Iisussan, niin tuli juokšujalkua, heittäyty muah Hänen eteh 7ta karju lujašti: «Mitä Šie miušta tahot, Iisussa, Ylimmäisen Jumalan Poika? Jumalan nimeššä molin, elä muokkua milma!» 8Iisussa kun niät oli juštih käškömäššä, jotta piessa läksis pois mieheštä. 9Iisussa kyšy: «Mi šiun nimi on?» Hiän vaštasi: «Lekioni5:9 Lekioni kačo šelityštä Matv. 26:53. on miun nimi, šentäh kun meitä on äijän». 10Piessat molittih Iisussua, jotta Hiän ei ajais heitä šiltä šeuvulta.

11Ei kovuan loittuona vuaran rintiellä oli šuuri šikakarja šyömäššä. 12Piessat molittih Iisussua: «Laše miät šikakarjah, anna miän männä noih šikoih». 13Iisussa anto niillä luvan. Šilloin piessat lähettih mieheštä ta mäntih šikoih. Karja läksi juokšulla jyrkkyä termyä alaš järveh. Šikoja oli šiinä kakšituhatta, ta ne kaikki upottih.

14Šikojen paimenet juoštih pakoh ta šuatettih tieto täštä linnah ta kylih. Ihmiset lähettih kaččomah, mitä šielä on šattun. 15Hyö tultih Iisussan luo ta nähtih mieš, kumpasešša oli ollun lekioni piessoja. Hiän istu vuattiet piällä ta täyveššä järeššäh. Hyö pöläššyttih. 16Ket nähtih kaiken, ne kerrottih heilä, mitä piessojen muokkuamalla tuli, ta minne jouvuttih šijat. 17Šiitä hyö kaikin ruvettih molimah Iisussua, jotta Hiän mänis pois heijän alovehelta. 18Kun Iisussa aštu veneheh, niin mieš, kumpani piäsi eris piessoista, pyrki Hänellä matkah. 19No Iisussa ei ottan häntä, vain šano hänellä: «Mäne kotihis, omieš luo ta šano heilä kaikki, mitä Hospoti šiula ruato ta mitein Hiän armahti šilma». 20Mieš läksi ta rupesi Dekapolin šeuvulla šanelomah, mitä Iisussa oli ruatan hänellä. Kaikin kummekšittih šitä.

Iisussa elävyttäy tytön ta parentau naisen

(Matv. 9:18-26; Luk. 8:40-56)

21Kun Iisussa myöšty venehellä järven toisella puolella, Hänen luo keräyty äijän rahvašta. Konša Hiän oli vielä rannalla, 22šinne tuli yksi sinagogan vanhimmista, Jairi nimeltäh. Iisussan nähtyö Jairi heittäyty Hänen jalkoih 23ta pyrittämällä pyritti Häntä: «Miun tytär on kuolomaisillah. Lähe ta pane käteš hänen piällä, niin hiän parenou ta jiäy eloh.» 24Iisussa läksi miehen kera. Hänellä jäleššä matkasi šuuri rahvašjoukko ta tunkeutu Hänen ympärillä.

25Šielä oli yksi naini, kumpaista jo kakšitoista vuotta vaivasi verenvuoto. 26Hiän oli äijän käršin monien liäkärien käsissä ta pannun niih kaikki omat elot. Mitänä apuo hiän ei kuitenki šuanun, vaiva vain entiseštäh paheni. 27Hiän oli kuullun Iisussašta ta tuli rahvašjoukošša Iisussan tuakši ta košetti Hänen sviitkah. 28Naini niätšen ajatteli: «Kun vain šaisin košettua hoti Hänen sviitkah, mie parenisin». 29Šamašša verenvuoto loppu ta naini kuuli runkoššah, jotta nyt hiän piäsi vaivašta.

30Iisussa heti kuuli, jotta Häneštä läksi voimua. Hiän kiänty rahvašjoukkoh päin ta kyšy: «Ken košetti Miun vuatteih?» 31Opaššettavat šanottih Hänellä: «Niäthän Šie Iče mimmoni rahvašjoukko tunkiu šiun ympärillä, ta kyšyt: ken Milma košetti?» 32No Iisussa kaččeli ympärilläh, jotta näkis, ken šen ruato. 33Naini vapisi pöläššykšeštä, šentäh kun tiesi, mitä hänellä kävi. Hiän tuli Iisussan eteh, heittäyty muah ta šano Hänellä kaiken. 34Iisussa šano naisella: «Tyttäreni, šiun uško parenti šiut. Mäne rauhašša, šie piäsit vaivaštaš.»

35Iisussa ei vielä kerinnyn lopettua pakinuah, kun sinagogan vanhimmalla tuotih koista viesti: «Tyttäreš jo kuoli, elä enämpi vaivua Opaštajua». 36Kun Iisussa kuuli tämän, Hiän šano Jairilla: «Elä varaja, vain ušo». 37Hiän ei ottan ketänä muuta kerallah kuin Petrin, Juakon ta hänen vellen Iivanan. 38Hyö tultih sinagogan vanhimman kotih, ta Iisussa näki šielä šuuren hälinehen. Šielä oli ihmisie valittamašša ta iänelläitkömäššä. 39Pirttih mäntyö Hiän šano: «Mitäpä tiälä hälissäh ta itetäh? Lapši ei ole kuollun, hiän makuau». 40Iisussua ruvettih nakramah. A Hiän ajo kaikki ihmiset pihalla, otti kerallah lapšen tuaton ta muamon ta omat matkalaiset ta mäni kamarih, missä lapši oli. 41Hiän otti lašta kiäštä ta šano hänellä: «Talifa kumi!» mi merkiččöy «Tyttö, šanon šiula: nouše!» 42Šillä šanalla tyttö nousi jaloillah ta rupesi kävelömäh. Hiän oli kakšitoistavuotini. Kaikin, ket nähtih tämä, äijälti kummekšittih. 43Iisussa kielti heitä lujašti šanomašta täštä kellänä ta käški antua tytöllä šyyvvä.

6

Iisussa kävelöy Galileijašša ta šen lähišeutuloilla

6:1–8:26

Iisussa käypi kotilinnašša

(Matv. 13:53-58; Luk. 4:16-30)

61Iisussa läksi šieltä ta tuli kotilinnah. Opaššettavat matattih Hänen kera. 2Kun tuli šuovatta, Hiän rupesi opaštamah sinagogašša. Monet kuulijista ihmeteltih ta kyšyttih: «Mistä Tuo ollou šuanun kaiken tämän? Mi ollou tuo Hänellä annettu viisahuš? Ta mitä ollah nuo šuuret ruavot, kumpasie Hiän ruatau käsilläh? 3Eikö Hiän ole še kirvešmieš, Muarien poika, Juakon, Josijan, Juutan ta Simonin velli? Tiälä Hänen čikotki eletäh miän joukošša.» Ta niin hyö kieltäyvyttih Häneštä.

4Iisussa šano heilä: «Missänä muuvvalla Jumalan viessintuojua ei niin pahekšita kuin omašša kotilinnašša, heimolaisien luona ta omašša koissa». 5Ta Hiän ei voinun ruatua šielä yhtänä šuurta ruatuo, vain muutomie voimattomie Hiän parenti panomalla kiät heijän piällä. 6Iisussa kummekši šitä, jotta ihmiset ei ušottu Häneh. Šiitä Hiän kulki kyläštä toiseh ta opašti.

Iisussa toimittau opaššettavat ruatoh

(Matv. 10:5-15; Luk. 9:1-6)

7Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavuah. Hiän toimitti heitä matkah kakšin miehin ta anto heilä vallan ajua ihmisistä piessoja. 8Hiän kielti heitä ottamašta matkah muuta kuin matkakepin: hyö ei šuatu ottua leipyä, ei sumččua eikä rahua vyöh. 9Jalačit hyö šuatih panna jalkah, no ei šuatu panna piällä kahta paitua. 10Iisussa šano heilä: «Mih taloh mänettä yökši, šiinä eläkkyä šini, kuni ei tule aika lähtie pois. 11Missä paikašša teitä ei otettane vaštah eikä kuunneltane, lähtekkyä šieltä ta puistakkua pölyt jaloista. Še on tovissukšena šen paikan eläjie vaštah. Toven šanon teilä: suutupäivänä Sodomin ta Gomorran eläjillä on helpompi kuin šen linnan eläjillä.»

12Šiitä opaššettavat lähettih ta šaneltih, jotta kaikkien pitäis jättyä riähäššä elämini ta kiäntyö Jumalan puoleh. 13Hyö ajettih pois monta piessua ihmisistä ta voijettih pyhävoilla monie läsijie ta niin parennettih hiät.

Iivana Kaštajan kuoloma

(Matv. 14:1-12; Luk. 9:7-9)

14Čuari Iiroti6:14 Iiroti kačo šelityštä Matv. 14:1. niise kuuli Iisussašta, Hänen nimi niätšen tunnettih jo joka puolella. Iiroti šano: «Iivana Kaštaja on nouššun kuollehista, šentäh Hänellä ollah nämä voimat». 15Eryähät šanottih: «Hiän on Il'l'a», a toiset: «Hiän on Jumalan viessintuoja, yhenmoini kuin ammuset viessintuojat». 16Kun Iiroti kuuli šen, hiän šano: «Iivana, še mieš, keltä mie käsin leikata piän, on nouššun kuollehista».

17Iiroti niät oli käšken ottua Iivanan kiini, panna hänet rautoih ta viijä tyrmäh. Tämän Iiroti oli ruatan Hilippä-velleh naisen Irodiadan vuokši, kumpasen oli nainun. 18No a še Iivana oli šanon Iirotilla: «Šiun ei šua elyä velleš naisen kera». 19Šentäh Irodiada ei voinun šietyä Iivanua ta ois tahton tappua hänet, ka eipä voinun. 20Iiroti niät varasi Iivanua, šentäh kun tiesi hänet oikiemielisekši ta pyhäkši miehekši. Iiroti šuojeli Iivanua ta mielelläh kuunteli häntä, vaikka hänen pakinat moničči vaivattih Iirotie.

21Irodiada piäsi ruatamah, mitä tahto, kun Iiroti omana šyntymäpäivänä luati pruasniekan omilla korkiearvosilla virkamiehillä ta šotapiäliköillä ta Galileijan mahtimiehillä. 22Irodiadan tytär tuli pruasniekkah ta alko tanššie. Še miellytti Iirotie ta hänen vierahie. Čuari šano tytöllä: «Kyšy miulta mitä vain tahot, niin mie annan šen šiula». 23Hiän pošiutu ta lupasi tytöllä: «Mitä šuinki kyšynet miulta, šen mie šiula annan, vaikka puoli valtakuntua». 24Tyttö läksi šieltä ta kyšy muamoltah: «Mitä miun ois kyšyö?» Muamo šano: «Kyšy Iivana Kaštajan piätä». 25Tyttö kiirehešti mäni jälelläh čuarin luo ta šano: «Mie tahon, jotta šie nyt ta šillä kertua toisit miula luuvvalla Iivana Kaštajan piän».

26Čuari apeutu šiitä, ka kun hiän oli vierahien kuullen pošiutun, hiän ei voinun kieltäytyö omašta šanašta. 27Ta niin čuari šamašša toimitti saltatan ta käški tuuvva Iivanan piän. 28Saltatta mäni tyrmäh ta leikkasi Iivanalta piän. Šiitä hiän toi šen luuvvalla tytöllä, a tyttö anto šen muamollah. 29Kun Iivanan opaššettavat kuultih tämä, hyö tultih ta otettih hänen ruumis ta hauvattih še.

Iisussa ruokkiu viisituhatta mieštä

(Matv. 14:13-21; Luk. 9:10-17; Iiv. 6:1-14)

30Apostolit keräyvyttih Iisussan luo ta šanottih Hänellä kaikki, mitä hyö oli ruattu ta mitä opaššettu. 31Iisussa šano heilä: «Läkkä nyt rahvahattomah paikkah, šielä työ šuatta levähellä vähäsen». Ihmisie niät tuli ta mäni, jotta opaššettavilla ei ollun aikua ni šyyvvä. 32Šiitä hyö lähettih rahvahattomah paikkah venehellä, jotta olla omistah. 33No rahvaš näki heijän lähön, ta monet tunnettih hiät. Ihmisie juoksi maičči kaikista linnoista. Hyö kerittih perillä ennein heitä ta keräyvyttih yhteh Häntä vuottamah.

34Konša Iisussa piäsi rantoih ta nousi veneheštä, Hiän näki kaikki nämä ihmiset. Hänellä tuli heitä suali, šentäh kun hyö oltih niin kuin lampahat paimenta vailla. Hiän rupesi opaštamah heitä ta pakasi heilä pitälti. 35Kun päivä jo kallistu iltah, opaššettavat tultih Iisussan luo ta šanottih: «Tämä paikka on tyhjä ta on jo myöhäni aika. 36Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis lähisih taloloih ta kylih oštamah ičelläh leipyä. Heilähän ei ole mitänä šyötävyä.» 37Iisussa vaštasi opaššettavilla: «Antakkua työ heilä ruokua». Hyö šanottih Hänellä: «Meinuatko, jotta miän pitäy lähtie oštamah kahellašualla dinarilla leipyä ta antua ne heilä šyötäväkši?» 38Iisussa kyšy heiltä: «Kuin monta leipyä teilä on? Käykyä kaččomašša.» Hyö käytih kaččomašša ta šanottih: «Viisi leipyä ta kakši kalua».

39Iisussa käški opaššettavien issuttua kaikki ihmiset joukkoloih vihannalla nurmikolla. 40Rahvaš istuuvuttih joukkoloih, šavoin ta viisinkymmenin henkin. 41Šiitä Iisussa otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano niistä passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, ta hyö juattih ne rahvahalla. Šamoin Hiän jako kaikilla ne kakši kalua. 42Kaikin šyötih kyllitellein. 43Šyömättä jiänehie leivänpalasie kerättih kakšitoista täyttä vakallista ta kaluaki jäi. 44A šyöjie oli viisituhatta mieštä.

Iisussa aštuu vettä myöte

(Matv. 14:22-33; Iiv. 6:15-21)

45Ruttoh šen jälkeh Iisussa käški opaššettavien aštuo veneheh ta lähtie iellä Häntä järven poikki Vifsaidah, kuni Hiän toimittau rahvašjoukon pois. 46Hiän prostiutu rahvahan kera ta läksi vuaralla moliutumah.

47Konša tuli ilta, niin veneh oli keškijärvellä, a Iisussa oli yksin mualla. 48Hiän näki, jotta opaššettavilla oli jykie šoutua vaštatuuleh. Yön nellännen vahin6:48 Kačo šelityštä Matv. 14:25. paikoilla Hiän tuli vettä myöte aštumalla heitä kohen ta meinasi männä heistä kyličči. 49Kun opaššettavat nähtih Hänet vettä myöte aštumašša, hyö smietittih šitä kuutessiutujakši ta karjeuvuttih. 50Kaikin hyö nähtih Hänet ta pöläššyttih. No šamašša Iisussa rupesi heitä pakauttamah ta šano heilä: «Olkua rauhašša. Mie še täššä olen. Elkyä varakkua.»

51Šiitä Hiän aštu heijän luo veneheh ta tuuli vakautu. Opaššettavat oltih oikeista oikein kummissah. 52Šeki, jotta leivät oli lisäyvytty, ei avannun heijän šilmie, šentäh kun heijän šytämet oltih šokiet.

Läsijät paretah

(Matv. 14:34-36)

53Järven poikki piäštyö hyö tultih rantoih Gennisaretissa. 54Kun vain hyö nouštih veneheštä, ihmiset tunnettih Iisussa. 55Hyö juoštih ympäri koko šeuvun ta šuatettih šana Iisussan tulošta. Läsijie alettih kantua šijoilla šinne, missä kuultih Hänen olovan. 56Kunne vain Hiän mäni, kyläh, linnah tahi taloh, šinne kannettih läsijie aukeilla paikoilla ta molittih, jotta ne šuatais košettua hoti Hänen sviitkan helmua. Ta kaikin, ket košetettih Häntä, parettih.

7

Jumalan käšyt ta tuattojen tavat

(Matv. 15:1-9)

71Muutomie sakonanopaštajie tuli Jerusalimista, ta yheššä farisseijen kera hyö mäntih Iisussan luo. 2Hyö nähtih, jotta eryähät Hänen opaššettavista šyötih leipyä pakanoilla käsillä, še tarkottau, jotta ei pešty käsieh. Ta hyö moitittih heitä. 3Niätšen farisseit, šamoin kuin muutki jevreit, eletäh tuattojen perintötapojen mukah: hyö ei ruveta šyömäh, kuni ei peššä käsieh, juštih niin kuin käšköy heijän viero. 4Pasarilta tultuo hyö ei ruveta šyömäh, kuni ei pešeyvytä. Äijän muutaki hyö on vielä otettu tavakšeh luatie, niin kuin stauččojen, šaviašteijen, vaškipatojen ta skammien pešömiset.

5Šiitä farisseit ta sakonanopaštajat kyšyttih Iisussalta: «Mintäh Šiun opaššettavat ei eletä tuattojen perintötapoja myöte, vain ruvetah kačo šyömäh pešömättömin käsin?» 6Šiih Iisussa vaštasi heilä: «Työ pyhiksi luatiutujat! Oikein Jumalan viessintuoja Isaija einušti teistä, kun hiän kirjutti nämä Jumalan šanat:

– Tämä rahvaš kunnivoittau Milma vain šanoillah,

ka šen šytän on loittuona Miušta.

7Tyhjäh hyö Miula kumarrellah,

kun opaššetah omie opaššukšie,

ihmisien kekšimie käškyjä.

8Työ oletta hylännyn Jumalan käšyn ta ruvennun elämäh ihmisien perintötapojen mukah: työ pešettä kannuja ta kuppija ta ruatta äijän muuta šemmoista.»

9Ta vielä Iisussa šano: «Hyvinpä työ šuatatta rikkuo Jumalan käšyn, jotta voisija elyä omien perintötapojen mukah! 10Onhan Moissei šanon: ‘Kunnivoita tuattuoš ta muamuoš’ ta ‘Ken kironnou tuattuoh tahi muamuoh, še šuakah kuritukšekši kuoloman’. 11A työ opaššatta, jotta ihmini voit šanuo omalla tuatollah tahi muamollah: ‘En voi antua šiula mitänä, šentäh kun še, mitä voisit miušta šuaha, on «korvan» – še merkiččöy: uhrilahja Jumalalla’. 12Näin työ annatta hänellä vallan olla ruatamatta mitänä tuaton tahi muamon hyväkši. 13Kun työ tällä keinoin opaššatta tiän omie perintötapoja, työ šuatta Jumalan šanan tyhjäkši. Ta äijän muutaki työ ruatta, šamanmoista.»

Mi šuau ihmisen pakanakši?

(Matv. 15:10-20)

14Iisussa kučču tuaš rahvašjoukon luokšeh ta šano: «Kuunnelkua Milma kaikin ta malttakkua. 15Ei ihmistä voi šuaha pakanakši mikänä, mi tulou häneh ulkuota päin. Še ihmisen šuau pakanakši, mi lähtöy hänen šiämeštä. 16Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah.»

17Konša Iisussa läksi rahvahan luota ta mäni pirttih, opaššettavat kyšyttih Häneltä, mitä Hiän tarkotti näillä šanoilla. 18Iisussa šano heilä: «Noin tolkuttomieko työki oletta? Ettäkö malta, jottei mikänä, mi ulkuota päin tulou ihmiseh, voi häntä pakanoittua? 19Eihän še mäne hänen šytämeh, vain mänöy vaččah ta šieltä še uloštuu.» Näillä šanoilla Iisussa näytti, jotta kaikki ruuvvat ollah puhtahie. 20Ta Hiän jatko: «Še, mi ihmisen šiämeštä lähtöy, še šuau hänet pakanakši. 21Šentäh kun juuri ihmisen šiämeštä, hänen šytämeštä, lähetäh pahat ajatukšet, parikuntapettämini ta muu huoruinta, tapannat, 22varaššannat, ahnehuš, pahuš, valehtelomini, vällällini elämä, kajehuš, Jumalan nakramini, ylpevyš ta mielettömyš. 23Kaikki tämä paha lähtöy ihmisen šiämeštä ta šuau hänet pakanakši.»

Finikiläisen naisen uško

(Matv. 15:21-28)

24Iisussa läksi šieltä Tiiran ta Sidonin šeutuloilla. Šielä Hiän mäni eryähäh taloh eikä tahton, jotta kenkänä šais šiitä tietyä, no kumminki Hiän ei voinun pisyö peitošša. 25Yksi naini, kumpasen tyttäreššä oli piessa, šai kuulla Iisussašta. Naini šamašša tuli Hänen luo ta heittäyty Hänen jalkoih. 26A še naini ei ollun jevrei, kun oli finikiläini Siirijašta. Hiän rupesi molimah Iisussua, jotta Iisussa ajais piessan hänen tyttäreštä. 27Iisussa šano hänellä: «Anna lapšien enšin šyyvvä kyllälti. Ei ole oikein ottua lapšilta leipä ta luuvva še koiranpentuloilla.» 28Naini vaštasi Hänellä: «Hospoti, ka šuahah ne koiratki stolan alla šyyvvä murusie, kut tiputah lapšilta». 29Šiih Iisussa šano: «Kun noin šanoit, mäne. Piessa on lähten šiun tyttäreštä.» 30Kotih tultuo naini näki lapšen venymäššä makuušijalla. Piessa oli lähten häneštä.

Iisussa parentau kuurnehen

31Šiitä Iisussa läksi tuaš Tiiran ta Sidonin šeutuloilta. Hiän matkasi Dekapolin alovehen kautti ta tuli Galileijanjärven rannalla. 32Šielä Hänen luo kuletettih kuurnis, kumpani oli melkein mykkä, ta molittih Häntä panomah käteh miehen piällä. 33Iisussa vei miehen erikseh rahvašjoukošta, pisti šormet hänellä korvih, šylkäsi ta košetti hänen kieltä. 34Šiitä Hiän kačahti ylähyäkši taivahah, henkähti šyväšti ta šano miehellä: «Effata», še merkiččöy «avauvu». 35Šamašša miehen korvat avauvuttih, ta hänen kieli piäsi liikkumah, niin jotta hiän rupesi pakajamah šelväšti.

36Iisussa kielti ihmisie šanomašta täštä kellänä. Ka mitä enämmän Hiän kielti heitä, šitä enämmän hyö paistih. 37Rahvaš äijälti kummekšittih ta šanottih: «Hyvin Hiän on kaikki ruatan. Kuurnehet Hiän šai kuulomah ta mykät pakajamah.»