Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
13

Iisussa pakajau viimesistä ajoista

13

Iisussa einuštau jumalankojin hävittämisen

(Matv. 24:1-2; Luk. 21:5-6)

131Iisussa oli lähöššä jumalankojista, kun yksi Hänen opaššettavista šano: «Opaštaja, kačo Šie! Mittyöt kivet ta mittyöt rakennukšet!» 2Iisussa vaštasi hänellä: «Niätkö nämä mahtavat rakennukšet? Täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»

Enšimmäiset lopun merkit

(Matv. 24:3-14; Luk. 21:7-19)

3Kun Iisussa istu yksinäh Voipuuvuaralla jumalankojin vaštapiätä, Petri, Juakko, Iivana ta Ontrei kyšyttih Häneltä: 4«Šano meilä, konša tämä kaikki tulou? Mi on merkkinä šiitä, jotta jumalankoti hajotetah ta kaikki tämä tapahtuu?»

5Iisussa rupesi pakajamah heilä: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh. 6Monet tullah Miun nimisinä. Hyö šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie. 7Kun tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, elkyä pöläštykkyä. Näin pitäy käyvä, ka še vielä ei ole loppu. 8Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah. Joka puolella on muanjärissykšie, ta tulou šuuri nälkä ta mellakkoja. Tämä on vašta šynnytyštuškien alkuo.

9Olkua varoillana! Tiät viijäh suutuh ta teitä piekšetäh sinagogoissa. Miun nimen vuokši työ jouvutta muaherrojen ta čuarien eteh, jotta šanosija heilä Miušta. 10Kumminki ennein kuin loppu tulou, Hyvä Viesti pitäy šanella kaikilla kanšoilla. 11Ta kun tiät otetah kiini ta viijäh suutuh, elkyä huolehtikkua ieltäpäin šiitä, mitä paissa. Elkyä šitä ajatelkua. Šanokkua vain ne šanat, mit teilä šilloin annetah. Šilloin että pakaja työ, vain Pyhä Henki.

12Velli antau oman vellen kuolomah, tuatto lapšen, ta lapšet nouššah omie vanhempieh vaštah ta tapetah hiät. 13Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen tähen. No še, ken keštäy loppuh šuate, pelaštuu.»

Hätäpäivät

(Matv. 24:15-28; Luk. 21:20-24)

14«Kun työ niättä pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila, šeisomašša šielä, missä šen ei šais šeisuo – lukija malttakkah tämän! – šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. 15Ta še, ken on taloh katolla, elkäh mänkäh pirtistä mitänä käymäh. 16A še, ken on pellolla, elkäh myöštykkäh jälelläh vuatteita ottamah. 17Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! 18Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikana. 19Niinä päivinä niätšen tulou šemmoni ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman luatimisešta alkuan täh päiväh šuate, ta enämpi konšana ei tule. 20Kun Hospoti ei ois lyhentän šitä aikua, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kumminki niijen vuokši, kumpaset Hiän on valinnun, Hiän lyhenti šen ajan.

21Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Kačo Hristossa on tuola’, elkyä uškokkua. 22Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojiksi. Hyö luajitah merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais. 23Niin jotta olkua varoillana. Mie jo ieltäpäin šanoin teilä kaiken.»

Ihmisen Pojan tulo

(Matv. 24:29-36; Luk. 21:25-33)

24«Ka noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo, 25tähet kirvotah taivahašta, ta taivahien voimat tärähetäh. 26Šilloin nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah. 27Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.

28Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta niih alkau tulla lehtie, työ tiijättä, jotta kešä on läššä. 29Šamoin, kun niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, ihan ovilla. 30Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu. 31Taivaš ta mua kavotah, vain Miun šanat ei kavota. 32No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei taivahan anhelit, ei ni Poika, šen tietäy vain Tuatto yksin.»

Valvokkua!

(Matv. 24:42-44)

33«Olkua varoillana, valvokkua ta moliutukkua, šentäh kun työ että tiijä, konša še aika tulou.

34Ykši mieš läksi vierahih maih. Koista lähtiessä hiän anto omilla paššariloilla jokahisella oman ruavon ruattavakši, a ovenvahin hiän käški valvuo. 35Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, mih aikah talon isäntä myöštyy: illallako vain keškiyöllä, kukon kiekunta-aikahko vain päivän jo nouštuo. 36Valvokkua, jotta että šattuis makuamah, kun hiän tullou äkkie. 37Min Mie šanon teilä, šen šanon kaikilla: valvokkua!»

14

Iisussan kuoloma ta kuollehista noušomini

14–16

Iisussa tahotah tappua

(Matv. 26:1-5; Luk. 22:1-2; Iiv. 11:45-53)

141Jäi kakši päivyä Äijähpäiväh ta Riešanleivän pruasniekkah. Ylipapit ta sakonanopaštajat piettih neuvuo keškenäh, mitein viisahuolla šuaha Iisussa käsih ta tappua Hänet. 2No hyö piätettih: «Pruasniekkana šitä ei šua ruatua, jotta rahvaš ei alkais elämöijä».

Iisussa voijellah Vifanijašša

(Matv. 26:6-13; Iiv. 12:1-8)

3Vifanijašša eli Simoni, entini prokasatautini. Konša Iisussa oli hänen luona verolla, šinne tuli naini. Naisella oli alabasteripullošša puhašta, hyvin kallista nardavoijetta. Hiän rikko pullon ta kuato voitien Iisussalla piäh. 4Eryähät pahekšittih tätä ta paistih keškenäh: «Mitä vaššen tyhjäh valella voijetta! 5Šenhän ois voinun myyvvä ta jakua rahat köyhillä. Ois šiitä ainaki kolmešatua dinarie šuanun.» Hyö moitittih naista.

6Šiih Iisussa šano: «Jättäkkyä naini rauhah. Mintäh työ pahotatta hänen mieltä? Hiän ruato Miula hyvän ruavon. 7Köyhät ollah aina tiän kera, ta työ voitta auttua heitä, konša himottanou, vain Mie en ole aina tiän kera. 8Hiän ruato šen, min šuatto. Hiän jo valmehekši voiteli Miun Runkon hautuamista varoin. 9Šanon teilä toven: koko muailmašša, missä ikänäh vain ruvettaneh šanelomah Hyvyä Viestie, šielä muissellah tätäki naista ta kerrotah, mitä hiän ruato.»

Juuta pettäy Iisussan

(Matv. 26:14-16; Luk. 22:3-6)

10Juuta Iskariot, yksi kaheštatoista opaššettavašta, mäni ylipappien luo, jotta auttua heilä ottua Iisussa kiini. 11Tämän kuultuo hyö ihaššuttih ta luvattih antua hänellä rahua. Šiitä Juuta rupesi eččimäh paššalie aikua, konša vois antua Iisussan heijän käsih.

Äijänpäivän illallini

(Matv. 26:17-25; Luk. 22:7-14, 21-23; Iiv. 13:21-30)

12Riešanleivän pruasniekan14:12 Riešanleivän pruasniekka kačo šelityštä Matv. 26:17. enšimmäisenä päivänä, konša oli tapana tappua Äijänpäivän vuonna, opaššettavat kyšyttih Iisussalta: «Missä Šie tahtosit šyyvvä Äijänpäivän illallisen? Kunne mänemmä šitä valmistamah?» 13Iisussa toimitti kakši opaššettavuah matkah ta šano heilä: «Mänkyä linnah. Teilä vaštah tulou mieš, kumpani kantau vesiaštieta. Aštukkua hänellä jälkeh. 14Kunne hiän mänöy, šielä šanokkua talon isännällä näin: ‘Opaštaja käški kyšyö, missä on huoneh, kumpasešša Hiän opaššettavieh kera voit šyyvvä Äijänpäivän illallisen?’ 15Isäntä näyttäy teilä šuuren huonehen yläkerrašša, missä kaikki on varuššettu valmehekši. Šinne valmistakkua meilä illallini.» 16Opaššettavat lähettih matkah ta tultih linnah. Kaikki oli juštih niin, mitein Iisussa heilä šano, ta hyö valmissettih Äijänpäivän illallini.

17Konša tuli ilta, Iisussa tuli šinne kahentoista opaššettavan kera. 18Kun hyö oltih šyömäššä, Iisussa šano: «Šanon teilä toven: yksi teistä – mieš, kumpani šyöy Miun kera – pettäy Miut». 19Opaššettavat apeuvuttih ta alettih toini toisen jälkeh kyšyö Häneltä: «En šuinki še mie ole?» 20Iisussa vaštasi heilä: «Še on yksi teistä kaheštatoista, mieš, kumpani kaštau leipyä šamah aštieh, mih Mieki. 21Ihmisen Poika lähtöy täštä muailmašta juštih niin, mitein Häneštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa. Ka paha periy šen miehen, ken pettäy Ihmisen Pojan! Šillä miehellä ois ollun parempi, kun ei ois šyntynki.»

Iisussa luatiu pričastien

(Matv. 26:26-29; Luk. 22:15-20; 1. Kor. 11:23-25)

22Konša hyö oltih šyömäššä, Iisussa otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavillah ta šano: «Ottakkua ta šyökyä, tämä on Miun Runko». 23Šiitä Hiän otti mal'l'an, passipoitti Jumalua, anto šen heilä, ta hyö kaikin juotih šiitä mal'l'ašta. 24Hiän šano: «Tämä on Miun Veri, Uuvven Šopimukšen Veri, mi valutetah monien puolešta. 25Šanon teilä toven: Mie en juo enämpi mitänä viinamarjašta luajittuo šini, kuni en juo uutta viinua Jumalan Valtakunnašša.» 26Hyö laulettih passipo-psalmi ta lähettih Voipuuvuaralla.

Iisussa einuštau, jotta Petri kieltäytyy Häneštä

(Matv. 26:30-35; Luk. 22:31-34; Iiv. 13:36-38)

27Iisussa šano heilä: «Tänä yönä työ kaikki kieltäyvyttä Miušta, šentäh kun Pyhissä Kirjutukšissa šanotah:

– Mie lyön paimenen muah

ta lampahat hajauvutah.

28No a kuollehista nouštuoni Mie mänen teitä iellä Galileijah.» 29Šiitä Petri šano Hänellä: «Vaikka kaikki muut kieltäyvyttäis Šiušta, ka mie še en». 30Iisussa vaštasi Petrillä: «Šanon šiula toven: tänäpiänä, tänä šamasena yönä, ennein kuin kukko kahičči kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». 31No Petri pošiutu: «Vaikka joutusin kuolomah Šiun kera, mie ijäššäh en Šiušta kieltäyvy». Šamua šanottih kaikki toisetki.

Iisussa moliutuu Gefsimanijašša

(Matv. 26:36-46; Luk. 22:39-46)

32Šen jälkeh hyö tultih Gefsimanija-nimiseh paikkah, ta Iisussa šano opaššettavillah: «Istukkua työ täššä šini, kuni Mie moliuvun». 33Iisussa otti kerallah Petrin, Juakon ta Iivanan. Hiän joutu tušan ta ahissukšen valtah, 34ta šano heilä: «Miun henkeni on tušašša, kuoloman tušašša. Vuottakkua täššä ta valvokkua.» 35Iisussa mäni vähäistä loitommakši, heittäyty muah ta moli, jotta muokkien aika, kun šuinki vois, mänis Häneštä kyličči. 36Hiän šano: «Avva, Tuatto, kaikki Šie voit. Vie tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. Olkah kumminki niin kuin Šie tahot eikä niin kuin Mie tahon.»

37Šen jälkeh Iisussa myöšty opaššettavien luo ta näki, jotta hyö muatah. Hiän šano Petrillä: «Simoni, makuatko šie? Etkö ni yhtä tuntie jakšan valvuo? 38Valvokkua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših. Teilä on tahto hyväh, ka ihmisluonto on heikko.»

39Iisussa mäni tuaš etähämmäkši ta moliutu šamoilla šanoilla. 40Konša Hiän tuli jälelläh, niin löysi opaššettavat makuamašša. Heijän šilmät ičeštäh mäntih umpeh. Hyö ei tiijetty, mitä šanuo Hänellä. 41Konša Iisussa tuli kolmannen kerran opaššettavien luokši, Hiän šano heilä: «A työ aina vain makuatta ta levähtelettä! Riittäy. Aika on tullun. Nyt Ihmisen Poika annetah riähkähisien käsih. 42Nouškua, nyt lähemmä! Miun pettäjä on jo lähellä.»

Iisussa otetah kiini

(Matv. 26:47-56; Luk. 22:47-53; Iiv. 18:3-12)

43Iisussan vielä paissešša šiih tuli Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, ta hänen kera miešjoukko miekat ta šeipähät käsissä. Ylipapit ta rahvahan vanhimmat oli hiät työnnetty. 44Iisussan pettäjä oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš. Ottakkua Hänet kiini ta viekyä varteiččijien kera pois.» 45Juuta mäni šuorua piätä Iisussan luo ta šano: «Ravvi, Ravvi!» ta anto Hänellä šuuta. 46Miehet käytih Iisussah käsin ta šivottih Hänet. 47Yksi vierellä olijista vejälti miekan huotrašta ta iski ylipapin käškyläistä niin, jotta šiltä läksi korva.

48Šiitä Iisussa šano miešjoukolla: «Työ läksijä ottamah Milma niin kuin rosvuo, miekat ta šeipähät käsissä työ tulija. 49Mie olen joka päivä ollun tiän kera jumalankojissa ta opaštan, ta työ että ottan Milma kiini. No näin piti käyvä, jotta kävis toteh še, mitä on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa.» 50Šilloin kaikki opaššettavat jätettih Hänet ta puattih.

51Iisussan peräššä aštu yksi nuori mieš, kumpasella ei ollun piällä mitänä muuta kuin liinavuate. Saltatat otettih hänet kiini, 52ka hiän jätti vuattien heijän käsih ta pakeni alačči.

Iisussa Neuvokunnan ieššä

(Matv. 26:57-68; Luk. 22:54-55, 63-71; Iiv. 18:13-14, 19-24)

53Iisussa vietih ylipapin luo, ta šinne keräyty koko ylimmäini pappilisto, rahvahan vanhimmat ta sakonanopaštajat. 54Petri aštu ei väki pitän matan piäššä Iisussan peräššä ylipapin pihah šuate. Šielä hiän istuutu käškyläisien joukkoh lämmitteliytymäh tulen luona.

55Ylipapit ta koko Neuvokunta ečittih mieštä, kumpani vois tovistua Iisussua vaštah, ta šiitä hyö voitais tappua Hänet. Šemmoista ei kumminki löytyn. 56Monet tovissettih Häntä vaštah valehtelomalla, vain heijän tovissukšet ei käyty yhteh. 57Šilloin aštu eteh vielä muutomie valehtovistajie, kumpaset šanottih: 58«Hiän pakasi miän kuullen, jotta hajottau tämän ihmiskäsin luajitun jumalankojin ta kolmešša päiväššä noštau uuvven, kumpaista ei ole luajittu ihmiskäsin». 59No kumminki näistäki tovissukšista ei riittän.

60Šiitä ylipappi nousi, aštu kaikkien eteh ta kyšy Iisussalta: «Mintäh Šie et vaštua mitänä heijän viäritykših?» 61Ka Iisussa oli iänettäh, ei virkkan mitänä. Šiitä ylipappi tuaš kyšy Häneltä: «Oletko Šie Hristossa, korkiešti kiitetyn Jumalan Poika?» 62Iisussa vaštasi: «Mie olen. Ta työ niättä vielä Ihmisen Pojan istumašša šuuren Jumalan oikiella puolella ta niättä, mitein Hiän laškeutuu tänne taivahan pilvien kešeššä.» 63Šiitä ylipappi revälti omat vuattiet ta šano: «Mintäh meilä vielä tovistajie pitäy! 64Iče kuulija, mitein Hiän panou Iččieh Jumalakši. Mitä mieltä oletta?» Kaikin oltih yhtä mieltä, jotta Hiän on viärä ta Hänet pitäy tappua.

65Eryähät alettih šylkie Iisussan piällä. Hyö šivottih Häneltä šilmät, lyötih Häntä nyrkillä ta šanottih: «Šanopa nyt, ken Šilma löi!» Vahit niise lyötih Häntä.

Petri kieltäytyy Iisussašta

(Matv. 26:69-75; Luk. 22:56-62; Iiv. 18:15-18, 25-27)

66Petri oli alahuana pihašša. Šinne tuli eryäš ylipapin paššarityttö, 67ta nähtyö Petrin lämmitteliytymäššä tyttö kaččo häntä ta šano: «Šie niise olit tuon Nasarettilaisen kera, tuon Iisussan». 68No Petri alko eikkie: «En tiijä enkä malta, mistä šie pakajat». Näin hiän šano ta läksi šieltä veräjillä päin. Šilloin kukko rupesi kiekumah. 69Tyttö tuaš näki hänet ta šano šiinä šeisojilla: «Tämä mieš on šamašta joukošta». 70No Petri tuaš eikki. A vähäsen ajan piäštä muutki šielä olijista šanottih hänellä: «Varmašti šie olet yksi heistä, šiehän niise olet galileijalaini. Šen kuulou jo šiun pakinašta.» 71Šiitä Petri šano: «Mie en tunne, en tiijä tuota Mieštä, keštä työ pakajatta. Tappakkah Jumala miut, kun valehellen.» 72Šiinä šamašša kukko kieku toiseh kertah. Petri muisti, mitein Iisussa šano hänellä: «Ennein kuin kukko kahičči kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». Petri rupesi itkömäh.

15

Iisussa Pilatin ieššä

(Matv. 27:1-2, 11-26; Luk. 23:1-5, 13-25; Iiv. 18:28–19:16)

151Aikaseh huomenekšella ylipapit neuvoteltih rahvahan vanhimpien, sakonanopaštajien ta koko Neuvokunnan kera. Hyö šivottih Iisussa riimuloih, vietih Hänet ta annettih muaherra Pilatilla.

2Pilatti kyšy Iisussalta: «Oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa vaštasi: «Šie šen šanoit». 3Ylipapit viäritettih Iisussua monešta as's'ašta. 4Pilatti tuaš kyšy Häneltä: «Etkö Šie meinua vaššata? Kuulethan Šie, mištä kaikešta hyö Šilma viäritetäh.» 5Ka Iisussa ei vaššannun enämpi mitänä. Pilatti ihmetteli šitä.

6Pruasniekan aikana muaherra aina piäšti tyrmäštä yhen vankin, šen, ketä rahvaš tahto. 7Šiih palah tyrmäššä oli miehie, kumpaset oli nouštu vallaššaolijie vaštah ta šiinä mellakašša tapettu ihmini. Heijän joukošša oli Varavva-nimini mieš. 8Pilatin luo keräyty rahvašjoukko. Hyö vuajittih, jotta hiän ruatais niin kuin hänellä oli tapana. 9Pilatti kyšy heiltä: «Tahottako työ, jotta piäššän teilä jevreijen Čuarin?» 10Hiän kun niät maltto, jotta ylipapit kajehukšissah oli annettu Iisussa hänellä käsih. 11Ylipappien ussutukšešta rahvašjoukko vuati, jotta hiän Iisussan tilah piäštäis Varavvan. 12Šilloin Pilatti kyšy rahvahalta: «Ka mitäpä mie ruan tällä, ketä työ šanotta jevreijen Čuariksi?» 13Hyö karjuttih vaštah: «Nuakliče Hänet ristih!» 14Pilatti kyšy: «Mitä pahua Hiän on ruatan?» Hyö vain karjuttih vielä lujempah: «Nuakliče Hänet ristih!» 15Pilatti tahto ruatua rahvahalla mieliksi, ta niin hiän piäšti Varavvan tyrmäštä, a Iisussan anto saltatoilla ruošittavakši ta ristih nuaklittavakši.

Saltatat ivual'l'ah Iisussua

(Matv. 27:27-31; Iiv. 19:2-3)

16Saltatat vietih Iisussa muaherran horomien pihah ta kučuttih šinne koko saltattajoukko. 17Hyö šuoritettih Hänet purppuranruškieh sviitkah, viännettih piikkiokšista korona ta pantih še Hänellä piäh. 18Šiitä hyö alettih tervehtie Häntä: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!» 19Hyö lyötih Häntä kepillä piäh, šylettih Häneh, heittäyvyttih polvusillah ta kumarrettih Hänellä. 20Kun hyö oli näin ivual'tu Iisussua, hyö otettih Hänen piältä purppurasviitka, šuoritettih Hänet omih vuatteih ta lähettih viemäh ristih nuaklittavakši.

Iisussa nuaklitah ristih

(Matv. 27:32-44; Luk. 23:26-43; Iiv. 19:17-27)

21Eryäš kirinejalaini mieš, Simoni nimeltäh, Aleksanterin ta Rufan tuatto, oli tulošša linnah. Hiän tuli heitä vaštah, ta saltatat pakotettih hänet kantamah Iisussan ristie. 22Hyö vietih Iisussa Golgofa-nimiseh paikkah, mi kiännettynä merkiččöy «Piäkopanpaikka». 23Hyö tarittih Hänellä mirran kera ševotettuo viinua, vain Hiän ei ottan šitä. 24Šiitä hyö nuaklittih Hänet ristih ta juattih keškenäh Hänen vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šuau.

25Oli kolmaš tunti15:25 Päivä juattih 12 tuntih. Päivän enšimmäini tunti alko huomenekšella kuuvven aikah. Kolmaš tunti tarkottau aikua kahekšašta yhekšäh huomenekšella. , konša hyö nuaklittih Hänet ristih. 26Ristih Iisussan piän yläpuolella oli kirjutettu, mintäh Hänet oli suutittu kuolomah. Šiinä luki: «Jevreijen Čuari». 27Hänen kera nuaklittih ristih kakši rosvuo, yksi Hänen oikiella, toini Hänen vašemella puolella. 28Näin tultih tovekši nämä Pyhien Kirjutukšien šanat: «Hänet luvettih sakonanrikkojien joukkoh».

29Šivučči matkuajat ivual'tih Häntä, puisseltih piätäh ta šanottih: «Hoi, Šiekö voit hajottua jumalankojin ta noštua šen uuvveštah kolmešša päiväššä? 30Pelašša nyt Iččeš ta šolaha rissiltä!» 31Šamoin ylipapit yheššä sakonanopaštajien kera ivual'tih Häntä. Hyö paistih keškenäh: «Muita še Hiän autto, ka Iččieh ei voi auttua. 32Šolahtakkah nyt rissiltä, Hristossa, Israelin Čuari! Šen kun niämmä, šiitä ušomma Häneh.» Neki, ket oli yheššä Hänen kera nuaklittu ristih, ivual'tih Häntä.

Iisussan kuoloma

(Matv. 27:45-56; Luk. 23:44-49; Iiv. 19:28-30)

33Keškipäivällä, kuuvvennen tunnin aikah, tuli pimie koko muan piällä. Pimietä kešti yhekšänteh tuntih šuate. 34Yhekšännellä tunnilla Iisussa karju lujašti: «Eloi, eloi, lama šavahfani?» Kiännettynä še on: Jumalani, Jumalani, mintäh Šie Miut jätit? 35Tämän kuultuo muutomat šiinä šeisojista šanottih: «Kuulkua, Hiän kuččuu Il'l'ua». 36Šiitä ken lienöy mieš juoksi ta kašto gupkan muikieh viinah, pani šen kepin piäh ta anto Iisussalla imettäväkši. Mieš šano: «Vuota kačomma, tulouko Il'l'a ottamah Hänet rissiltä». 37Šiitä Iisussa karjahti lujašti ta anto henkeh.

38Šiinä šamašša jumalankojin saviessa repisi kahekši, ylähyätä alahuakši šuate. 39Rissin vaštapiätä šeiso šuan saltatan piälikkö. Kun hiän näki, mitein Iisussa karjahti lujah ta heitti henken, hiän šano: «Tämä Mieš tosiehki oli Jumalan Poika!»

40Šiinä oli niise naisie vähäistä etähämpänä tätä kaččomašša. Heijän joukošša oltih Magdalan Muarie ta toini Muarie, kumpani oli nuoremman Juakon ta Josijan muamo, ta Salomija. 41Iisussan Galileijašša ollešša hyö matattih Hänen kera ta paššattih Häntä. Oli šielä äijän muitaki naisie, kumpaset oli tultu Hänen kera Jerusalimih.

Iisussan hautuamini

(Matv. 27:57-61; Luk. 23:50-56; Iiv. 19:38-42)

42Oli piätinččä, šuovatan uatto. Alko illaistuo. 43Šilloin šiih tuli arimafijalaini Joosefi, arvoššapietty Neuvokuntah kuuluja mieš, kumpani niise vuotti Jumalan Valtakuntua. Hiän ruohti ta mäni Pilatin luo ta kyšy, jotta šaisko ottua Iisussan Ruumehen. 44Pilatti hämmäšty, kun kuuli, jotta Iisussa jo kuoli. Hiän kučču šuan saltatan piälikön luokšeh ta kyšy Häneltä, jotta tosiehko Iisussa jo kuoli. 45Kun šuanpiälikkö myönti šen, Pilatti käški antua Iisussan Ruumehen Joosefilla. 46Joosefi ošti palttinua, otti Iisussan rissiltä, kiäri Hänet vuattieh ta pani kalmakotiseh, kumpani oli lohkattu kallivoh. Kalmakotisen šuuh hiän vieretti kiven šen typpiekši. 47Magdalan Muarie ta Josijan muamo Muarie nähtih, kunne Iisussan Ruumis pantih.