Iisussan kuoloma ta kuollehista noušomini

14–16

Iisussa tahotah tappua

(Matv. 26:1-5; Luk. 22:1-2; Iiv. 11:45-53)

14¹Jäi kakši päivyä Äijähpäiväh ta Riešanleivän pruasniekkah. Ylipapit ta sakonanopaštajat piettih neuvuo keškenäh, mitein viisahuolla šuaha Iisussa käsih ta tappua Hänet. ²No hyö piätettih: «Pruasniekkana šitä ei šua ruatua, jotta rahvaš ei alkais elämöijä».

Iisussa voijellah Vifanijašša

(Matv. 26:6-13; Iiv. 12:1-8)

³Vifanijašša eli Simoni, entini prokasatautini. Konša Iisussa oli hänen luona verolla, šinne tuli naini. Naisella oli alabasteripullošša puhašta, hyvin kallista nardavoijetta. Hiän rikko pullon ta kuato voitien Iisussalla piäh. ⁴Eryähät pahekšittih tätä ta paistih keškenäh: «Mitä vaššen tyhjäh valella voijetta! ⁵Šenhän ois voinun myyvvä ta jakua rahat köyhillä. Ois šiitä ainaki kolmešatua dinarie šuanun.» Hyö moitittih naista.

⁶Šiih Iisussa šano: «Jättäkkyä naini rauhah. Mintäh työ pahotatta hänen mieltä? Hiän ruato Miula hyvän ruavon. ⁷Köyhät ollah aina tiän kera, ta työ voitta auttua heitä, konša himottanou, vain Mie en ole aina tiän kera. ⁸Hiän ruato šen, min šuatto. Hiän jo valmehekši voiteli Miun Runkon hautuamista varoin. ⁹Šanon teilä toven: koko muailmašša, missä ikänäh vain ruvettaneh šanelomah Hyvyä Viestie, šielä muissellah tätäki naista ta kerrotah, mitä hiän ruato.»

Juuta pettäy Iisussan

(Matv. 26:14-16; Luk. 22:3-6)

¹⁰Juuta Iskariot, yksi kaheštatoista opaššettavašta, mäni ylipappien luo, jotta auttua heilä ottua Iisussa kiini. ¹¹Tämän kuultuo hyö ihaššuttih ta luvattih antua hänellä rahua. Šiitä Juuta rupesi eččimäh paššalie aikua, konša vois antua Iisussan heijän käsih.

Äijänpäivän illallini

(Matv. 26:17-25; Luk. 22:7-14, 21-23; Iiv. 13:21-30)

¹²Riešanleivän pruasniekan14:12 Riešanleivän pruasniekka kačo šelityštä Matv. 26:17. enšimmäisenä päivänä, konša oli tapana tappua Äijänpäivän vuonna, opaššettavat kyšyttih Iisussalta: «Missä Šie tahtosit šyyvvä Äijänpäivän illallisen? Kunne mänemmä šitä valmistamah?» ¹³Iisussa toimitti kakši opaššettavuah matkah ta šano heilä: «Mänkyä linnah. Teilä vaštah tulou mieš, kumpani kantau vesiaštieta. Aštukkua hänellä jälkeh. ¹⁴Kunne hiän mänöy, šielä šanokkua talon isännällä näin: ‘Opaštaja käški kyšyö, missä on huoneh, kumpasešša Hiän opaššettavieh kera voit šyyvvä Äijänpäivän illallisen?’ ¹⁵Isäntä näyttäy teilä šuuren huonehen yläkerrašša, missä kaikki on varuššettu valmehekši. Šinne valmistakkua meilä illallini.» ¹⁶Opaššettavat lähettih matkah ta tultih linnah. Kaikki oli juštih niin, mitein Iisussa heilä šano, ta hyö valmissettih Äijänpäivän illallini.

¹⁷Konša tuli ilta, Iisussa tuli šinne kahentoista opaššettavan kera. ¹⁸Kun hyö oltih šyömäššä, Iisussa šano: «Šanon teilä toven: yksi teistä – mieš, kumpani šyöy Miun kera – pettäy Miut». ¹⁹Opaššettavat apeuvuttih ta alettih toini toisen jälkeh kyšyö Häneltä: «En šuinki še mie ole?» ²⁰Iisussa vaštasi heilä: «Še on yksi teistä kaheštatoista, mieš, kumpani kaštau leipyä šamah aštieh, mih Mieki. ²¹Ihmisen Poika lähtöy täštä muailmašta juštih niin, mitein Häneštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa. Ka paha periy šen miehen, ken pettäy Ihmisen Pojan! Šillä miehellä ois ollun parempi, kun ei ois šyntynki.»

Iisussa luatiu pričastien

(Matv. 26:26-29; Luk. 22:15-20; 1. Kor. 11:23-25)

²²Konša hyö oltih šyömäššä, Iisussa otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavillah ta šano: «Ottakkua ta šyökyä, tämä on Miun Runko». ²³Šiitä Hiän otti mal'l'an, passipoitti Jumalua, anto šen heilä, ta hyö kaikin juotih šiitä mal'l'ašta. ²⁴Hiän šano: «Tämä on Miun Veri, Uuvven Šopimukšen Veri, mi valutetah monien puolešta. ²⁵Šanon teilä toven: Mie en juo enämpi mitänä viinamarjašta luajittuo šini, kuni en juo uutta viinua Jumalan Valtakunnašša.» ²⁶Hyö laulettih passipo-psalmi ta lähettih Voipuuvuaralla.

Iisussa einuštau, jotta Petri kieltäytyy Häneštä

(Matv. 26:30-35; Luk. 22:31-34; Iiv. 13:36-38)

²⁷Iisussa šano heilä: «Tänä yönä työ kaikki kieltäyvyttä Miušta, šentäh kun Pyhissä Kirjutukšissa šanotah:

– Mie lyön paimenen muah

ta lampahat hajauvutah.

²⁸No a kuollehista nouštuoni Mie mänen teitä iellä Galileijah.» ²⁹Šiitä Petri šano Hänellä: «Vaikka kaikki muut kieltäyvyttäis Šiušta, ka mie še en». ³⁰Iisussa vaštasi Petrillä: «Šanon šiula toven: tänäpiänä, tänä šamasena yönä, ennein kuin kukko kahičči kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». ³¹No Petri pošiutu: «Vaikka joutusin kuolomah Šiun kera, mie ijäššäh en Šiušta kieltäyvy». Šamua šanottih kaikki toisetki.

Iisussa moliutuu Gefsimanijašša

(Matv. 26:36-46; Luk. 22:39-46)

³²Šen jälkeh hyö tultih Gefsimanija-nimiseh paikkah, ta Iisussa šano opaššettavillah: «Istukkua työ täššä šini, kuni Mie moliuvun». ³³Iisussa otti kerallah Petrin, Juakon ta Iivanan. Hiän joutu tušan ta ahissukšen valtah, ³⁴ta šano heilä: «Miun henkeni on tušašša, kuoloman tušašša. Vuottakkua täššä ta valvokkua.» ³⁵Iisussa mäni vähäistä loitommakši, heittäyty muah ta moli, jotta muokkien aika, kun šuinki vois, mänis Häneštä kyličči. ³⁶Hiän šano: «Avva, Tuatto, kaikki Šie voit. Vie tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. Olkah kumminki niin kuin Šie tahot eikä niin kuin Mie tahon.»

³⁷Šen jälkeh Iisussa myöšty opaššettavien luo ta näki, jotta hyö muatah. Hiän šano Petrillä: «Simoni, makuatko šie? Etkö ni yhtä tuntie jakšan valvuo? ³⁸Valvokkua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših. Teilä on tahto hyväh, ka ihmisluonto on heikko.»

³⁹Iisussa mäni tuaš etähämmäkši ta moliutu šamoilla šanoilla. ⁴⁰Konša Hiän tuli jälelläh, niin löysi opaššettavat makuamašša. Heijän šilmät ičeštäh mäntih umpeh. Hyö ei tiijetty, mitä šanuo Hänellä. ⁴¹Konša Iisussa tuli kolmannen kerran opaššettavien luokši, Hiän šano heilä: «A työ aina vain makuatta ta levähtelettä! Riittäy. Aika on tullun. Nyt Ihmisen Poika annetah riähkähisien käsih. ⁴²Nouškua, nyt lähemmä! Miun pettäjä on jo lähellä.»

Iisussa otetah kiini

(Matv. 26:47-56; Luk. 22:47-53; Iiv. 18:3-12)

⁴³Iisussan vielä paissešša šiih tuli Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, ta hänen kera miešjoukko miekat ta šeipähät käsissä. Ylipapit ta rahvahan vanhimmat oli hiät työnnetty. ⁴⁴Iisussan pettäjä oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš. Ottakkua Hänet kiini ta viekyä varteiččijien kera pois.» ⁴⁵Juuta mäni šuorua piätä Iisussan luo ta šano: «Ravvi, Ravvi!» ta anto Hänellä šuuta. ⁴⁶Miehet käytih Iisussah käsin ta šivottih Hänet. ⁴⁷Yksi vierellä olijista vejälti miekan huotrašta ta iski ylipapin käškyläistä niin, jotta šiltä läksi korva.

⁴⁸Šiitä Iisussa šano miešjoukolla: «Työ läksijä ottamah Milma niin kuin rosvuo, miekat ta šeipähät käsissä työ tulija. ⁴⁹Mie olen joka päivä ollun tiän kera jumalankojissa ta opaštan, ta työ että ottan Milma kiini. No näin piti käyvä, jotta kävis toteh še, mitä on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa.» ⁵⁰Šilloin kaikki opaššettavat jätettih Hänet ta puattih.

⁵¹Iisussan peräššä aštu yksi nuori mieš, kumpasella ei ollun piällä mitänä muuta kuin liinavuate. Saltatat otettih hänet kiini, ⁵²ka hiän jätti vuattien heijän käsih ta pakeni alačči.

Iisussa Neuvokunnan ieššä

(Matv. 26:57-68; Luk. 22:54-55, 63-71; Iiv. 18:13-14, 19-24)

⁵³Iisussa vietih ylipapin luo, ta šinne keräyty koko ylimmäini pappilisto, rahvahan vanhimmat ta sakonanopaštajat. ⁵⁴Petri aštu ei väki pitän matan piäššä Iisussan peräššä ylipapin pihah šuate. Šielä hiän istuutu käškyläisien joukkoh lämmitteliytymäh tulen luona.

⁵⁵Ylipapit ta koko Neuvokunta ečittih mieštä, kumpani vois tovistua Iisussua vaštah, ta šiitä hyö voitais tappua Hänet. Šemmoista ei kumminki löytyn. ⁵⁶Monet tovissettih Häntä vaštah valehtelomalla, vain heijän tovissukšet ei käyty yhteh. ⁵⁷Šilloin aštu eteh vielä muutomie valehtovistajie, kumpaset šanottih: ⁵⁸«Hiän pakasi miän kuullen, jotta hajottau tämän ihmiskäsin luajitun jumalankojin ta kolmešša päiväššä noštau uuvven, kumpaista ei ole luajittu ihmiskäsin». ⁵⁹No kumminki näistäki tovissukšista ei riittän.

⁶⁰Šiitä ylipappi nousi, aštu kaikkien eteh ta kyšy Iisussalta: «Mintäh Šie et vaštua mitänä heijän viäritykših?» ⁶¹Ka Iisussa oli iänettäh, ei virkkan mitänä. Šiitä ylipappi tuaš kyšy Häneltä: «Oletko Šie Hristossa, korkiešti kiitetyn Jumalan Poika?» ⁶²Iisussa vaštasi: «Mie olen. Ta työ niättä vielä Ihmisen Pojan istumašša šuuren Jumalan oikiella puolella ta niättä, mitein Hiän laškeutuu tänne taivahan pilvien kešeššä.» ⁶³Šiitä ylipappi revälti omat vuattiet ta šano: «Mintäh meilä vielä tovistajie pitäy! ⁶⁴Iče kuulija, mitein Hiän panou Iččieh Jumalakši. Mitä mieltä oletta?» Kaikin oltih yhtä mieltä, jotta Hiän on viärä ta Hänet pitäy tappua.

⁶⁵Eryähät alettih šylkie Iisussan piällä. Hyö šivottih Häneltä šilmät, lyötih Häntä nyrkillä ta šanottih: «Šanopa nyt, ken Šilma löi!» Vahit niise lyötih Häntä.

Petri kieltäytyy Iisussašta

(Matv. 26:69-75; Luk. 22:56-62; Iiv. 18:15-18, 25-27)

⁶⁶Petri oli alahuana pihašša. Šinne tuli eryäš ylipapin paššarityttö, ⁶⁷ta nähtyö Petrin lämmitteliytymäššä tyttö kaččo häntä ta šano: «Šie niise olit tuon Nasarettilaisen kera, tuon Iisussan». ⁶⁸No Petri alko eikkie: «En tiijä enkä malta, mistä šie pakajat». Näin hiän šano ta läksi šieltä veräjillä päin. Šilloin kukko rupesi kiekumah. ⁶⁹Tyttö tuaš näki hänet ta šano šiinä šeisojilla: «Tämä mieš on šamašta joukošta». ⁷⁰No Petri tuaš eikki. A vähäsen ajan piäštä muutki šielä olijista šanottih hänellä: «Varmašti šie olet yksi heistä, šiehän niise olet galileijalaini. Šen kuulou jo šiun pakinašta.» ⁷¹Šiitä Petri šano: «Mie en tunne, en tiijä tuota Mieštä, keštä työ pakajatta. Tappakkah Jumala miut, kun valehellen.» ⁷²Šiinä šamašša kukko kieku toiseh kertah. Petri muisti, mitein Iisussa šano hänellä: «Ennein kuin kukko kahičči kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». Petri rupesi itkömäh.