Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
11

Iisussan ruavot Jerusalimissa

11–12

Iisussa račaštau Jerusalimih

(Matv. 21:1-11; Luk. 19:28-40; Iiv. 12:12-19)

111Kun hyö läheššyttih Jerusalimie, hyö tultih Vifagijah ta Vifanijah, mit oltih Voipuuvuaran rintiellä. Iisussa työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua 2ta šano heilä: «Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Heti kun tuletta šinne, työ niättä kiini šivotun oslanvaršan. Šen šeläššä kenkänä ei ole vielä istun. Kerittäkkyä še ta tuokua tänne. 3Kun ken kyšynöy teiltä, mintäh työ niin ruatta, šanokkua vain: ‘Hospoti tarviččou šitä, ka ruttoh Hiän työntäy šen jälelläh’.»

4Opaššettavat lähettih ta löyvettih varša, kumpani oli šivottuna pihalla veräjäh kiini. Hyö keritettih še. 5Šiinä šeisojista ihmisistä eryähät kyšyttih: «Mitä työ oikein ruatta? Mintäh työ keritättä varšua?» 6Hyö vaššattih niin kuin Iisussa käški, ta heijän annettih männä. 7Hyö tuotih varša Iisussalla, pantih šen šelkäh omie vuatteita, ta Iisussa nousi varšalla šelkäh. 8Monet ihmiset leviteltih vuatteitah tiellä. Toiset katattih tiepuolissa kašvajista puista lehvijä ta levitettih niitä tiellä. 9Kaikin, ket aššuttih Iisussan ieššä ta jäleššä, karjuttih näin:

– Osanna!11:9 Osanna kačo šelityštä Matv. 21:9.

Plahoslovittu olkah Hiän,

kumpani tulou Hospotin nimeššä!

10Plahoslovittu olkah tuatto Tuavitan valtakunta,

kumpani tulou Hospotin nimeššä!

Osanna ylähyänä taivahissa!

11Niin Iisussa tuli Jerusalimih. Hiän mäni jumalankotih ta kaččeli šielä kaikkie. No kun oli jo myöhäni aika, Hiän läksi kahentoista opaššettavan kera Vifanijah.

Iisussa kiruou smokvapuun

(Matv. 21:18-19)

12Kun hyö toisena päivänä lähettih Vifanijašta, Iisussalla tuli nälkä. 13Hiän näki etähämpänä smokvapuun, kumpani oli leheššä, ta läksi kaččomah, löytyiskö šiitä mitä šyötävyä. Puun luo tultuo Hiän ei löytän mitänä muuta kuin lehtijä, šentäh kun vielä ei ollun smokvien aika. 14Šiitä Iisussa šano puulla: «Elkäh enämpi kenkänä ijäššäh šyökäh šiun antimie!» Hänen opaššettavat kuultih nämä šanat.

Jumalankojin puhistamini

(Matv. 21:12-17; Luk. 19:45-48; Iiv. 2:13-22)

15Hyö tultih Jerusalimih, ta Iisussa mäni jumalankotih ta rupesi ajamah šieltä pois myöjie ta oštajie. Hiän kuato rahanvajehtajien stolat ta kyyhkyjenmyöjien laučat, 16eikä Hiän antan kenenkänä kulettua tavarua jumalankojin pihan kautti. 17Hiän opašti ihmisie näin: «Eiköš Pyhissä Kirjutukšissa šanotaki: ‘Miun talon pitäy olla kaikkien rahvahien molintatalona’? A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»

18Ylipapit ta sakonanopaštajat kuultih tämä ta ruvettih eččimäh keinuo mitein tappua Iisussua. Hyö varattih Häntä, šentäh kun Hänen opaššukšella oli šuuri valta ihmisih.

19Illan tultuo Iisussa opaššettavineh läksi pois linnašta.

Kuivanut smokvapuu

(Matv. 21:20-22)

20Aikaseh huomenekšella hyö matattih smokvapuun kyličči ta nähtih, jotta še on kuivan juurista šuate. 21Šiitä Petri muisti, mitä Iisussa šano smokvapuulla, ta virkko: «Opaštaja, kačohan tuota smokvapuuta, kumpasen Šie kirosit! Še on kuivan.» 22Iisussa vaštasi: «Uškokkua Jumalah. 23Šanon teilä toven: kun ken šanonou tällä vuaralla: ‘Nouše tilaltaš ta heity mereh!’ – niin ni käyt, kun hiän ei epyäle šytämeššäh vain uškou, jotta käyt niin kuin hiän šanou. 24Šentäh Mie šanon teilä: Mitä šuinki työ molitta Jumalalta, uškokkua, jotta jo šaita šen. Šilloin še tulou teilä. 25Ta konša šeisotta moliutumašša, prostikkua kaikki, mitä teilä on ketäki vaštah. Šiitä tiän Taivahaini Tuattoki prostiu teilä tiän pahat ruavot. 26A kun työ että prostine toisie, šilloin ei ni tiän Taivahaini Tuatto prosti tiän pahoja ruatoja.»

Mistä Iisussa on šuanun vallan?

(Matv. 21:23-27; Luk. 20:1-8)

27Hyö tultih tuaš Jerusalimih. Konša Iisussa käveli jumalankojissa, ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat tultih Hänen luo 28ta kyšyttih Häneltä: «Millä vallalla Šie näitä ruat? Ken Šiula anto vallan ruatua näitä?» 29Iisussa vaštasi heilä: «Miula niise on teilä kyšymyš. Vaššakkua työ enšin Miula, niin šiitä Mie šanon teilä, millä vallalla Mie näitä ruan. 30Šanokkua, ken anto Iivanalla vallan kaštua? Jumalako vain ihmiset?» 31Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Jumala’, niin Hiän šanou: ‘Mintähpä šilloin että uškon Iivanua?’ 32No šanosimmako: ‘Ihmiset annettih Iivanalla valta’?» Kuitenki näin hyö ei ruohittu šanuo, kun varattih rahvašta. Rahvaš niät piti Iivanua Jumalan viessintuojana. 33Šen takie hyö vaššattih Iisussalla: «Emmä tiijä». Šilloin Iisussa šano heilä: «Ka Mie niise en šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie luajin».

12

Peittopakina viinasatun vuokruajista

(Matv. 21:33-46; Luk. 20:9-19)

121Iisussa rupesi pakajamah heilä peittopakinoilla. Hiän šano:

«Mieš issutti viinasatun. Hiän luati aijan šen ympärillä, louhi kallivoh altahan viinamarjojen tallomista varoin ta rakenti vahilla lavan. Šiitä hiän vuokrasi satun viinamarjan kašvattajilla ta iče läksi vierahih maih.

2Šovittuh aikah hiän työnsi oman paššarin viinamarjan kašvattajien luo, jotta šais heiltä oman ošan satun marjoista. 3Ka nepä otettih mieš kiini, piekšettih hänet ta toimitettih jälelläh tyhjin käsin. 4Isäntä työnsi heijän luo toisen paššarin. Tätä hyö kivitettih, lyötih piäh ta häpien kera toimitettih jälelläh. 5Šiitä hiän työnsi tuaš uuvven paššarin, tämä hyö tapettih. Vielä monie muita isäntä toimitti viinamarjan kašvattajien luo. Yksie hyö piekšettih, toisie tapettih. 6Lopulta jäi vain hänen armaš poika. Viimesekši isäntä työnsi poikah heijän luo, iče tuumaičči: ‘Miun omua poikuani hyö ei ruohita koškie’. 7No a viinamarjan kašvattajat tuumaitih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuaton kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’ 8Hyö otettih poika kiini, tapettih hänet ta luotih pois viinasatušta.

9Mitäpä viinasatun isäntä nyt ruatau? Hiän tulou ta tappau nuo viinankašvattajat ta vuokruau satun toisilla. 10Oletta vet luken Pyhistä Kirjutukšista tämän kohan:

– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,

on nyt rakennukšen piäkivi.

11Hospotilta tämä on tullun,

ta meistä še on šuuri kumma.»

12Ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat hokšattih, jotta Iisussa pakasi heistä täššä peittopakinašša. Hyö ois tahottu ottua Hänet kiini, ka varattih rahvašta, šentäh annettih Hänen olla ta lähettih pois.

Pitäykö keisarilla makšua veruo?

(Matv. 22:15-22; Luk. 20:20-26)

13Hyö työnnettih šiitä muutomie farisseita ta iirotilaisie Iisussan luo, jotta eikö šuatais Häntä šanašta kiini. 14Ne tultih ta šanottih Hänellä: «Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat totta etkä välitä, mitä ihmiset Šiušta ajatellah. Šie piet kaikkie šamanarvosina ta oikein opaššat Jumalan tietä kaikilla. Ka niin šano, onko oikein makšua keisarilla veruo, vain ei? Pitäiskö miän makšua, vain ei?»

15Iisussa tiesi heijän ounahuon ta šano: «Mintäh työ yritättä šuaha Miut šanoista kiini? Tuokua dinarin raha ta näyttäkkyä Miula.» 16Hyö tuotih raha ta Hiän kyšy: «Kenen kuva ta kenen nimi šiinä on?» Hyö vaššattih: «Keisarin». 17Šilloin Iisussa šano heilä: «Antakkua ka niin keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu». Hyö äijän kummekšittih näitä šanoja.

Nouššahko kuollehet?

(Matv. 22:23-33; Luk. 20:27-40)

18Šiitä Iisussan luo tuli saddukeita12:18 Saddukeit kačo šelityštä Matv. 3:7., kumpaset šanotah, jotta kuollehet ei noušša. Hyö šanottih Hänellä: 19«Opaštaja, Moissei kirjutti meilä näin: ‘Kun mieš kuollou, ta häneltä jiänöy naini, a ei lašta, niin hänen vellen pitäy ottua leški naisekšeh ta šuaha vainualla jälkiläini’. 20Oli šeiččemen velleštä. Vanhin heistä akottu ta kuoli, a lapšie ei jiänyn. 21No šiitä toini velli otti lešen, ka hiänki kuoli jättämättä lapšie. Šamoin kävi kolmannella 22ta kaikilla šeiččemellä: yheltäkänä ei jiänyn lapšie. Kaikkein viimesenä kuoli iče naini. 23Kun tulou päivä, konša kaikki kuollehet nouššah, niin kenen naini hiän šilloin on? Hiän vet oli kaikkien šeiččemen naisena.»

24Iisussa vaštasi heilä: «Työ oletta ekšykšissä, a mintäh? Šentäh, kun että tiijä Pyhie Kirjutukšie ettäkä Jumalan voimua. 25Kuollehista nouššuot ei akotuta eikä männä miehellä, a hyö ollah niin kuin anhelit taivahissa. 26Kun nyt tuli pakinakši kuollehista noušomini, niin Pyhien Kirjutukšien mukah kuollehet nouššah. Ettäkö ole luken Moissein kirjašta pakinua palajašta penšahašta? Šiinä Jumala šano Moisseilla: ‘Mie olen Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala’. 27Ei Hiän ole kuollehien Jumala, vain elävien. Aprahami, Issakka ta Juakko eletäh ielläh kuoloman jälkehki. Työ oletta šuurešti ekšykšissä.»

Kyšymyš šuurimmašta käšyštä

(Matv. 22:34-40; Luk. 10:25-28)

28Eryäš sakonanopaštaja kuuli heijän pakinan ta hokšasi, kuin hyvin Iisussa vaštasi saddukeiloilla. Hiän tuli ta kyšy Iisussalta: «Mi käšky on kaikista tärkein?» 29Iisussa vaštasi: «Enšimmäini käšky on tämä: ‘Kuulkua, Israelin rahvaš! Hospoti, miän Jumala, on ainut Hospoti. 30Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš, koko šytämeštäš, kaikella henkelläš, kaikella mielelläš ta kaikin voimin.’ Tämä on enšimmäini käšky. 31Toini šaman vertani on tämä: ‘Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš’. Näitä šuurempua käškyö ei ole olomašša.»

32Sakonanopaštaja šano Hänellä: «Oikein, Opaštaja! Totta pakasit, jotta Hospoti on ainut Jumala, ei ole muita kuin Hiän. 33Ta kun ihmini tykkyäy Häntä koko šytämeštäh, kaikella mielelläh, kaikella henkelläh ta kaikin voimin, ta tykkyäy lähimmäistäh niin kuin iččieh, še on enämmän kuin polttouhrit ta kaikki muut uhrit.» 34Iisussa näki, jotta sakonanopaštaja vaštasi viisahašti, ta šano hänellä: «Šie et ole etähänä Jumalan Valtakunnašta».

Šen jälkeh kenkänä ei ruohtin kyšyö Iisussalta mitänä.

Tuavitan poikako vain Tuavitan Hospoti?

(Matv. 22:41-46; Luk. 20:41-44)

35Iisussa opašti jumalankojissa ta šano: «Mitein sakonanopaštajat voijah šanuo, jotta Hristossa on Tuavitan poika? 36Tuavittahan iče Pyhän Henken juohatukšešta kuččuu Häntä omakši Hospotiksi. Hiän šanou näin:

– Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla:

Issu Miun oikiella puolella,

kuni Mie lyön muah Šiun viholliset,

panen hiät Šiun jalkojen alla.

37Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotikseh. Ka kuin Hristossa šilloin voit olla Tuavitan poika?»

Šuuri rahvašjoukko kuunteli Iisussua mielelläh.

Varokkua sakonanopaštajie!

(Matv. 23:1-12; Luk. 20:45-47)

38Iisussa opašti vieläi näin: «Varokkua sakonanopaštajie! Hyö mielelläh kävelläh pitissä vuatteissa ta vuotetah, jotta heitä tervehittäis pihoilla. 39Sinagogašša hyö mielelläh issutah enšimmäisillä istumilla ta pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla. 40Ka hyö še viijäh leškilöiltä talot ta moliuvutah pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovempi suutu hyö šuahah.»

Lešen lahja Jumalalla

(Luk. 21:1-4)

41Iisussa istu jumalankojin rahalippahan vaštapiätä ta kaččo, mitein ihmiset pannah šiih rahua. Monet pohatat annettih äijin. 42Šiitä tuli köyhä leškinaini ta pani lippahah kakši pientä rahua – oisko yhen vaškirahan verran. 43Iisussa kučču opaššettavat luokšeh ta šano heilä: «Šanon teilä toven: tämä köyhä leški pani lippahah enämmän, mitä kenkänä toini. 44Muut annettih liijoista rahoistah, a hiän anto ainusistah, anto kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hiän tarvičči, jotta elyä.»

13

Iisussa pakajau viimesistä ajoista

13

Iisussa einuštau jumalankojin hävittämisen

(Matv. 24:1-2; Luk. 21:5-6)

131Iisussa oli lähöššä jumalankojista, kun yksi Hänen opaššettavista šano: «Opaštaja, kačo Šie! Mittyöt kivet ta mittyöt rakennukšet!» 2Iisussa vaštasi hänellä: «Niätkö nämä mahtavat rakennukšet? Täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»

Enšimmäiset lopun merkit

(Matv. 24:3-14; Luk. 21:7-19)

3Kun Iisussa istu yksinäh Voipuuvuaralla jumalankojin vaštapiätä, Petri, Juakko, Iivana ta Ontrei kyšyttih Häneltä: 4«Šano meilä, konša tämä kaikki tulou? Mi on merkkinä šiitä, jotta jumalankoti hajotetah ta kaikki tämä tapahtuu?»

5Iisussa rupesi pakajamah heilä: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh. 6Monet tullah Miun nimisinä. Hyö šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie. 7Kun tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, elkyä pöläštykkyä. Näin pitäy käyvä, ka še vielä ei ole loppu. 8Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah. Joka puolella on muanjärissykšie, ta tulou šuuri nälkä ta mellakkoja. Tämä on vašta šynnytyštuškien alkuo.

9Olkua varoillana! Tiät viijäh suutuh ta teitä piekšetäh sinagogoissa. Miun nimen vuokši työ jouvutta muaherrojen ta čuarien eteh, jotta šanosija heilä Miušta. 10Kumminki ennein kuin loppu tulou, Hyvä Viesti pitäy šanella kaikilla kanšoilla. 11Ta kun tiät otetah kiini ta viijäh suutuh, elkyä huolehtikkua ieltäpäin šiitä, mitä paissa. Elkyä šitä ajatelkua. Šanokkua vain ne šanat, mit teilä šilloin annetah. Šilloin että pakaja työ, vain Pyhä Henki.

12Velli antau oman vellen kuolomah, tuatto lapšen, ta lapšet nouššah omie vanhempieh vaštah ta tapetah hiät. 13Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen tähen. No še, ken keštäy loppuh šuate, pelaštuu.»

Hätäpäivät

(Matv. 24:15-28; Luk. 21:20-24)

14«Kun työ niättä pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila, šeisomašša šielä, missä šen ei šais šeisuo – lukija malttakkah tämän! – šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. 15Ta še, ken on taloh katolla, elkäh mänkäh pirtistä mitänä käymäh. 16A še, ken on pellolla, elkäh myöštykkäh jälelläh vuatteita ottamah. 17Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! 18Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikana. 19Niinä päivinä niätšen tulou šemmoni ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman luatimisešta alkuan täh päiväh šuate, ta enämpi konšana ei tule. 20Kun Hospoti ei ois lyhentän šitä aikua, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kumminki niijen vuokši, kumpaset Hiän on valinnun, Hiän lyhenti šen ajan.

21Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Kačo Hristossa on tuola’, elkyä uškokkua. 22Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojiksi. Hyö luajitah merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais. 23Niin jotta olkua varoillana. Mie jo ieltäpäin šanoin teilä kaiken.»

Ihmisen Pojan tulo

(Matv. 24:29-36; Luk. 21:25-33)

24«Ka noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo, 25tähet kirvotah taivahašta, ta taivahien voimat tärähetäh. 26Šilloin nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah. 27Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.

28Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta niih alkau tulla lehtie, työ tiijättä, jotta kešä on läššä. 29Šamoin, kun niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, ihan ovilla. 30Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu. 31Taivaš ta mua kavotah, vain Miun šanat ei kavota. 32No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei taivahan anhelit, ei ni Poika, šen tietäy vain Tuatto yksin.»

Valvokkua!

(Matv. 24:42-44)

33«Olkua varoillana, valvokkua ta moliutukkua, šentäh kun työ että tiijä, konša še aika tulou.

34Ykši mieš läksi vierahih maih. Koista lähtiessä hiän anto omilla paššariloilla jokahisella oman ruavon ruattavakši, a ovenvahin hiän käški valvuo. 35Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, mih aikah talon isäntä myöštyy: illallako vain keškiyöllä, kukon kiekunta-aikahko vain päivän jo nouštuo. 36Valvokkua, jotta että šattuis makuamah, kun hiän tullou äkkie. 37Min Mie šanon teilä, šen šanon kaikilla: valvokkua!»