Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
10

Šuako mieš erota naiseštah?

(Matv. 19:1-12; Luk. 16:18)

101Iisussa läksi šieltä ta mäni Juutijah, Jortanojoven tuakši. Hänen luo keräyty tuaš äijän rahvašta, ta niin kuin Hänellä oli tapana, Hiän opašti heitä.

2Iisussan luo tuli farisseita, ta kiušatakšeh Häntä hyö kyšyttih: «Šuauko mieš erota naiseštah?» 3Hiän vaštasi: «Mitä Moissei on šanon šiih nähen?» 4Hyö šanottih: «Moissei anto meilä luvan kirjuttua erokirjan ta jättyä naisen». 5Iisussa šano heilä: «Tämän käšyn hiän kirjutti teilä šentäh, kun työ oletta niin kovašytämiset. 6Kumminki muailman alušša Jumala luati ihmisen miehekši ta naisekši. 7Šentäh mieš jättäy tuaton ta muamon 8ta yhtyy omah naiseh, ta niin näistä kahešta tulou yksi liha. Hyö ei olla enämpi kakši, hyö ollah yksi. 9Ta min Jumala yhisti, šitä ihmini elkäh erottakkah.»

10Šiitä, konša hyö oltih šeinien šiämeššä, opaššettavat uuvveštah kyšyttih Häneltä šitä šamua as's'ua. 11Iisussa šelitti heilä: «Ken eruou omašta naiseštah ta akottuu toisen kera, še makuau vierahan naisen kera. 12Ta kun naini eronnou ukoštah ta männöy uuvveštah miehellä, hiänki makuau vierahan miehen kera.»

Iisussa plahosloviu lapšie

(Matv. 19:13-15; Luk. 18:15-17)

13Iisussan luo tuotih lapšie, jotta Hiän koškis heih. Opaššettavat moitittih tuojie. 14Kun Iisussa huomasi šen, Hiän šiänty ta šano heilä: «Antakkua lapšien tulla Miun luo. Elkyä pietelkyä heitä, šentäh kun heijän moisilla kuuluu Jumalan Valtakunta. 15Šanon teilä toven: ken ei ota Jumalan Valtakuntua omah šytämeh niin kuin lapši, še ei piäše šinne.» 16Iisussa šepäsi lapšie, pani käteh heijän piällä ta plahoslovi hiät.

Voipiko pohatta pelaštuo?

(Matv. 19:16-26; Luk. 18:18-27)

17Iisussa oli lähöššä matkah, kun eryäš mieš tuli juokšujalkua, heittäyty polvillah Hänen eteh ta kyšy: «Hyvä Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» 18Šiih Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? Kenkänä muu ei ole hyvä kuin yksistäh Jumala. 19Šie tiijät käšyt: elä tapa; elä makua vierahan naisen kera; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; elä anašša toisen omua; kunnivoita tuattuoš ta muamuoš.»

20Mieš šano: «Kaikkien näijen käškyjen mukah mie olen elän nuorešta šuate». 21Iisussa kačahti häneh, mieš miellytti Häntä. Šiitä Hiän šano miehellä: «Yhtä as's'ua šie et ole ruatan. Mäne ta myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä, niin šilma vuottau uarreh taivahissa. Šen jälkeh tule, ota oma ristis ta aššu Miun kera.» 22Näistä šanoista mieš apeutu ta läksi pois pahalla mielin, šentäh kun hänellä oli äijän hyvysie.

23Iisussa kačahti ympärilläh ta šano opaššettavillah: «Vaikie še on pohattojen piäššä Jumalan Valtakuntah». 24Opaššettavat ällissyttih Hänen šanoista. A Iisussa vielä lisäsi: «Lapšeni, mitein vaikie on niijen, ket ollah kiini pohasvuošša, piäššä Jumalan Valtakuntah! 25Helpompi on verbl'udan männä nieklan šilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.» 26Opaššettavat vielä enämmän hämmäššyttih ta paistih keškenäh: «Ken še šilloin voit pelaštuo?» 27Iisussa kaččo heih ta šano: «Ihmisillä še on mahotointa, vain ei Jumalalla, šentäh kun Jumala voit kaiken».

Mimmosen palkan opaššettavat šuahah?

(Matv. 19:27-30; Luk. 18:28-30)

28Šiitä Petri rupesi pakajamah Iisussalla: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken ta läksimä Šiun kera.» 29Iisussa vaštasi: «Šanon teilä toven: ken šuinki Miun ta Hyvän Viessin takie jätti oman talon, vellet tahi čikot, tuaton, muamon tahi lapšet, tahi pellot, 30še šuau jo nyt, täššä ajašša, šatua kertua enämmän taloja, vellijä, čikkoja, tuattoja, muamoja, lapšie ta peltoja – lisäkši häntä ajellah – a tulijašša ajašša hiän šuau ilmasenikusen elämän. 31No a monet enšimmäiset tullah viimesiksi ta viimeset enšimmäisiksi.»

Iisussa uuvveštah pakajau omašta kuolomašta

(Matv. 20:17-19; Luk. 18:31-34)

32Konša hyö nouštih Jerusalimih mänijyä tietä, niin Iisussa kulki ieššä. Opaššettavat oltih kummissah, a jäleššä tulijat varattih. Iisussa kučču tuaš ne kakšitoista opaššettavua luokšeh ta rupesi pakajamah heilä šiitä, mitein Hänellä käyt. Hiän šano: 33«Myö mänemmä nyt Jerusalimih. Šielä Ihmisen Poika annetah ylipappien ta sakonanopaštajien käsih. Hyö suutitah Hänet kuolomah ta annetah toisenvierosilla. 34Ne nakretah Häntä, šyletäh Hänen piällä, ruoškitah Häntä ta tapetah Hänet. No kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

Iisussa ta Savvatein pojat

(Matv. 20:20-28)

35Šiitä Savvatein Juakko ta Iivana tultih Iisussan luo ta šanottih: «Opaštaja, voisitko Šie ruatua šen, mitä myö Šiulta kyšymmä?» 36Iisussa kyšy: «Mitä työ tahotta, jotta Mie teilä ruatasin?» 37Hyö vaššattih: «Kun Šie tulet jumalallisešša valošša, niin šaisimako myö šilloin istuo Šiun vierellä, yksi oikiella, toini vašemella puolella?» 38Iisussa šano heilä: «Työ että tiijä mitä kyšyttä. Voittako työ juuvva šen muokkamal'l'an, min Mie juon? Voittako keštyä šen kaššannan, millä Miut kaššetah?» 39Hyö šanottih: «Voimma». Šilloin Iisussa šano heilä: «Šen mal'l'an, min Mie juon, työ vielä juottaki, ta šillä kaššannalla, millä Miut kaššetah, kaššetah tiätki. 40Ka Miun vallašša ei ole šanuo, ken istuu Miun oikiella tahi vašemella puolella. Ne paikat ollah niijen, kellä ne on tarkotettu.» 41Kun toiset kymmenen opaššettavua kuultih täštä, hyö šiännyttih Juakon ta Iivanan piällä. 42Šilloin Iisussa kučču hiät luokšeh ta šano: «Työ tiijättä, jotta ket ollah halliččijan istumella, ne ollah rahvahien herroja, ta muan mahtavat pietäh kanšoja oman vallan alla. 43Näin ei šua olla tiän kešeššä. Ken tahtou tiän joukošša olla šuurena, še olkah toisien käškyläisenä. 44Ta ken tahtou tiän joukošša olla enšimmäisenä, še olkah kaikkien orjana. 45Ei ni Ihmisen Poika tullun šitä varoin, jotta Häntä paššattais, vain tuli paššuamah ta antamah oman henken, jotta piäštyä monie riähän vallašta.»

Iisussa parentau šokien Vartimein

(Matv. 20:29-34; Luk. 18:35-43)

46Hyö tultih Jerihonin linnah. Konša Iisussa matkeutu Jerihonista opaššettavieh kera ta šuuren rahvašjoukon šuattamana, tien viereššä istu šokie Vartimei, Timein poika. Hiän kyšy miilostinua. 47Kun hiän kuuli, jotta šivučči matkuaja on Iisussa Nasarettilaini, hiän karjeutu: «Iisussa, Tuavitan Poika, armaha milma!» 48Monet käšettih hänen olla iänettäh. Ka hiän vain karju entistä lujempah: «Tuavitan Poika, armaha milma!» 49Iisussa pietty ta šano: «Kuččukkua hänet tänne». Hyö kučuttih šokie, šanottih hänellä: «Elä varaja. Nouše, Hiän kuččuu šilma.» 50Mieš lykkäsi sviitkan, nousi kiirehešti ta tuli Iisussan luo. 51Iisussa kyšy häneltä: «Mitä šie tahot, jotta Mie šiula ruatasin?» Šokie šano Hänellä: «Opaštaja, anna miun šilmih näkö». 52Šiih Iisussa šano: «Mäne, šiun uško parenti šiut». Šamašša mieš rupesi tuaš näkömäh, ta hiän läksi Iisussan matkah.

11

Iisussan ruavot Jerusalimissa

11–12

Iisussa račaštau Jerusalimih

(Matv. 21:1-11; Luk. 19:28-40; Iiv. 12:12-19)

111Kun hyö läheššyttih Jerusalimie, hyö tultih Vifagijah ta Vifanijah, mit oltih Voipuuvuaran rintiellä. Iisussa työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua 2ta šano heilä: «Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Heti kun tuletta šinne, työ niättä kiini šivotun oslanvaršan. Šen šeläššä kenkänä ei ole vielä istun. Kerittäkkyä še ta tuokua tänne. 3Kun ken kyšynöy teiltä, mintäh työ niin ruatta, šanokkua vain: ‘Hospoti tarviččou šitä, ka ruttoh Hiän työntäy šen jälelläh’.»

4Opaššettavat lähettih ta löyvettih varša, kumpani oli šivottuna pihalla veräjäh kiini. Hyö keritettih še. 5Šiinä šeisojista ihmisistä eryähät kyšyttih: «Mitä työ oikein ruatta? Mintäh työ keritättä varšua?» 6Hyö vaššattih niin kuin Iisussa käški, ta heijän annettih männä. 7Hyö tuotih varša Iisussalla, pantih šen šelkäh omie vuatteita, ta Iisussa nousi varšalla šelkäh. 8Monet ihmiset leviteltih vuatteitah tiellä. Toiset katattih tiepuolissa kašvajista puista lehvijä ta levitettih niitä tiellä. 9Kaikin, ket aššuttih Iisussan ieššä ta jäleššä, karjuttih näin:

– Osanna!11:9 Osanna kačo šelityštä Matv. 21:9.

Plahoslovittu olkah Hiän,

kumpani tulou Hospotin nimeššä!

10Plahoslovittu olkah tuatto Tuavitan valtakunta,

kumpani tulou Hospotin nimeššä!

Osanna ylähyänä taivahissa!

11Niin Iisussa tuli Jerusalimih. Hiän mäni jumalankotih ta kaččeli šielä kaikkie. No kun oli jo myöhäni aika, Hiän läksi kahentoista opaššettavan kera Vifanijah.

Iisussa kiruou smokvapuun

(Matv. 21:18-19)

12Kun hyö toisena päivänä lähettih Vifanijašta, Iisussalla tuli nälkä. 13Hiän näki etähämpänä smokvapuun, kumpani oli leheššä, ta läksi kaččomah, löytyiskö šiitä mitä šyötävyä. Puun luo tultuo Hiän ei löytän mitänä muuta kuin lehtijä, šentäh kun vielä ei ollun smokvien aika. 14Šiitä Iisussa šano puulla: «Elkäh enämpi kenkänä ijäššäh šyökäh šiun antimie!» Hänen opaššettavat kuultih nämä šanat.

Jumalankojin puhistamini

(Matv. 21:12-17; Luk. 19:45-48; Iiv. 2:13-22)

15Hyö tultih Jerusalimih, ta Iisussa mäni jumalankotih ta rupesi ajamah šieltä pois myöjie ta oštajie. Hiän kuato rahanvajehtajien stolat ta kyyhkyjenmyöjien laučat, 16eikä Hiän antan kenenkänä kulettua tavarua jumalankojin pihan kautti. 17Hiän opašti ihmisie näin: «Eiköš Pyhissä Kirjutukšissa šanotaki: ‘Miun talon pitäy olla kaikkien rahvahien molintatalona’? A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»

18Ylipapit ta sakonanopaštajat kuultih tämä ta ruvettih eččimäh keinuo mitein tappua Iisussua. Hyö varattih Häntä, šentäh kun Hänen opaššukšella oli šuuri valta ihmisih.

19Illan tultuo Iisussa opaššettavineh läksi pois linnašta.

Kuivanut smokvapuu

(Matv. 21:20-22)

20Aikaseh huomenekšella hyö matattih smokvapuun kyličči ta nähtih, jotta še on kuivan juurista šuate. 21Šiitä Petri muisti, mitä Iisussa šano smokvapuulla, ta virkko: «Opaštaja, kačohan tuota smokvapuuta, kumpasen Šie kirosit! Še on kuivan.» 22Iisussa vaštasi: «Uškokkua Jumalah. 23Šanon teilä toven: kun ken šanonou tällä vuaralla: ‘Nouše tilaltaš ta heity mereh!’ – niin ni käyt, kun hiän ei epyäle šytämeššäh vain uškou, jotta käyt niin kuin hiän šanou. 24Šentäh Mie šanon teilä: Mitä šuinki työ molitta Jumalalta, uškokkua, jotta jo šaita šen. Šilloin še tulou teilä. 25Ta konša šeisotta moliutumašša, prostikkua kaikki, mitä teilä on ketäki vaštah. Šiitä tiän Taivahaini Tuattoki prostiu teilä tiän pahat ruavot. 26A kun työ että prostine toisie, šilloin ei ni tiän Taivahaini Tuatto prosti tiän pahoja ruatoja.»

Mistä Iisussa on šuanun vallan?

(Matv. 21:23-27; Luk. 20:1-8)

27Hyö tultih tuaš Jerusalimih. Konša Iisussa käveli jumalankojissa, ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat tultih Hänen luo 28ta kyšyttih Häneltä: «Millä vallalla Šie näitä ruat? Ken Šiula anto vallan ruatua näitä?» 29Iisussa vaštasi heilä: «Miula niise on teilä kyšymyš. Vaššakkua työ enšin Miula, niin šiitä Mie šanon teilä, millä vallalla Mie näitä ruan. 30Šanokkua, ken anto Iivanalla vallan kaštua? Jumalako vain ihmiset?» 31Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Jumala’, niin Hiän šanou: ‘Mintähpä šilloin että uškon Iivanua?’ 32No šanosimmako: ‘Ihmiset annettih Iivanalla valta’?» Kuitenki näin hyö ei ruohittu šanuo, kun varattih rahvašta. Rahvaš niät piti Iivanua Jumalan viessintuojana. 33Šen takie hyö vaššattih Iisussalla: «Emmä tiijä». Šilloin Iisussa šano heilä: «Ka Mie niise en šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie luajin».

12

Peittopakina viinasatun vuokruajista

(Matv. 21:33-46; Luk. 20:9-19)

121Iisussa rupesi pakajamah heilä peittopakinoilla. Hiän šano:

«Mieš issutti viinasatun. Hiän luati aijan šen ympärillä, louhi kallivoh altahan viinamarjojen tallomista varoin ta rakenti vahilla lavan. Šiitä hiän vuokrasi satun viinamarjan kašvattajilla ta iče läksi vierahih maih.

2Šovittuh aikah hiän työnsi oman paššarin viinamarjan kašvattajien luo, jotta šais heiltä oman ošan satun marjoista. 3Ka nepä otettih mieš kiini, piekšettih hänet ta toimitettih jälelläh tyhjin käsin. 4Isäntä työnsi heijän luo toisen paššarin. Tätä hyö kivitettih, lyötih piäh ta häpien kera toimitettih jälelläh. 5Šiitä hiän työnsi tuaš uuvven paššarin, tämä hyö tapettih. Vielä monie muita isäntä toimitti viinamarjan kašvattajien luo. Yksie hyö piekšettih, toisie tapettih. 6Lopulta jäi vain hänen armaš poika. Viimesekši isäntä työnsi poikah heijän luo, iče tuumaičči: ‘Miun omua poikuani hyö ei ruohita koškie’. 7No a viinamarjan kašvattajat tuumaitih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuaton kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’ 8Hyö otettih poika kiini, tapettih hänet ta luotih pois viinasatušta.

9Mitäpä viinasatun isäntä nyt ruatau? Hiän tulou ta tappau nuo viinankašvattajat ta vuokruau satun toisilla. 10Oletta vet luken Pyhistä Kirjutukšista tämän kohan:

– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,

on nyt rakennukšen piäkivi.

11Hospotilta tämä on tullun,

ta meistä še on šuuri kumma.»

12Ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat hokšattih, jotta Iisussa pakasi heistä täššä peittopakinašša. Hyö ois tahottu ottua Hänet kiini, ka varattih rahvašta, šentäh annettih Hänen olla ta lähettih pois.

Pitäykö keisarilla makšua veruo?

(Matv. 22:15-22; Luk. 20:20-26)

13Hyö työnnettih šiitä muutomie farisseita ta iirotilaisie Iisussan luo, jotta eikö šuatais Häntä šanašta kiini. 14Ne tultih ta šanottih Hänellä: «Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat totta etkä välitä, mitä ihmiset Šiušta ajatellah. Šie piet kaikkie šamanarvosina ta oikein opaššat Jumalan tietä kaikilla. Ka niin šano, onko oikein makšua keisarilla veruo, vain ei? Pitäiskö miän makšua, vain ei?»

15Iisussa tiesi heijän ounahuon ta šano: «Mintäh työ yritättä šuaha Miut šanoista kiini? Tuokua dinarin raha ta näyttäkkyä Miula.» 16Hyö tuotih raha ta Hiän kyšy: «Kenen kuva ta kenen nimi šiinä on?» Hyö vaššattih: «Keisarin». 17Šilloin Iisussa šano heilä: «Antakkua ka niin keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu». Hyö äijän kummekšittih näitä šanoja.

Nouššahko kuollehet?

(Matv. 22:23-33; Luk. 20:27-40)

18Šiitä Iisussan luo tuli saddukeita12:18 Saddukeit kačo šelityštä Matv. 3:7., kumpaset šanotah, jotta kuollehet ei noušša. Hyö šanottih Hänellä: 19«Opaštaja, Moissei kirjutti meilä näin: ‘Kun mieš kuollou, ta häneltä jiänöy naini, a ei lašta, niin hänen vellen pitäy ottua leški naisekšeh ta šuaha vainualla jälkiläini’. 20Oli šeiččemen velleštä. Vanhin heistä akottu ta kuoli, a lapšie ei jiänyn. 21No šiitä toini velli otti lešen, ka hiänki kuoli jättämättä lapšie. Šamoin kävi kolmannella 22ta kaikilla šeiččemellä: yheltäkänä ei jiänyn lapšie. Kaikkein viimesenä kuoli iče naini. 23Kun tulou päivä, konša kaikki kuollehet nouššah, niin kenen naini hiän šilloin on? Hiän vet oli kaikkien šeiččemen naisena.»

24Iisussa vaštasi heilä: «Työ oletta ekšykšissä, a mintäh? Šentäh, kun että tiijä Pyhie Kirjutukšie ettäkä Jumalan voimua. 25Kuollehista nouššuot ei akotuta eikä männä miehellä, a hyö ollah niin kuin anhelit taivahissa. 26Kun nyt tuli pakinakši kuollehista noušomini, niin Pyhien Kirjutukšien mukah kuollehet nouššah. Ettäkö ole luken Moissein kirjašta pakinua palajašta penšahašta? Šiinä Jumala šano Moisseilla: ‘Mie olen Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala’. 27Ei Hiän ole kuollehien Jumala, vain elävien. Aprahami, Issakka ta Juakko eletäh ielläh kuoloman jälkehki. Työ oletta šuurešti ekšykšissä.»

Kyšymyš šuurimmašta käšyštä

(Matv. 22:34-40; Luk. 10:25-28)

28Eryäš sakonanopaštaja kuuli heijän pakinan ta hokšasi, kuin hyvin Iisussa vaštasi saddukeiloilla. Hiän tuli ta kyšy Iisussalta: «Mi käšky on kaikista tärkein?» 29Iisussa vaštasi: «Enšimmäini käšky on tämä: ‘Kuulkua, Israelin rahvaš! Hospoti, miän Jumala, on ainut Hospoti. 30Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš, koko šytämeštäš, kaikella henkelläš, kaikella mielelläš ta kaikin voimin.’ Tämä on enšimmäini käšky. 31Toini šaman vertani on tämä: ‘Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš’. Näitä šuurempua käškyö ei ole olomašša.»

32Sakonanopaštaja šano Hänellä: «Oikein, Opaštaja! Totta pakasit, jotta Hospoti on ainut Jumala, ei ole muita kuin Hiän. 33Ta kun ihmini tykkyäy Häntä koko šytämeštäh, kaikella mielelläh, kaikella henkelläh ta kaikin voimin, ta tykkyäy lähimmäistäh niin kuin iččieh, še on enämmän kuin polttouhrit ta kaikki muut uhrit.» 34Iisussa näki, jotta sakonanopaštaja vaštasi viisahašti, ta šano hänellä: «Šie et ole etähänä Jumalan Valtakunnašta».

Šen jälkeh kenkänä ei ruohtin kyšyö Iisussalta mitänä.

Tuavitan poikako vain Tuavitan Hospoti?

(Matv. 22:41-46; Luk. 20:41-44)

35Iisussa opašti jumalankojissa ta šano: «Mitein sakonanopaštajat voijah šanuo, jotta Hristossa on Tuavitan poika? 36Tuavittahan iče Pyhän Henken juohatukšešta kuččuu Häntä omakši Hospotiksi. Hiän šanou näin:

– Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla:

Issu Miun oikiella puolella,

kuni Mie lyön muah Šiun viholliset,

panen hiät Šiun jalkojen alla.

37Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotikseh. Ka kuin Hristossa šilloin voit olla Tuavitan poika?»

Šuuri rahvašjoukko kuunteli Iisussua mielelläh.

Varokkua sakonanopaštajie!

(Matv. 23:1-12; Luk. 20:45-47)

38Iisussa opašti vieläi näin: «Varokkua sakonanopaštajie! Hyö mielelläh kävelläh pitissä vuatteissa ta vuotetah, jotta heitä tervehittäis pihoilla. 39Sinagogašša hyö mielelläh issutah enšimmäisillä istumilla ta pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla. 40Ka hyö še viijäh leškilöiltä talot ta moliuvutah pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovempi suutu hyö šuahah.»

Lešen lahja Jumalalla

(Luk. 21:1-4)

41Iisussa istu jumalankojin rahalippahan vaštapiätä ta kaččo, mitein ihmiset pannah šiih rahua. Monet pohatat annettih äijin. 42Šiitä tuli köyhä leškinaini ta pani lippahah kakši pientä rahua – oisko yhen vaškirahan verran. 43Iisussa kučču opaššettavat luokšeh ta šano heilä: «Šanon teilä toven: tämä köyhä leški pani lippahah enämmän, mitä kenkänä toini. 44Muut annettih liijoista rahoistah, a hiän anto ainusistah, anto kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hiän tarvičči, jotta elyä.»