Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Iisussa alottau ruavon

1–3

Iivana Kaštaja

(Matv. 3:1-12; Luk. 3:1-18; Iiv. 1:19-28)

11Tämä on Hyvä Viesti Iisussašta Hristossašta, Jumalan Pojašta. Še alko 2niin kuin on kirjutettu Jumalan viessintuojien kirjutukšissa, missä Jumala šano:

– Mie työnnän viessintuojan Šiun iellä,

hiän raivuau Šiula tien.

3Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša:

Raivakkua Hospotilla tie,

tašottakkua Hänellä polut.

4Niin käviki, kun Iivana rupesi kaštamah ihmisie tyhjäššä muašša. Hiän šano heilä, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta, niin Jumala prostiu heilä hiän riähät. 5Iivanan luo tuli äijän rahvašta Jerusalimista ta koko Juutijašta. Hyö šanottih omat riähät, ta Iivana kašto hiät Jortanojovešša.

6Iivanalla oli verbl'udan karvašta luajittu vuate ta šen piällä vyötäröllä nahkavyö. Ruokana hänellä oltih rašvakatit ta villimehiläisien mesi. 7Hiän šaneli rahvahalla: «Miun jälkeh tulou milma voimakkahampi Mieš. Mie en kelpua kumartumah ta kerittämäh ni Hänen jalaččien nauhoja. 8Mie kaššoin tiät veješšä, a Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä.»

Iisussa kaššetah

(Matv. 3:13–4:11; Luk. 3:21-22; 4:1-13)

9Niinä päivinä Iisussa tuli Galileijan Nasaretista ta Iivana kašto Hänet Jortanojovešša. 10Konša Iisussa nousi veještä, Iivana näki, jotta taivahat avauvutah ta Henki laškeutuu Iisussan piällä niin kuin kyyhkyni. 11Taivahista kuulu iäni: «Šie olet Miun armaš Poikani. Šiuh Mie olen mieltyn.»

12Heti šen jälkeh Pyhä Henki ajo Iisussan tyhjäh muah. 13Hiän oli tyhjäššä muašša nelläkymmentä päivyä šaatanan kiušattavana. Hiän oli šielä villi-elukkojen kešeššä, no anhelit piettih Häneštä huolta.

Iisussa šanelou Hyvyä Viestie

(Matv. 4:12-17; Luk. 4:14-15)

14Kun Iivana oli pantu tyrmäh, Iisussa myöšty Galileijah ta šaneli šielä Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta. 15Hiän šano: «Aika on tullun, Jumalan Valtakunta on jo tullun lähellä. Jättäkkyä riähäššä elämini, kiäntykkyä Jumalan puoleh ta uškokkua Hyvyä Viestie.»

Iisussan enšimmäiset opaššettavat

(Matv. 4:18-22; Luk. 5:1-11)

16Konša Iisussa kulki Galileijanjärven rantua, Hiän näki Simonin ta hänen vellen Ontrein. Hyö oltih järvellä heittoverkolla kalua pyytämäššä, hyö niätšen oltih kalaštajat. 17Iisussa šano heilä: «Lähtekkyä Miun kera. Mie luajin teistä ihmisien kalaštajie.» 18Hyö šamašša jätettih verkot ta lähettih Iisussan kera.

19Kotvasen matan piäštä Iisussa näki Savvatein Juakon ta hänen vellen Iivanan. Hyö oltih veneheššä verkkoja šelittämäššä. 20Šiinä šamašša Iisussa kučču hiätki matkah. Hyö jätettih Savvatei-tuatto kasakkojen kera veneheh ta lähettih Iisussan matkah.

Iisussa Kapernaumin sinagogašša

(Luk. 4:31-37)

21Hyö tultih Kapernaumin linnah. Šamašša Iisussa mäni šuovattana sinagogah ta rupesi opaštamah. 22Ihmiset kummekšittih Hänen opaššušta. Hiän opašti heitä niin kuin še, kellä on annettu valta, ei niin kuin sakonanopaštajat1:22 Sakonanopaštaja kačo šelityštä Matv. 2:4. opaššettih. 23Juštih šilloin sinagogašša oli mieš, kumpasešša oli piessa. Še karjeutu: 24«Mitä Šiula meistä pitäy, Iisussa Nasarettilaini? Tulitko Šie meitä hävittämäh? Mie tiijän, ken Šie olet, Jumalan Pyhä!» 25No Iisussa komenti piessua šanoilla: «Ole iänettäš! Lähe häneštä!» 26Šilloin piessa koprissalti mieštä ta läksi häneštä lujan karjunnan kera. 27Kaikin ällissyttih ta ruvettih kyšelömäh toini toiselta: «Mipä še tämä on? Voimakaš uuši opaššuš? Piessatki totellah, kun Hiän niitä komentau.» 28Ta niin tieto Iisussašta levisi ruttoh ympäri koko Galileijua.

Iisussa parentau Simonin anopin ta toisie läsijie

(Matv. 8:14-17; Luk. 4:38-41)

29Iisussa läksi Juakon ta Iivanan kera sinagogašta. Hyö mäntih šuorua piätä Simonin ta Ontrein kotih. 30Simonin anoppi veny kuumiešša, ta šamašša häneštä šanottih Iisussalla. 31Iisussa mäni läsijän luo, otti häntä kiäštä ta autto noušša. Kuume läksi naisešta, ta hiän rupesi paššuamah vierahie.

32Illalla, konša päiväni jo laški, Iisussan luokši tuotih kaikki kipiehiset ta piessojen piekšämät. 33Koko linna keräyty oven eteh. 34Iisussa parenti monie läsijie kaikenmoisista tautiloista ta ajo ihmisistä monie piessoja. Hiän ei antan piessoilla paissa, šentäh kun ne tiijettih, jotta Hiän on Hristossa1:34 Hristossakačo šelityštä Matv. 1:16..

Iisussa lähtöy Kapernaumista

(Luk. 4:42-44)

35Aikaseh huomenekšella, konša oli vielä pimie, Iisussa nousi ta mäni uloš. Hiän mäni šemmoseh paikkah, missä ei ollun ketänä, ta moliutu šielä. 36Simoni ta hänen tovarissat lähettih eččimäh Iisussua. 37Hyö löyvettih Hänet ta šanottih: «Kaikin ečitäh Šilma». 38Iisussa šano heilä: «Läkkä tiältä ta mänkä lähimmäisih kylih ta linnoih. Miun pitäy šieläki šanella Hyvyä Viestie, šentäh kun šitä varoin Mie olen tullun.» 39Niin Hiän läksi ta käveli joka puolella Galileijašša. Hiän šaneli Jumalan šanua sinagogoissa ta ajo ihmisistä piessoja.

Iisussa parentau prokasatautisen

(Matv. 8:1-4; Luk. 5:12-16)

40Iisussan luo tuli prokasatautini mieš, heitty Hänen eteh polvillah ta rupesi molimah Häneltä apuo. Mieš šano Hänellä: «Šie voit puhistua miut, kun vain tahtonet». 41Iisussalla tuli suali häntä. Hiän ojenti käteh, košetti mieštä ta šano: «Mie tahon. Puhissu.» 42Šillä šanalla prokasatauti läksi mieheštä ta hiän puhistu. 43Iisussa käški miehen lähtie šieltä ta lujašti varotti häntä: 44«Kačo, jotta kellänä et pakaja täštä mitänä. Mäne vain näyttämäh iččieš papilla ta anna omašta puhistumisešta Jumalalla še uhrilahja, min Moissei on käšken antua. Šiitä ihmiset tiijetäh, jotta šie parenit.» 45Vain mieš kun läksi, niin rupesi joka paikašša pakajamah täštä ta levittämäh tietuo šiitä, mitein hänellä oli käynyn. Šentäh Iisussa enämpi ei voinun kaikkien nähen männä linnoih. Hiän eleli rahvahattomissa paikoissa, ka joka puolelta tuli ihmisie Hänen luo.

2

Iisussa parentau hulvautunehen

(Matv. 9:1-8; Luk. 5:17-26)

21Moniehan päivän piäštä Iisussa tuaš mäni Kapernaumih. Ihmiset kuultih, jotta Hiän on koissa. 2Kohta šinne keräyty niin äijän rahvašta, jotta ei ni pihalla oven luona ollun enämpi tilua. Iisussa šaneli heilä Jumalan šanua. 3Šiitä Hänen luokši tuotih hulvattuo. Nellä mieštä oli kantamašša voimatointa. 4Kun hyö ei voitu rahvašjoukon takie piäššä Iisussan luo, niin nouštih katolla ta purettih katto šiitä kohašta, missä Iisussa oli. Reijän luajittuo hyö lašettih alahuakši šija, millä hulvautunut veny. 5Kun Iisussa näki heijän ušon, Hiän šano hulvatulla: «Poikani, šiun riähät on prostittu».

6No šielä istu vieläi muutomie sakonanopaštajie. Hyö ajateltih ičekšeh: 7«Mintäh tuo Mieš tämmöistä pakajau? Pitäykö Hiän Iččieh Jumalana. Eihän še kenkänä muu voi prostie riähkie kuin yksistäh Jumala.» 8Iisussa henkeššäh šamašša jo tiesi heijän mielet ta šano heilä: «Mintäh työ šemmoista piettä šiämeššä? 9Mi on helpompi, šanuoko hulvatulla: ‘Šiun riähät on prostittu šiula’, vain šanuo: ‘Nouše, ota oma šijaš ta aššu’? 10Kaččokkua, Mie näytän teilä, jotta Ihmisen Pojalla2:10 Ihmisen Poika kačo šelityštä Matv. 8:20. on valta muan piällä prostie riähkie» – Hiän kiänty nyt hulvatun puoleh ta šano hänellä – 11«Mie šanon šiula: Nouše, ota šijaš ta mäne kotih». 12Šilloin mieš šamašša nousi, otti šijan ta läksi talošta kaikkien nähen. Kaikin kummekšittih tätä, kiitettih Jumalua, ta šanottih: «Tämmöistä ijäššäh emmä ole nähnyn».

Iisussa kuččuu Leevin

(Matv. 9:9-13; Luk. 5:27-32)

13Šiitä Iisussa mäni tuaš järven rantah. Šuuri rahvašjoukko tuli Hänen luokši ta Hiän opašti heitä. 14Tullin kyličči matatešša Hiän näki šielä Alfein Leevin istumašša omalla ruatopaikallah. Iisussa šano hänellä: «Lähe Miun kera». Leevi nousi ta läksi Iisussan matkah.

15Jälešti Iisussa oli verolla Leevin koissa. Šielä oli äijän veronkeryäjie ta muita riähkähisie, kumpaset kulettih Iisussan matašša. Hyö šyötih yheššä Iisussan ta Hänen opaššettavien kera. 16Kun farisseit2:16 Farisseit kačo šelityštä Matv. 3:7. ta sakonanopaštajat nähtih Iisussa šyömäššä hiän kera, niin hyö šanottih Hänen opaššettavilla: «Mintäh Hiän šyöy yheššä veronkeryäjien ta muijen riähkähisien kera?» 17Iisussa kuuli šen ta šano: «Eihän tervehet tarvita liäkärie, vain läsijät. En Mie tullun kuččumah oikiemielisie, vain riähkähisie, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini ta kiännyttäis Jumalan puoleh.»

Hiävierahat ei pyhitetä

(Matv. 9:14-17; Luk. 5:33-39)

18Iivanan ta farisseijen opaššettavat pyhitettih. Iisussalta tultih kyšymäh: «Mintähpäš Iivanan ta farisseijen opaššettavat pyhitetäh, a Šiun opaššettavat ei pyhitetä?» 19Iisussa vaštasi heilä: «Voijahkoš hiävierahat pyhittyä, konša šulhani vielä on hiän kera? Kuni šulhani on hiän kera, niin ei hyö voija pyhittyä. 20Ka vielä tullah päivät, konša šulhani otetah heiltä pois. Šilloin, niinä päivinä, hyö pyhitetäh.

21Kenkänä ei ompele vanhah vuattieh paikkua uuvvešta kankahašta. Uuši paikkahan, konša kučistuu, revittäy vanhan vuattien, ta reikä tulou entistä šuuremmakši. 22Eikä kenkänä pane uutta viinua käymäh vanhoih nahkavärččilöih, šentäh kun nuori viina revittäy ne. Šiitä viina valuu muah ta värčit pilauvutah. Uuši viina pitäy kuatua uuših värččilöih.»

Šuovatan Isäntä

(Matv. 12:1-8; Luk. 6:1-5)

23Kerran šuovattana Iisussa käveli vil'l'apellon poikki. Hänen opaššettavat ruvettih matatešša katkomah tähkie. 24Šiitä farisseit šanottih Iisussalla: «Kačo nyt! Mintähpä Šiun opaššettavat ruatah šemmoista, mitä šuovattana ei šua ruatua?» 25A Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole konšana luken, mitä Tuavitta ruato, konša hänellä ta hänen miehillä tuli nälkä eikä heilä ollun šyömistä? 26Hiän mäni jumalankotih – ylipappina oli šilloin Aviafari – ta šöi uhrileipie ta anto niitä vieläi omilla miehillä. Kuitenki vain papit šuatih šyyvvä niitä.» 27Iisussa vielä lisäsi: «Šuovatta on ihmistä varoin, eikä ihmini šuovattua varoin. 28Niin jotta Ihmisen Poika on šuovatanki Isäntä.»