Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
6

Miilostinat, malittu ta pyhittämini

(Luk. 11:2-4)

61«Kaččokkua, jotta että rua hyvie ruatoja ihmisien ieššä, jotta hyö nähtäis ne. Šilloin että šua palkkua Taivahaiselta Tuatolta.

2Šentäh konša annat miilostinua, elä šoita šiitä torvella, niin kuin pyhiksi luatiutujat ruatah sinagogoissa ta pihoilla, jotta šuatais ihmisiltä kiitošta. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka. 3A konša šie annat miilostinua, elkäh šiun vašen käsi tietäkkäh mitä oikie ruatau, 4jotta šiun miilostina pisyis peitošša. Šiun Tuatto, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula palkan kaikkien nähen.

5Konša moliuvut, elä ole niin kuin pyhiksi luatiutujat. Hyö še tykätäh šeisuo ta moliutuo sinagogoissa ta tienhuaroissa, jotta ihmiset nähtäis hiät. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka. 6A konša šie moliuvut, mäne kamarih, pane ovi umpeh ta moliuvu šiitä Tuatollaš, kumpani on peitošša. Tuattoš, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula kaikkien nähen.

7Moliutuos's'a elkyä paiskua tyhjyä niin kuin toisenvieroset. Hyö še ollah šitä mieltä, jotta heitä kuullah, kun malitušša on äijän šanoja. 8Elkyä ruvekkua heijän moisiksi. Tiän Tuatto kyllä tietäy, mitä teilä pitäy, jo ennein kuin Häneltä kyšyttä. 9Šentäh moliutukkua työ näin:

– Miän Taivahaini Tuatto!

Pisykkäh pyhänä Šiun nimi.

10Tulkah Šiun Valtakunta.

Käykäh Šiun tahtuo myöte muan piällä,

niin kuin käyt taivahašša.

11Anna meilä tänäpiänä

miän jokapäiväni leipä.

12Ta prosti meilä miän velat,

niin kuin myöki prostimma

niillä, ket ollah meilä velašša.

13Eläkä šuata meitä muanitukšeh,

vain piäššä miät juavelista,

šentäh kun Šiun on Valtakunta, voima ta kunnivo

ilmasen ijän. Amin.

14Kun työ prostinetta ihmisillä hiän pahat ruavot, tiän Taivahaini Tuatto niise prostiu teitä. 15Vain kun työ että prostine ihmisillä hiän pahoja ruatoja, niin tiän Tuattokana ei prosti tiän pahoja ruatoja.

16Ta konša pyhitättä, elkyä olkua šynkän näkösie niin kuin pyhiksi luatiutujat. Hyö ollah nolvakan näkösie, jotta kaikin nähtäis, jotta hyö še pyhitetäh. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka. 17A šie konša pyhität, voitele tukkaš ta peše šilmäš. 18Šilloin šiun pyhittämistä ei nähä ihmiset, vain näköy Tuattoš, kumpani on peitošša. Šiitä Tuattoš, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula palkan kaikkien nähen.»

Jumala ta elot

(Luk. 12:33-34; 11:34-36; 16:13)

19«Elkyä keräkkyä ičellänä eluo muan piällä. Tiälä koi ta ruošme pilatah niitä, ta rosvot purkauvutah šiämeh ta varaššetah. 20Keräkkyä ičellänä eluo taivahah. Šielä ei koi eikä ruošme pilata šitä eikä rosvot murtauvuta ta varaššeta. 21Missä on tiän elot, šielä on tiän šytänki.

22Šilmä on runkon lamppu. Kun šiun šilmä ollou terveh, niin koko runkoki on valošša. 23Kun šiun šilmä ollou paha, niin koko runkoki on pimieššä. A kun še valo, mi šiušša on, ollou pimietä, niin mitein šuuri šilloin on pimie!

24Kenkänä ei šuata paššata kahta isäntyä. Kun hiän tykännöy yhtä, niin toista vihuau; kun yhtä pitänöy arvošša, niin pahekšiu toista. Ei teilä voi yhtä aikua olla kahta isäntyä, Jumalua ta pohasvutta.»

Jumala huolehtiu meistä

(Luk. 12:22-31)

25«Šentäh Mie šanon teilä: elkyä huolehtikkua šiitä, mitä šöisijä tahi joisija. Elkyä huolehtikkua šiitä, mitä piällä panisija. Eiköš elämä ole enämmän kuin ruoka ta runko enämmän kuin vuattiet? 26Kaččokkua taivahan lintuja: ei hyö kylvetä, ei leikata eikä kerätä aitan puurnuloih, kuitenki tiän Taivahaini Tuatto ruokkiu hiät. Ettäköš työ ole äijyä kallehemmat lintuja? 27Ken teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä hoti kyynärän verran?

28Ta mitä työ vuatteista huolehitta? Kaččokkua nurmen kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata, ei kesrätä. 29Mie šanon teilä, jotta ei ni Solomoni kaikešša loissoššah ollun niin vorssa kuin minih noista kukista. 30Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset!

31Šentäh elkyä huolehtikkua ta elkyä šanokkua: ‘Mitä myö nyt šyömmä?’ tahi ‘Mitä juomma?’ tahi ‘Mitä piällä panemma?’ 32Tätä kaikkie šuahuššetah toisenvieroset. Tiän Taivahaini Tuatto kačo tietäy, jotta teilä pitäy kaikkie tätä. 33Huolehtikkua ennein kaikkie šiitä, jotta löytäsijä Jumalan Valtakunnan ta täyttäsijä Hänen oikien tahon, šiitä työ šuatta kaiken tämänki. 34Niin jotta elkyä huolehtikkua huomisešta päiväštä, huomini pitäy ičeštäh huolen. Jokahisella päivällä riittäy šen omat huolet.»

7

Elkyä suutikkua

(Luk. 6:37-38, 41-42)

71«Elkyä suutikkua, jotta teitä ei suutittais. 2Niätšen millä suutulla työ suutitta, šillä teitäki suutitah. Ta millä miärällä työ miäryättä, šillä šamalla miärällä teiläki miärätäh. 3Mitein šie niät ruhkan vellen šilmäššä, vain et huomua hirttä omašša šilmäššäš? 4Mitein šie voit šanuo vellellä: ‘Anna otan ruhkan šiun šilmäštäš’, kun šiula omašša šilmäššä on hirši? 5Voi šie pyhäkši luatiutuja! Ota enšin hirši omašta šilmäššäš, vašta šiitä niät ottua ruhkan vellen šilmäštä.

6Elkyä antakkua koirilla šitä, mi on pyhä, ta elkyä lykkikkyä simčukkoja šikojen eteh. Šijat tallotah simčukat jalkoih ta koirat hypätäh tiän piällä ta revitelläh tiät.»

Kyšykkyä, eččikkyä, kopistakkua

(Luk. 11:9-13; 6:31)

7«Kyšykkyä, niin teilä annetah. Eččikkyä, niin löyvättä. Kopistakkua, niin teilä avatah. 8Niätšen joka kyšyjä šuau, joka eččijä löytäy ta joka kopistajalla avatah. 9Eihän teistä kenkänä anna pojallah kivie, kun hiän kyšyy leipyä, 10tahi kiärmistä, kun hiän kyšyy kalua? 11Kun kerran työ, pahat ihmiset, šuatatta antua omilla lapšilla hyvie lahjoja, niin tottaš tiän Taivahaini Tuatto antau hyvyä niillä, ket Häneltä kyšytäh.

12Kaikki, mitä tahotta, jotta ihmiset ruattais teilä, ruatakkua työki heilä. Näin opaššetah Sakona ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet.

13Mänkyä šiämeh ahtahašta veräjäštä. Monet männäh välläštä veräjäštä ta levietä tietä myöte, ka še viey uatuh. 14Mitein ahaš on veräjä ta kaitani še tie, mi viey elämäh, ta vähä on niitä, ket löyvetäh še!»

Jumalan viessintuojiksi luatiutujat

(Luk. 13:24; 6:43-44; 13:25-27)

15«Varokkua Jumalan viessintuojiksi luatiutujie. Hyö tullah tiän luo lampahien vuatteissa, vain šiämeššäh ollah puričat hukat. 16Työ tunnetta hiät heijän antimista. Eihän viinamarjoja kerätä piikkituomešta eikä fiinikkoja piitijäisistä? 17Hyväh puuh tulou hyvie antimie, a pahan puun antimet ollah pahoja. 18Hyvä puu ei voi antua pahoja antimie eikäi paha puu hyvie antimie. 19Joka puu, mi ei anna hyvie antimie, kuatah ta lykätäh tuleh. 20Niin jotta viessintuojiksi luatiutujat työ tunnetta heijän antimista.

21Ei jokahini, ken šanou Miula: ‘Hospoti, Hospoti’, piäše Taivahien Valtakuntah. Šinne piäšöy vain še, ken ruatau Miun Taivahaisen Tuaton tahtuo myöte. 22Monet šanotah Miula suutupäivänä: ‘Hospoti, Hospoti! Šiun nimeššähän myö toima šanan Jumalalta, Šiun nimeššä myö ajoma ihmisistä piessoja ta Šiun nimeššä ruatoma monie šuurie töitä.’ 23Ka šiitä Mie vaštuan heilä: ‘Mie en tiijä teitä. Mänkyä pois Miun luota, pahanruatajat!’»

Kakši rakentajua

(Luk. 6:47-49)

24«Jokahini, ken kuulou nämä Miun šanat ta ruatau niijen mukah, on kuin tolkukaš mieš, kumpani rakenti talon kallivolla. 25Rupesi vihmumah, vesi nousi, kova tuuli piekši taluo, vain še ei kuatun, šentäh kun še oli rakennettu kallivolla.

26Jokahini, ken kuulou nämä Miun šanat, vain ei rua niijen mukah, on kuin tolkutoin mieš, kumpani rakenti talon hiekalla. 27Rupesi vihmumah, tulvavesi nousi, kova tuuli piekši taluo. Šiitä še talo kuatu ta hajosi muan tašolla.»

Iisussalla on valta opaštua

28Konša Iisussa lopetti tämän pakinan, rahvašjoukot kummekšittih Hänen opaššušta. 29Hiän opašti niin kuin še, kellä on annettu valta, eikä niin kuin sakonanopaštajat ta farisseit.

8

Iisussan šuuret ruavot

8–9

Iisussa parentau prokasatautisen

(Mark. 1:40-45; Luk. 5:12-16)

81Konša Iisussa šolahti vuaralta, Hänen peräššä matkasi šuuri rahvašjoukko. 2Šiitä Hänen luokši tuli prokasatautini mieš, heittäyty muah Hänen eteh ta šano: «Hospoti! Šie voit miut puhistua, kun vain tahtonet.» 3Iisussa ojenti kiän, košetti mieštä ta šano: «Mie tahon. Puhissu.» Šamašša mieš puhistu prokasatauvista. 4Iisussa šano hänellä: «Kačo, jotta kellänä et pakaja täštä. Mäne vain näyttämäh iččieš papilla ta anna uhrilahja, min Moissei on käšken antua. Šiitä ihmiset tiijetäh, jotta šie parenit.»

Iisussa ta šuan saltatan piälikkö

(Luk. 7:1-10)

5Konša Iisussa tuli Kapernaumih, eryäš šuan saltatan piälikkö tuli Hänen luokši ta kyšy Häneltä apuo. 6Mieš šano: «Hospoti, miun paššarin hulvasi. Hiän makuau koissa šuurissa tušissa.» 7Iisussa šano: «Mie tulen ta parennan hänet». 8Šiih šuanpiälikkö vaštasi: «Hospoti, mie en ole šen arvoni, jotta Šie tulisit miun katon alla. Šano vain šana, ta paššari parenou. 9Mie iče niise tottelen toisien käškyjä ta komentelen omie saltattoja. Kun šanon yhellä: ‘Mäne’, hiän mänöy, tahi toisella: ‘Tule’, hiän tulou, tahi kun šanon paššarillani: ‘Rua tämä’, hiän ruatau.»

10Tämän kuultuo Iisussa hämmäšty ta šano peräššä aštujilla: «Šanon teilä toven: näin lujua uškuo en ole nähnyn yhelläkänä israelilaisella. 11Mie šanon teilä, päivännoušušta ta päivänlašušta päin tulou monie, kumpaset Taivahien Valtakunnašša istuuvutah stolah yheššä Aprahamin, Issakan ta Juakon kera8:11-12 Aprahamin, Issakan ta Juakon kera stolašša olomini tarkottau Iisussan Hristossan kera pruasnuimista taivahissa. Šinne piäššäh kaikista rahvahista ne, ket ušotah Iisussah. Tämä koškou ni jevreilöitä.. 12A jevreit, ket oli šynnytty Valtakunnan perijiksi, luuvvah pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.» 13Šiitä Iisussa šano šuanpiäliköllä: «Mäne. Käykäh šiula šiun ušon mukah.» Šiinä šamašša paššari pareni.

Iisussa parentau Petrin anopin ta muita läsijie

(Mark. 1:29-34; Luk. 4:38-41)

14Iisussa mäni Petrin kotih ta näki, jotta hänen anoppi veny šuurešša kuumiešša. 15Iisussa košetti naisen kättä, ta kuume läksi häneštä. Hiän nousi šijaltah ta rupesi paššuamah heitä. 16Konša tuli ilta, Iisussan luo tuotih monie piessojen piekšämie ihmisie. Hiän ajo šanalla piessat pois ta parenti kaikki läsijät. 17Näin tuli tovekši tämä Jumalan viessintuojan Isaijan šana:

– Hiän otti omilla nisoillah miän tauvit

ta kanto miän kivut.

Aššu miun peräššä!

(Luk. 9:57-62)

18Konša Iisussa näki äijän rahvašta ympärilläh, Hiän käški opaššettavien lähtie järven toisella puolella. 19Šilloin eryäš sakonanopaštaja tuli Hänen luo ta šano: «Opaštaja, mie matkuan Šiun kera, kunne šuinki Šie lähtenet». 20Iisussa vaštasi hänellä: «Repoloilla on kolot ta taivahan lintusilla pešät, a Ihmisen Pojalla8:20 Ihmisen Poika on Iisussan Hristossan arvonimi. Näin Iisussa šano Iččieh, konša pakasi käršimykšistä, kumpasih Hiän joutuu, ta šen jälkeh tulijašta kunnivošta. ei ole kunne piätäh painua». 21Toini mieš, yksi Iisussan opaššettavista, šano Hänellä: «Hospoti, anna mie enšin käyn hautuamašša tuattuoni». 22Ka Iisussa šano hänellä: «Lähe Miun matkah! Anna kuollehien hauvata omat kuollehet.»

Iisussa vakauttau myrškyn

(Mark. 4:35-41; Luk. 8:22-25)

23Iisussa aštu veneheh, ta opaššettavat niise mäntih Hänen kera. 24Äkkie järvellä nousi šuuri myršky. Uallot tultih venehen laijoista piäličči, a Iisussa makasi. 25Šilloin opaššettavat tultih Hänen luo ta noššatettih Hänet. Hyö šanottih: «Hospoti, pelašša miät! Myö uppuomma.» 26Iisussa šano heilä: «Mintäh työ niin varajatta, vähäuškoset?» Šiitä Hiän nousi ta kielti tuulija ta järvie, ta niin tuli rašvatyyni. 27Ihmiset hämmäššykšissäh paistih: «Ken Hiän on, kun Häntä totellah tuulet ta järviki?»

Iisussa Gergesan šeuvulla

(Mark. 5:1-20; Luk. 8:26-39)

28Konša Iisussa tuli järven toisella puolella, Gergesan šeuvulla, Häntä vaštah tuli kallivokololoissa ollehista kalmoista kakši mieštä. Heissä oli piessoja. Hyö oltih niin vihaset, jotta kenkänä ei ruohtin kulkie hiän kyličči mänijyä tietä. 29Hyö karjuttih: «Mitä Šie meistä tahot Iisussa, Jumalan Poika? Tulitko Šie tänne muokkuamah meitä ennein aikua?»

30Loittuona heistä oli šuuri šikakarja šyömäššä. 31Miehissä olijat piessat molittih Iisussua: «Kun ajanet miät pois, niin käše miät šikalaumah». 32«Mänkyä!» Iisussa šano. Šilloin piessat lähettih miehistä ta mäntih šikoih, ta šamašša koko lauma juoksi jyrkkyä rantua alaš järveh ta upposi.

33Šikojen paimenet lähettih pakoh. Hyö mäntih linnah ta kerrottih kaikki, mitä oli nähty ta mitein piessojen vaivuamilla miehillä kävi. 34Šiitä koko linnoveh läksi Iisussalla vaštah. Hänet nähtyö hyö molittih, jotta Hiän mänis pois heijän šeuvulta.