Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
5

Vuarapakina

5–7

Ken on ošakaš?

(Luk. 6:20-23)

51Konša Iisussa näki rahvašjoukot, Hiän nousi vuaralla ta istuutu. Opaššettavat tultih Hänen luokši. 2Iisussa alko paissa ta opašti heitä. Hiän šano:

3«Ošakkahie ollah henkeššäh köyhät,

šentäh kun heilä kuuluu Taivahien Valtakunta.

4Ošakkahie ollah ne, ket itetäh,

šentäh kun hiät piäššetäh apiešta.

5Ošakkahie ollah käršivälliset,

šentäh kun hyö peritäh mua.

6Ošakkahie ollah ne,

kellä on oikien elämän nälkä ta jano,

šentäh kun heijän toivo täyttyy.

7Ošakkahie ollah ne, ket toisie armahetah,

šentäh kun heitä niise armahetah.

8Ošakkahie ollah puhaššytämiset,

šentäh kun hyö šuahah nähä Jumala.

9Ošakkahie ollah rauhanluatijat,

šentäh kun heitä kučutah Jumalan lapšiksi.

10Ošakkahie ollah ne,

ketä ajellah oikien elämän tähen,

šentäh kun heilä kuuluu Taivahien Valtakunta.

11Ošakkahie oletta työ, kun teitä Miun tähen haukutah ta ajellah ta kun teistä valehellah kaikenmoista pahua. 12Olkua mielissänä ta pitäkkyä iluo, šentäh kun palkka, min työ taivahissa šuatta, on šuuri. Šamoinhan ajeltih Jumalan viessintuojie, kumpaset elettih ennein teitä.»

Šuolana ta valona muailmašša

(Mark. 9:50; Luk. 14:34-35; 11:33)

13«Työ oletta muan šuola. Vain kun šuolašta katonou maku, niin milläpä šuat šen jälelläh šuolasekši? Ei še kelpua enämpi mihkänä: še luuvvah pois ihmisien tallottavakši.

14Työ oletta muailman valo. Ei linna voi pisyö peitošša, kun še ollou ylähyänä vuaralla. 15Eikäi lamppuo panna aštien alla, konša še šytytetäh, vain noššetah korkiella. Šieltä še valottau kaikilla, ket ollah pirtissä. 16Näin loistakkah tiänki valo ihmisillä, jotta hyö nähtäis tiän hyvät ruavot ta kiitettäis tiän Tuattuo, kumpani on taivahissa.»

Iisussa ta Sakona

17«Elkyä smiettikkyä, jotta Mie tulin Sakonua tahi Jumalan viessintuojien kirjutukšie hävittämäh. En Mie tullun niitä hävittämäh, vain täyttämäh. 18Šanon teilä toven: kuni taivaš ta mua ollah olomašša, Sakonašta ei hävie yksikänä kirjain, ei pieninkänä merkki. Kaikki šiih kirjutettu tulou tovekši. 19Ken rikkou Sakonašta yhenki käšyn, vaikkapa pienimmän, ta opaštau rahvašta šamoin ruatamah, šemmoista ihmistä kučutah Taivahien Valtakunnašša kaikista pienimmäkši. No ken eläy Sakonan mukah ta toisilla šitä opaštau, šemmoista ihmistä kučutah Taivahien Valtakunnašša šuurekši. 20Mie šanon teilä: kun työ että täyttäne Jumalan tahtuo paremmin kuin sakonanopaštajat ta farisseit, niin työ että piäše Taivahien Valtakuntah.»

Vihašta ta riijašta

(Luk. 12:57-59)

21«Työ tiijättä, jotta tuattoloilla on ammusista ajoista opaššettu: ‘Elä tapa’. A ken tappau, še joutuu vaštuamah šiitä suutun ieššä. 22Ka Mie šanon teilä: jokahini, ken tyhjän takie on vihoissah vellen piällä, joutuu vaštuamah šiitä suutun ieššä. A ken šanou vellelläh: ‘Olet höperö’, še joutuu vaštuamah omista šanoista Neuvokunnan ieššä, ta ken šanou: ‘Šie mieletöin’, še joutuu uatun tuleh.

23Niin jotta konša šie viet uhrilahjuaš alttarilla ta šiinä muissat, jotta vellellä on mitänih šilma vaštah, 24niin jätä lahja alttarin eteh ta käy enšin šopimašša vellen kera. Šiitä vašta mäne antamah lahja Jumalalla.

25Kun ken pannou šiut suutuh, niin šovi hänen kera suutuh matatešša. Muitein hiän viey šiut sut'jalla ta sut'ja antau varteiččijalla, ta šiitä šiut pannah tyrmäh. 26Šanon šiula toven: šieltä šie et piäše, kuni et makšane kaikkie viimeseh hienoh rahah šuate.»

Huoruinnašta

(Matv. 18:8-9; 19:9; Mark. 10:11-12; Luk. 16:18)

27«Työ tiijättä, jotta tuattoja on opaššettu: ‘Elä makua vierahan naisen kera’. 28Ka Mie šanon teilä: jokahini, ken kaččou vierahah naiseh himolla, šiämeššäh jo makasi hänen kera. 29Kun oikie šilmäš muanittanou šilma riähkäh, revällä še ta lykkyä pois. Onhan šiula parempi, jotta mänetät yhen ošan runkoštaš, mitä kun šiun koko runko luuvvah uatuh. 30Ta kun šiun oikie käsi muanittanou šilma riähkäh, niin leikkua še pois ta lykkyä mänömäh. Šiula on parempi, jotta mänetät yhen ošan runkoštaš, mitä kun šiun koko runko joutuu uatuh.

31Vielä on opaššettu, jotta mieš kun tahtonou erota naiseštah, antakkah hänellä erokirjan. 32Ka Mie šanon teilä: mieš kun eronnou omašta naiseštah, vaikka še naini ei ole muannun toisen miehen kera, niin hiän ajau naisen vierahan miehen luo. Ta mieš, ken naipi toisen miehen jättämän naisen, makuau vierahan naisen kera.»

Ei pie pošiutuo

33«Työ tiijättä, jotta tuattoja on opaššettu: ‘Elä valehtele, konša pošiuvut’ ta ‘Täytä Hospotilla annettu šana’. 34A Mie šanon teilä: Elä konšana pošiuvu. Elä taivahan kautti, šentäh kun še on Jumalan valtaissuin; 35elä muan kautti, šentäh kun še on Hänen jalkojen alušta, elä Jerusalimin kautti, šentäh kun še on šuuren Čuarin linna. 36Eläkä pošiuvu oman piäš kautti, šentäh kun et šie voi muuttua yhtäkänä tukkua muššakši etkä valkiekši. 37Konša myönnättä, šanokkua vain: ‘Ka no’. Konša kiellättä, šanokkua: ‘Ei’. Mitä šanotta tämän lisäkši, še on juavelista.»

Tykäkkyä omie vihamiehie

(Luk. 6:27-36)

38«Työ tiijättä, jotta on šanottu: ‘Šilmä šilmäštä ta hammaš hampahašta’. 39Vain Mie šanon teilä: elkyä vaššuštakkua pahua. Kun ken lyönöy šilma oikieh korvah, kiännä hänellä vašenki. 40Kun ken tahtonou suutuo käymällä viijä šiulta paijan, anna hänellä sviitka niise. 41Kun ken pakottanou šilma aštumah kerallah virššan matan, aššu hänen kera kakši virštua. 42Anna kyšyjällä. Elä kiänny šelin šiih, ken kyšyy šiulta laihinah.

43Työ tiijättä, jotta on šanottu: ‘Tykkyä omua lähimmäistäš ta vihua omua vihamieštäš’. 44A Mie šanon teilä: tykäkkyä omie vihamiehie; plahoslovikkua niitä, ket haukutah teitä; ruatakkua hyvyä niillä, ket vihatah teitä; moliutukkua niijen puolešta, ket kiušatah ta ajellah teitä. 45Kun näin ruatta, oletta tiän Taivahaisen Tuaton lapšie. Hiän antau päiväsen noušša niin hyvillä kuin pahoilla ta työntäy vihman niin oikein eläjillä kuin jumalattomilla. 46Kun työ tykännettä vain niitä, ket teitä tykätäh, min palkan työ šiitä šuatta? Eikö veronkeryäjät niise ruata šamoin? 47Ta kun työ tervehtinettä vain omie tovarissoja, mitä hyvyä šiinä on? Eikö kaikki muailman rahvahat niise ruata šamoin? 48Niin jotta olkua työki täyvelliset, niin kuin tiän Taivahaini Tuatto on täyvellini.»

6

Miilostinat, malittu ta pyhittämini

(Luk. 11:2-4)

61«Kaččokkua, jotta että rua hyvie ruatoja ihmisien ieššä, jotta hyö nähtäis ne. Šilloin että šua palkkua Taivahaiselta Tuatolta.

2Šentäh konša annat miilostinua, elä šoita šiitä torvella, niin kuin pyhiksi luatiutujat ruatah sinagogoissa ta pihoilla, jotta šuatais ihmisiltä kiitošta. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka. 3A konša šie annat miilostinua, elkäh šiun vašen käsi tietäkkäh mitä oikie ruatau, 4jotta šiun miilostina pisyis peitošša. Šiun Tuatto, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula palkan kaikkien nähen.

5Konša moliuvut, elä ole niin kuin pyhiksi luatiutujat. Hyö še tykätäh šeisuo ta moliutuo sinagogoissa ta tienhuaroissa, jotta ihmiset nähtäis hiät. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka. 6A konša šie moliuvut, mäne kamarih, pane ovi umpeh ta moliuvu šiitä Tuatollaš, kumpani on peitošša. Tuattoš, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula kaikkien nähen.

7Moliutuos's'a elkyä paiskua tyhjyä niin kuin toisenvieroset. Hyö še ollah šitä mieltä, jotta heitä kuullah, kun malitušša on äijän šanoja. 8Elkyä ruvekkua heijän moisiksi. Tiän Tuatto kyllä tietäy, mitä teilä pitäy, jo ennein kuin Häneltä kyšyttä. 9Šentäh moliutukkua työ näin:

– Miän Taivahaini Tuatto!

Pisykkäh pyhänä Šiun nimi.

10Tulkah Šiun Valtakunta.

Käykäh Šiun tahtuo myöte muan piällä,

niin kuin käyt taivahašša.

11Anna meilä tänäpiänä

miän jokapäiväni leipä.

12Ta prosti meilä miän velat,

niin kuin myöki prostimma

niillä, ket ollah meilä velašša.

13Eläkä šuata meitä muanitukšeh,

vain piäššä miät juavelista,

šentäh kun Šiun on Valtakunta, voima ta kunnivo

ilmasen ijän. Amin.

14Kun työ prostinetta ihmisillä hiän pahat ruavot, tiän Taivahaini Tuatto niise prostiu teitä. 15Vain kun työ että prostine ihmisillä hiän pahoja ruatoja, niin tiän Tuattokana ei prosti tiän pahoja ruatoja.

16Ta konša pyhitättä, elkyä olkua šynkän näkösie niin kuin pyhiksi luatiutujat. Hyö ollah nolvakan näkösie, jotta kaikin nähtäis, jotta hyö še pyhitetäh. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka. 17A šie konša pyhität, voitele tukkaš ta peše šilmäš. 18Šilloin šiun pyhittämistä ei nähä ihmiset, vain näköy Tuattoš, kumpani on peitošša. Šiitä Tuattoš, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula palkan kaikkien nähen.»

Jumala ta elot

(Luk. 12:33-34; 11:34-36; 16:13)

19«Elkyä keräkkyä ičellänä eluo muan piällä. Tiälä koi ta ruošme pilatah niitä, ta rosvot purkauvutah šiämeh ta varaššetah. 20Keräkkyä ičellänä eluo taivahah. Šielä ei koi eikä ruošme pilata šitä eikä rosvot murtauvuta ta varaššeta. 21Missä on tiän elot, šielä on tiän šytänki.

22Šilmä on runkon lamppu. Kun šiun šilmä ollou terveh, niin koko runkoki on valošša. 23Kun šiun šilmä ollou paha, niin koko runkoki on pimieššä. A kun še valo, mi šiušša on, ollou pimietä, niin mitein šuuri šilloin on pimie!

24Kenkänä ei šuata paššata kahta isäntyä. Kun hiän tykännöy yhtä, niin toista vihuau; kun yhtä pitänöy arvošša, niin pahekšiu toista. Ei teilä voi yhtä aikua olla kahta isäntyä, Jumalua ta pohasvutta.»

Jumala huolehtiu meistä

(Luk. 12:22-31)

25«Šentäh Mie šanon teilä: elkyä huolehtikkua šiitä, mitä šöisijä tahi joisija. Elkyä huolehtikkua šiitä, mitä piällä panisija. Eiköš elämä ole enämmän kuin ruoka ta runko enämmän kuin vuattiet? 26Kaččokkua taivahan lintuja: ei hyö kylvetä, ei leikata eikä kerätä aitan puurnuloih, kuitenki tiän Taivahaini Tuatto ruokkiu hiät. Ettäköš työ ole äijyä kallehemmat lintuja? 27Ken teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä hoti kyynärän verran?

28Ta mitä työ vuatteista huolehitta? Kaččokkua nurmen kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata, ei kesrätä. 29Mie šanon teilä, jotta ei ni Solomoni kaikešša loissoššah ollun niin vorssa kuin minih noista kukista. 30Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset!

31Šentäh elkyä huolehtikkua ta elkyä šanokkua: ‘Mitä myö nyt šyömmä?’ tahi ‘Mitä juomma?’ tahi ‘Mitä piällä panemma?’ 32Tätä kaikkie šuahuššetah toisenvieroset. Tiän Taivahaini Tuatto kačo tietäy, jotta teilä pitäy kaikkie tätä. 33Huolehtikkua ennein kaikkie šiitä, jotta löytäsijä Jumalan Valtakunnan ta täyttäsijä Hänen oikien tahon, šiitä työ šuatta kaiken tämänki. 34Niin jotta elkyä huolehtikkua huomisešta päiväštä, huomini pitäy ičeštäh huolen. Jokahisella päivällä riittäy šen omat huolet.»

7

Elkyä suutikkua

(Luk. 6:37-38, 41-42)

71«Elkyä suutikkua, jotta teitä ei suutittais. 2Niätšen millä suutulla työ suutitta, šillä teitäki suutitah. Ta millä miärällä työ miäryättä, šillä šamalla miärällä teiläki miärätäh. 3Mitein šie niät ruhkan vellen šilmäššä, vain et huomua hirttä omašša šilmäššäš? 4Mitein šie voit šanuo vellellä: ‘Anna otan ruhkan šiun šilmäštäš’, kun šiula omašša šilmäššä on hirši? 5Voi šie pyhäkši luatiutuja! Ota enšin hirši omašta šilmäššäš, vašta šiitä niät ottua ruhkan vellen šilmäštä.

6Elkyä antakkua koirilla šitä, mi on pyhä, ta elkyä lykkikkyä simčukkoja šikojen eteh. Šijat tallotah simčukat jalkoih ta koirat hypätäh tiän piällä ta revitelläh tiät.»

Kyšykkyä, eččikkyä, kopistakkua

(Luk. 11:9-13; 6:31)

7«Kyšykkyä, niin teilä annetah. Eččikkyä, niin löyvättä. Kopistakkua, niin teilä avatah. 8Niätšen joka kyšyjä šuau, joka eččijä löytäy ta joka kopistajalla avatah. 9Eihän teistä kenkänä anna pojallah kivie, kun hiän kyšyy leipyä, 10tahi kiärmistä, kun hiän kyšyy kalua? 11Kun kerran työ, pahat ihmiset, šuatatta antua omilla lapšilla hyvie lahjoja, niin tottaš tiän Taivahaini Tuatto antau hyvyä niillä, ket Häneltä kyšytäh.

12Kaikki, mitä tahotta, jotta ihmiset ruattais teilä, ruatakkua työki heilä. Näin opaššetah Sakona ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet.

13Mänkyä šiämeh ahtahašta veräjäštä. Monet männäh välläštä veräjäštä ta levietä tietä myöte, ka še viey uatuh. 14Mitein ahaš on veräjä ta kaitani še tie, mi viey elämäh, ta vähä on niitä, ket löyvetäh še!»

Jumalan viessintuojiksi luatiutujat

(Luk. 13:24; 6:43-44; 13:25-27)

15«Varokkua Jumalan viessintuojiksi luatiutujie. Hyö tullah tiän luo lampahien vuatteissa, vain šiämeššäh ollah puričat hukat. 16Työ tunnetta hiät heijän antimista. Eihän viinamarjoja kerätä piikkituomešta eikä fiinikkoja piitijäisistä? 17Hyväh puuh tulou hyvie antimie, a pahan puun antimet ollah pahoja. 18Hyvä puu ei voi antua pahoja antimie eikäi paha puu hyvie antimie. 19Joka puu, mi ei anna hyvie antimie, kuatah ta lykätäh tuleh. 20Niin jotta viessintuojiksi luatiutujat työ tunnetta heijän antimista.

21Ei jokahini, ken šanou Miula: ‘Hospoti, Hospoti’, piäše Taivahien Valtakuntah. Šinne piäšöy vain še, ken ruatau Miun Taivahaisen Tuaton tahtuo myöte. 22Monet šanotah Miula suutupäivänä: ‘Hospoti, Hospoti! Šiun nimeššähän myö toima šanan Jumalalta, Šiun nimeššä myö ajoma ihmisistä piessoja ta Šiun nimeššä ruatoma monie šuurie töitä.’ 23Ka šiitä Mie vaštuan heilä: ‘Mie en tiijä teitä. Mänkyä pois Miun luota, pahanruatajat!’»

Kakši rakentajua

(Luk. 6:47-49)

24«Jokahini, ken kuulou nämä Miun šanat ta ruatau niijen mukah, on kuin tolkukaš mieš, kumpani rakenti talon kallivolla. 25Rupesi vihmumah, vesi nousi, kova tuuli piekši taluo, vain še ei kuatun, šentäh kun še oli rakennettu kallivolla.

26Jokahini, ken kuulou nämä Miun šanat, vain ei rua niijen mukah, on kuin tolkutoin mieš, kumpani rakenti talon hiekalla. 27Rupesi vihmumah, tulvavesi nousi, kova tuuli piekši taluo. Šiitä še talo kuatu ta hajosi muan tašolla.»

Iisussalla on valta opaštua

28Konša Iisussa lopetti tämän pakinan, rahvašjoukot kummekšittih Hänen opaššušta. 29Hiän opašti niin kuin še, kellä on annettu valta, eikä niin kuin sakonanopaštajat ta farisseit.