Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
26

Iisussan kuoloma ta kuollehista noušomini

26–28

Iisussa tahotah tappua

(Mark. 14:1-2; Luk. 22:1-2; Iiv. 11:45-53)

261Konša Iisussa lopetti kaikki nämä pakinat, Hiän šano opaššettavillah: 2«Työ tiijättä, jotta kahen päivän piäštä on Äijäpäivä. Šilloin Ihmisen Poika annetah ristih nuaklittavakši.»

3Šamah aikah ylimmäiset papit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat keräyvyttih ylipappi Kaijafan taloh. 4Hyö piettih neuvuo keškenäh, mitein viisahuolla šuaha Iisussa käsih ta tappua Hänet. 5«Kuitenki pruasniekkana šitä ei šua ruatua», hyö šanottih, «jotta rahvaš ei alkais elämöijä».

Iisussa voijellah Vifanijašša

(Mark. 14:3-9; Iiv. 12:1-8)

6Konša Iisussa oli Vifanijašša prokasatautisen Simonin talošša, 7Hänen luo tuli naini, kumpasella oli alabasteripullošša kallista hyvänhajuista voijetta. Iisussan šyyvveššä naini valutti hajuvoitien Hänellä piäh. 8Opaššettavat nähtih še ta alettih pahekšuo. Hyö šanottih: «Tyhjäh valelou voijetta. 9Oishan šen voinun myyvvä hyvällä hinnalla ta antua rahat köyhillä.»

10Iisussa huomasi tämän ta šano: «Mintäh työ pahotatta naisen mieltä? Hiän ruato Miula hyvän ruavon. 11Köyhät ollah aina tiän kera, vain Mie en aina ole. 12Kun hiän kuato voitien miun piällä, hiän jo valmehekši voiteli Miun Runkon hautuamista varoin. 13Šanon teilä toven: koko muailmašša, missä ikänäh vain ruvettaneh šanelomah Hyvyä Viestie, šielä muissellah tätäki naista ta kerrotah, mitä hiän ruato.»

Juuta pettäy Iisussan

(Mark. 14:10-11; Luk. 22:3-6)

14Šiitä yksi kaheštatoista opaššettavašta, Juuta Iskariot, mäni ylipappien luo 15ta šano: «Äijänkö makšatta miula, kun mie antanen Iisussan tiän käsih?» Hyö makšettih hänellä kolmekymmentä hopierahua. 16Šiitä šuate Juuta ečči paššalie aikua, konša vois antua Iisussan heijän käsih.

Äijänpäivän illallini

(Mark. 14:12-21; Luk. 22:7-14, 21-23; Iiv. 13:21-30)

17Riešanleivän pruasniekan26:17 Riešanleivän pruasniekka alko Äijänpäivän illallisešta ta kešti netälin. Šen aikana taloloissa ei šuanun olla mitänä hapatettuo leipyä. Myöhemmin tätä pruasniekkua ta koko netälie ruvettih šanomah Äijäkšipäiväkši. enši päivänä opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Kunne tahot miän valmistavan Šiula Äijänpäivän illallisen?» 18Iisussa šano: «Mänkyä linnah». Hiän neuvo heilä, kenen luo männä, ta käški šanuo šillä ihmisellä: «Opaštaja šanou: ‘Miun aika on lähellä. Šiun luona Mie šyön Äijänpäivän illallisen omien opaššettavien kera.’» 19Opaššettavat ruattih, mitein Iisussa käški, ta valmissettih Äijänpäivän illallini.

20Konša tuli ilta, Iisussa rupesi illallisella kahentoista opaššettavan kera. 21Šyönnin aikana Hiän šano: «Šanon teilä toven: yksi teistä pettäy Miut». 22Apevukšissah hyö alettih toini toisen jälkeh kyšellä: «Hospoti, en šuinki še mie ole?» 23Iisussa vaštasi heilä: «Mieš, ken šyöy Miun kera šamašta aštiešta, pettäy Miut. 24Ihmisen Poika lähtöy täštä muailmašta juštih niin, mitein Häneštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa. No paha periy šen ihmisen, ken pettäy Ihmisen Pojan! Šillä ihmisellä ois ollun parempi, kun ei ois ni šyntyn.» 25Šiitä Juuta, Hänen pettäjä, kyšy: «Ravvi, en šuinki še mie ole?» Iisussa vaštasi: «Ičepä šie šen šanoit».

Iisussa luatiu pričastien

(Mark. 14:22-26; Luk. 22:15-20; 1. Kor. 11:23-25)

26Konša hyö oltih šyömäššä, Iisussa otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavillah ta šano: «Ottakkua ta šyökyä, tämä on Miun Runko». 27Šiitä Hiän otti mal'l'an, passipoitti Jumalua, anto heilä ta šano: «Juokua kaikin täštä. 28Tämä on Miun Veri, Uuvven Šopimukšen Veri, mi valutetah monien puolešta, jotta heijän riähät prostittais heilä. 29Ta Mie šanon teilä: täštä lähtien Mie en juo viinamarjašta luajittuo ennein kuin vašta šinä päivänä, konša juon tiän kera uutta viinua Tuattoni Valtakunnašša.» 30Hyö laulettih passipo-psalmi ta lähettih Voipuuvuaralla.

Iisussa einuštau opaššettavien kieltäytymisen

(Mark. 14:27-31; Luk. 22:31-34; Iiv. 13:36-38)

31Šiitä Iisussa šano heilä: «Tänä yönä työ kaikin kieltäyvyttä Miušta, šentäh kun Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: ‘Mie lyön paimenen muah, ta lampahat hajauvutah’. 32No kumminki kuollehista nouštuoni Mie mänen teitä iellä Galileijah.» 33Petri šano Hänellä: «Vaikka kaikki muut kieltäyvyttäis Šiušta, mie en konšana kieltäyvy». 34Iisussa šano: «Šanon šiula toven: tänä yönä, ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». 35Petri šano: «Pitänöy miun vaikka kuolla Šiun kera, niin ijäššäh en Šiušta kieltäyvy». Šamua šanottih kaikki toisetki opaššettavat.

Iisussa moliutuu Gefsimanijašša

(Mark. 14:32-42; Luk. 22:39-46)

36Šiitä Iisussa tuli opaššettavien kera Gefsimanija-nimiseh paikkah ta šano heilä: «Istukkua täššä šini, kuni Mie käyn tuola moliutumašša». 37Hiän otti matkah Petrin ta molommat Savvatein pojat. Mureh ta tuška rupesi nyt painamah Häntä. 38Hiän šano heilä: «Miun henkeni on tušašša, kuoloman tušašša. Vuottakkua täššä ta valvokkua Miun kera.» 39Hiän mäni vähäistä loitommakši, heittäyty očin muah ta moli: «Tuattoni Miun! Kun šuinki šuanou, niin mänkäh tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. Ka elkäh käykäh niin kuin Mie tahon, vain niin kuin Šie tahot.»

40Hiän myöšty opaššettavien luo ta näki, jotta hyö muatah. Šiitä Hiän šano Petrillä: «Ettäkö työ ni yhtä tuntie jakšan valvuo Miun kera? 41Valvokkua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukšeh. Teilä on tahto hyväh, ka ihmisluonto on heikko.»

42Hiän tuaš mäni loitommakši ta moliutu uuvveštah: «Tuattoni Miun! Kun Miun tovenki pitänöy juuvva tämä muokkamal'l'a, niin käykäh niin kuin Šie tahot.» 43Konša Hiän tuli jälelläh, niin tuaš näki opaššettavat makuamašša. Heijän šilmät mäntih ičeštäh umpeh. 44Hiän jätti hiät šiih, mäni tuaš ta moliutu kolmannen kerran šamoilla šanoilla. 45Šiitä Hiän tuli opaššettavien luo ta šano heilä: «A työ aina vain makuatta ta levähtelettä? Aika on tullun. Ihmisen Poika annetah riähkähisien käsih. 46Nouškua, nyt lähemmä! Miun pettäjä on jo lähellä.»

Iisussa otetah kiini

(Mark. 14:43-50; Luk. 22:47-53; Iiv. 18:3-12)

47Iisussan vielä paissešša tuli Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, ta hänen kera šuuri miešjoukko miekat ta šeipähät käsissä. Ylipapit ta rahvahan vanhimmat oli hiät työnnetty. 48Iisussan pettäjä oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš. Ottakkua Hänet». 49Hiän mäni šuorah Iisussan luo ta šano: «Terveh, Ravvi!» ta anto Hänellä šuuta. 50No Iisussa šano hänellä: «Velli, rua še, mitä vaššen tulit.» Šiitä miehet aššuttih lähemmäkši, käytih Iisussah käsin ta šivottih Hänet.

51Yksi Iisussan kera olijista vejälti miekan huotrašta ta iski ylipapin käškyläistä niin, jotta šiltä läksi korva. 52Šiitä Iisussa šano hänellä: «Pane miekkaš huotrah. Ken miekkah tarttuu, še miekašta kuolou. 53Vain toivotko šie, jotta Mie en vois kyšyö apuo Tuatoltani? Hiän šamašša työntäis tänne kakšitoista lekionie26:53 Lekioni oli šuurin riimalaini šotaväjenošašto, šiinä oli 6000 mieštä. anhelija ta enämmänki. 54Vain miteinpä šilloin tultais tovekši Pyhät Kirjutukšet, kumpasien mukah näin pitäy käyvä?»

55Šiitä Iisussa šano miešjoukolla: «Työ läksijä ottamah Milma niin kuin rosvuo, miekat ta šeipähät käsissä työ tulija. Joka päivä Mie issuin tiän kera jumalankojissa opaštamašša, ta työ että ottan Milma kiini. 56Ka kaikki tämä on tapahtun, jotta Jumalan viessintuojien kirjutukšet tultais tovekši.»

Šilloin kaikki opaššettavat jätettih Hänet ta puattih.

Iisussa Neuvokunnan ieššä

(Mark. 14:53-65; Luk. 22:54-55, 63-71; Iiv. 18:13-14, 19-24)

57Kiiniottajat vietih Iisussa ylipappi Kaijafan luo, kunne sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat oli jo keräyvytty. 58Petri aštu ei väki pitän matan piäššä Iisussalla peräššä ylipapin pihah šuate. Šielä hiän istuutu käškyläisien joukkoh jotta nähä, mitein täššä nyt käyt.

59Ylipapit ta koko Neuvokunta ečittih valehtovissušta Iisussua vaštah, jotta šuatais Hänet tappua. 60Šemmoista ei kumminki löytyn, vaikka monie valehtovistajie kävi. Viimein aštu eteh kakši mieštä, 61kumpaset šanottih: «Hiän šano, jotta Hiän voipi hajottua jumalankojin ta rakentua šen uuvveštah kolmešša päiväššä».

62Šiitä ylipappi nousi ta kyšy Iisussalta: «Mintäh Šie et vaštua mitänä heijän viäritykših?» 63Ka Iisussa oli iänettäh. Šilloin ylipappi šano Hänellä: «Vuajin Šilma elävän Jumalan nimeššä šanomah, oletko Šie Hristossa, Jumalan Poika». 64Iisussa vaštasi hänellä: «Ičepä šie šen šanoit. A Mie šanon teilä: täštä lähtien työ niättä Ihmisen Pojan istumašša šuuren Jumalan oikiella puolella ta niättä, mitein Hiän laškeutuu tänne taivahan pilvien piällä.» 65Šiitä ylipappi revälti omat vuattiet ta šano: «Hiän panou Iččeh Jumalan vertasekši. Mitä vaššen meilä vielä tovistajie pitäy! Iče kuulija, mitein Hiän šano Iččieh Jumalakši. 66Mitä šanotta?» Šielä olijat vaššattih: «Hiän on viäräpiä, kuoloma Hänellä». 67Šiitä hyö šylettih Iisussalla šilmih ta lyötih Häntä. Eryähät lyötih Häntä näkyö vaššen 68ta šanottih: «Šanopa nyt, Hristossa, ken Šilma löi!»

Petri kieltäytyy Iisussašta

(Mark. 14:66-72; Luk. 22:56-62; Iiv. 18:15-18, 25-27)

69Petri istu pihalla. Hänen luo tuli paššarityttö ta šano: «Šie niise olit tuon galileijalaisen Iisussan kera». 70Petri eikki kaikkien kuullen ta šano: «En tiijä enkä malta, mistä šie pakajat». 71Konša hiän läksi šieltä veräjillä päin, hänet näki toini paššarityttö ta šano šielä olijilla: «Tämä niise oli Iisussa Nasarettilaisen kera». 72Tuaš Petri eikki ta pošiutu: «Mie en tunne šitä Mieštä». 73No kotvasen piäštä Petrin luo tuli muita šielä šeisojie ta hyö šanottih: «Šie tosiehki olet heijän joukošta, šen kuulou jo šiun pakinašta». 74Šiitä Petri šano: «Mie en tiijä, en tunne šitä Mieštä. Tappakkah Jumala miut, kun valehellen.» Ta šillä kertua kukko kieku. 75Petri muisti, mitä Iisussa oli šanon: «Ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». Hiän läksi šieltä ta rupesi lujašti itkömäh.

27

Iisussa annetah Pilatilla käsih

(Mark. 15:1; Luk. 23:1-2; Iiv. 18:28-32)

271Aikaseh huomenekšella kaikki ylipapit ta rahvahan vanhimmat keräyvyttih ta šovittih keškenäh, jotta tapetah Iisussa. 2Hänet šivottih nuorih, vietih šieltä ta annettih muaherra Ponttei Pilatilla.

Juutan loppu

(Ap.k. 1:18-19)

3Juuta, Iisussan pettäjä, näki, jotta Iisussa oli suutittu kuolomah. Šiitä hiän maltto, jotta oli ruatan viärin. Hiän vei kolmekymmentä hopierahua jälelläh ylipappiloilla ta vanhimmilla 4ta šano: «Mie ruavoin riähän, kun möin vijattoman veren». Ka hyö šanottih: «Mitä še meilä kuuluu. Še on šiun as's'a.» 5Šiitä Juuta loi rahat jumalankojin lattiella, mäni šieltä ta hirttäyty.

6Ylipapit otettih rahat ta šanottih: «Näitä ei šua panna jumalankojin rahaštoh, šentäh kun ne ollah verirahoja». 7Hyö paistih keškenäh ta piätettih oštua niillä patojenluatijan pelto vierašmualaisien hautuumuakši. 8Šentäh täh päiväh šuate šitä peltuo on šanottu Veripellokši. 9Näin kävi toteh Jumalan viessintuojan Jeremijan tämä šana:

– Hyö otettih ne kolmekymmentä hopierahua,

hinta, min Israelin rahvaš pani Häneštä,

10ta oššettih niillä patojenluatijan pelto,

niin kuin Taivahaini Hospoti oli miula šanon.

Iisussa muaherra Pilatin ieššä

(Mark. 15:2-15; Luk. 23:3-5, 13-25; Iiv. 18:33–19:16)

11Iisussa tuotih muaherran eteh. Muaherra kyšy Häneltä: «Oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa šano: «Šie šen šanoit». 12Ta konša ylipapit ta rahvahan vanhimmat viäritettih Häntä, Hiän ei vaššannun mitänä. 13Šilloin Pilatti šano Hänellä: «Etkö kuule, kuin äijän tovissukšie heilä on Šilma vaštah?» 14Ka Iisussa ei vaššannun yhtehkänä hänen kyšymykšeh. Šitä muaherra äijälti kummekšu.

15Äijänpäivän pruasniekkana muaherralla oli tapana piäštyä tyrmäštä yksi vanki, še, kumpasen rahvaš tahto. 16Tyrmäššä oli šilloin kuulusa Varavva-nimini vanki. 17Konša rahvaš keräyty, Pilatti kyšy heiltä: «Kumpasen tahotta, jotta mie teilä piäštäsin: Varavvan vain Iisussan, kumpaista šanotah Hristossakši?» 18Hiän kun niät tiesi, jotta hyö kajehukšešta oli annettu Iisussa hänellä käsih.

19Konša Pilatti istu sut'janistumella, hänen naini työnsi hänellä šanan: «Mitänä elä rua šillä Pyhällä Miehellä. Viime yönä milma muokkasi uni Häneštä.» 20Ylipapit ta rahvahan vanhimmat yllytettih rahvašta vuatimah, jotta Varavva armahettais, a Iisussa tapettais. 21Muaherra kyšy heiltä: «Kumpasen näistä kahešta tahotta, jotta mie piäštäsin?» Hyö šanottih: «Varavvan». 22Pilatti kyšy: «Mitäpä mie šilloin ruan Iisussalla, kumpaista šanotah Hristossakši?» Kaikin vaššattih: «Hänet pitäy nuaklita ristih!» 23«Mitä pahua Hiän on ruatan?» kyšy Pilatti. No hyö vielä entistä lujempah karjeuvuttih: «Hänet pitäy nuaklita ristih!»

24Pilatti näki, jotta hiän ei voi mitänä, ta rahvaš rupieu kohta elämöimäh. Hiän otti vettä, pesi kiät heijän ieššä ta šano: «Mie en ole viäräpiä tämän oikien Miehen vereh. Iče jouvutta vaštuamah täštä.» 25Koko rahvašjoukko karju: «Tulkah Hänen Veri miän ta miän lapšien piällä!» 26Šiitä Pilatti piäšti heilä Varavvan, a Iisussua käški ruoškie ta antua ristih nuaklittavakši.

Saltatat ivual'l'ah Iisussua

(Mark. 15:16-20; Iiv. 19:2-3)

27Šiitä muaherran saltatat vietih Iisussa horomien pihah ta kerättih koko saltattajoukko Hänen ympärillä. 28Hyö jakšettih Iisussa ta šuoritettih Hänet ruškieh sviitkah, 29viännettih piikkiokšista korona Hänen piäh ta pantih keppi Hänen oikieh käteh. Šiitä hyö polvissuttih Hänen eteh ta ivual'tih Häntä: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!» 30Hyö šylettih Häneh, otettih keppi ta lyötih šillä Häntä piäh. 31Kun hyö oli näin ivual'tu Iisussua, hyö otettih Hänen piältä ruškie sviitka, šuoritettih Hänet Hänen omih vuatteih ta lähettih viemäh ristih nuaklittavakši.

Iisussa nuaklitah ristih

(Mark. 15:21-32; Luk. 23:26-43; Iiv. 19:17-27)

32Matalla saltatat nähtih kirinejalaini mieš, Simoni nimeltäh, ta pakotettih hänet kantamah Iisussan ristie. 33Konša hyö tultih paikkah, mitä kučutah Golgofakši, Piäkopanpaikakši, 34hyö tarittih Iisussalla uksussua, mih oli ševotettu šappie27:34 Konša kuolomah suutittu oli rissillä, niin hänellä annettih liijakši hapannutta viinua, mi oli jo melkein uksussua, jotta lieventyä tuškie. Šappi luati šiitä šemmosen, jotta šitä ei šuattan juuvva.. Hiän maisto šitä, vain ei tahton juuvva. 35Konša saltatat nuaklittih Iisussa ristih, hyö juattih keškenäh Hänen vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šais. 36Šiitä hyö issuttih šielä ta varteitih Häntä. 37Hänen piän yläpuolella hyö pantih kirjutuš, mistä näki, mintäh Hänet oli suutittu kuolomah. Šiinä luki: «Tämä on Iisussa, jevreijen Čuari». 38Yheššä Iisussan kera nuaklittih ristih kakši rosvuo, yksi Hänen oikiella, toini Hänen vašemella puolella.

39Šivučči matkuajat ivual'tih Häntä, puisseltih piätäh 40ta šanottih: «Šiekö voit hajottua jumalankojin ta rakentua šen uuvveštah kolmešša päiväššä? Pelašša nyt Iččeš, kun ollet Jumalan Poika. Šolaha rissiltä!» 41Ylipapit niise ivual'tih Häntä yheššä sakonanopaštajien, rahvahan vanhimpien ta farisseijen kera. Hyö šanottih: 42«Muita Hiän on auttan, vain Iččieh ei voi auttua. Kun Hiän ollou Israelin Čuari, šolahtakkah nyt rissiltä, šilloin myö ušomma Häneh. 43Hiän on pannun toivon Jumalah, pelaštakkah nyt Jumala Hänet, kun ollou Häneh mieltyn! Onhan Hiän šanon Iččieh Jumalan Pojakši.» 44Šamoin Häntä ivual'tih rosvot, kumpaset oli nuaklittu ristih yheššä Hänen kera.

Iisussan kuoloma

(Mark. 15:33-41; Luk. 23:44-49; Iiv. 19:28-30)

45Keškipäivällä, kuuvvennen tunnin aikah, tuli pimie koko muan piällä. Šitä kešti yhekšänteh tuntih šuate. 46Yhekšännen tunnin aikoih Iisussa karju lujašti: «Eli, Eli, lama šavahfani?» Še merkiččöy: Jumalani, Jumalani, mintäh Šie Miut jätit? 47Tämän kuultuo eryähät šiinä šeisojista šanottih: «Hiän kuččuu Il'l'ua». 48Šamašša yksi heistä juoksi, otti gupkan, kašto šen muikieh viinah, pani kepin piäh ta anto Hänen imie. 49Toiset šanottih: «Vuota kačomma, tulouko Il'l'a Häntä piäštämäh». 50Šilloin Iisussa tuaš karjahti lujašti ta anto henkeh.

51Šiinä šamašša jumalankojin saviessa repisi kahekši, ylähyätä alaš šuate. Mua tärähteli, kallivot halkieltih, 52hauvat avauvuttih, ta monet jumalanuškojat ihmiset nouštih kuollehista. 53Hyö lähettih hauvoista, ta Iisussan kuollehista noušomisen jälkeh hyö tultih pyhäh linnah ta näyttäyvyttih šielä monilla.

54Kun šuan saltatan piälikkö ta miehet, ket hänen kera varteitih Iisussua, nähtih muanjärissyš ta mitä muuta oli, hyö pöläššyttih šiämettömiksi ta šanottih: «Tämä Mieš tosiehki oli Jumalan Poika!»

55Šielä oli monie naisie loitompana tätä kaččomašša. Hyö oli matattu Iisussan kera Galileijašta ta pietty Häneštä huolta. 56Heijän joukošša oli Magdalan Muarie, oli Juakon ta Josijan muamo Muarie ta Savvatein poikien muamo.

Iisussan hautuamini

(Mark. 15:42-47; Luk. 23:50-56; Iiv. 19:38-42)

57Illalla šinne tuli Joosefi, pohatta mieš Arimafijašta, kumpani niise oli Iisussan opaššettava. 58Hiän mäni Pilatin luo ta kyšy Iisussan Ruumista. Pilatti käški antua Šen hänellä. 59Joosefi otti Ruumehen, kiäri Šen puhtahah palttinah 60ta pani uuteh kalmakotiseh, min hiän oli vašta lohkauttan kallivoh iččieh varoin. Kalmakotisen šuuh hiän vieretti šuuren kiven ta läksi pois. 61Magdalan Muarie ta še toini Muarie niise oltih šielä, hyö issuttih kalman vaštapiätä.

62Toisena päivänä, šuovattana, ylipapit ta farisseit keräyvyttih Pilatin luo 63ta šanottih: «Hyvä muaherra, meilä juohtu mieleh, jotta elyässäh tuo valehtelija šano: ‘Kolmen päivän piäštä Mie noušen kuollehista’. 64Šentäh käše varteija kalmua kolmanteh päiväh šuate, jotta Hänen opaššettavat ei mäntäis yöllä varaštamah Häntä ta ruvettais šanomah rahvahalla, jotta Hiän nousi kuollehista. Viimeni valehuš ois šilloin vielä pahempi enšimmäistä.» 65Pilatti šano heilä: «Ottakkua vahit. Mänkyä ta varteikua kalmakotista, niin hyvin kuin šuatatta.» 66Hyö lähettih ta pantih kalmanšuušša olijah kiveh pečatti ta jätettih šinne vahit.

28

Iisussa noušou kuollehista

(Mark. 16:1-10, 14-18; Luk. 24:1-12, 36-49; Iiv. 20:1-10, 19-23; Ap.k. 1:6-8)

281Šuovatan jälkeh, netälin enšimmäisen päivän koittuas's'a, tultih Magdalan Muarie ta še toini Muarie kalmakotista kaččomah. 2Äkkie tuli šuuri muanjärissyš, šentäh kun Hospotin anheli laškeutu taivahašta. Hiän mäni kalmakotisen luo, vieretti kiven ovelta ta istuutu kivellä. 3Hiän oli nävöltäh kirkaš kuin tulenisku, ta hänen vuattiet oltih valkiet kuin lumi. 4Vahit pöläššyttih häntä niin, jotta alettih vapissa ta kuavuttih muah kuin kuollehet.

5Anheli kiänty naisien puoleh ta šano: «Elkyä varakkua. Mie tiijän, jotta työ ečittä ristih nuaklittuo Iisussua. 6Hiän ei ole tiälä. Hiän nousi kuollehista, niin kuin Iče šano. Tulkua ta kaččokkua, tuošša on paikka, missä Hospoti veny. 7Mänkyä poikkoseh šanomah Hänen opaššettavilla: ‘Hiän nousi kuollehista. Hiän mänöy teitä iellä Galileijah, šielä työ niättä Hänet.’ Tämä on miun viesti teilä.» 8Naiset lähettih kiirehešti kalmalta. Pöläštynehinä ta šuuren ilon vallašša hyö juoštih viemäh šanua Iisussan opaššettavilla.

9Heijän matatešša opaššettavien luo, Iisussa tuli heilä vaštah ta šano: «Rauha teilä!» Hyö mäntih Hänen luo, ševättih Hänen jalkoja ta kumarrettih Hänellä. 10Šiitä Iisussa šano heilä: «Elkyä varakkua! Mänkyä ta šanokkua Miun vellilöillä, jotta heijän pitäy männä Galileijah. Šielä hyö nähäh Milma.»

11Konša naiset oltih mänöššä, muutomat kalman vahit tultih linnah ta kerrottih ylipappiloilla kaikki, mitä šielä oli ollun. 12Šilloin papit keräyvyttih pakajamah rahvahan vanhimpien kera. Hyö annettih saltatoilla äijän rahua 13ta šanottih heilä: «Šanokkua, jotta Hänen opaššettavat tultih yöllä ta varaššettih Hänet, konša työ makasija. 14Ta kun muaherra šuanou tietyä täštä, myö lepytämmä hänet. Voitta olla huoletta.» 15Saltatat otettih rahat ta ruattih niin kuin heilä käšettih. Ta tätä starinua on levitetty jevreijen kešeššä täh päiväh šuate.

Iisussan viimeni käšky opaššettavillah

(Mark. 16:15-18)

16Šiitä yksitoista opaššettavua läksi Galileijah šillä vuaralla, kunne Iisussa oli käšken heijän männä. 17Konša hyö nähtih Hänet, hyö kumarrettih Hänellä, kuitenki eryähät heistä epyältih. 18Iisussa mäni heijän luo ta pakautti heitä. Hiän šano: «Miula on annettu kaikki valta taivahašša ta muan piällä. 19Niin jotta mänkyä ta šuakua kaikki kanšat Miun opaššettaviksi. Kaštakkua heitä Tuaton ta Pojan ta Pyhän Henken nimeššä 20ta opaštakkua heitä elämäh kaikešša, niin kuin Mie olen käšken tiän elyä. Ta muistakkua, Mie olen tiän kera joka päivä muailman loppuh šuate.» Amin.