Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
24

Iisussa pakajau viimesistä ajoista

24–25

Iisussa einuštau jumalankojin hajottamisen

(Mark. 13:1-2; Luk. 21:5-6)

241Konša Iisussa tuli jumalankojista ta oli lähöššä pois, opaššettavat tultih Hänen luo jotta näyttyä jumalankojin rakennukšie. 2Iisussa šano heilä: «Niättäkö kaiken tämän? Šanon teilä toven: täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»

Enšimmäiset lopun merkit

(Mark. 13:3-13; Luk. 21:7-19)

3Konša Iisussa istu Voipuuvuaralla yksinäh, opaššettavat tultih Hänen luo ta kyšyttih: «Šano meilä, konša tämä kaikki tapahtuu? Mi on merkkinä Šiun tulošta ta tämän muailmanajan lopušta?»

4Iisussa vaštasi: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh. 5Monet tullah Miun nimisinä ta šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie. 6Tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, ka elkyä pöläštykkyä. Tämän kaiken pitäy tapahtuo, vain še vielä ei ole loppu. 7Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah, ta joka puolella on nälkyä, tappajie tautija ta muanjärissykšie. 8No kaikki ne ollah vašta šynnytyštuškien alkuo.

9Šiitä tiät annetah muokattavakši ta monie teistä tapetah, ta kaikki rahvahat vihatah teitä Miun nimen tähen. 10Šilloin monet kieltäyvytäh ušošta, petetäh toisieh ta vihatah toini toista. 11Monet luatiuvutah Jumalan viessintuojiksi ta ekšytetäh monie. 12Ta kun pahuš lisäytyy, monet ei enämpi tykätä toini toista. 13Vain ken keštäy loppuh šuate, še pelaštuu. 14Tämä hyvä viesti Jumalan Valtakunnašta šanellah joka puolella muailmua, tovissukšekši kaikilla rahvahilla, ta šiitä vašta tulou loppu.»

Hätäpäivät

(Mark. 13:14-23; Luk. 21:20-24; 17:23-24, 37)

15«Konša työ niättä pyhäššä paikašša pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila – lukija malttakkah tämän! – 16šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. 17Še, ken on taloh katolla, elkäh šolahtakkah käymäh mitänä tavaroja pirtistä. 18Ta ken on pellolla, še elkäh myöštykkäh kotih vuatteita käymäh. 19Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! 20Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikah eikä šuovattana. 21Niät kun šiih aikah tulou šemmoni šuuri ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman alušta täh päiväh šuate eikä konšana enämpi tule. 22Kun šitä aikua ei lyhennettäis, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kuitenki valittujen vuokši še aika lyhennetäh.

23Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Niättäkö, tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Hiän on tuola’, niin elkyä uškokkua. 24Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojakši. Hyö luajitah šuurie merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais. 25Tämän Mie olen teilä nyt ieltäpäin šanon.

26Niin jotta kun teilä šanottaneh: ‘Hristossa on tyhjäššä muašša’, elkyä lähtekkyä šinne, tahi kun šanottaneh: ‘Hiän peittäyty tuoh taloh’, elkyä uškokkua. 27Ihmisen Poika tulou niin kuin tulenisku, kumpani leimahtau päivännoušušta ta valottau taivahan päivänlaškuh šuate. 28Missä on ruato, šinne korpit keräyvytäh.»

Ihmisen Pojan tulo

(Mark. 13:24-37; Luk. 21:25-33; 17:26-30, 34-36; 12:39-40)

29«Ta ruttoh noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo. Tähet kirvotah taivahašta ta taivahien voimat tärähetäh. 30Šilloin taivahalla ilmeštyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki muan heimot ruvetah tušissah voikertamah, kun nähäh Ihmisen Poika tulomašša taivahan pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah. 31Šuuren torven toitottuas's'a Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.

32Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta puhetah lehteh, työ tiijättä, jotta kešä on läššä. 33Šamoin, konša niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, aivan ovilla. 34Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu. 35Taivaš ta mua kavotah, a Miun šanat ei kavota.

36No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei ni taivahan anhelit, šen tietäy vain Miun Tuatto. 37Niin kuin oli Noijan päivinä, šamoin käyt šilloinki, konša Ihmisen Poika tulou. 38Vejennoušun iellä ihmiset šyötih ta juotih, akotuttih ta mäntih miehellä ihan šiih päiväh šuate, konša Noija mäni laivah. 39Hyö ei arvattu vuottua mitänä, kuni vejet ei nouštu ta hävitetty heitä kaikkie. Šamoin käyt niinä päivinä, konša Ihmisen Poika tulou. 40Šilloin kakši mieštä on pellolla: yksi otetah, toini jätetäh. 41Kakši naista on käsikivellä jyvie jauhomašša: yksi otetah, toini jätetäh.

42Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, konša tiän Hospoti tulou. 43Työhän tiijättä, jotta kun talon isäntä tietäis, mih yönaikah rosvo tulou, hiän valvois eikä antais šen purkautuo talohoh. 44Šentäh työki olkua valveilla: Ihmisen Poika tulou šemmoseh aikah, konša työ että tiijä vuottua Häntä.»

Hyvä ta paha paššari

(Luk. 12:41-48)

45«Ken on še varma ta viisaš paššari, kumpasen isäntä panou toisien paššarien vanhimmakši antamah heilä ruokua oikieh aikah? 46Ošakaš on še paššari, kumpasen hänen isäntä kotih tultuo näköy näin ruatamašša! 47Šanon teilä toven: isäntä panou hänet koko talon kaččojakši.

48No kun še paššari ollou kelvotoin, hiän smiettiy ičekšeh: ‘Isäntä ei rutto tule’, 49ta hiän rupieu lyömäh toisie paššarija ta iče šyöy ta juou humalniekkojen kera. 50Šen paššarin isäntä tulou šinä päivänä, kumpasena hiän ei vuota, ta šillä tunnilla, kumpaista hiän ei arvua. 51Isäntä piekšäy paššarin kuolijakši ta luou hänet šamah paikkah, missä ollah pyhiksi luatiutujat. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.»

25

Viisahat ta tolkuttomat neiččyöt

251«Taivahien Valtakunta on niin kuin kymmenen neičyttä, kumpaset otettih omat lamput ta lähettih šulhasella vaštah. 2Viisi heistä oli viisašta ta viisi tolkutointa. 3Tolkuttomat otettih lamppu, ka ei otettu öljyö. 4Viisahat otettih lampun lisäkši öljyaštiet. 5Kun šulhani viikoštu, niin hyö kaikin vaivuttih ta uinottih. 6Keškiyöllä kuulu karjeh: ‘Šulhani tulou! Mänkyä hänellä vaštah!’ 7Šiitä kaikki neiččyöt havaččauvuttih ta kohennettih tulta lamppuloissa. 8Tolkuttomat šanottih viisahilla: ‘Antakkua meilä öljyö, muitein miän lamput šammutah’. 9No viisahat vaššattih: ‘Öljyö ei riitä kaikilla, meilä ta teilä. Parempi mänkyä myöjien luo ta oštakkua.’ 10Konša hyö mäntih oštamah, šulhani tuli. Neiččyöt, kumpaset oltih valmehena, mäntih hänen kera hiätaloh, ta ovi pantih umpeh. 11Jälešti tultih ne toisetki neiččyöt ta karjuttih: ‘Hospoti, Hospoti, avua meilä ovi!’ 12Ka hiän vaštasi: ‘Šanon teilä toven: mie en tiijä teitä’.

13Niin jotta valvokkua, šentäh kun työ että tiijä, minä päivänä ta millä tunnilla Ihmisen Poika tulou.»

Paššariloilla annetut rahat

(Luk. 19:11-27)

14«Taivahien Valtakunta on vielä tämmöni: Mieš läksi vierahih maih. Šitä ennein hiän kučču paššarit ta jätti heijän hoijettavakši kaikki omat hyvyset. 15Yhellä hiän anto viisi talanttua25:15 Talantta kačo šelityštä 18:24. hopieta, toisella kakši ta kolmannella yhen, jokahisella hänen nerojen mukah. Ta heti šen jälkeh hiän läksi muašta.

16Še, ken šai viisi talanttua, pani ne käyttöh ta tienasi niillä vielä viisi talanttua. 17Šamoin ruato še, kumpani šai kakši talanttua, hiän tienasi toiset kakši. 18A še, ken šai yhen talantan, mäni ta kaivo hauvan ta peitti muah isännän rahan.

19Pitän ajan piäštä isäntä tuli jälelläh kotih ta kyšy paššariloilta, mitein hyö piettih rahat. 20Še, ken oli šuanun viisi talanttua, tuli ta toi vielä toiset viisi ta šano: ‘Isäntä, šie annoit miula viisi talanttua. Kačo, nämä toiset viisi mie niillä tienasin.’ 21Isäntä šano hänellä: ‘Hyvin ruattu! Šie olet hyvä ta varma paššari. Šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, nyt mie panen šiut šuurien as's'ojen kaččojakši. Tule pruasnuimah miun kera!’

22Še, kumpani oli šuanun kakši talanttua, niise tuli ta šano: ‘Isäntä, šie annoit miula kakši talanttua. Kačo, nämä toiset kakši mie tienasin niillä.’ 23Isäntä šano hänellä: ‘Hyvin ruattu! Šie olet hyvä ta varma paššari. Šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, nyt mie panen šiut šuurien as's'ojen kaččojakši. Tule pruasnuimah miun kera!’

24Viimesekši tuli še paššari, kumpani oli šuanun yhen talantan, ta šano: ‘Isäntä, mie tiesin, jotta šie olet kovaluontoni mieš. Šie leikkuat šieltä, kunne et ole kylvän, ta keryät šieltä, kunne et ole šiementä luonun. 25Mie varasin ta kaivoin talantan muah. Kačo, täššä on šiun omaš.’ 26Isäntä šano hänellä: ‘Šie kelvotoin ta laiska paššari! Šie tiesit, jotta mie leikkuan šieltä, kunne en ole kylvän, ta keryän šieltä, kunne en ole šiementä luonun. 27Šentäh šiun ois pitän viijä miun raha pankkih, niin tultuoni mie oisin šuanun omani jälelläh lisän kera.’ 28Šiitä hiän šano: ‘Ottakkua pois hänen talantta ta antakkua še šillä, kellä on kymmenen talanttua. 29Jokahisella, kellä on, šillä annetah, ta hiän šuau kyppisen kyllitellein. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mitä hänellä on. 30Luokua tuo kelvotoin paššari pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.’» Tämän pakinan jälkeh Iisussa vielä lisäsi: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»

Viimeni suutu

31«Konša Ihmisen Poika tulou jumalallisešša valoššah ta kaikki pyhät anhelit Hänen kera, Hiän istuutuu čuarinistumellah. 32Hänen eteh kerätäh kaikki rahvahat, ta Hiän erottau ne kahteh joukkoh, niin kuin paimen erottau lampahat ta kosat. 33Hiän panou lampahat oikiella puolellah, a kosat vašemella. 34Šiitä Čuari šanou oikiella kiällä olijilla: ‘Tulkua tänne työ, kumpaset Miun Tuatto on plahoslovin. Työ šuatta perinnökši Valtakunnan, kumpani on ollun teitä vaššen valmehena muailman luatimisešta šuate. 35Miula oli nälkä, ta työ antoja Miula ruokua. Milma janotti, ta työ antoja Miula juuvva. Mie olin kojitoin, ta työ ottija Miut luokšena. 36Mie olin alačoin, ta työ šuorittija Miut. Mie läsin, ta työ kävijä Milma kaččomašša. Olin tyrmäššä, ta työ tulija Miun luo.’

37Šiitä oikiemieliset šanotah Čuarilla: ‘Hospoti, konšapa myö näkimä Šiut nälkähisenä ta antoma Šiula ruokua, tahi janošša ta antoma Šiula juuvva? 38Konša myö näkimä Šiut kojittomana ta ottima luokšena, tahi alaččomana ta šuorittima Šiut? 39Konša myö näkimä Šiut läsijänä tahi tyrmäššä ta tulima Šiun luo?’ 40Čuari šanou heilä: ‘Šanon teilä toven: min työ oletta ruatan yhellä näistä Miun pienimmistä vellilöistä, šen työ oletta ruatan Miula’.

41Šiitä Hiän šanou vašemella kiällä olijilla: ‘Mänkyä pois Miun luota, työ kirotut. Mänkyä ilmasenikuseh tuleh, mi on varuššettu juavelilla ta hänen anheliloilla. 42Miula oli nälkä, vain työ että antan Miula ruokua. Milma janotti, vain työ että antan Miula juuvva. 43Mie olin kojitoin, vain työ että ottan Milma luokšena. Mie olin alačoin, vain työ että šuorittan Milma. Mie läsin ta olin tyrmäššä, vain työ että käynyn Milma kaččomašša.’

44Šilloin nämä niise šanotah: ‘Hospoti, konšapa myö näkimä Šilma nälkähisenä tahi janošša, kojittomana tahi alaččomana, tahi läsijänä tahi tyrmäššä, ta emmä auttan Šilma?’ 45Šiitä Čuari šanou heilä: ‘Šanon teilä toven: kaiken, mitä työ jättijä ruatamatta yhellä näistä pienimmistä, šen työ jättijä ruatamatta Miula’.

46Ta niin hyö kaikki lähetäh, nämä männäh ilmasenikusih muokkih, a oikiemieliset ilmasenikuseh elämäh.»

26

Iisussan kuoloma ta kuollehista noušomini

26–28

Iisussa tahotah tappua

(Mark. 14:1-2; Luk. 22:1-2; Iiv. 11:45-53)

261Konša Iisussa lopetti kaikki nämä pakinat, Hiän šano opaššettavillah: 2«Työ tiijättä, jotta kahen päivän piäštä on Äijäpäivä. Šilloin Ihmisen Poika annetah ristih nuaklittavakši.»

3Šamah aikah ylimmäiset papit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat keräyvyttih ylipappi Kaijafan taloh. 4Hyö piettih neuvuo keškenäh, mitein viisahuolla šuaha Iisussa käsih ta tappua Hänet. 5«Kuitenki pruasniekkana šitä ei šua ruatua», hyö šanottih, «jotta rahvaš ei alkais elämöijä».

Iisussa voijellah Vifanijašša

(Mark. 14:3-9; Iiv. 12:1-8)

6Konša Iisussa oli Vifanijašša prokasatautisen Simonin talošša, 7Hänen luo tuli naini, kumpasella oli alabasteripullošša kallista hyvänhajuista voijetta. Iisussan šyyvveššä naini valutti hajuvoitien Hänellä piäh. 8Opaššettavat nähtih še ta alettih pahekšuo. Hyö šanottih: «Tyhjäh valelou voijetta. 9Oishan šen voinun myyvvä hyvällä hinnalla ta antua rahat köyhillä.»

10Iisussa huomasi tämän ta šano: «Mintäh työ pahotatta naisen mieltä? Hiän ruato Miula hyvän ruavon. 11Köyhät ollah aina tiän kera, vain Mie en aina ole. 12Kun hiän kuato voitien miun piällä, hiän jo valmehekši voiteli Miun Runkon hautuamista varoin. 13Šanon teilä toven: koko muailmašša, missä ikänäh vain ruvettaneh šanelomah Hyvyä Viestie, šielä muissellah tätäki naista ta kerrotah, mitä hiän ruato.»

Juuta pettäy Iisussan

(Mark. 14:10-11; Luk. 22:3-6)

14Šiitä yksi kaheštatoista opaššettavašta, Juuta Iskariot, mäni ylipappien luo 15ta šano: «Äijänkö makšatta miula, kun mie antanen Iisussan tiän käsih?» Hyö makšettih hänellä kolmekymmentä hopierahua. 16Šiitä šuate Juuta ečči paššalie aikua, konša vois antua Iisussan heijän käsih.

Äijänpäivän illallini

(Mark. 14:12-21; Luk. 22:7-14, 21-23; Iiv. 13:21-30)

17Riešanleivän pruasniekan26:17 Riešanleivän pruasniekka alko Äijänpäivän illallisešta ta kešti netälin. Šen aikana taloloissa ei šuanun olla mitänä hapatettuo leipyä. Myöhemmin tätä pruasniekkua ta koko netälie ruvettih šanomah Äijäkšipäiväkši. enši päivänä opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Kunne tahot miän valmistavan Šiula Äijänpäivän illallisen?» 18Iisussa šano: «Mänkyä linnah». Hiän neuvo heilä, kenen luo männä, ta käški šanuo šillä ihmisellä: «Opaštaja šanou: ‘Miun aika on lähellä. Šiun luona Mie šyön Äijänpäivän illallisen omien opaššettavien kera.’» 19Opaššettavat ruattih, mitein Iisussa käški, ta valmissettih Äijänpäivän illallini.

20Konša tuli ilta, Iisussa rupesi illallisella kahentoista opaššettavan kera. 21Šyönnin aikana Hiän šano: «Šanon teilä toven: yksi teistä pettäy Miut». 22Apevukšissah hyö alettih toini toisen jälkeh kyšellä: «Hospoti, en šuinki še mie ole?» 23Iisussa vaštasi heilä: «Mieš, ken šyöy Miun kera šamašta aštiešta, pettäy Miut. 24Ihmisen Poika lähtöy täštä muailmašta juštih niin, mitein Häneštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa. No paha periy šen ihmisen, ken pettäy Ihmisen Pojan! Šillä ihmisellä ois ollun parempi, kun ei ois ni šyntyn.» 25Šiitä Juuta, Hänen pettäjä, kyšy: «Ravvi, en šuinki še mie ole?» Iisussa vaštasi: «Ičepä šie šen šanoit».

Iisussa luatiu pričastien

(Mark. 14:22-26; Luk. 22:15-20; 1. Kor. 11:23-25)

26Konša hyö oltih šyömäššä, Iisussa otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavillah ta šano: «Ottakkua ta šyökyä, tämä on Miun Runko». 27Šiitä Hiän otti mal'l'an, passipoitti Jumalua, anto heilä ta šano: «Juokua kaikin täštä. 28Tämä on Miun Veri, Uuvven Šopimukšen Veri, mi valutetah monien puolešta, jotta heijän riähät prostittais heilä. 29Ta Mie šanon teilä: täštä lähtien Mie en juo viinamarjašta luajittuo ennein kuin vašta šinä päivänä, konša juon tiän kera uutta viinua Tuattoni Valtakunnašša.» 30Hyö laulettih passipo-psalmi ta lähettih Voipuuvuaralla.

Iisussa einuštau opaššettavien kieltäytymisen

(Mark. 14:27-31; Luk. 22:31-34; Iiv. 13:36-38)

31Šiitä Iisussa šano heilä: «Tänä yönä työ kaikin kieltäyvyttä Miušta, šentäh kun Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: ‘Mie lyön paimenen muah, ta lampahat hajauvutah’. 32No kumminki kuollehista nouštuoni Mie mänen teitä iellä Galileijah.» 33Petri šano Hänellä: «Vaikka kaikki muut kieltäyvyttäis Šiušta, mie en konšana kieltäyvy». 34Iisussa šano: «Šanon šiula toven: tänä yönä, ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». 35Petri šano: «Pitänöy miun vaikka kuolla Šiun kera, niin ijäššäh en Šiušta kieltäyvy». Šamua šanottih kaikki toisetki opaššettavat.

Iisussa moliutuu Gefsimanijašša

(Mark. 14:32-42; Luk. 22:39-46)

36Šiitä Iisussa tuli opaššettavien kera Gefsimanija-nimiseh paikkah ta šano heilä: «Istukkua täššä šini, kuni Mie käyn tuola moliutumašša». 37Hiän otti matkah Petrin ta molommat Savvatein pojat. Mureh ta tuška rupesi nyt painamah Häntä. 38Hiän šano heilä: «Miun henkeni on tušašša, kuoloman tušašša. Vuottakkua täššä ta valvokkua Miun kera.» 39Hiän mäni vähäistä loitommakši, heittäyty očin muah ta moli: «Tuattoni Miun! Kun šuinki šuanou, niin mänkäh tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. Ka elkäh käykäh niin kuin Mie tahon, vain niin kuin Šie tahot.»

40Hiän myöšty opaššettavien luo ta näki, jotta hyö muatah. Šiitä Hiän šano Petrillä: «Ettäkö työ ni yhtä tuntie jakšan valvuo Miun kera? 41Valvokkua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukšeh. Teilä on tahto hyväh, ka ihmisluonto on heikko.»

42Hiän tuaš mäni loitommakši ta moliutu uuvveštah: «Tuattoni Miun! Kun Miun tovenki pitänöy juuvva tämä muokkamal'l'a, niin käykäh niin kuin Šie tahot.» 43Konša Hiän tuli jälelläh, niin tuaš näki opaššettavat makuamašša. Heijän šilmät mäntih ičeštäh umpeh. 44Hiän jätti hiät šiih, mäni tuaš ta moliutu kolmannen kerran šamoilla šanoilla. 45Šiitä Hiän tuli opaššettavien luo ta šano heilä: «A työ aina vain makuatta ta levähtelettä? Aika on tullun. Ihmisen Poika annetah riähkähisien käsih. 46Nouškua, nyt lähemmä! Miun pettäjä on jo lähellä.»

Iisussa otetah kiini

(Mark. 14:43-50; Luk. 22:47-53; Iiv. 18:3-12)

47Iisussan vielä paissešša tuli Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, ta hänen kera šuuri miešjoukko miekat ta šeipähät käsissä. Ylipapit ta rahvahan vanhimmat oli hiät työnnetty. 48Iisussan pettäjä oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš. Ottakkua Hänet». 49Hiän mäni šuorah Iisussan luo ta šano: «Terveh, Ravvi!» ta anto Hänellä šuuta. 50No Iisussa šano hänellä: «Velli, rua še, mitä vaššen tulit.» Šiitä miehet aššuttih lähemmäkši, käytih Iisussah käsin ta šivottih Hänet.

51Yksi Iisussan kera olijista vejälti miekan huotrašta ta iski ylipapin käškyläistä niin, jotta šiltä läksi korva. 52Šiitä Iisussa šano hänellä: «Pane miekkaš huotrah. Ken miekkah tarttuu, še miekašta kuolou. 53Vain toivotko šie, jotta Mie en vois kyšyö apuo Tuatoltani? Hiän šamašša työntäis tänne kakšitoista lekionie26:53 Lekioni oli šuurin riimalaini šotaväjenošašto, šiinä oli 6000 mieštä. anhelija ta enämmänki. 54Vain miteinpä šilloin tultais tovekši Pyhät Kirjutukšet, kumpasien mukah näin pitäy käyvä?»

55Šiitä Iisussa šano miešjoukolla: «Työ läksijä ottamah Milma niin kuin rosvuo, miekat ta šeipähät käsissä työ tulija. Joka päivä Mie issuin tiän kera jumalankojissa opaštamašša, ta työ että ottan Milma kiini. 56Ka kaikki tämä on tapahtun, jotta Jumalan viessintuojien kirjutukšet tultais tovekši.»

Šilloin kaikki opaššettavat jätettih Hänet ta puattih.

Iisussa Neuvokunnan ieššä

(Mark. 14:53-65; Luk. 22:54-55, 63-71; Iiv. 18:13-14, 19-24)

57Kiiniottajat vietih Iisussa ylipappi Kaijafan luo, kunne sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat oli jo keräyvytty. 58Petri aštu ei väki pitän matan piäššä Iisussalla peräššä ylipapin pihah šuate. Šielä hiän istuutu käškyläisien joukkoh jotta nähä, mitein täššä nyt käyt.

59Ylipapit ta koko Neuvokunta ečittih valehtovissušta Iisussua vaštah, jotta šuatais Hänet tappua. 60Šemmoista ei kumminki löytyn, vaikka monie valehtovistajie kävi. Viimein aštu eteh kakši mieštä, 61kumpaset šanottih: «Hiän šano, jotta Hiän voipi hajottua jumalankojin ta rakentua šen uuvveštah kolmešša päiväššä».

62Šiitä ylipappi nousi ta kyšy Iisussalta: «Mintäh Šie et vaštua mitänä heijän viäritykših?» 63Ka Iisussa oli iänettäh. Šilloin ylipappi šano Hänellä: «Vuajin Šilma elävän Jumalan nimeššä šanomah, oletko Šie Hristossa, Jumalan Poika». 64Iisussa vaštasi hänellä: «Ičepä šie šen šanoit. A Mie šanon teilä: täštä lähtien työ niättä Ihmisen Pojan istumašša šuuren Jumalan oikiella puolella ta niättä, mitein Hiän laškeutuu tänne taivahan pilvien piällä.» 65Šiitä ylipappi revälti omat vuattiet ta šano: «Hiän panou Iččeh Jumalan vertasekši. Mitä vaššen meilä vielä tovistajie pitäy! Iče kuulija, mitein Hiän šano Iččieh Jumalakši. 66Mitä šanotta?» Šielä olijat vaššattih: «Hiän on viäräpiä, kuoloma Hänellä». 67Šiitä hyö šylettih Iisussalla šilmih ta lyötih Häntä. Eryähät lyötih Häntä näkyö vaššen 68ta šanottih: «Šanopa nyt, Hristossa, ken Šilma löi!»

Petri kieltäytyy Iisussašta

(Mark. 14:66-72; Luk. 22:56-62; Iiv. 18:15-18, 25-27)

69Petri istu pihalla. Hänen luo tuli paššarityttö ta šano: «Šie niise olit tuon galileijalaisen Iisussan kera». 70Petri eikki kaikkien kuullen ta šano: «En tiijä enkä malta, mistä šie pakajat». 71Konša hiän läksi šieltä veräjillä päin, hänet näki toini paššarityttö ta šano šielä olijilla: «Tämä niise oli Iisussa Nasarettilaisen kera». 72Tuaš Petri eikki ta pošiutu: «Mie en tunne šitä Mieštä». 73No kotvasen piäštä Petrin luo tuli muita šielä šeisojie ta hyö šanottih: «Šie tosiehki olet heijän joukošta, šen kuulou jo šiun pakinašta». 74Šiitä Petri šano: «Mie en tiijä, en tunne šitä Mieštä. Tappakkah Jumala miut, kun valehellen.» Ta šillä kertua kukko kieku. 75Petri muisti, mitä Iisussa oli šanon: «Ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». Hiän läksi šieltä ta rupesi lujašti itkömäh.