Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
23

Pakina sakonanopaštajie ta farisseita vaštah

23

Ičen ylentämiseštä

(Mark. 12:38-39; Luk. 11:43, 46; 20:45-46)

231Šiitä Iisussa pakasi rahvašjoukolla ta omilla opaššettavillah näin:

2«Sakonanopaštajat ta farisseit issutah nyt Moissein istumella. 3Šen takie ruatakkua, mitä hyö käšetäh, ta eläkkyä heijän opaššukšien mukah. Heijän elämäštä elkyä ottakkua mallie, šentäh kun hyö ei iče eletä, niin kuin opaššetah. 4Hyö šivotah yhteh jykeitä takkoja, kumpasie on vaikie kantua. Ne hyö pannah ihmisien harteilla, vain iče ei tahota šormiekana liikahuttua, jotta auttua heitä. 5Hyö ruatah kaiken vain šitä varoin, jotta rahvaš näkis. Hyö kannetah leveitä piiplijanlauše-loutija očallah ta heilä on šuurie tupšuja sviitkojen helmoissa. 6Hyö tykätäh istuo pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla ta sinagogašša enšimmäisillä istumilla. 7Hyö ollah mielissäh, kun ihmiset pihoilla tervehitäh heitä ta kučutah heitä ravviksi23:7, 8 Ravvi on jevreiläisen opaštajan arvonimi. – opaštajakši.

8Työ elkyä ottakkua ičellänä ravvin nimie, šentäh kun teilä on vain yksi Opaštaja, Hristossa, ta työ kaikin oletta vellijä keškenäh. 9Ta tuatokši elkyä kuččukkua ketänä muan piällä, šentäh kun teilä on vain yksi Tuatto, Hiän, kumpani on taivahissa. 10Elkyäkä ottakkua ičellänä muasterin nimie, šentäh kun teilä on vain yksi Muasteri, Hristossa. 11Ken teistä on šuurin, še olkah toisien paššuajana. 12Ken iččieh ylentäy, še alennetah, a ken iččieh alentau, še ylennetäh.»

Pyhiksi luatiutujat

(Mark. 12:40; Luk. 11:39-52; 20:47)

13«Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Taivahien Valtakunnan työ panetta umpeh ihmisiltä. Iče että mäne šinne, ettäkä laše niitä, ken mänis.

14Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ viettä leškilöiltä talot ta moliuvutta pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovemman suutun työ šuatta. 15Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ kierrättä muat ta meret, jotta šaisija kiännyttyä vaikka vain yhen ihmisen tiän opaššettavakši. Ta kun ken kiäntyy, työ luajitta häneštä uatuh mänijän, kahta kertua pahemman, mitä iče oletta.

16Voi teitä, työ šokiet kulettajat! Työ šanotta: ‘Ken pošiutuu jumalankojin kautti, še šana ei makša mitänä. A ken pošiutuu jumalankojin kullan kautti, šen pitäy pisyö omašša šanašša.’ 17Työ mielettömät ta šokiet! Mi on tärkiempi, kulta vain jumalankoti, mi šen kullan pyhittäy? 18Työ šanotta vielä näinki: ‘Ken pošiutuu alttarin kautti, še šana ei makša mitänä. A ken pošiutuu lahjan kautti, mi on alttarilla, šen pitäy pisyö omašša šanašša.’ 19Työ mielettömät ta šokiet! Mi on tärkiempi, lahja vain alttari, mi šen lahjan pyhittäy? 20Kun ken pošiutunou alttarin kautti, hiän pošiutuu šamalla kaiken alttarilla olijan kautti. 21Ta kun ken pošiutunou jumalankojin kautti, še pošiutuu šamalla šielä Eläjän kautti. 22Ta kun ken pošiutunou taivahan kautti, še pošiutuu šamalla Jumalan valtaistumen kautti ta vieläi Šen kautti, ken šillä istuu.

23Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ annatta Jumalalla kymmenešošan kaikista makuheinistä, ka unohatta šen, mi Sakonašša on šuurinta: oikeuven, armon ta ušon Jumalah. Näijen käškyjen mukah tiän pitäis elyä eikä ni kymmenennen ošan antamista unohtua. 24Työ šokiet kulettajat! Šiäkšen tähen šiivilöičettä juoman, a verbl'udan nielasetta!

25Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ puhissatta piältä päin mal'l'at ta staučat, vain šiämeštä ne ollah täyvet ahnehutta ta viäryttä! 26Šokie farissei, peše enšin mal'l'a ta staučča šiämeštä, šiitä ne piältä päin niise ollah puhtahat!

27Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ pyhiksi luatiutujat! Työ oletta niin kuin kalkilla valotetut kivikalmat: piältä päin ne näytetäh kaunehilta, vain šiämeštä ollah täyvet kuollehien luita ta kaikenmoista ilkietä. 28Šamoin työki näytättä hyviltä piältä päin, ihmisien šilmissä, a šiämeštä oletta täyvet valehušta ta viäryttä.

29Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ panetta muistopaččahie Jumalan viessintuojien hauvoilla ta koristeletta oikiemielisien hautakivijä. 30Työ šanotta: ‘Kun myö oisima elän tuattojen aikah, niin emmä ois tappan Jumalan viessintuojie niin kuin hyö’. 31Näin työ kuitenki iče näytättä, jotta oletta niijen jälkiläiset, ket tapettih Jumalan viessintuojat. 32Elkyä olkua tiän tuattoja pahemmat. Lopettakkua še, mitä hyö oli alotettu. 33Työ kiärmehet, myrkkymavon šikiet! Työ että piäše pakoh, tiät suutitah uatuh.

34Kuunnelkua! Mie työnnän tiän luo Jumalan viessintuojie, viisahie miehie ta sakonanopaštajie. Yksie heistä työ tapatta ta nuakličetta ristih, toisie ruoškitta sinagogoissa ta ajeletta linnašta toiseh. 35Näin tiän piäh pannah kaikki vijatoin veri, mi muan piällä on valutettu, oikiemielisen Avelin vereštä alkuan Varahien pojan Saharein vereh šuate. Hänet työ tappoja jumalankojin ta alttarin välissä. 36Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi joutuu vaštuamah täštä kaikešta!»

Iisussa itköy Jerusalimie

(Luk. 13:34-35)

37«Jerusalimi, Jerusalimi! Šie tapat Jumalan viessintuojat ta kivität šiun luo työnnetyt. Mitein moničči Miun on himottan kerätä šiun lapšet, niin kuin kana keryäy poikaset šiipien alla! Vain työ että tahton tulla. 38Šentäh kuulkua: tiän talo jiäy tyhjäkši. 39Ta Mie šanon teilä, jotta täštä lähtien työ että niä Milma, kuni että šano: ‘Plahoslovittu olkah Hiän, ken tulou Hospotin nimeššä!’»

24

Iisussa pakajau viimesistä ajoista

24–25

Iisussa einuštau jumalankojin hajottamisen

(Mark. 13:1-2; Luk. 21:5-6)

241Konša Iisussa tuli jumalankojista ta oli lähöššä pois, opaššettavat tultih Hänen luo jotta näyttyä jumalankojin rakennukšie. 2Iisussa šano heilä: «Niättäkö kaiken tämän? Šanon teilä toven: täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»

Enšimmäiset lopun merkit

(Mark. 13:3-13; Luk. 21:7-19)

3Konša Iisussa istu Voipuuvuaralla yksinäh, opaššettavat tultih Hänen luo ta kyšyttih: «Šano meilä, konša tämä kaikki tapahtuu? Mi on merkkinä Šiun tulošta ta tämän muailmanajan lopušta?»

4Iisussa vaštasi: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh. 5Monet tullah Miun nimisinä ta šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie. 6Tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, ka elkyä pöläštykkyä. Tämän kaiken pitäy tapahtuo, vain še vielä ei ole loppu. 7Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah, ta joka puolella on nälkyä, tappajie tautija ta muanjärissykšie. 8No kaikki ne ollah vašta šynnytyštuškien alkuo.

9Šiitä tiät annetah muokattavakši ta monie teistä tapetah, ta kaikki rahvahat vihatah teitä Miun nimen tähen. 10Šilloin monet kieltäyvytäh ušošta, petetäh toisieh ta vihatah toini toista. 11Monet luatiuvutah Jumalan viessintuojiksi ta ekšytetäh monie. 12Ta kun pahuš lisäytyy, monet ei enämpi tykätä toini toista. 13Vain ken keštäy loppuh šuate, še pelaštuu. 14Tämä hyvä viesti Jumalan Valtakunnašta šanellah joka puolella muailmua, tovissukšekši kaikilla rahvahilla, ta šiitä vašta tulou loppu.»

Hätäpäivät

(Mark. 13:14-23; Luk. 21:20-24; 17:23-24, 37)

15«Konša työ niättä pyhäššä paikašša pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila – lukija malttakkah tämän! – 16šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. 17Še, ken on taloh katolla, elkäh šolahtakkah käymäh mitänä tavaroja pirtistä. 18Ta ken on pellolla, še elkäh myöštykkäh kotih vuatteita käymäh. 19Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! 20Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikah eikä šuovattana. 21Niät kun šiih aikah tulou šemmoni šuuri ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman alušta täh päiväh šuate eikä konšana enämpi tule. 22Kun šitä aikua ei lyhennettäis, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kuitenki valittujen vuokši še aika lyhennetäh.

23Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Niättäkö, tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Hiän on tuola’, niin elkyä uškokkua. 24Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojakši. Hyö luajitah šuurie merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais. 25Tämän Mie olen teilä nyt ieltäpäin šanon.

26Niin jotta kun teilä šanottaneh: ‘Hristossa on tyhjäššä muašša’, elkyä lähtekkyä šinne, tahi kun šanottaneh: ‘Hiän peittäyty tuoh taloh’, elkyä uškokkua. 27Ihmisen Poika tulou niin kuin tulenisku, kumpani leimahtau päivännoušušta ta valottau taivahan päivänlaškuh šuate. 28Missä on ruato, šinne korpit keräyvytäh.»

Ihmisen Pojan tulo

(Mark. 13:24-37; Luk. 21:25-33; 17:26-30, 34-36; 12:39-40)

29«Ta ruttoh noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo. Tähet kirvotah taivahašta ta taivahien voimat tärähetäh. 30Šilloin taivahalla ilmeštyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki muan heimot ruvetah tušissah voikertamah, kun nähäh Ihmisen Poika tulomašša taivahan pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah. 31Šuuren torven toitottuas's'a Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.

32Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta puhetah lehteh, työ tiijättä, jotta kešä on läššä. 33Šamoin, konša niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, aivan ovilla. 34Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu. 35Taivaš ta mua kavotah, a Miun šanat ei kavota.

36No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei ni taivahan anhelit, šen tietäy vain Miun Tuatto. 37Niin kuin oli Noijan päivinä, šamoin käyt šilloinki, konša Ihmisen Poika tulou. 38Vejennoušun iellä ihmiset šyötih ta juotih, akotuttih ta mäntih miehellä ihan šiih päiväh šuate, konša Noija mäni laivah. 39Hyö ei arvattu vuottua mitänä, kuni vejet ei nouštu ta hävitetty heitä kaikkie. Šamoin käyt niinä päivinä, konša Ihmisen Poika tulou. 40Šilloin kakši mieštä on pellolla: yksi otetah, toini jätetäh. 41Kakši naista on käsikivellä jyvie jauhomašša: yksi otetah, toini jätetäh.

42Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, konša tiän Hospoti tulou. 43Työhän tiijättä, jotta kun talon isäntä tietäis, mih yönaikah rosvo tulou, hiän valvois eikä antais šen purkautuo talohoh. 44Šentäh työki olkua valveilla: Ihmisen Poika tulou šemmoseh aikah, konša työ että tiijä vuottua Häntä.»

Hyvä ta paha paššari

(Luk. 12:41-48)

45«Ken on še varma ta viisaš paššari, kumpasen isäntä panou toisien paššarien vanhimmakši antamah heilä ruokua oikieh aikah? 46Ošakaš on še paššari, kumpasen hänen isäntä kotih tultuo näköy näin ruatamašša! 47Šanon teilä toven: isäntä panou hänet koko talon kaččojakši.

48No kun še paššari ollou kelvotoin, hiän smiettiy ičekšeh: ‘Isäntä ei rutto tule’, 49ta hiän rupieu lyömäh toisie paššarija ta iče šyöy ta juou humalniekkojen kera. 50Šen paššarin isäntä tulou šinä päivänä, kumpasena hiän ei vuota, ta šillä tunnilla, kumpaista hiän ei arvua. 51Isäntä piekšäy paššarin kuolijakši ta luou hänet šamah paikkah, missä ollah pyhiksi luatiutujat. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.»

25

Viisahat ta tolkuttomat neiččyöt

251«Taivahien Valtakunta on niin kuin kymmenen neičyttä, kumpaset otettih omat lamput ta lähettih šulhasella vaštah. 2Viisi heistä oli viisašta ta viisi tolkutointa. 3Tolkuttomat otettih lamppu, ka ei otettu öljyö. 4Viisahat otettih lampun lisäkši öljyaštiet. 5Kun šulhani viikoštu, niin hyö kaikin vaivuttih ta uinottih. 6Keškiyöllä kuulu karjeh: ‘Šulhani tulou! Mänkyä hänellä vaštah!’ 7Šiitä kaikki neiččyöt havaččauvuttih ta kohennettih tulta lamppuloissa. 8Tolkuttomat šanottih viisahilla: ‘Antakkua meilä öljyö, muitein miän lamput šammutah’. 9No viisahat vaššattih: ‘Öljyö ei riitä kaikilla, meilä ta teilä. Parempi mänkyä myöjien luo ta oštakkua.’ 10Konša hyö mäntih oštamah, šulhani tuli. Neiččyöt, kumpaset oltih valmehena, mäntih hänen kera hiätaloh, ta ovi pantih umpeh. 11Jälešti tultih ne toisetki neiččyöt ta karjuttih: ‘Hospoti, Hospoti, avua meilä ovi!’ 12Ka hiän vaštasi: ‘Šanon teilä toven: mie en tiijä teitä’.

13Niin jotta valvokkua, šentäh kun työ että tiijä, minä päivänä ta millä tunnilla Ihmisen Poika tulou.»

Paššariloilla annetut rahat

(Luk. 19:11-27)

14«Taivahien Valtakunta on vielä tämmöni: Mieš läksi vierahih maih. Šitä ennein hiän kučču paššarit ta jätti heijän hoijettavakši kaikki omat hyvyset. 15Yhellä hiän anto viisi talanttua25:15 Talantta kačo šelityštä 18:24. hopieta, toisella kakši ta kolmannella yhen, jokahisella hänen nerojen mukah. Ta heti šen jälkeh hiän läksi muašta.

16Še, ken šai viisi talanttua, pani ne käyttöh ta tienasi niillä vielä viisi talanttua. 17Šamoin ruato še, kumpani šai kakši talanttua, hiän tienasi toiset kakši. 18A še, ken šai yhen talantan, mäni ta kaivo hauvan ta peitti muah isännän rahan.

19Pitän ajan piäštä isäntä tuli jälelläh kotih ta kyšy paššariloilta, mitein hyö piettih rahat. 20Še, ken oli šuanun viisi talanttua, tuli ta toi vielä toiset viisi ta šano: ‘Isäntä, šie annoit miula viisi talanttua. Kačo, nämä toiset viisi mie niillä tienasin.’ 21Isäntä šano hänellä: ‘Hyvin ruattu! Šie olet hyvä ta varma paššari. Šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, nyt mie panen šiut šuurien as's'ojen kaččojakši. Tule pruasnuimah miun kera!’

22Še, kumpani oli šuanun kakši talanttua, niise tuli ta šano: ‘Isäntä, šie annoit miula kakši talanttua. Kačo, nämä toiset kakši mie tienasin niillä.’ 23Isäntä šano hänellä: ‘Hyvin ruattu! Šie olet hyvä ta varma paššari. Šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, nyt mie panen šiut šuurien as's'ojen kaččojakši. Tule pruasnuimah miun kera!’

24Viimesekši tuli še paššari, kumpani oli šuanun yhen talantan, ta šano: ‘Isäntä, mie tiesin, jotta šie olet kovaluontoni mieš. Šie leikkuat šieltä, kunne et ole kylvän, ta keryät šieltä, kunne et ole šiementä luonun. 25Mie varasin ta kaivoin talantan muah. Kačo, täššä on šiun omaš.’ 26Isäntä šano hänellä: ‘Šie kelvotoin ta laiska paššari! Šie tiesit, jotta mie leikkuan šieltä, kunne en ole kylvän, ta keryän šieltä, kunne en ole šiementä luonun. 27Šentäh šiun ois pitän viijä miun raha pankkih, niin tultuoni mie oisin šuanun omani jälelläh lisän kera.’ 28Šiitä hiän šano: ‘Ottakkua pois hänen talantta ta antakkua še šillä, kellä on kymmenen talanttua. 29Jokahisella, kellä on, šillä annetah, ta hiän šuau kyppisen kyllitellein. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mitä hänellä on. 30Luokua tuo kelvotoin paššari pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.’» Tämän pakinan jälkeh Iisussa vielä lisäsi: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»

Viimeni suutu

31«Konša Ihmisen Poika tulou jumalallisešša valoššah ta kaikki pyhät anhelit Hänen kera, Hiän istuutuu čuarinistumellah. 32Hänen eteh kerätäh kaikki rahvahat, ta Hiän erottau ne kahteh joukkoh, niin kuin paimen erottau lampahat ta kosat. 33Hiän panou lampahat oikiella puolellah, a kosat vašemella. 34Šiitä Čuari šanou oikiella kiällä olijilla: ‘Tulkua tänne työ, kumpaset Miun Tuatto on plahoslovin. Työ šuatta perinnökši Valtakunnan, kumpani on ollun teitä vaššen valmehena muailman luatimisešta šuate. 35Miula oli nälkä, ta työ antoja Miula ruokua. Milma janotti, ta työ antoja Miula juuvva. Mie olin kojitoin, ta työ ottija Miut luokšena. 36Mie olin alačoin, ta työ šuorittija Miut. Mie läsin, ta työ kävijä Milma kaččomašša. Olin tyrmäššä, ta työ tulija Miun luo.’

37Šiitä oikiemieliset šanotah Čuarilla: ‘Hospoti, konšapa myö näkimä Šiut nälkähisenä ta antoma Šiula ruokua, tahi janošša ta antoma Šiula juuvva? 38Konša myö näkimä Šiut kojittomana ta ottima luokšena, tahi alaččomana ta šuorittima Šiut? 39Konša myö näkimä Šiut läsijänä tahi tyrmäššä ta tulima Šiun luo?’ 40Čuari šanou heilä: ‘Šanon teilä toven: min työ oletta ruatan yhellä näistä Miun pienimmistä vellilöistä, šen työ oletta ruatan Miula’.

41Šiitä Hiän šanou vašemella kiällä olijilla: ‘Mänkyä pois Miun luota, työ kirotut. Mänkyä ilmasenikuseh tuleh, mi on varuššettu juavelilla ta hänen anheliloilla. 42Miula oli nälkä, vain työ että antan Miula ruokua. Milma janotti, vain työ että antan Miula juuvva. 43Mie olin kojitoin, vain työ että ottan Milma luokšena. Mie olin alačoin, vain työ että šuorittan Milma. Mie läsin ta olin tyrmäššä, vain työ että käynyn Milma kaččomašša.’

44Šilloin nämä niise šanotah: ‘Hospoti, konšapa myö näkimä Šilma nälkähisenä tahi janošša, kojittomana tahi alaččomana, tahi läsijänä tahi tyrmäššä, ta emmä auttan Šilma?’ 45Šiitä Čuari šanou heilä: ‘Šanon teilä toven: kaiken, mitä työ jättijä ruatamatta yhellä näistä pienimmistä, šen työ jättijä ruatamatta Miula’.

46Ta niin hyö kaikki lähetäh, nämä männäh ilmasenikusih muokkih, a oikiemieliset ilmasenikuseh elämäh.»