Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
21

Iisussa Jerusalimissa

21–22

Iisussa račaštau Jerusalimih

(Mark. 11:1-11; Luk. 19:28-40; Iiv. 12:12-19)

211Konša hyö läheššyttih Jerusalimie, hyö tultih Vifagijah, mi on Voipuuvuaralla. Iisussa työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua 2ta šano heilä: «Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Šamašša niättä šielä oslantamman kiini šivottuna ta varšan šen viereššä. Kerittäkkyä ne ta tuokua Miula. 3Kun ken šanonou teilä mitänih, niin vaššakkua, jotta Hospoti tarviččou niitä, ka ruttoh työntäy ne jälelläh.»

4Näin kävi, jotta tulis tovekši tämä Jumalan viessintuojan šana:

5– Šanokkua tytär Siijonilla21:5 Tytär Siijon on Jerusalimi.:

Kačo, šiun Čuari tulou šiun luo!

Hiän on hyväluontoni,

račaštau oslantammalla,

veto-oslan varšalla.

6Opaššettavat lähettih ta ruattih niin kuin Iisussa käški. 7Hyö tuotih osla ta varša ta pantih niijen šelkäh omie vuatteita, ta Iisussa istuutu oslalla šelkäh. 8Ihmisie oli äijän, ta hyö leviteltih vuatteitah tiellä, toiset katattih puista okšie ta levitettih niitä tietä pitin. 9Rahvašjoukko, kumpani aštu Iisussan ieššä ta jäleššä, karju:

– Osanna21:9 Jevreijen šana osanna merkiččöy «auta šie». Näin šanottih, kun mäntih čuarilla vaštah., Tuavitan Poika!

Plahoslovittu olkah Hiän,

kumpani tulou Hospotin nimeššä!

Osanna ylähyänä taivahissa!

10Konša Iisussa tuli Jerusalimih, koko linna rupesi kuohumah. Kaikin kyšeltih: «Kenpä Tämä on?» 11Ihmiset šanottih: «Hiän on Iisussa, Jumalan viessintuoja Galileijan Nasaretista».

Jumalankojin puhistamini

(Mark. 11:15-19; Luk. 19:45-48; Iiv. 2:13-22)

12Iisussa mäni jumalankotih ta ajo šieltä pois kaikki myöjät ta oštajat. Hiän kuato rahanvajehtajien stolat ta kyyhkyjenmyöjien laučat 13ta šano heilä: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Miun taloni pitäy olla molintatalona’. A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»

14Jumalankojissa Iisussan luo tuli šokeita ta rampoja, ta Hiän parenti hiät. 15Ylipapit ta sakonanopaštajat nähtih, mimmosie kummie Iisussa luati, ta kuultih, kun lapšet karjuttih jumalankojissa: «Osanna, Tuavitan Poika!» Šiitä hyö šiännyttih 16ta šanottih Iisussalla: «Kuuletko Šie, mitä hyö šanotah?» Iisussa šano heilä: «Kuulen. Ettäkö työ ole konšana luken näitä šanoja: ‘Vaštašyntynehien ta nännilapšien huulet Šie panit kiittämäh Iččieš’?» 17Hiän jätti hiät šiih, läksi linnašta Vifanijah ta oli šielä yötä.

Iisussa kiruou smokvapuun

(Mark. 11:12-14, 20-24)

18Huomenekšella linnah matatešša Iisussalla tuli nälkä. 19Hiän näki tien viereššä smokvapuun ta mäni šen luo, ka ei löytän šiitä mitänä muuta kuin lehtijä. Šilloin Hiän šano puulla: «Elkäh šiuh enämpi konšana tulkah antimie». Šiinä šamašša smokvapuu kuivi.

20Konša opaššettavat nähtih tämä, hyö kummekšittih šitä ta šanottih: «Mitein še tuo smokvapuu noin ruttoh kuivi?» 21Iisussa vaštasi: «Šanon teilä toven: kun teilä ois uškuo ettäkä epyälis, niin työ voisija ruatua smokvapuulla tämän, min Mie ruavoin, ta vielä enämmänki. Työ voisija šanuo tällä vuarallaki: ‘Nouše paikaltaš ta heity mereh’. Ta niin ni kävis. 22Kaiken, mitä šuinki malitušša ušon kera kyšyttä, työ šuatta.»

Mistä Iisussa on šuanun vallan?

(Mark. 11:27-33; Luk. 20:1-8)

23Konša Iisussa mäni jumalankotih ta opašti šielä, Hänen luo tultih ylipapit ta rahvahan vanhimmat ta kyšyttih: «Millä vallalla Šie tämmöistä ruat? Ken Šiula anto täh vallan?» 24Iisussa vaštasi heilä: «Miula niise on teilä kyšymyš. Kun työ vaššannetta šiih, niin šiitä Mie niise šanon, millä vallalla Mie kaikkie tätä ruan. 25Šanokkua, ken anto Iivanalla vallan kaštua? Jumalako vain ihmiset?»

Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Jumala’, niin Hiän šanou meilä: ‘Mintähpä šilloin että uškon häntä?’ 26A kun šanonemma: ‘Ihmiset’, niin jouvumma varajamah rahvašta, šentäh kun kaikin pietäh Iivanua Jumalan viessintuojana.» 27Ta hyö vaššattih Iisussalla: «Emmä tiijä». Šiih Iisussa šano: «En Miekänä šilloin šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie luajin».

Peittopakina kahešta pojašta

28«Mitä työ šanotta täštä? Yhellä miehellä oli kakši poikua. Hiän mäni enšimmäisen luo ta šano: ‘Poikan, mäne rua tänäpiänä viinasatušša’. 29Poika vaštasi: ‘Mie en kehtua’. A jälešti hiän muutti mieleh ta läksi.

30Tuatto mäni toisen pojan luo ta šano šamoin. Poika vaštasi: ‘Lähen, tuatton’, vain iče ei lähten. 31Kumpi näistä kahešta ruato, niin kuin tuatto tahto?» Hyö šanottih: «Enšimmäini». Iisussa šano: «Šanon teilä toven: veronkeryäjät ta iččiehmyöjät naiset männäh Jumalan Valtakuntah ennein teitä. 32Iivana tuli näyttämäh teilä oikieta tietä, vain työ että uškon häntä. A veronkeryäjät ta iččiehmyöjät naiset ušottih. Vaikka työ näkijä šen, että šenki jälkeh muuttan mieltä ettäkä uškon häntä.»

Peittopakina viinasatun vuokruajista

(Mark. 12:1-12; Luk. 20:9-19)

33«Kuulkua nyt toini peittopakina. Oli yksi isäntä, kumpani issutti viinasatun. Hiän luati aijan šen ympäri ta louhi kallivoh altahan, jotta tallata šiinä viinamarjoja. Vahilla hiän rakenti lavan. Šiitä hiän vuokrasi satun viinamarjan kašvattajilla ta iče läksi vierahih maih.

34Konša tuli korjuu-aika, hiän työnsi omie paššarija viinasatun hoitajien luo ottamah hänellä kuuluja marjaoša. 35Ka nämäpä otettih paššarit kiini. Ketä piekšettih, ketä tapettih, ketä kivitettih. 36Isäntä työnsi toisie paššarija, enämmän mitä enšimmäisellä kerralla. Heilä kävi šamalla keinoin. 37Viimein hiän työnsi vuokruajien luo oman pojan tuumien: ‘Miun poikuani hyö ei ruohita koškie’. 38Vain konša hyö nähtih poika, niin paistih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuaton kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’ 39Hyö otettih poika kiini, vejettih viinasatušta ta tapettih.

40Konša viinasatun isäntä tulou, mitä hiän ruatau noilla viinasatun hoitajilla?»

41Kuuntelijat šanottih: «Hiän hävittäy nuo pahanruatajat ta vuokruau satun toisilla viinankašvattajilla, kumpaset annetah isännällä kuuluja marjaoša miäräaikana».

42Iisussa šano heilä: «Ettäkö työ konšana luken Pyhistä Kirjutukšista tätä:

– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,

on nyt rakennukšen piäkivi.

Hospotilta tämä on tullun,

ta meistä še on šuuri kumma.

43Tämän takie Mie šanon teilä, jotta Jumalan Valtakunta otetah teiltä pois ta annetah rahvahalla, kumpani eläy Jumalan tahon mukah. 44Ken täh kiveh lankieu, še pahoin šattautuu, ta kenen piällä tämä kivi kuatuu, šen še ličistäy.»

45Kun ylipapit ta farisseit kuultih Iisussan peittopakinat, hyö hokšattih, jotta Hiän pakajau heistä. 46Hyö ois tahottu ottua Hänet kiini, vain varattih rahvašta, šentäh kun še piti Häntä Jumalan viessintuojana.

22

Čuarin pojan hiät

(Luk. 14:15-24)

221Iisussa pakasi heilä vielä peittopakinoja. Hiän šano:

2«Taivahien Valtakunta on kuin čuari, kumpani hommasi hiät pojallah. 3Hiän työnsi omie paššarija kuččumah vierahie häih, vain kučutut ei tahottu tulla. 4Šiitä hiän työnsi toisie paššarija ta käški šanuo kučutuilla: ‘Ruuvvat on varuššettu, härät ta lihotetut vasikat on isetty, kaikki on valmehena. Tulkua häih!’ 5No hyö ei välitetty kučušta, vain mäntih ken pellolla, ken kaupoilla. 6Eryähät otettih čuarin paššarit kiini, piekšettih hiät ta tapettih. 7Tämän kuultuo čuari šiänty. Hiän työnsi šotajoukot, hävitti ne tappajat ta poltti heijän linnan. 8Šiitä čuari šano paššariloilla: ‘Kaikki on valmehena häitä varoin, ka kučutut ei oltu pruasniekan arvosie. 9Mänkyä nyt tienhuaroih ta kuččukkua häih kaikkie, ketä šuinki šielä niättä.’ 10Paššarit mäntih teillä ta kerättih kaikki, ketä nähtih, niin pahat kuin hyvät, ta hiätalo tuli täyteh vierahie.

11Konša čuari tuli kaččomah hiävierahie, hiän näki šielä miehen, kumpasella ei ollun hiävuatteita piällä. 12Hiän kyšy šiltä: ‘Hyvä mieš, mitein šie tulit tänne ilmain hiävuatteita?’ Mieš ei virkkan mitänä. 13Šiitä čuari šano paššariloilla: ‘Šitokkua hänet käsistä ta jaloista ta luokua pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh. 14Äijän on kučuttuja, ka vähän valittuja.’»

Pitäykö keisarilla makšua veruo?

(Mark. 12:13-17; Luk. 20:20-26)

15Šiitä farisseit mäntih ta paistih keškenäh, mitein hyö voitais šuaha Iisussa šanoista kiini. 16Hyö työnnettih Hänen luo omie opaššettavie yheššä iirotilaisien kera šanomah: «Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat totta ta oikein opaššat Jumalan tietä. Šie et välitä, mitä ihmiset Šiušta ajatellah, ta Šie piet kaikkie šamanarvosina. 17Šano meilä, onko oikein makšua keisarilla veruo vain ei?» 18Iisussa näki heijän ounahuon ta šano: «Työ ounaštelijat! Mintäh työ yritättä šuaha Miut šanoista kiini? 19Näyttäkkyä Miula raha, kumpasella makšatta veron.» Hyö tuotih Hänellä dinari. 20Iisussa kyšy heiltä: «Kenen kuva ta nimi täššä on?» 21Hyö šanottih: «Keisarin». Šiitä Hiän šano heilä: «Antakkua ka niin keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu». 22Tämän kuultuo hyö hämmäššyttih, jätettih Hänet ta lähettih pois.

Kyšymyš kuollehista noušennašta

(Mark. 12:18-27; Luk. 20:27-40)

23Šamana päivänä Iisussan luo tuli saddukeita, kumpaset ei ušota, jotta kuollehet nouššah. Hyö kyšyttih Häneltä: 24«Opaštaja, Moissei on šanon näin: ‘Kun mieš kuollou lapšettomana, hänen velli ottakkah lešen naisekšeh ta luatikkah vainualla jälkiläisen’. 25Meilä päin oli šeiččemen velleštä. Vanhin akottu, ta kuoli. Kun hänellä ei ollun lapšie, naini jäi hänen vellelläh. 26Šamoin kävi toisella vellellä, kolmannella ta šiitä kaikilla šeiččemellä. 27Kaikkein viimesenä kuoli iče naini. 28Konša kuollehet nouššah, kenen naini hiän šilloin on? Hiän vet oli kaikkien šeiččemen naisena.»

29Iisussa vaštasi heilä: «Työ oletta ekšykšissä, a mintäh? Šentäh kun että tiijä Pyhie Kirjutukšie ettäkä Jumalan voimua. 30Kuollehista nouššuot ei akotuta eikä männä miehellä, vain hyö ollah niin kuin Jumalan anhelit taivahissa. 31Ettäkö ole luken, mitä Jumala šano teilä? 32Hiän šano näin: ‘Mie olen Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala’. Ei Jumala ole kuollehien Jumala, vain elävien. Aprahami, Issakka ta Juakko eletäh ielläh kuoloman jälkehki.» 33Tämän kuultuo rahvaš ihmetteli Hänen opaššušta.

Kyšymyš šuurimmašta käšyštä

(Mark. 12:28-34; Luk. 10:25-28)

34Konša farisseit kuultih, jotta Iisussa typpi saddukeijen šuut, hyö keräyvyttih pakinoilla. 35Šiitä yksi heistä, kumpani oli sakonanopaštaja, tahto šuaha Iisussan šanoista kiini ta kyšy Häneltä: 36«Opaštaja, mi on šuurin käšky Sakonašša?» 37Iisussa šano: «Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš, koko šytämeštäš, kaikella henkelläš ta mielelläš. 38Tämä on käškylöistä enšimmäini ta šuurin. 39Toini šamanmoini käšky on: Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš. 40Näissä kahešša käšyššä on Sakonan ta Jumalan viessintuojien koko opaššuš.»

Tuavitan poikako vain Tuavitan Hospoti?

(Mark. 12:35-37; Luk. 20:41-44)

41Konša farisseit oltih yheššä, Iisussa kyšy heiltä: 42«Mitä työ ajatteletta Hristossašta? Kenen poika Hiän on?» Hyö vaššattih: «Tuavitan». 43Šiitä Iisussa kyšy: «Ka miteinpä Tuavitta Jumalan Henken juohatukšešta kuččuu Häntä omakši Hospotiksi? Tuavittahan šanou:

44– Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla:

Issu Miun oikiella puolella,

kuni Mie lyön muah Šiun viholliset,

panen hiät Šiun jalkojen alla.

45Kun Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotiksi, niin miteinpäš Hiän voit olla Tuavitan poika?»

46Yksikänä ei šuattan vaššata Hänellä. Šiitä päiväštä alkuan enämpi kenkänä ei ruohtin kyšyö Häneltä mitänä.

23

Pakina sakonanopaštajie ta farisseita vaštah

23

Ičen ylentämiseštä

(Mark. 12:38-39; Luk. 11:43, 46; 20:45-46)

231Šiitä Iisussa pakasi rahvašjoukolla ta omilla opaššettavillah näin:

2«Sakonanopaštajat ta farisseit issutah nyt Moissein istumella. 3Šen takie ruatakkua, mitä hyö käšetäh, ta eläkkyä heijän opaššukšien mukah. Heijän elämäštä elkyä ottakkua mallie, šentäh kun hyö ei iče eletä, niin kuin opaššetah. 4Hyö šivotah yhteh jykeitä takkoja, kumpasie on vaikie kantua. Ne hyö pannah ihmisien harteilla, vain iče ei tahota šormiekana liikahuttua, jotta auttua heitä. 5Hyö ruatah kaiken vain šitä varoin, jotta rahvaš näkis. Hyö kannetah leveitä piiplijanlauše-loutija očallah ta heilä on šuurie tupšuja sviitkojen helmoissa. 6Hyö tykätäh istuo pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla ta sinagogašša enšimmäisillä istumilla. 7Hyö ollah mielissäh, kun ihmiset pihoilla tervehitäh heitä ta kučutah heitä ravviksi23:7, 8 Ravvi on jevreiläisen opaštajan arvonimi. – opaštajakši.

8Työ elkyä ottakkua ičellänä ravvin nimie, šentäh kun teilä on vain yksi Opaštaja, Hristossa, ta työ kaikin oletta vellijä keškenäh. 9Ta tuatokši elkyä kuččukkua ketänä muan piällä, šentäh kun teilä on vain yksi Tuatto, Hiän, kumpani on taivahissa. 10Elkyäkä ottakkua ičellänä muasterin nimie, šentäh kun teilä on vain yksi Muasteri, Hristossa. 11Ken teistä on šuurin, še olkah toisien paššuajana. 12Ken iččieh ylentäy, še alennetah, a ken iččieh alentau, še ylennetäh.»

Pyhiksi luatiutujat

(Mark. 12:40; Luk. 11:39-52; 20:47)

13«Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Taivahien Valtakunnan työ panetta umpeh ihmisiltä. Iče että mäne šinne, ettäkä laše niitä, ken mänis.

14Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ viettä leškilöiltä talot ta moliuvutta pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovemman suutun työ šuatta. 15Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ kierrättä muat ta meret, jotta šaisija kiännyttyä vaikka vain yhen ihmisen tiän opaššettavakši. Ta kun ken kiäntyy, työ luajitta häneštä uatuh mänijän, kahta kertua pahemman, mitä iče oletta.

16Voi teitä, työ šokiet kulettajat! Työ šanotta: ‘Ken pošiutuu jumalankojin kautti, še šana ei makša mitänä. A ken pošiutuu jumalankojin kullan kautti, šen pitäy pisyö omašša šanašša.’ 17Työ mielettömät ta šokiet! Mi on tärkiempi, kulta vain jumalankoti, mi šen kullan pyhittäy? 18Työ šanotta vielä näinki: ‘Ken pošiutuu alttarin kautti, še šana ei makša mitänä. A ken pošiutuu lahjan kautti, mi on alttarilla, šen pitäy pisyö omašša šanašša.’ 19Työ mielettömät ta šokiet! Mi on tärkiempi, lahja vain alttari, mi šen lahjan pyhittäy? 20Kun ken pošiutunou alttarin kautti, hiän pošiutuu šamalla kaiken alttarilla olijan kautti. 21Ta kun ken pošiutunou jumalankojin kautti, še pošiutuu šamalla šielä Eläjän kautti. 22Ta kun ken pošiutunou taivahan kautti, še pošiutuu šamalla Jumalan valtaistumen kautti ta vieläi Šen kautti, ken šillä istuu.

23Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ annatta Jumalalla kymmenešošan kaikista makuheinistä, ka unohatta šen, mi Sakonašša on šuurinta: oikeuven, armon ta ušon Jumalah. Näijen käškyjen mukah tiän pitäis elyä eikä ni kymmenennen ošan antamista unohtua. 24Työ šokiet kulettajat! Šiäkšen tähen šiivilöičettä juoman, a verbl'udan nielasetta!

25Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ puhissatta piältä päin mal'l'at ta staučat, vain šiämeštä ne ollah täyvet ahnehutta ta viäryttä! 26Šokie farissei, peše enšin mal'l'a ta staučča šiämeštä, šiitä ne piältä päin niise ollah puhtahat!

27Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ pyhiksi luatiutujat! Työ oletta niin kuin kalkilla valotetut kivikalmat: piältä päin ne näytetäh kaunehilta, vain šiämeštä ollah täyvet kuollehien luita ta kaikenmoista ilkietä. 28Šamoin työki näytättä hyviltä piältä päin, ihmisien šilmissä, a šiämeštä oletta täyvet valehušta ta viäryttä.

29Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ panetta muistopaččahie Jumalan viessintuojien hauvoilla ta koristeletta oikiemielisien hautakivijä. 30Työ šanotta: ‘Kun myö oisima elän tuattojen aikah, niin emmä ois tappan Jumalan viessintuojie niin kuin hyö’. 31Näin työ kuitenki iče näytättä, jotta oletta niijen jälkiläiset, ket tapettih Jumalan viessintuojat. 32Elkyä olkua tiän tuattoja pahemmat. Lopettakkua še, mitä hyö oli alotettu. 33Työ kiärmehet, myrkkymavon šikiet! Työ että piäše pakoh, tiät suutitah uatuh.

34Kuunnelkua! Mie työnnän tiän luo Jumalan viessintuojie, viisahie miehie ta sakonanopaštajie. Yksie heistä työ tapatta ta nuakličetta ristih, toisie ruoškitta sinagogoissa ta ajeletta linnašta toiseh. 35Näin tiän piäh pannah kaikki vijatoin veri, mi muan piällä on valutettu, oikiemielisen Avelin vereštä alkuan Varahien pojan Saharein vereh šuate. Hänet työ tappoja jumalankojin ta alttarin välissä. 36Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi joutuu vaštuamah täštä kaikešta!»

Iisussa itköy Jerusalimie

(Luk. 13:34-35)

37«Jerusalimi, Jerusalimi! Šie tapat Jumalan viessintuojat ta kivität šiun luo työnnetyt. Mitein moničči Miun on himottan kerätä šiun lapšet, niin kuin kana keryäy poikaset šiipien alla! Vain työ että tahton tulla. 38Šentäh kuulkua: tiän talo jiäy tyhjäkši. 39Ta Mie šanon teilä, jotta täštä lähtien työ että niä Milma, kuni että šano: ‘Plahoslovittu olkah Hiän, ken tulou Hospotin nimeššä!’»