Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
17

Iisussa muuttuu toisenmoisekši

(Mark. 9:2-13; Luk. 9:28-36)

171Kuuvven päivän piäštä Iisussa otti matkahah Petrin, Juakon ta hänen vellen Iivanan. Hiän vei hiät korkiella vuaralla erikseh toisista. 2Šielä Hiän muuttu heijän šilmissä: Hänen näkö loisti kuin päiväni, ta Hänen vuattiet tultih valkiekši kuin valo.

3Šiitä heilä näyttäyvyttih Moissei ta Il'l'a, hyö paistih Iisussan kera. 4Šilloin Petri šano Iisussalla: «Hospoti, hyvä on miän tiälä olla. Kun tahtonet, luajimma tänne kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.»

5Petri vielä pakasi, kun hyvin valkie pilvi katto hiät ta pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun armaš Poikani, kumpaseh Mie olen mieltyn. Häntä kuunnelkua!» 6Konša opaššettavat kuultih iäni, hyö oikein pöläššyttih ta heityttih muah očin. 7Iisussa tuli hiän luo, košetti heitä ta šano: «Nouškua, elkyä varakkua». 8Ta kun hyö noššettih piä, hyö ei nähty ketänä muita kuin Iisussan.

Kyšymyš Il'l'ašta

9Konša hyö šolahettih vuaranrinnettä alaš, Iisussa šano heilä: «Elkyä paiskua kellänä täštä, mitä näkijä, kuni Ihmisen Poikua ei ole noššatettu kuollehista». 10Opaššettavat kyšyttih Häneltä: «Mintäh sakonanopaštajat šanotah, jotta Il'l'an pitäy tulla enšin?» 11Hiän vaštasi: «Il'l'a tosiehki tulou enšin ta luatiu kaikki entisen moisekši. 12Ta Mie šanon teilä, jotta Il'l'a on jo tullun. Ihmiset vain ei tunnettu häntä ta ruattih hänellä, mitä heilä himotti. Šamoin Ihmisen Poikaki joutuu käršimäh hiän käsissä.» 13Šilloin opaššettavat hokšattih, jotta Hiän pakasi heilä Iivana Kaštajašta.

Iisussa ajau pojašta piessan

(Mark. 9:14-29; Luk. 9:37-43)

14Konša hyö myöššyttih rahvašjoukon luo, Iisussan eteh tuli mieš, heitty polvillah 15ta šano: «Hospoti, armaha miun poikuani! Hänellä on kuatumatauti, ta še muokkuau häntä lujašti. Hiän moničči kuatuu, konša tuleh, konša veteh. 16Mie toin hänet Šiun opaššettavien luo, vain hyö ei voitu parentua häntä.» 17Šiih Iisussa šano: «Voi tätä uškomatointa ta pilalla männyttä ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy vielä olla tiän kešeššä? Pitältikö Miun pitäy keštyä teitä? Tuokua poika Miun luo.» 18Iisussa komenti piessua, ta še läksi pojašta. Šiitä šuate poika oli terveh.

19Konša hyö oltih omistah, opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Mintähpäš myö emmä voinun ajua šitä piessua pojašta?» 20«Šentäh kun teilä ei ole uškuo», šano Iisussa. «Šanon teilä toven: kun teilä ois uškuo hoti gorčitsan šiemenen verta, työ voisija šanuo tällä vuaralla: ‘Eissy täštä tuonne’, ta še eistyis. Mikänä ei ois teilä mahotoin. 21A tämän luatuni piessa ei lähe millänä muulla kuin moliutumalla ta pyhittämällä.»

Iisussa tuaš pakajau omašta kuolomašta

(Mark. 9:30-32; Luk. 9:44-45)

22Konša hyö oltih Galileijašša, Iisussa šano opaššettavillah: «Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih, 23hyö tapetah Hänet, ta kolmantena päivänä Hänet noššatetah kuollehista». Ta heilä tuli hyvin paha mieleštä.

Iisussa makšau jumalankojin veron

24Konša hyö tultih Kapernaumih, Petrin luo tultih jumalankojin veronkeryäjät ta kyšyttih: «Tottaš tiän Opaštaja makšau jumalankojin veruo?» 25«Makšau», hiän vaštasi. Kun Petri mäni taloh, Iisussa kerkisi enšimmäisenä kyšymäh häneltä: «Mitä mieltä olet, Simoni? Keltä tämän muailman čuarit kerätäh makšuja ta veroja, omiltahko vain vierahilta?» 26«Vierahilta», šano Petri. Iisussa šano hänellä: «Omien ei šilloin tarviče makšua. 27Ka mitäpä tyhjäh šiännyttyä heitä? Mäne järvellä ta lykkyä onki veteh. Ota enšimmäini kala, mi puuttuu, ta avua šen šuu. Šielä on hopieraha. Ota še ta makša heilä Miun ta iččeš ieštä.»

18

Mitein uškojakunnašša pitäy elyä?

18

Ken on šuurin?

(Mark. 9:33-37, 42; Luk. 9:46-48; 17:1-2)

181Niih aikoih opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Ken on šuurin Taivahien Valtakunnašša?»

2Iisussa kučču luokšeh lapšen, ašetti hänet heijän kešellä 3ta šano: «Šanon teilä toven: kun että kiäntyne Jumalan puoleh ta tulle lapšien moisiksi, niin että piäše Taivahien Valtakuntah. 4Ken alentuu tämän lapšen moisekši, še on šuurin Taivahien Valtakunnašša. 5Ken Miun nimeššä ottau luokšeh yhenki tämmösen lapšen, še ottau luokšeh Miut. 6A kun ken muanittanou pahah yhenki näistä pienistä, ket ušotah Miuh, šillä ois parempi, kun hänen kaklah pantais melličänkivi ta lykättäis meren šyvyteh.»

Muanitukšet

(Mark. 9:43-48)

7«Paha periy tämän muailman šen muanitukšien tähen! Muanitukšet varmašti tullah, vain paha periy šen ihmisen, kumpasen kautti ne tullah! 8Kun šiun käteš tahi jalkaš muanittanou šilma riähkäh, leikkua še pois ta lykkyä mänömäh. Parempi šiun on yksikätisenä tahi yksijalkasena piäššä ilmasenikuseh elämäh, mitä kun kakšikätisenä tahi kakšijalkasena šiut luuvvah ilmasenikuseh tuleh. 9Ta kun šiun šilmäš muanittanou šilma riähkäh, kiso še ta lykkyä pois. Parempi šiun on yksišilmäsenä piäššä ilmasenikuseh elämäh, mitä kun šiut kakšišilmäsenä luuvvah uatun tuleh.

10Kaččokkua, jotta että vähekši yhtäkänä näistä pienistä. Mie šanon teilä: heijän anhelit taivahissa aina nähäh Miun Taivahaisen Tuaton šilmät. 11Ihmisen Poika tuli eččimäh ta pelaštamah šitä, mi on katon.»

Peittopakina ekšyneheštä lampahašta

(Luk. 15:3-7)

12«Mitä arveletta: kun kellä ollou šata lammašta ta yksi niistä ekšynöy, niin eikö hiän jätä loppusie yhekšyäkymmentä yhekšyä vuaroilla ta lähe eččimäh šitä ekšynyttä? 13Šanon teilä toven: kun hiän šen löytänöy, hiän on šiitä lampahašta enämmän hyvilläh kuin niistä yhekšäštäkymmeneštä yhekšäštä, mit ei ekšytty. 14Šamoin tiän Taivahaini Tuatto ei taho, jotta yksikänä näistä pienistä hävieis.»

Mitein auttua riähkähistä uškovellie?

15«Kun šiun uškovelli luatinou šiula pahua, mäne hänen luo ta pakaja as's'ašta hänen kera. Kun hiän šilma kuunnellou, niin työ tuaš oletta vellet keškenäh. 16A kun hiän ei kuunnelle šilma, mäne uuvveštah ta ota matkah yksi tahi kakši henkie, šentäh kun ‘joka as's'a pitäy lujittua kahen tahi kolmen tovistajan šanalla’. 17Kun hiän ei heitäkänä kuunnelle, šano uškojakunnalla. Kun hiän ei totelle uškojakuntuaki, niin olkah hiän šiula šamanmoini kuin toisenvieroni tahi veronkeryäjä. 18Šanon teilä toven: kaikki, mitä työ kiellättä muan piällä, še on kielletty taivahissa; ta kaikki, mih työ annatta vallan muan piällä, šiih on annettu valta taivahissa.

19Mie šanon teilä toven: kun kakši teistä muan piällä keškenäh šopinou moliutuo mistänih as's'ašta, niin hyö šuahah še Miun Tuatolta, kumpani on Taivahissa. 20Niätšen kun missä kakši tahi kolme on keräytyn yhteh Miun nimeššä, šielä Mie olen heijän kešeššä.»

Peittopakina kovašiämiseštä käškyläiseštä

21Šiitä Petri tuli Iisussan luo ta šano: «Hospoti, kun miun velli aina uuvveštah ruatanou miula pahua, niin mitein monta kertua miun pitäy prostie häntä? Šeiččemenkö kertua?»

22Iisussa vaštasi: «Mie šanon šiula, jotta ei šeiččemen kertua, vain šeiččemenkymmentä kertua šeiččemen.

23Taivahien Valtakunta on kuin čuari, kumpani tahto nähä, äijänkö hänen käškyläiset ollah hänellä velkua. 24Konša hiän alko šitä tarkaštua, hänen eteh tuotih mieš, kumpani oli hänellä velašša kymmenentuhatta talanttua18:24, 28 Talantta oli tuon ajan šuurin raha. Yksi talantta oli 6000 dinarie ta yksi dinari oli työmiehen tavallini päiväpalkka.. 25Kun miehellä ei ollun, millä makšua, niin čuari käški myyvvä hänet ta hänen naisen, lapšet ta kaikki hänen hyvyset ta makšua velan. 26Šilloin käškyläini heittäyty muah hänen eteh ta šano: ‘Isäntä, vuota vähäsen! Mie makšan šiula kaiken.’ 27Čuarilla tuli suali käškyläistä. Hiän piäšti miehen mänömäh ta prosti hänellä velan.

28Šiitä še käškyläini mäni pihalla ta näki toisen käškyläisen, kumpani oli hänellä velkua šata dinarie. Hiän tarttu mieheh, alko kuristua häntä ta šano: ‘Makša, mitä olet velkua!’ 29Mieš heittäyty muah hänen eteh ta moli häntä: ‘Vuota vähäsen, mie makšan šiula kaiken’. 30Vain toini ei tahton vuottua, kun mäni ta pani tovarissan tyrmäh, kuni še makšau velan.

31Muut käškyläiset nähtih tämä ta pahaššuttih äijälti. Hyö mäntih ta šanottih čuarilla, mitein kävi. 32Šiitä čuari kučču käškyläisen luokšeh ta šano: ‘Kelvotoin käškyläini! Šie molit milma ta mie prostin šiula koko velan. 33Eikö šiun niise ois pitän armahtua šiun tovarissua, niin kuin mie armahin šilma?’ 34Vihoissah čuari anto hänet muokattavakši šiih šuate, kuni hiän makšau koko velan.

35Näin ruatau Miun Taivahaini Tuatto teilä, kun että jokahini prosti omua vellie kaikešta šytämeštä.»

19

Iisussan matka Jerusalimih

19–20

Eruomisešta ta yksin elämiseštä

(Mark. 10:1-12)

191Konša Iisussa oli lopettan nämä pakinat, Hiän läksi Galileijašta ta mäni Jortanojoven toista puolta Juutijah. 2Hänellä jäleššä matkasi äijän rahvašta, ta Hiän parenti hiät.

3Hänen luo tultih farisseit, kumpasien himotti šuaha Hänet šanašta kiini. Hyö kyšyttih: «Šuauko mieš erota naiseštah vaikka min as's'an takie?» 4Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole luken, jotta kaiken Luatija jo alušta šuate luati ihmisen miehekši ta naisekši? 5Šentäh mieš jättäy tuattoh ta muamoh ta yhtyy omah naiseh, ta näistä kahešta tulou yksi liha. 6Niin jotta hyö ei olla enämpi kakši, vain yksi. Ta min Jumala yhisti, šitä elkäh ihmini erottakkah.»

7Farisseit kyšyttih Iisussalta: «Mintäh šilloin Moissei on šanon, jotta mieš voit erota naiseštah, kun antanou hänellä erokirjan?» 8Hiän šano: «Moissei anto teilä vallan erota naisešta, šentäh kun työ oletta niin kovašytämisie. Kumminki alkujah ei ollun näin. 9Ka Mie šanon teilä: ken eruou naiseštah muušta šyystä kuin naisen huoruinnan tähen, ta akottuu toisen kera, še iče huoruiččou. Ta še, ken nai toisen miehen jättämän naisen, niise huoruiččou.»

10Opaššettavat šanottih: «Kun akottumini merkinnöy miehellä tätä, niin parempi on olla akottumatta». 11Šiih Iisussa šano: «Ei kaikin voija elyä ilmain naista, kun vain ne, kellä on annettu šemmoni oša. 12On kaččuot akottumah kelvottomie, ket muamon vačašta šuate ollah šemmosie. Toisie ihmiset luajittih šemmosekši. Ta on vielä niitäki, ket Taivahien Valtakunnan tähen eletäh ilmain naista. Ken voinou tämmösen ošan ottua, še ottakkah.»

Iisussa plahosloviu lapšie

(Mark. 10:13-16; Luk. 18:15-17)

13Iisussan luo tuotih lapšie, jotta Hiän panis kiät heijän piällä ta moliutuis. Opaššettavat moitittih tuojie. 14No Iisussa šano: «Antakkua lapšien olla. Elkyä pietelkyä heitä tulomašta Miun luo. Heijän moisilla kuuluu Taivahien Valtakunta.» 15Hiän pani käteh lapšien piällä ta šen jälkeh läksi šieltä.

Voitko pohatta pelaštuo?

(Mark. 10:17-27; Luk. 18:18-27)

16Šiitä Iisussan luo tuli yksi mieš ta kyšy: «Hyvä Opaštaja! Mitä hyvyä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» 17Iisussa šano hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? On vain yksi ainut, ken on hyvä, Jumala. Kun tahtonet piäššä ilmasenikuseh elämäh, niin elä käškyjen mukah.» 18«Mimmosien käškyjen?» mieš kyšy. Iisussa šano: «Elä tapa; elä makua vierahan naisen kera; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; 19kunnivoita tuattuoš ta muamuoš ta tykkyä lähimmäistäš niin kuin iččieš». 20Nuori mieš šano: «Kaikkien näijen käškyjen mukah mie olen elän nuorešta šuate. Mitä vielä miun pitäis ruatua?» 21Iisussa šano hänellä: «Kun tahtonet olla täyvellini, niin mäne ta myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä. Šilloin šiula on uarreh taivahissa. Tule šiitä ta aššu Miun kera.» 22Konša nuori mieš kuuli nämä šanat, hiän läksi murehissah pois, šentäh kun hänellä oli äijän hyvysie.

23Šiitä Iisussa šano opaššettavillah: «Šanon teilä toven: vaikie on pohatan piäššä Taivahien Valtakuntah. 24Ta vielä šanon teilä: helpompi on verbl'udan männä nieklan šilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.» 25Tämän kuultuo opaššettavat ihmeteltih ta kyšyttih: «Kenpä šilloin voipi pelaštuo?» 26Iisussa kaččo heih ta šano: «Ihmiset šitä ei voija, ka Jumala voit kaiken».

Mimmosen palkan opaššettavat šuahah?

(Mark. 10:28-31; Luk. 18:28-30)

27Šiitä Petri šano Iisussalla: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken ta läksimä Šiun matkah. Mitäpä myö šiitä šuamma?»

28Iisussa šano heilä: «Šanon teilä toven: uuvven muailmanajan tullešša Ihmisen Poika istuutuu valon valtaistumellah. Šiitä niise työ, kumpaset oletta kulken Miun kera, šuatta istuo kahellatoista valtaistumella ta hallita Israelin kahtatoista heimuo. 29Ta jokahini, ken Miun nimen tähen jättäy oman talon, vellet, čikot, tuaton, muamon, oman naisen, lapšet tahi pellot, šuau niijen tilah šatua kertua enämmän ta periy ilmasenikusen elämän. 30Vain monet enšimmäiset tullah viimesiksi ta viimeset enšimmäisiksi.»