Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
11

Ken Iisussa on?

11–12

Iivana Kaštajan kyšymyš Iisussalla

(Luk. 7:18-23)

111Kun Iisussa oli antan kahellatoista opaššettavallah nämä neuvot, Hiän läksi šieltä opaštamah ta šanelomah Hyvyä Viestie muissa šen šeuvun linnoissa.

2Kun Iivana Kaštaja kuuli tyrmäššä Hristossan ruatoloista, hiän työnsi kakši omua opaššettavua 3kyšymäh Häneltä: «Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua toista?» 4Iisussa vaštasi heilä: «Mänkyä ta šanokkua Iivanalla, mitä kuuletta ta niättä:

5Šokiet ruvetah näkömäh ta rammat kävelömäh,

prokasatautiset puhissutah ta kuurnehet ruvetah kuulomah,

kuollehet noššatetah ta köyhillä šanellah Hyvyä Viestie.

6Ošakaš on še, ken ei kieltäyvy Miušta.»

Iisussa pakajau Iivana Kaštajašta

(Luk. 7:24-35)

7Konša Iivana Kaštajan opaššettavat mäntih, Iisussa alko paissa rahvahalla Iivanašta. Hiän šano:

«Mitä työ läksijä kaččomah tyhjäššä muašša? Ruokoheinyäkö, mitä tuuli heiluttau? 8Vain mitäpä työ mänijä kaččomah? Mieštäkö vorssissa vuatteissa? Ne, ket vorssuijah šomissa vuatteissa, eletäh čuarien horomissa. 9Ka niin mitäpä työ eččijä šieltä? Jumalan viessintuojuako? Oikein, ta Mie šanon teilä, jotta Iivana on enämmän kuin viessintuoja. 10Hiän on še, keštä on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa näin:

– Mie työnnän viessintuojani Šiun iellä,

hiän raivuau Šiula tien.

11Šanon teilä toven: ei ole šyntyn yhtäkänä ihmistä, ken ois ollun Iivana Kaštajua šuurempi. Kuitenki kaikkein pieninki Taivahien Valtakunnašša on häntä šuurempi. 12Iivana Kaštajan päivistä alkuan täh šuate Taivahien Valtakunta on ollun murtautumašša ihmisien keškeh, ta muutomat tahotah väkeh temmata še ičelläh. 13Kaikki viessintuojat ta Moissein Sakona Iivanan aikah šuate einuššettih täštä Valtakunnašta, ta šiitä tuli Iivana. 14Ta uškokkua tahi elkyä, Iivana onki Il'l'a, kumpasen piti tulla. 15Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!

16Mih Mie vertuasin tämän ajan ihmisie? Hyö ollah kuin lapšet, kumpaset issutah pihalla. Yhet karjutah toisilla: 17‘Myö šoittima teilä pillillä, vain työ että tanššin’. A toiset vaššatah: ‘Myö iänelläitkimä, vain työ että itken miän kera’. 18Iivana tuli, hiän ei šyö eikä juo, ta rahvaš šanou: ‘Häneššä on piessa’. 19Ihmisen Poika tuli, Hiän šyöy ta juou, ta rahvaš šanou: ‘Mimmoni šyömäri ta juomari, veronkeryäjien ta muijen riähkähisien tovarissa!’ No Viisahan ruatoloista näkyy tosi Viisahuš!»

Iisussa moittiu Galileijan linnoja

(Luk. 10:13-15)

20Šiitä Iisussa rupesi moittimah niitä linnoja, kuissa Hiän oli luatin ušeimmat omista šuurista töistä, šentäh kun ne linnat ei jätetty riähäššä elämistä eikä kiännytty Jumalan puoleh. Hiän šano:

21«Voi šilma, Horasini! Voi šilma, Vifsaida! Kun Tiirašša ta Sidonissa ois luajittu ne šuuret ruavot, kuita tiän pihoilla luajittih, niin niijen eläjät ois jo ammuin šuoriuvuttu värččivuatteih. Hyö ois issuttu tuhkašša, jätetty riähäššä elämini ta kiännytty Jumalan puoleh. 22Mie šanon teilä: Tiira ta Sidoni piäššäh suutupäivänä vähemmällä mitä työ, Horasini ta Vifsaida.

23Ta šie, Kapernaumi, šiutko muka taivahah ylennetäh? Alaš šiut luuvvah, alaš tuonelah šuate! Kun Sodomissa ois luajittu ne šuuret ruavot, mit šiun pihoilla luajittih, še ois pissyššä vielä tänäpiänä. 24Mie šanon: Sodomin mua piäšöy suutupäivänä vähemmällä mitä šie, Kapernaumi.»

«Miun luona šuatta levähtyä»

(Luk. 10:21-22)

25Tuoh aikah Iisussa rupesi tuaš pakajamah. Hiän šano:

«Tuatto, taivahan ta muan Hospoti! Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie peitit nämä as's'at viisahilta ta tolkukkahilta ta näytit ne lapšen moisilla. 26Tämän Šie, Tuatto, kačoit hyväkši.

27Tuattoni on antan kaiken Miun valtah. Poikua ei tiijä kenkänä muu kuin Tuatto, eikä Tuattuo tiijä kenkänä muu kuin Poika ta še, kellä Poika tahtou Hänet ilmottua.

28Tulkua Miun luokši kaikki ruavon ta jykien takan vaivuttamat. Miun luona šuatta levähtyä. 29Ottakkua Miun kantamuš harteillana ta opaštukkua Miušta: Mie olen hyväluontoni ta nöyrä. Näin työ šuatta levähtyä. 30Miun kantamušta on helppo kantua ta Miun kuorma on kepie.»

12

Šuovatan Isäntä

(Mark. 2:23-28; Luk. 6:1-5)

121Niih aikoih Iisussa käveli šuovattana vil'l'apellon poikki. Hänen opaššettavilla tuli nälkä, ta hyö alettih katkuo tähkie ta šyyvvä jyvie. 2Farisseit nähtih še ta šanottih Iisussalla: «Kačo nyt! Šiun opaššettavat ruatah šemmoista, mitä šuovattana ei šua ruatua.» 3A Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole luken, mitä Tuavitta ruato, konša hiän ta hänen miehet oltih näläššä? 4Hiän mäni jumalankotih ta šöi uhrileivät, kumpasie hiän ei šuanun šyyvvä eikä hänen miehet, vain papit. 5Tahi ettäkö ole Moissein Sakonašta luken, jotta papit ruatah jumalankojissa šuovattanaki? Näin hyö rikotah šuovattakäškyö, ta kuitenki ei olla viäräpäitä. 6Mie šanon teilä: täššä on Še, ken on jumalankotie šuurempi. 7Työ että suutis šyyttömie, kun malttasija, mitä merkitäh nämä šanat: ‘En Mie uhrilahjoja taho, kun tahon, jotta työ armahtaisija toini toista’. 8Ihmisen Poika on šuovatanki Isäntä.»

Šuauko šuovattana parentua?

(Mark. 3:1-6; Luk. 6:6-11)

9Iisussa läksi šieltä ta mäni šen šeuvun sinagogah. 10Šielä oli mieš, kumpasen käsi oli kuivan. Farisseit ečittih mitänih, mistä viärittyä Iisussua, ta kyšyttih Häneltä: «Šuauko šuovattana parentua?» 11Iisussa vaštasi heilä: «Kun kellä teistä ollou lammaš ta še kirvonnou hautah šuovattana, niin eikö hiän tartu šiih lampahah ta vejä šitä ylöš? 12Onhan ihmini äijyä kallehempi kuin lammaš. Niin jotta šuovattana on valta luatie hyvyä.» 13Šiitä Hiän šano miehellä: «Ojenna käteš». Mieš ojenti kiän ta še tuli entisekšeh, yhtä tervehekši kuin toiniki käsi. 14No farisseit lähettih pihalla ta ruvettih aprikoimah, mitein šuatais Iisussa tappua. Konša Iisussa šai tietyä täštä, Hiän läksi šieltä pois.

Taivahaisen Hospotin Käškyläini

15Iisussan peräššä matkasi hyvin äijän rahvašta, ta Hiän parenti hiät kaikki. 16Iisussa kielti, jotta hyö ei paistais Häneštä kaikkien kuullen. 17Näin tuli tovekši tämä, mitä Jumala šano oman viessintuojan Isaijan kautti:

18– Täššä on Miun Käškyläini, kumpasen Mie valičin,

Miun Armaš, kumpaseh olen mieltyn.

Mie lašen Henkeni Hänen piällä,

ta Hiän pitäy muailman kanšoilla oikien suutun.

19Hiän ei riitele eikä karju,

ei kuulla Hänen iäntä pihalla.

20Murtunutta ruokoheinyä Hiän ei katkua,

šavuojua lampunšyväintä Hiän ei šammuta,

kuni ei šuata oikieta suutuo voittoh.

21Hänen nimeh kaikki rahvahat pannah omat toivot.

Iisussa ta velsevuli

(Mark. 3:20-30; Luk. 11:14-23; 12:10)

22Šiitä Iisussan luo tuotih piessan muokkuama mieš, kumpani oli šokie ta mykkä. Iisussa parenti hänet, niin jotta mieš rupesi pakajamah ta näkömäh. 23Kaikki ihmiset kummekšittih ta kyšeltih: «Oisko še tämä Hristossa, Tuavitan Poika?» 24Kun farisseit kuultih še, hyö šanottih: «Velsevulin, piäpiessan, voimalla Hiän ajau pois piessoja».

25Iisussa tiesi hiän mielet ta šano heilä:

«Kun valtakunta jakautunou keškenäh toruajih joukkoloih, niin še häviey. Eikä yksikänä linna tahi pereh keššä, kun niijen eläjät riijeltäneh keškenäh. 26Kun šaatana ajanou pois šaatanan, šilloin še on riitautun iččeh kera. Miteinpä hänen valtakunta vois šilloin pisyö tukušša? 27Työ šanotta, jotta Mie ajan pois piessoja velsevulin voimalla. Ka kenenpäš voimalla teikäläiset niitä ajetah? Eiköš Jumalan voimalla? Heistä työ niättä, mitein viäräššä oletta. 28A kun Mie Jumalan Henken voimalla ajanen piessoja ihmisistä, šilloinhan Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän luo.

29Mitein kenkänä vois purkautuo voimakkahan miehen taloh ryöštämäh hänen hyvysie, kuni ei šitone enšin šitä mieštä? Šiitä vašta hiän voit ryöštyä talon. 30Ken ei ole Miun puolella, še on Milma vaštah; ta ken ei keryä Miun kera, še hajottau.

31Šentäh šanon teilä: joka riähkä ta pahat šanat prostitah ihmisillä, vain Pyhäštä Henkeštä šanottuja pahoja šanoja ei prostita. 32Ken pakajau Ihmisen Poikua vaštah, häntä prostitah. A ken pakajau Pyhyä Henkie vaštah, häntä ei prostita, ei täššä muailmašša eikä tulijašša.»

Mimmoni puu, šemmoset antimet

(Luk. 6:43-44)

33«Kun puu ollou hyvä, šen antimet niise ollah hyvät. Vain kun puu ollou paha, šen antimet niise ollah pahat. Antimista puu tunnetah. 34Työ kiärmehen šikiet, mitein voisija paissa hyvyä, kun iče oletta pahoja! Ihmisen šuu pakajau šitä, mi täyttäy hänen šytämen. 35Hyvä ihmini tuou šytämen aitašta hyvyä, paha ihmini tuou pahua. 36Mie šanon teilä: jokahisešta tyhjäh šanotušta šanašta ihmiset jouvutah vaštuamah suutupäivänä. 37Niätšen šiun šanojen mukah šiut luvetah šyyttömäkši ta šiun šanojen mukah šiut suutitah viäräpiäkši.»

Joonan merkki

(Mark. 8:11-12; Luk. 11:29-32)

38Šiitä eryähät sakonanopaštajat ta farisseit šanottih Iisussalla: «Opaštaja, myö tahtosima, jotta Šie näyttäsit meilä minnih merkin!»

39No Iisussa vaštasi heilä: «Tämä paha ta jumalatoin ihmispolvi vuatiu merkkie, vain šillä ei anneta muuta merkkie kuin Jumalan viessintuoja Joonan merkki. 40Niin kuin Joona oli meričuuton vačašša kolme päivyä ta kolme yötä, šamoin Ihmisen Poika on muan šiämeššä kolme päivyä ta kolme yötä. 41Suutupäivänä Ninevin eläjät nouššah kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutitah še viäräpiäkši. Hyö niätšen jätettih riähäššä elämini ta kiännyttih Jumalan puoleh, kun Joona šaneli heilä Jumalan šanua. A täššä teilä on Joonua šuurempi! 42Suutupäivänä šuven čarovna noušou kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutiu šen viäräpiäkši. Hiän niätšen tuli muailman rannoilta šuate kuuntelomah Solomonin viisahutta, a täššä teilä on šuurempi kuin Solomoni!»

Piessa myöštyy ihmiseh

(Luk. 11:24-26)

43«Konša piessa lähtöy pois ihmiseštä, niin še kävelöy vejettömissä paikoissa ta eččiy levähyššijua, vain ei löyvä. 44Šilloin še šanou: ‘Miepä myöššyn omah kotih, mistä läksin’. Kun še tulou jälelläh, niin näköy, jotta koti on tyhjä, pyyhitty ta šiivottu. 45Šiitä še mänöy ta ottau matkahah šeiččemen muuta piessua, vielä pahempua kuin še iče. Ne männäh šiih ihmiseh ta eletäh häneššä. Näin šen ihmisen elämä tulou pahemmakši, mitä še ennein oli. Šamoin käyt tällä pahalla ihmispolvella.»

Iisussan oikiet omahiset

(Mark. 3:31-35; Luk. 8:19-21)

46Konša Iisussa vielä pakasi rahvahalla, Hänen Muamo ta vellet tultih šinne. Hyö šeisottih pihalla ta tahottih paissa Hänen kera. 47Eryäš mieš šano Iisussalla: «Muamoš ta velleš šeisotah pihašša ta tahotah paissa Šiun kera». 48Iisussa šano hänellä: «Ken on Miun muamo? Ket ollah Miun vellet?» 49Šiitä Hiän juohatti kiälläh opaššettavih ta šano: «Kačo, täššä ollah Miun muamo ta vellet. 50Jokahini, ken eläy Miun Taivahaisen Tuaton tahtuo myöte, on Miun velleni ta čikkoni ta muamoni.»

13

Peittopakinat Taivahien Valtakunnašta

13:1-52

Peittopakina kylväjäštä

(Mark. 4:1-9; Luk. 8:4-8)

131Šamana päivänä Iisussa läksi uloš, mäni järven rannalla ta istuutu. 2Hänen ympärillä keräyty niin šuuri joukko rahvašta, jotta Hiän aštu veneheh. Hiän istu veneheššä, a rahvašjoukko šeiso rannalla. 3Hiän pakasi heilä monista as's'oista peittopakinoilla.

Hiän šano: «Mieš läksi kylvämäh. 4Konša hiän kylvi, eryähät šiemenet tipahettih tien viereh, ta linnut tultih ta n'okittih jyvät. 5Toiset šiemenet kirvottih kiviseh muah, missä oli vain vähän multua. Ruttoseh ne nouštih orahalla, šentäh kun šiinä ei ollun multua pakšuh. 6Vain kun päiväni nousi, še puahto orahat ta ne kuivettih, kun niillä ei ollun kunnon juurie. 7Eryähät šiemenistä kirvottih ohtajaisikkoh, ohtajaiset kašvettih ta tupehutettih orahat. 8No oša jyvistä kirposi hyväh muah ta anto eluo, mi šata, mi kuušikymmentä, mi kolmekymmentä jyvyä. 9Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»

Peittopakinojen merkityš

(Mark. 4:10-12; Luk. 8:9-10)

10Opaššettavat tultih Iisussan luokši ta kyšyttih: «Mintäh Šie pakajat heilä peittopakinoilla?» 11Iisussa vaštasi: «Šentäh, kun teilä on annettu tietyä Taivahien Valtakunnan peittoas's'at, vain heilä ei ole. 12Kellä on, šillä annetah, ta hänellä on kyllitellein. A kellä ei ole, šiltä otetah pois vieläi še, mitä hänellä on. 13Mie pakajan heilä peittopakinoilla, šentäh kun hyö kačotah, ta kuitenki ei nähä; kuunnellah, ta kuitenki ei kuulla eikä malteta. 14Heissä täyttyy tämä Isaijan einuššuš:

– Vaikka kuin kuunteletta, että kuitenki malta.

Vaikka kuin kačotta, että kuitenki niä.

15Vet tämän rahvahan šytän on kovettun,

korvillah hyö pahoin kuullah

ta šilmät hyö ummissettih,

jotta ei šilmilläh nähtäis,

ei korvillah kuultais

eikä šytämelläh maltettais,

jotta ei kiännyttäis Jumalan puoleh

enkä Mie parentais heitä.

16Tiän šilmät ollah ošakkahat, kun ne nähäh, ta korvat ollah ošakkahat, kun ne kuullah! 17Šanon teilä toven: monien Jumalan viessintuojien ta oikiemielisien ihmisien himotti nähä šitä, mitä työ niättä, vain ei nähty, ta kuulla šitä, mitä työ kuuletta, vain ei kuultu.»

Iisussa šelittäy pakinan kylväjäštä

(Mark. 4:13-20; Luk. 8:11-15)

18«Niin jotta kuunnelkua, mitä peittopakina kylväjäštä merkiččöy. 19Konša ken kuulou šanan Taivahien Valtakunnašta eikä malta šitä, tulou juaveli ta šieppuau hänen šiämeh kylvetyn šanan. Tämä tarkottau tien viereh kylvettyö šiementä. 20Kylvö kivisih paikkoih on kuin še, ken šanan kuultuo hyvällä mielin ottau šen šamašša vaštah. 21No kun häneššä ei ole juurta, šentäh hänen uško keštäy vain pienen rupieman. Konša häntä ruvetah ahistamah tahi ajelomah šanan tähen, hiän šamašša lopettau uškomisen. 22Kylvö ohtajaisikkoh tarkottau ihmistä, kumpani kuulou šanan, vain tämän muailman huolet ta pohasvuon muanituš tupehutetah šana ta še ei anna eluo. 23Kylvö hyväh muah tarkottau ihmistä, ken kuulou šanan ta malttau šen. Nämä ihmiset annetah eluo: ken šata, ken kuušikymmentä, ken kolmekymmentä jyvyä.»

Vehnä ta rikkavehnä

24Iisussa pakasi heilä vielä toisen peittopakinan Taivahien Valtakunnašta. Hiän šano: «Mieš kylvi peltoh hyvyä šiementä. 25Kun kaikin muattih, tuli hänen vihamieš ta kylvi vehnän šekah rikkavehnyä ta mäni pois. 26Kun vil'l'a nousi orahalla ta alko jo tulla tähkällä, šiitäi rikkavehnä tuli näkyvih. 27Ruatajat mäntih isännän luokši ta šanottih hänellä: ‘Isäntä, šiehän kylvit peltoh hyvyä šiementä. Mistä šiih on tullun rikkavehnyä?’ 28Isäntä šano heilä: ‘Še on vihamiehen hommie’. Miehet kyšyttih häneltä: ‘Tahotko, jotta myö lähemmä ta kitemmä ne?’ 29Isäntä vaštasi: ‘Ei pie. Rikkavehnie kitkiessä työ nyhittä niijen kera vehnätki. 30Kašvakkah ne yheššä elonkorjuuh šuate. Konša korjuu-aika tulou, mie šanon leikkuajilla: Keräkkyä enšin rikkavehnät ta šitokkua ne kupuloih poltettavakši. A vehnä korjakkua miun aittah.’»

Gorčitsan šiemen ta taikinan hapatuš

(Mark. 4:30-34; Luk. 13:18-21)

31Iisussa pakasi heilä vielä tämmösen peittopakinan. «Taivahien Valtakunta on niin kuin gorčitsan šiemen, kumpasen mieš kylvi peltoh. 32Še on kaikista šiemenistä pienin, no konša kašvau, še tulou kaikkie pellon kašvija šuuremmakši. Viimein šiitä tulou puu, niin jotta taivahan linnut tullah ta luajitah pešät šen okšilla.»

33Vielä Hiän šano heilä peittopakinan: «Taivahien Valtakunta on kuin taikinan hapatuš. Konša naini ševotti šen kolmeh vakkah jauhoja, koko taikina muikosi.»

34Kaiken tämän Iisussa pakasi rahvahalla peittopakinoilla. Ilmain peittopakinoja Hiän ei paissun heilä mitänä, 35jotta täyttyis tämä Jumalan viessintuojan šana:

– Mie avuan šuun ta pakajan peittopakinoilla,

šanelen šiitä, mi on ollun peitošša

muailman luatimisešta šuate.

Iisussa šelittäy pakinan rikkavehnäštä

36Šiitä Iisussa toimitti ihmiset pois ta mäni taloh. Opaššettavat tultih Hänen luo ta šanottih: «Šelitä meilä peittopakina pellon rikkavehnäštä». 37Hiän vaštasi heilä:

«Hyvän šiemenen kylväjä on Ihmisen Poika. 38Pelto on muailma. Hyvä šiemen tarkottau Taivahien Valtakunnan lapšie, rikkavehnä tarkottau niitä, ket ollah juavelin vallašša. 39Vihamieš, kumpani rikkavehnyä kylvi, on juaveli. Vil'l'ankorjuu on muailman loppu, ta leikkuajat ollah anhelit. 40Niin kuin rikkavehnä kerätäh ta tulešša poltetah, šamoin käyt muailman lopušša. 41Ihmisen Poika työntäy omie anhelija, ta hyö kerätäh Hänen Valtakunnašta kaikki ne, ket muanitetah rahvašta riähkäh ta luajitah pahua, 42ta lykätäh hiät tuliseh kiukuah. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh. 43A oikiemieliset loissetah Tuattoh Valtakunnašša niin kuin päiväni. Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»

Uarreh, simčukka ta nuotta

44«Taivahien Valtakunta on niin kuin peltoh peitetty uarreh. Konša mieš löysi šen, hiän peitti šen uuvveštah. Šiitä hiän hyvillä mielin möi kaiken, mitä hänellä oli, ta ošti šen pellon.

45Taivahien Valtakunta on vielä tämmöni. Kupča ečči kaunehie simčukkoja. 46Konša hiän löysi yhen hyvin kallehen simčukan, hiän möi kaiken, mitä hänellä oli, ta ošti šen.

47Taivahien Valtakunta on vielä niin kuin nuotta, kumpasen kalamiehet lašettih mereh ta kumpaseh puuttu kaikenmoista kalua. 48Konša nuotta oli täyši, hyö vejettih še rantah, istuuvuttih ta pantih hyvät kalat vakkoih, a pahat luotih pois. 49Šamoin käyt muailman lopušša: anhelit tullah, erotetah pahat oikiemielisistä 50ta lykätäh hiät tuliseh kiukuah. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.»

51Iisussa kyšy opaššettaviltah: «Maltattako työ nyt kaiken tämän?» «Maltamma, Hospoti», hyö vaššattih. 52Šilloin Hiän šano heilä: «Šentäh joka sakonanopaštaja, kumpasešta on tullun Taivahien Valtakunnan opaštuja, on niin kuin isäntä, kumpani tuou omašta aitaštah uutta ta vanhua tavarua».

Iisussa kävelöy Galileijašša ta lähišeutuloilla

13:53–17:27

Iisussa käypi kotilinnašša

(Mark. 6:1-6; Luk. 4:16-30)

53Nämä peittopakinat šaneltuo Iisussa läksi šieltä 54ta mäni kotilinnah. Hiän opašti ihmisie heijän sinagogašša. Ihmiset oltih hämmäššykšissäh ta kyšyttih: «Mistä Hänellä on tämä viisahuš? Mistä Hänellä on voima luatie kummie? 55Eikö Hiän ole še kirvešmiehen poika? Eikö Hänen Muamon nimi ole Muarie, ta eikö Juakko, Josija, Simoni ta Juuta olla Hänen vellijä? 56Kaikki Hänen čikot niise eletäh tiälä miän joukošša. Mistä Hiän on šuanun tämän kaiken?» 57Ta niin hyö kieltäyvyttih Häneštä.

Iisussa šano heilä: «Missänä muuvvalla Jumalan viessintuojua ei niin pahekšita kuin hänen kotilinnašša ta omašša koissa». 58Ta Hiän ei ruatan šielä montakana šuurta ruatuo, šentäh kun hyö ei ušottu Häneh.