Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
8

Naisie Iisussan matašša

81Šen jälkeh Iisussa läksi kävelömäh linnoja ta kylie myöte ta šaneli ihmisillä Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta. Hänen kera oli kakšitoista opaššettavua 2ta eryähie naisie, kumpaset Hiän oli piäštän piessoista ta tautiloista. Heijän joukošša oli Magdalan Muarie, kumpasešta Hiän oli ajan pois šeiččemen piessua, 3oli Joanna, kumpani oli Iirotin talonkaččojan Husan naini, ta vielä Susanna ta monie muitaki naisie. Hyö omilla varoilla piettih huolta Iisussašta ta Hänen opaššettavista.

Peittopakina kylväjäštä

(Matv. 13:1-9; Mark. 4:1-9)

4Ihmisie tuli Iisussan luo monista linnoista. Kun rahvašta oli keräytyn äijän, Iisussa šano heilä tämän peittopakinan:

5«Mieš läksi kylvämäh šiementä. Kun hiän kylvi, eryähät šiemenet tipahettih tien viereh ta tallouvuttih, ta taivahan linnut n'okittih ne. 6Toiset šiemenet tipahettih kivikköh ta nouštih orahalla, vain orahat kuivettih, šentäh kun ei šuatu muašta vettä. 7Eryähät šiemenistä tipahettih ohtajaisikkoh. Konša orahat kašvettih, kašvettih ohtajaisetki ta tupehutettih orahat. 8No a eryähät šiemenet tipahettih hyväh muah, kašvettih ta annettih šatakertani tulo.» Tämän šanottuo Iisussa karjahti: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah».

Iisussa šelittäy peittopakinan kylväjäštä

(Matv. 13:10-23; Mark. 4:10-20)

9Opaššettavat kyšyttih Iisussalta, mitä merkiččöy tämä peittopakina.

10Hiän šano: «Teilä on annettu tietyä Jumalan Valtakunnan peittoas's'at, a toisilla niistä šanellah peittopakinoilla. Šentäh hyö kačotah eikä nähä; hyö kuunnellah eikä malteta.

11Peittopakinan merkityš on tämä: Šiemen on Jumalan šana. 12Tien viereh tipahtanehet šiemenet tarkotetah ihmisie, kumpaset kuullah šana. No šiitä tulou juaveli ta viey šanan heijän šiämeštä, jotta hyö ei ušottais eikä pelaššuttais. 13Ne šiemenet, mit tipahettih kivikköh, tarkotetah ihmisie, kumpaset kuullah šana ta otetah še ilomielin vaštah. No kun heissä ei ole juurta, hyö ušotah vain kotvani. Kun heitä ruvetah ahistamah šanan tähen, hyö lopetetah uškomini. 14Ohtajaisikkoh joutunehet šiemenet tarkotetah niitä, ket kuullah šana, a šiitä tukehutah elämän huolih, pohasvuoh ta makieh elämäh. Heistä on tyhjä vuottua šualista. 15A šiemenet, mit jouvuttih hyväh muah, tarkotetah niitä, ket kuullah šanan, šäilytetäh še puhtahašša ta hyväššä šytämeššä ta vaipumatta annetah eluo.» Tämän šanottuo Iisussa karjahti: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah».

Šanan oikie kuulomini

(Mark. 4:21-25)

16«Eihän kenkänä šytytä lamppuo ta šiitä pane šen piällä aštieta tahi peitä šitä šijan alla. Ei tietenki! Lamppu pannah korkiella paikalla, jotta pirttih tulijat nähtäis valo. 17Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä ole mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis valoh ta ihmisien tietoh. 18Huolehtikkua šiitä, jotta kuuletta oikein. Kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah šeki, mitä hiän toivou, jotta hänellä muka on.»

Iisussan oikiet omahiset

(Matv. 12:46-50; Mark. 3:31-35)

19Iisussan Muamo ta vellet tultih Häntä kaččomah, vain rahvašjoukon tähen hyö ei piäšty Hänen luo. 20Šiitä Iisussalla šanottih: «Šiun Muamoš ta velleš šeisotah pihalla ta heijän himottau nähä Šilma». 21Iisussa vaštasi heilä: «Miun muamo ta vellet ollah nämä, ket kuullah Jumalan šana ta ruatah šen mukah».

Iisussa vakauttau myrškyn

(Matv. 8:23-27; Mark. 4:35-41)

22Yhtenä päivänä Iisussa omien opaššettavien kera aštu veneheh ta šano heilä: «Läkkä järven toisella puolella». Ta niin hyö lähettih. 23Matalla Iisussa uinosi. Yhtäkkie järvellä nousi myršky. Vettä alko tulla veneheh, niin jotta heilä tuli hätä. 24Opaššettavat mäntih Iisussan luo, noššatettih Hänet ta šanottih: «Opaštaja, Opaštaja, myö uppuomma!» Iisussa nousi ta komenti tuulta ta ualtoja. Šiitä tuuli lauhtu ta järvi rauhottu. Tuli tyyni. 25Iisussa kyšy: «Missä on tiän uško?» Opaššettavat pöläššykšissä ta kummekšien kyšeltih toini toiselta: «Kenpä Hiän oikein on, kun komentau tuulta ta vettä, ta ne totellah Häntä?»

Iisussa Gadaran muašša

(Matv. 8:28-34; Mark. 5:1-20)

26Hyö nouštih rantah Gadaran muašša, mi on Galileijan vaštapuolella. 27Konša Iisussa nousi veneheštä rannalla, Häntä vaštah tuli linnašta mieš, kumpani oli piessojen muokkuama. Mieš jo pitkäh aikah ei pitän piälläh vuatetta eikä elän talošša, vain šuurissa kallivokololoissa, kumpasih oli hauvattu ihmisie. 28Iisussan näheššä hiän piäšti šuuren iänen, heittäyty očin Iisussan eteh ta karju: «Mitä Šie miušta tahot, Iisussa, Ylimmäisen Jumalan Poika? Molin Šilma, elä muokkua milma!» 29Niätšen Iisussa oli käšken piessan lähtie mieheštä. Piessa oli jo pitän aikua muokannun mieštä. Häntä oli pantu käsiriimuloih ta jalkarautoih, jotta hiän pisyis paikoillah. Kuitenki hiän oli aina rikkon ne ta piessan ajamana puannun tyhjäh muah. 30Iisussa kyšy: «Mi on šiun nimi?» Mieš vaštasi: «Lekioni8:30 Lekioni kačo šelityštä Matv. 26:53.» – šentäh kun monta piessua oli männyn täh mieheh. 31Piessat molittih, jottei Iisussa toimittais heitä pohjattomah kaivoh.

32Lähisellä vuaralla oli šuuri šikakarja šyömäššä. Piessat kyšyttih Iisussalta lupua männä šikoih, ta Hiän anto niillä luvan. 33Šilloin piessat lähettih mieheštä ta mäntih šikoih. Karja läksi juokšulla jyrkkyä termyä alaš järveh ta upposi.

34Kun šikojen paimenet nähtih tämä, hyö juoštih pakoh ta levitettih tieto täštä linnašša ta kylissä. 35Ihmiset lähettih kaččomah, mitä šielä oli ollun. Tultuo Iisussan luo hyö pöläššyttih, kun nähtih mieš, kumpasešta piessat oli lähetty. Mieš istu Iisussan jaloissa vuattiet piällä ta täyveššä järeššäh. 36Ne, ket nähtih kaiken, kerrottih toisilla, mitein riivattu pareni. 37Kaikki Gadaran muan eläjät oltih ylen pöläššykšissä ta molittih Iisussua, jotta Hiän mänis pois šieltä. Iisussa aštu veneheh ta läksi jälelläh šinne, mistä tuli. 38Mieš, kumpasešta piessat oli lähetty, pyrki Iisussan matkah. Vain Iisussa toimitti hänet pois näijen šanojen kera: 39«Mäne jälelläh kotihis ta kerro, mitä Jumala luati šiula». Mieš läksi ta käveli koko linnua pitin ta šaneli, mitä Iisussa oli luatin hänellä.

Iisussa elävyttäy tytön ta parentau naisen

(Matv. 9:18-26; Mark. 5:21-43)

40Konša Iisussa myöšty järven toisella puolella, šuuri joukko rahvašta oli Hänellä vaššašša, šentäh kun kaikin vuotettih Häntä. 41Šiitä Iisussan luo tuli sinagogan piämieš, Jairi nimeltäh. Hiän heittäyty Iisussalla jalkoih ta moli, jotta Iisussa läksis heilä. 42Hänen ainut lapši, tyttö, kumpasella oli šiinä kakšitoista vuotta, oli kuoloman käsissä.

Iisussan matatešša Jairin kotih, rahvašjoukko tunkeutu Hänen ympärillä. 43Rahvahan joukošša oli yksi naini, kumpaista jo kakšitoista vuotta vaivasi verenvuoto. Hiän oli käyttän liäkärilöih kaikki rahat, mitä hänellä oli, kuitenki kenkänä ei voinun häntä parentua. 44Naini tuli Iisussan luo takuata päin ta košetti Hänen sviitkan helmua. Šamašša verenvuoto loppu. 45Iisussa kyšy: «Ken košetti Miuh?» Kun kenkänä ei vaššannun, niin Petri ta muut Iisussan kera olijat šanottih: «Opaštaja, ihmiset tunkeuvutah Šiun ympärillä ta ahissetah Šilma joka puolelta, ta Šie vielä šanot: ‘Ken lienöy košetti Miuh’». 46No Iisussa šano: «Ken lienöy košetti Miuh. Mie kuulin, mitein voima läksi Miušta.» 47Kun naini näki, jotta ei voi pisyö peitošša, hiän tuli vapissen Iisussan luo ta heittäyty Hänen jalkoih. Kaikkien kuullen hiän šano, mintäh košetti Iisussua ta mitein šamašša pareni. 48Iisussa šano naisella: «Elä varaja, tyttäreni! Šiun uško parenti šiut, mäne rauhašša.»

49Iisussan vielä paissešša, sinagogan piämiehellä tuotih koista viesti: «Šiun tyttö jo kuoli. Elä enämpi vaivua Opaštajua.» 50Kun Iisussa kuuli tämän, Hiän šano Jairilla: «Elä varaja. Ušo vain, niin tyttö parenou.» 51Perillä piäštyö Iisussa ei antan kenenkänä muun männä kerallah pirttih kuin vain Petrin, Iivanan, Juakon ta vielä tytön tuaton ta muamon. 52Kaikin itettih ta voikerrettih tytön kuolomua. Ka Iisussa šano: «Heittäkkyä pois itentä. Ei tyttö ole kuollun, hiän makuau.» 53Hyö ruvettih nakramah Häntä, šentäh kun tiijettih, jotta tyttö kuoli. 54Iisussa ajo kaikki pihalla, otti tyttyö kiäštä ta šano lujalla iänellä: «Tyttö, nouše!» 55Šiitä henki myöšty tyttöh, ta šamašša hiän nousi šijalta. Iisussa käški antua hänellä ruokua. 56Tytön vanhemmat oltih piältäh šekuo. Iisussa kielti heitä šanomašta kellänä, mitä oli tapahtun.

9

Iisussa toimittau kakšitoista opaššettavua ruatoh

(Matv. 10:5-15; Mark. 6:7-13)

91Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavua ta anto heilä voiman ta vallan ajua pois kaikki piessat ta parentua tautija ihmisistä. 2Iisussa toimitti hiät viemäh šanomua Jumalan Valtakunnašta ta parentamah läsijie. 3Hiän šano heilä: «Elkyä ottakkua mitänä matkah: elkyä matkakeppie, sumččua, leipyä elkyäkä rahua. Elkyä ottakkua ni toista paitua. 4Mih taloh mänettä yökši, šiinä eläkkyä šini, kuni ei tule aika lähtie pois. 5Kun min linnan eläjät ei otettane teitä vaštah, lähtekkyä šiitä linnašta ta puistakkua pölyt jaloista. Še on tovissukšena heitä vaštah.»

6Niin opaššettavat lähettih matkah. Hyö matattih kyläštä kyläh, šaneltih Hyvyä Viestie ta parennettih läsijie joka paikašša.

Iiroti kyšelöy Iisussašta

(Matv. 14:1-12; Mark. 6:14-29)

7Konša muan nellännekšen herra Iiroti kuuli kaikešta, mitä Iisussa ruato, hiän ei tietän, mitäi ajatella. Eryähät niät šanottih, jotta Iivana Kaštaja on nouššun kuollehista. 8Toiset arveltih, jotta Il'l'a on tullun jälelläh muan piällä. A kolmannet paistih, jotta kennih ammusista Jumalan viessintuojista on nouššun kuollehista. 9No Iiroti šano: «Iivanalta mie käsin leikata piän, a kenpäš on tämä Mieš, kumpasešta mie kuulen tämmösie pakinoja?» Iirotin himotti nähä Iisussua, hiän vuotti vain šopivua aikua.

Iisussa ruokkiu viisituhatta mieštä

(Matv. 14:13-21; Mark. 6:30-44; Iiv. 6:1-14)

10Kun apostolit myöššyttih Iisussan luo, hyö kerrottih Hänellä, mitä kaikkie oli ruattu. Iisussa otti hiät matkah ta läksi rahvahattomah muah lähellä Vifsaidan linnua, missä hyö voitais olla omistah. 11Kuitenki ihmiset šuatih tietyä, missä Hiän on, ta lähettih Hänellä jälkeh. Iisussa anto heijän tulla luokšeh. Hiän pakasi heilä Jumalan Valtakunnašta ta parenti kaikki, ken tarvičči parentamista.

12Kun päivä jo kallistu iltah, Iisussan kakšitoista opaššettavua tultih Hänen luo ta šanottih: «Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis lähišeuvun kylih ta taloloih ta löyvettäis ičelläh yöšija ta ruokua. Tämähän on aivan elämätöin paikka.» 13Iisussa šano heilä: «Antakkua työ heilä ruokua». A hyö vaššattih: «Viisi leipyä ta kakši kalua – šiinä kaikki, mitä meilä on. Vain pitäykö miän lähtie oštamah ruokua kaikilla näillä ihmisillä?» 14Šielä oli niätšen viitisentuhatta mieštä. Iisussa šano opaššettavillah: «Pankua ihmiset istumah viijenkymmenen henken joukkoloih». 15Hyö niin ni ruattih, käšettih kaikki istumah. 16Šiitä Iisussa otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, jotta hyö juattais ne rahvahalla. 17Kaikin šyötih ta tultih kylläsiksi. Šyömistä vielä jäiki, paloja kerättih kakšitoista vakallista.

Petri šanou Iisussua Hristossakši

(Matv. 16:13-23; Mark. 8:27-33)

18Yhen kerran, konša Iisussa moliutu yksinäiseššä paikašša ta opaššettavat oltih Hänen kera, Hiän kyšy heiltä: «Ken Mie ihmisien mieleštä olen?» 19Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a. A eryähät šanotah, jotta Šie olet kennih ammuni Jumalan viessintuoja, kumpani nousi kuollehista.» 20Iisussa kyšy: «A työ, mitä työ šanotta? Ken Mie tiän mieleštä olen?» Petri vaštasi: «Šie olet Jumalan Hristossa». 21Iisussa varottamalla varotti heitä, jotta hyö ei šanottais täštä kellänä, 22ta lisäsi: «Ihmisen Poika joutuu äijän käršimäh. Rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat kiännytäh Häntä vaštah, Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

Iisussan kera kulkomisešta

(Matv. 16:24-28; Mark. 8:34–9:1)

23Iisussa šano kaikilla: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, še kieltäytykkäh ičeštäh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun peräššä. 24Kačo kun še, ken tahtou pelaštua oman elämän, mänettäy šen. A še, ken Miun tähen mänettäy oman elämän, pelaštau šen. 25Mitäpä hyötyö on ihmisellä šiitä, kun hiän šuanou omakšeh koko muailman, ka kavottanou tahi mänettänöy oman iččeh. 26Še, ken häpiey Milma ta Miun šanoja, šitä Ihmisen Poikaki häpiey, konša Hiän tulou omašša ta Tuaton ta pyhien anhelien jumalallisešša valošša. 27Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla šini, kuni ei nähä Jumalan Valtakuntua.»

Iisussa muuttuu toisenmoisekši

(Matv. 17:1-8; Mark. 9:2-8)

28Iisussan tämän pakinan jälkeh mäni kahekšan päivyä. Šiitä Hiän otti matkahaš Petrin, Iivanan ta Juakon ta nousi vuaralla moliutumah. 29Moliutuos's'a Hiän muuttu nävöltäh, a hänen vuattiet tultih kirkkahan valkeiksi. 30Šamašša šiinä oli kakši mieštä pakajamašša Hänen kera: Moissei ta Il'l'a. 31Hyö näyttäyvyttih jumalallisešša valošša ta paistih Iisussan lähöštä, mi pitäis täyttyö Jerusalimissa. 32Petri ta toiset opaššettavat, kumpaset oltih hänen kera, oltih šyväššä unešša. Konša hyö havaččeuvuttih, niin nähtih Iisussa jumalallisešša valošša ta Moissei ta Il'l'a Hänen kera šeisomašša. 33Konša hyö oltih lähöššä Iisussan luota, Petri šano Hänellä: «Opaštaja, miän on tiälä hyvä olla. Myö luajimma kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.» Hiän ei tietän, mitä pakajau.

34Kuni Petri pakasi näin, tuli pilvi ta katto hiät. Kun hyö jouvuttih pilven šiämeh, opaššettavat pöläššyttih. 35Pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun Poika, kumpasen olen valinnun. Häntä kuunnelkua.»

36Kun iäni šammu, Iisussa oli tuaš yksinäh. Opaššettavat oltih iänettäh ta niinä päivinä ei paistu kellänä šiitä, mitä oli nähty.

Iisussa ajau pojašta piessan

(Matv. 17:14-18; Mark. 9:14-27)

37Konša hyö toisena päivänä laškeuvuttih vuaralta, šuuri rahvašjoukko oli Iisussalla vaššašša. 38Eryäš mieš rahvašjoukošta karjeutu: «Opaštaja, molin Šilma, tule kaččomah miun poikuani. Tämä on miun ainut lapši. 39Piessa rikeneh muokkuau häntä. Yhtäkkie hiän alkau karjuo, ta piessa vetäy häntä koukkuh, niin jotta vuahti lähtöy šuušta. Kun piessa viimein lähtöy, poika jiäy puolikuollehekši. 40Mie molin šiun opaššettavie, jotta ajettais piessa pois, ka hyö ei voitu.» 41Iisussa šano: «Voi tätä uškomatointa ta pilalla männyttä ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy olla tiän kešeššä? Pitältikö Miun pitäy teitä keštyä? Tuo poikaš tänne.» 42Pojan vielä aštuos's'a Iisussah päin, piessa pačkasi hänet muah ta veti koukkuh. No Iisussa komenti piessua lähtömäh, parenti pojan ta anto hänet tuatolla. 43Kaikki ihmiset kummekšittih Jumalan šuurta voimua.

Iisussa tuaš pakajau omašta kuolomašta

(Matv. 17:22-23; Mark. 9:30-32)

Kun kaikki ihmiset ihmeteltih Iisussan ruatoja, Hiän šano opaššettavillah: 44«Pankua mieleh, mitä Mie nyt teilä šanon: Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih». 45Opaššettavat ei maltettu, mitä Iisussa näillä šanoilla tarkotti. Niijen merkityš oli peitetty heiltä, niin jotta hyö ei piäšty perillä Hänen šanoista eikä ruohittu kyšyö Häneltä niijen merkityštä.

Ken on šuurin?

(Matv. 18:1-5; Mark. 9:33-37)

46Iisussan opaššettavat alettih kiistyä keškenäh šiitä, ken heistä on šuurin. 47Iisussa tiesi, mitä heilä oli mieleššä. Hiän otti lapšen, pani šen vierelläh 48ta šano heilä: «Ken Miun nimeššä ottau luokšeh tämän lapšen, še ottau Miut. A ken ottau luokšeh Miut, še ottau Miun Työntäjän. Še, ken teistä on kaikista pienin, onki kaikista šuurin.»

Ken ei ole meitä vaštah, še on miän puolella

(Mark. 9:38-40)

49Iivana šano: «Opaštaja, myö näkimä yhen miehen, kumpani Šiun nimellä ajau pois piessoja. Myö kieltimä häntä, šentäh kun hiän ei matkua miän kera.» 50No Iisussa šano: «Elkyä kieltäkkyä häntä. Ken ei ole teitä vaštah, še on tiän puolella.»

Iisussa matalla Jerusalimih

9:51–19:27

Samarijalaiset ei oteta Iisussua vaštah

51Kun Iisussan taivahah ottamisen aika alko läheštyö, Hiän piätti lähtie Jerusalimih. 52Hiän työnsi šananviejät mänömäh ieltäpäin. Hyö lähettih ta mäntih yhteh Samarijan kyläh valmistamah Iisussan tuluo. 53Kuitenki šielä ei tahottu ottua Iisussua vaštah, šentäh kun Hiän matkasi Jerusalimih. 54Tämän kuultuo Hänen opaššettavat Juakko ta Iivana šanottih: «Hospoti, tahotko Šie, jotta myö käškisimä tulen iskie taivahista ta hävittyä hiät, niin kuin Il'l'aki luati?»

55No Iisussa kiänty, moitti heitä ta šano: «Työ että tiijä, mi henki teissä vaikuttau. 56Ei Ihmisen Poika tullun ihmishenkijä hävittämäh, vain pelaštamah.» Ta hyö jatettih matkua toiseh kyläh.

Aššu miun peräššä!

(Matv. 8:19-22)

57Konša hyö matattih tietä myöte, eryäš mieš šano Iisussalla: «Mie matkuan Šiun kera, kunne vain lähtenetki». 58Iisussa vaštasi hänellä: «Repoloilla on omat kolot ta taivahan lintusilla pešät, a Ihmisen Pojalla ei ole kunne piätäh painua».

59Toisella miehellä Iisussa šano: «A šie lähe Miun matkah». Tämä šano: «Hospoti, anna mie enšin käyn hautuamašša tuattoni». 60Vain Iisussa šano: «Anna kuollehien hauvata omat kuollehet, no šie lähe šanelomah ihmisillä Jumalan Valtakunnašta».

61Vielä yksi šano: «Hospoti, mie lähen Šiun kera, vain anna mie enšin käyn prostiutumašša omahisien kera». 62Hänellä Iisussa vaštasi: «Ken alkau kyntyä, ka šiitä rupieu tuakšeh päin kaččelomah, še ei kelpua Jumalan Valtakuntah».

10

Iisussa toimittau šeiččemenkymmentä opaššettavua ruatoh

(Matv. 11:20-24)

101Šen jälkeh Hospoti valičči vielä šeiččemenkymmentä opaššettavua. Hiän toimitti hiät kakšittain mänömäh ieltäpäin joka linnah ta kyläh, kunne Hänellä Ičellä oli mieli männä. 2Hiän šano heilä: «Vil'l'ua on äijän, vain leikkuajie on vähän. Šentäh molikkua elon Isäntyä, jotta Hiän työntäis ruatajie elonkorjuuh. 3Mänkyä, Mie työnnän tiät kuin lampahat hukkien keškeh. 4Elkyä ottakkua matkah rahua, elkyä sumččua elkyäkä jalaččie. Matatešša elkyä piettykkyä pakajamah kenenkänä kera. 5Mih taloh mänettä, šanokkua enšin: ‘Rauha tällä talolla’. 6Kun šielä ollou rauhanarvoni ihmini, tiän rauha jiäy hänellä. A kun šielä ei olle šemmoista ihmistä, tiän rauha myöštyy teilä. 7Jiäkyä šiih taloh, šyökyä ta juokua, mitä teilä taritah, šentäh kun ruataja on tienannun oman palkan. Elkyä muutelkua talošta toiseh.

8Konša työ tuletta linnah, missä tiät otetah vaštah, šyökyä šitä, mitä teilä annetah. 9Parentakkua šen linnan läsijie ta šanokkua ihmisillä: ‘Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän lähellä’. 10A kun työ tulletta linnah, missä teitä ei oteta vaštah, mänkyä šen linnan pihoilla ta šanokkua: 11‘Tiän linnan pölynki, mi tarttu miän jalkoih, myö puissallamma teilä jälelläh. Kumminki tietäkkyä, jotta Jumalan Valtakunta on jo tullun lähellä!’ 12Šen šanon teilä, jotta suutupäivänä Sodomiki piäšöy vähemmällä kuin še linna.»

13«Voi šilma, Horasinin linna! Voi šilma, Vifsaidan linna! Kun Tiirašša ta Sidonissa ois luajittu ne šuuret ruavot, kumpasie tiän pihoilla luajittih, niijen eläjät ois jo ammuin šuoriuvuttu värččivuatteih. Hyö ois issuttu tuhkašša, jätetty riähäššä elämini ta kiännytty Jumalan puoleh. 14Šentäh suutupäivänä Tiira ta Sidoni piäššäh vähemmällä kuin työ, Horasini ta Vifsaida. 15Ta šieki, Kapernaumin linna, smietitkö, jotta šiut taivahah ylennetäh? Alaš šiut luuvvah, alaš tuonelah šuate!

16Še, ken teitä kuuntelou, kuuntelou Milma. Ken kieltäytyy teistä, kieltäytyy Miušta. A ken Miušta kieltäytyy, kieltäytyy Miun Työntäjäštä.»

Šeiččemenkymmentä opaššettavua myöššytäh

17Ne šeiččemenkymmentä opaššettavua myöššyttih hyvillä mielin ta šanottih: «Hospoti, piessatki totellah meitä, kun myö käšemmä niitä Šiun nimellä». 18Iisussa šano heilä: «Mie nävin, mitein šaatana kirposi taivahašta kuin tulenisku. 19Mie annoin teilä vallan talluo kiärmehie ta skorpionija ta annoin vallan kaiken vihollisvoiman piällä – eikä ole mitänä, mi vois luatie teilä pahua. 20No elkyä šitä iloilkua, jotta piessat totellah teitä, vain iloilkua šitä, jotta tiän nimet on kirjutettu taivahan kirjah.»

Iisussa ylentäy Taivahaista Tuattuo

(Matv. 11:25-27; 13:16-17)

21Šilloin Pyhä Henki täytti Iisussan mielihyvällä, ta Hiän šano: «Tuatto, taivahan ta muan Hospoti! Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie peitit nämä as's'at viisahilta ta järköviltä ta näytit ne lapšen moisilla. Tämän Šie, Tuatto, kačoit hyväkši.»

22Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano: «Tuattoni on antan kaiken Miun valtah. Poikua ei tiijä kenkänä toini kuin vain Tuatto, eikä Tuattuo tiijä kenkänä toini kuin vain Poika ta še, kellä Poika tahtou Hänet ilmottua.»

23Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano vain heilä: «Ošakkahat ollah ne šilmät, kumpaset nähäh šitä, mitä työ niättä! 24Mie šanon teilä: monet Jumalan viessintuojat ta čuarit ois tahottu nähä šitä, mitä työ niättä, vain ei nähty, ta kuulla šitä, mitä työ kuuletta, vain ei kuultu.»

Hyväšiämini samarijalaini

25Yksi sakonanopaštaja tahto šuaha Iisussan šanoista kiini ta kyšy Häneltä: «Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» 26Iisussa vaštasi hänellä: «Mitä Sakonašša šanotah? Mitä šie iče šieltä luvet?» 27Mieš vaštasi: «Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš koko šytämeštäš, kaikella henkelläš, kaikin voimin ta kaikella mielelläš, ta tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš». 28Iisussa šano hänellä: «Rua niin, šilloin šuat elyä».

29Sakonanopaštaja tahto näyttyä, jotta hiän eläy Sakonan käškyjen mukah, ta kyšy Iisussalta: «A kenpä on miun lähimmäini?»

30Šiih Iisussa vaštasi: «Mieš matkasi Jerusalimista Jerihonih ta joutu rosvojen käsih. Ne ryöššettih häneltä vuattiet, lyötih häntä ta mäntih männeššäh, a hänet jätettih puolikuollehena venymäh mualla. 31Šitä šamua tietä myöte šattu tulomah pappi. Nähtyö piekšetyn hiän šiirty tien toisella puolella ta jatko matkua. 32Šamoin ruato leeviläini, kumpani niise tuli šiih paikkah. Kun hiän näki miehen, hiänki mäni kyličči tien toista puolta. 33Šiitä tuli eryäš samarijalaini, kumpani niise matkasi šamua tietä. Kun hiän tuli šiih paikkah ta näki miehen, hänen tuli suali häntä. 34Hiän mäni miehen luo, kuato viinua ta šiemenvoita hänen huavoih, šito ne ta nošti miehen oman oslah šelkäh. Šiitä hiän vei miehen matkuštajataloh ta hoiti häntä. 35Toisena päivänä, konša samarijalaini oli lähöššä, hiän otti kakši dinarie, anto ne matkuštajatalon isännällä ta šano: ‘Pie huolta täštä mieheštä. A kun šiulta männöy enämmän rahua hänen tähen, mie kyllä annan lisyä, konša tulen jälelläh.’ 36Ken näistä kolmešta on šiun mieleštä lähimmäini šillä, ken joutu rosvojen käsih?» 37Sakonanopaštaja šano: «Ka še, ken šaleičči häntä». Iisussa šano hänellä: «Mäne ta rua šieki šamoin».

Marppa ta Muarie

38Iisussa aštu iellähpäin omien opaššettavien kera ta mäni yhteh kyläh. Šielä Marppa-nimini naini otti Hänet hyvin vaštah. 39Marpalla oli čikko, Muarie. Muarie istu Iisussan jaloissa ta kuunteli, mitä Hiän pakasi. 40A Marppa häyrysi šuahakšeh kostitušta. Hiän tuli Iisussan luo ta šano: «Hospoti, etkö Šie yhtänä välitä, jotta miun čikko jätti kaikki hommat miula? Šano, jotta hiän auttais milma.» 41Vain Iisussa vaštasi hänellä: «Marppa, Marppa, šie huolehit ta hermoštelet monešta as's'ašta. 42A tärkie on vain yksi. Muarie valičči hyvän ošan, eikä šitä oteta häneltä pois.»