Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
6

Šuovatan Isäntä

(Matv. 12:1-8; Mark. 2:23-28)

61Äijänpäivän pruasniekan jälkisenä šuovattana Iisussa käveli vil'l'apellon poikki. Hänen opaššettavat katattih tähkie, hierottih niitä kämmenien välissä ta šyötih jyvie. 2Muutomat farisseit kyšyttih: «Mintäh työ ruatta šitä, mitä šuovattana ei šua ruatua?» 3Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole luken, mitä Tuavitta ruato, konša hänellä ta hänen miehillä tuli nälkä. 4Hiän mäni jumalankotih ta otti uhrileivät, šöi niitä ta anto omilla miehilläki, vaikka yksistäh papit šuahah šyyvvä niitä.» 5Ta Iisussa šano vielä: «Ihmisen Poika on šuovatanki Isäntä».

Šuauko šuovattana parentua?

(Matv. 12:9-14; Mark. 3:1-6)

6Eryähänä toisena šuovattana Iisussa mäni sinagogah ta opašti. Šielä oli mieš, kumpasen oikie käsi oli kuivan. 7Sakonanopaštajat ta farisseit piettih Iisussua šilmällä, jotta nähtäis, rupieuko Hiän parentamah šitä mieštä šuovattana. Näin heilä ois šyy viärittyä Häntä. 8Iisussa tiesi, mitä hyö tuumitah. Hiän šano miehellä, kumpasen käsi oli kuivan: «Nouše ta tule tänne eteh». Mieš nousi ta mäni eteh. 9Iisussa šano: «Mie kyšyn teiltä: mitä šuau ruatua šuovattana, hyvyäkö vain pahua? Pitäykö pelaštua ihmishenki, vain tappua ihmini?» Hyö ei virketty mitänä. 10Hiän kaččo heih kaikkih ta šano miehellä: «Ojenna käteš». Mieš ojenti käteh, ta še tuli entisekšeh, tervehekši niin kuin toiniki käsi. 11Täštä sakonanopaštajat ta farisseit hyvin äijälti šiännyttih ta ruvettih aprikoimah, mitä hyö voitais ruatua Iisussalla.

Kakšitoista apostolie

(Matv. 10:1-4; Mark. 3:13-19)

12Šamoih aikoih Iisussa nousi vuaralla moliutumah. Hiän oli šielä koko yön ta moliutu Jumalalla. 13Kun tuli päivä, Hiän kučču luokšeh opaššettavat ta valičči niistä kakšitoista, kumpasie rupesi kuččumah apostoliloiksi. 14Ne oltih: Simoni, kumpasella Iisussa vielä anto nimen Petri6:14 Petri kačo šelityštä Matv. 16:18., Simonin velli Ontrei, Juakko ta Iivana, Hilippä, Varfolomei, 15Matvei, Homa, Alfein Juakko, Zilotiksi kučuttu Simoni, 16Juakon Juuta ta Juuta Iskariot, kumpasešta myöhemmin tuli Iisussan pettäjä.

Iisussa opaštau ta parentau ihmisie

(Matv. 4:23-25)

17Iisussa laškeutu vuaralta apostolien kera ta pietty tašasella paikalla. Šielä oli äijän Hänen opaššettavie ta šuuri joukko rahvašta eri puolilta Juutijua, Jerusalimista ta Tiiran ta Sidonin rannikkošeutuloilta. 18Hyö kaikin tultih kuuntelomah Iisussua ta piäšömäh tautiloistah. Ta ihmiset, kumpasie vaivattih piessat, niise parettih. 19Jokahini reistasi piäššä košettamah Iisussua, šentäh kun Häneštä läksi voimua, mi parenti kaikki.

Ken on ošakaš?

(Matv. 5:1-12)

20Iisussa kaččo opaššettavih ta šano:

«Ošakkahie oletta työ, henkeššä köyhät,

šentäh kun Jumalan Valtakunta on tiän.

21Ošakkahie oletta työ, kellä on nyt nälkä,

šentäh kun tiät šyötetäh kylläsiksi.

Ošakkahie oletta työ, kumpaset nyt itettä,

šentäh kun vieläi šuatta nakrua.

22Ošakkahie oletta työ, kun Ihmisen Pojan tähen ihmiset vihatah teitä, erotetah tiät joukoštah, haukutah teitä ta pannah pakanakši tiän nimiki. 23Olkua šinä päivänä mielissänä, hyppikkyä ilošta, šentäh kun teitä vuottau šuuri palkka taivahašša. Vet šamoin še ruattih heijän tuatot Jumalan viessintuojilla.

24A työ pohatat, voi teitä!

Työ jo šaita oman ošana.

25Voi teitä, kumpaset oletta nyt kylläset!

Työ niättä vielä nälkyä.

Voi teitä, kumpaset nyt nakratta!

Työ vielä itettä ta voikerratta.

26Voi teitä, kun kaikki ihmiset paissah teistä hyvyä! Vet šamoin ni heijän tuatot paistih niistä, ket luatiuvuttih Jumalan viessintuojiksi.»

Tykäkkyä omie vihamiehie

(Matv. 5:38-48; 7:12)

27«No teilä, kumpaset kuunteletta Milma, Mie šanon: tykäkkyä omie vihamiehie; ruatakkua hyvyä niillä, ket teitä vihatah. 28Plahoslovikkua niitä, ket teitä kirotah; moliutukkua niijen puolešta, ket šatatetah teitä pahoin šanoin. 29Kun ken lyönöy šilma korvah, kiännä hänellä toiniki korva. Kun ken vienöy šiulta sviitkan, anna hänen ottua paitaki. 30Anna jokahisella, ken kyšyy šiulta miilostinua. Kun ken ottanou šiulta mitänih, elä vuaji šitä jälelläh.

31Luatikkua ihmisillä šitä, mitä tahtosija, jotta teilä ičellänä luajittais. 32Kun työ tykännettä vain niitä, ket tykätäh teitä, niin šilläkö työ tienuatta passipot? Riähkähisetki tykätäh niitä, ket heitä tykätäh. 33Kun työ ruatanetta hyvyä vain niillä, ket teilä ruatah hyvyä, niin šilläkö työ tienuatta passipot? Riähkähiset niise ruatah šamoin. 34Ta kun työ antanetta velkah vain niillä, keltä toivotta šuaha velan jälelläh, niin šilläkö työ tienuatta passipot? Riähkähiset niise annetah velkah toisillah, konša tiijetäh, jotta šuahah jälelläh šaman verran. 35Työ elkyä ruatakkua šamah tapah, vain tykäkkyä omie vihamiehie, luatikkua hyvyä, antakkua velkah toivomatta šuaha mitänä jälelläh. Šiitä työ šuatta šuuren palkan ta oletta Ylimmäisen lapšie, šentäh kun Hiän niise on hyvä pahoilla ta kiittämättömillä. 36Olkua armolliset, šamoin kuin tiän Tuatto on armollini.»

Elkyä suutikkua

(Matv. 7:1-5)

37«Elkyä suutikkua, niin teitäki ei suutita. Elkyä viärittäkkyä toisie, niin teitäki ei viäritetä. Prostikkua, niin teitäki prostitah. 38Antakkua, niin teiläki annetah; täyši miärä, rut'ottuna, šumpah pantuna ta čumu-čukkuraisena annetah teilä yškäh. Millä miärällä työ mittuatta, šillä šamalla mitatah teilä.»

39Iisussa šano heilä vielä peittopakinan: «Voitko šokie kulettua šokieta? Eikö hyö molommat lanketa hautah? 40Opaššettava ei ole omua opaštajuah šuurempi, no jokahini opaštumisen lopetettuo on opaštajan moini.

41Mitein šie niät ruhkan vellen šilmäššä, vain et huomua hirttä omašša šilmäššä? 42Mitein voit šanuo vellellä: ‘Annapa, vellisen, mie otan ruhkan šiun šilmäštä’. Ethän šie niä hirttä omašša šilmäššä? Voi šie, pyhäkši luatiutuja! Ota enšin hirši omašta šilmäštä, šiitä vašta niät ottua ruhkan vellen šilmäštä.»

Mimmoni puu, šemmoset antimet

(Matv. 7:16-20; 12:33-35)

43«Ei ole hyvyä puuta, mih tulis pahoja antimie, eikä pahua puuta mih tulis hyvie antimie. 44Puu tunnetah šen antimista. Eihän fiinikkoja kerätä piikkituomešta, eikä viinamarjoja ohtajaisikošta. 45Hyvä ihmini tuou omašta šiämen aitašta hyvyä, paha ihmini tuou pahua. Ihmini šuullah pakajau šitä, mi täyttäy hänen šiämen.»

Kakši rakentajua

(Matv. 7:24-27)

46«Mintäh työ šanotta Miula: ‘Hospoti, Hospoti’, a iče että rua šitä, mitä Mie käšen? 47Mie kerron teilä, mityš on še, ken tulou Miun luo, kuulou Miun šanat ta ruatau niijen mukah. 48Hiän on kuin mieš, kumpani taluo rakentuas's'a kaivo šyväh ta laški kivijalan kallivolla. Kun vejet nouštih rannoista ta tultih šuurella vauhilla talon piällä, ne ei šuatu taluo liikahtamah, šentäh kun še oli rakennettu kallivolla. 49A še, ken kuulou Miun šanat, vain ei rua niijen mukah, on kuin mieš, kumpani taluo rakentuas's'a laški kivijalan šuorah mualla. Kun tulvavesi hyökkäsi talon piällä, še talo šamašša kuatu ta hajosi muan tašolla.»

7

Iisussa ta šuan saltatan piälikkö

(Matv. 8:5-13)

71Kun Iisussa oli paissun kaiken tämän rahvahan kuunnellešša, Hiän läksi Kapernaumih. 2Šielä oli yksi šuan saltatan piälikkö, kumpasen paššari oli niin kipie, jotta oli jo kuolomaisillah. Šuanpiälikkö piti paššarie šuurešša arvošša. 3Kuultuo Iisussašta, hiän työnsi Hänen luo jevreijen vanhimpie, jotta hyö pyritettäis Iisussua tulomah ta parentamah hänen paššarin. 4Hyö tultih Iisussan luo ta ruvettih molimah Häntä, šanottih: «Tämä šuanpiälikkö on Šiun avun arvoni. 5Hiän tykkyäy miän rahvašta ta luajitti meilä sinagoganki.»

6Iisussa läksi hiän kera. Konša Hiän oli jo lähellä taluo, šuanpiälikkö työnsi omie miehie šuattamah Hänellä šanua: «Hospoti, elä vaivua Iččieš. Mie en ole šen arvoni, jotta Šie tulisit miun katon alla. 7Enkä mie kaččon ni iččieni šen arvosekši, jotta oisin tullun Šiun luo. Šano vain šana, niin miun paššari parenou. 8Mie ičeki tottelen ylempien käškyjä ta komentelen omie saltattoja. Kun šanon yhellä: ‘Mäne’, hiän mänöy. Toisella šanon: ‘Tule’, ta hiän tulou. Tahi kun šanon paššarilla: ‘Rua tämä’, hiän ruatau.» 9Iisussa kummekši näitä šanoja. Šiitä Hiän kiänty jäleššä aštujih päin ta šano: «Šanon teilä, jotta tämmöistä uškuo en ni Israelissa ole nähnyn».

10Kun Iisussan luo toimitetut miehet myöššyttih jälelläh, hyö nähtih paššari tervehenä.

Iisussa elävyttäy lešen pojan

11Kohta tämän jälkeh Iisussa läksi Nainin linnah. Hänen kera matattih monet Hänen opaššettavat ta šuuri rahvašjoukko. 12Konša Iisussa lähešty linnan veräjie, šieltä kannettih kuollutta, leškinaisen ainutta poikua. Muamon kera oli äijän linnan rahvašta. 13Naisen nähtyö Hospotilla tuli suali häntä ta Hiän šano: «Elä ite». 14Hiän mäni nosilkkojen viereh ta košetti niitä. Kantajat pietyttih. Iisussa šano: «Priha, Mie šanon šiula, nouše!» 15Šilloin kuollut nousi istumah ta rupesi pakajamah, ta Iisussa anto hänet muamolla.

16Kaikin oikein pöläššyttih ta ruvettih kiittämäh Jumalua, hyö šanottih: «Miän joukošša on nyt šuuri Jumalan viessintuoja. Jumala tuli avukši omalla kanšallah.» 17Tämmöset pakinat Iisussašta levittih koko Juutijah ta šen ympäristöh.

Iivana Kaštajan kyšymyš Iisussalla

(Matv. 11:2-6)

18Iivana Kaštajan opaššettavat kerrottih hänellä kaiken, mitä oli ollun. 19Šilloin Iivana kučču kakši heistä luokšeh ta toimitti hiät Iisussan luo kyšymäh: «Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua ketänih toista?» 20Miehet tultih Iisussan luo ta šanottih: «Iivana Kaštaja toimitti miät Šiun luo kyšymäh: ‘Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua ketänih toista?’»

21Iisussa oli juštih šilloin piäštän monie ihmisie tautiloista, vaivoista ta piessoista, ta monilla šokeilla Hiän oli antan nävön. 22Niinpä Hiän vaštasi heilä: «Mänkyä ta šanokkua Iivanalla, mitä näkijä ta kuulija:

Šokiet ruvetah näkömäh ta rammat kävelömäh,

prokasatautiset puhissutah ta kuurnehet ruvetah kuulomah,

kuollehet noššatetah henkih ta köyhillä šanellah Hyvyä Viestie.

23Ošakaš on še, ken ei kieltäyvy Miušta.»

Iisussa pakajau Iivana Kaštajašta

(Matv. 11:7-19)

24Konša Iivana Kaštajan toimittamat miehet oli mänty, Iisussa rupesi pakajamah rahvahalla Iivanašta: «Mitä työ läksijä kaččomah tyhjäh muah? Ettähän tuulen heiluttamua ruokoheinyä! 25Mitäpä työ šilloin kävijä kaččomašša? Mieštäkö vorssissa vuatteissa? Čuarien horomissa työ löyvättä niitä, ket vorssuijah šomissa vuatteissa ta eletäh pohatašti. 26Ka niin mitäpä työ mänijä kaččomah? Jumalan viessintuojuako? Oikein, ta Mie šanon teilä, jotta Iivana on enämmän kuin Jumalan viessintuoja. 27Hiän on še, kumpasešta Pyhissä Kirjutukšissa Jumala šanou näin:

– Mie työnnän šanantuojani Šiun iellä,

hiän raivuau Šiula tien.

28Mie šanon teilä: ei ole šyntyn yhtäkänä ihmistä, ken ois ollun Iivana Kaštajua šuurempi. Kuitenki Jumalan Valtakunnašša kaikista pieninki on häntä šuurempi.»

29Kaikki ihmiset, tarkoten veronkeryäjätki, Iivanua kuunnellešša tunnuššettih Jumalan tahto oikiekši ta otettih Iivanalta kaššanta. 30Vain farisseit ta sakonanopaštajat oltih Jumalan tahtuo vaštah eikä otettu Iivanalta kaššantua.

31Šilloin Hospoti šano: «Mih Mie vertuasin tämän ajan ihmisie? Mimmoset hyö ollah? 32Hyö ollah kuin lapšet, kumpaset issutah pihalla. Yhet karjutah toisilla: ‘Myö šoittima teilä pillillä, vain työ että pläššin’. A toiset vaššatah: ‘Myö iänelläitkimä, vain työ että itken miän kera’. 33Iivana Kaštaja tuli. Hiän ei šyö leipyä eikä juo viinua, ta työ šanotta: ‘Häneššä on piessa’. 34Ihmisen Poika tuli. Hiän šyöy ta juou, ta työ šanotta: ‘Mityš šyömäri ta juomari, veronkeryäjien ta riähkähisien tovarissa’. 35Viisahuš tovissetah oikiekši kaikki ne, ket eletäh šen mukah.»

Farissei ta riähkähini naini

36Eryäš farissei kučču Iisussua luokšeh šyömäh. Iisussa mäni farissein taloh ta ašettu stolah. 37Šiinä linnašša oli naini, kumpani eli riähäššä. Kun naini šai tietyä, jotta Iisussa on verolla farissein talošša, hiän tuli šinne ta toi alabasteripullošša hajuvoijetta. 38Hiän ašettu Iisussan tuakši Hänen jalkoih7:38 Verot šyötih venyöl'l'äh. ta itki. Iisussan jalat kaššuttih hänen kyynälistä. Naini pyyhki ne kuivakši tukillah, šuuteli niitä ta voiteli hajuvoitiella. 39Tämän nähtyö farissei, kumpani oli kuččun Iisussan, tuumi ičekšeh: «Kun tämä Mieš ois Jumalan viessintuoja, Hiän tietäis, jotta tämä naini, kumpani Häntä košettau, on riähkähini». 40Iisussa šano hänellä: «Simoni, miula ois šanottavua šiula». Simoni vaštasi: «Ka šano, Opaštaja».

41Iisussa šano: «Oli kakši mieštä, kumpaset oltih velašša rahanlainuajalla. Yksi oli velkua viisišatua dinarie, a toini viisikymmentä. 42Kun heilä ei ollun millä makšua, rahanlainuaja prosti heijän velat. Mitein on, kumpani näistä kahešta tykkyäy rahanlainuajua enämmän?» 43Simoni vaštasi: «Mie tuumaičen, jotta še, kellä hiän prosti šuuremman velan». «Šie olet oikiešša», šano Iisussa. 44Šiitä Hiän kiänty naiseh päin ta šano Simonilla: «Kačo tätä naista. Kun Mie tulin šiun taloh, šie et antan Miula vettä jalkoja peššä, a hiän kašteli Miun jalat kyynälilläh ta kuivasi ne tukillah. 45Šie et ševännyn Milma, a hiän on šilitellyn koko ajan Miun jalkoja. 46Šie et voitan Miun piätä voilla, a hiän voiti Miun jalat hajuvoitiella. 47Šentäh Mie šanonki šiula: tämän naisen monet riähät on prostittu, šentäh kun hiän äijän tykkäsi. A kellä vähän prostitah, še vähän tykkyäy.» 48Šiitä Iisussa šano naisella: «Šiun riähät on prostittu».

49Toiset stolašša olijat ruvettih pakajamah keškenäh: «Kenpä tuo Mieš on, kun riähkieki prostiu?» 50Ka Iisussa šano naisella: «Šiun uško pelašti šiut. Mäne rauhašša.»

8

Naisie Iisussan matašša

81Šen jälkeh Iisussa läksi kävelömäh linnoja ta kylie myöte ta šaneli ihmisillä Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta. Hänen kera oli kakšitoista opaššettavua 2ta eryähie naisie, kumpaset Hiän oli piäštän piessoista ta tautiloista. Heijän joukošša oli Magdalan Muarie, kumpasešta Hiän oli ajan pois šeiččemen piessua, 3oli Joanna, kumpani oli Iirotin talonkaččojan Husan naini, ta vielä Susanna ta monie muitaki naisie. Hyö omilla varoilla piettih huolta Iisussašta ta Hänen opaššettavista.

Peittopakina kylväjäštä

(Matv. 13:1-9; Mark. 4:1-9)

4Ihmisie tuli Iisussan luo monista linnoista. Kun rahvašta oli keräytyn äijän, Iisussa šano heilä tämän peittopakinan:

5«Mieš läksi kylvämäh šiementä. Kun hiän kylvi, eryähät šiemenet tipahettih tien viereh ta tallouvuttih, ta taivahan linnut n'okittih ne. 6Toiset šiemenet tipahettih kivikköh ta nouštih orahalla, vain orahat kuivettih, šentäh kun ei šuatu muašta vettä. 7Eryähät šiemenistä tipahettih ohtajaisikkoh. Konša orahat kašvettih, kašvettih ohtajaisetki ta tupehutettih orahat. 8No a eryähät šiemenet tipahettih hyväh muah, kašvettih ta annettih šatakertani tulo.» Tämän šanottuo Iisussa karjahti: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah».

Iisussa šelittäy peittopakinan kylväjäštä

(Matv. 13:10-23; Mark. 4:10-20)

9Opaššettavat kyšyttih Iisussalta, mitä merkiččöy tämä peittopakina.

10Hiän šano: «Teilä on annettu tietyä Jumalan Valtakunnan peittoas's'at, a toisilla niistä šanellah peittopakinoilla. Šentäh hyö kačotah eikä nähä; hyö kuunnellah eikä malteta.

11Peittopakinan merkityš on tämä: Šiemen on Jumalan šana. 12Tien viereh tipahtanehet šiemenet tarkotetah ihmisie, kumpaset kuullah šana. No šiitä tulou juaveli ta viey šanan heijän šiämeštä, jotta hyö ei ušottais eikä pelaššuttais. 13Ne šiemenet, mit tipahettih kivikköh, tarkotetah ihmisie, kumpaset kuullah šana ta otetah še ilomielin vaštah. No kun heissä ei ole juurta, hyö ušotah vain kotvani. Kun heitä ruvetah ahistamah šanan tähen, hyö lopetetah uškomini. 14Ohtajaisikkoh joutunehet šiemenet tarkotetah niitä, ket kuullah šana, a šiitä tukehutah elämän huolih, pohasvuoh ta makieh elämäh. Heistä on tyhjä vuottua šualista. 15A šiemenet, mit jouvuttih hyväh muah, tarkotetah niitä, ket kuullah šanan, šäilytetäh še puhtahašša ta hyväššä šytämeššä ta vaipumatta annetah eluo.» Tämän šanottuo Iisussa karjahti: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah».

Šanan oikie kuulomini

(Mark. 4:21-25)

16«Eihän kenkänä šytytä lamppuo ta šiitä pane šen piällä aštieta tahi peitä šitä šijan alla. Ei tietenki! Lamppu pannah korkiella paikalla, jotta pirttih tulijat nähtäis valo. 17Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä ole mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis valoh ta ihmisien tietoh. 18Huolehtikkua šiitä, jotta kuuletta oikein. Kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah šeki, mitä hiän toivou, jotta hänellä muka on.»

Iisussan oikiet omahiset

(Matv. 12:46-50; Mark. 3:31-35)

19Iisussan Muamo ta vellet tultih Häntä kaččomah, vain rahvašjoukon tähen hyö ei piäšty Hänen luo. 20Šiitä Iisussalla šanottih: «Šiun Muamoš ta velleš šeisotah pihalla ta heijän himottau nähä Šilma». 21Iisussa vaštasi heilä: «Miun muamo ta vellet ollah nämä, ket kuullah Jumalan šana ta ruatah šen mukah».

Iisussa vakauttau myrškyn

(Matv. 8:23-27; Mark. 4:35-41)

22Yhtenä päivänä Iisussa omien opaššettavien kera aštu veneheh ta šano heilä: «Läkkä järven toisella puolella». Ta niin hyö lähettih. 23Matalla Iisussa uinosi. Yhtäkkie järvellä nousi myršky. Vettä alko tulla veneheh, niin jotta heilä tuli hätä. 24Opaššettavat mäntih Iisussan luo, noššatettih Hänet ta šanottih: «Opaštaja, Opaštaja, myö uppuomma!» Iisussa nousi ta komenti tuulta ta ualtoja. Šiitä tuuli lauhtu ta järvi rauhottu. Tuli tyyni. 25Iisussa kyšy: «Missä on tiän uško?» Opaššettavat pöläššykšissä ta kummekšien kyšeltih toini toiselta: «Kenpä Hiän oikein on, kun komentau tuulta ta vettä, ta ne totellah Häntä?»

Iisussa Gadaran muašša

(Matv. 8:28-34; Mark. 5:1-20)

26Hyö nouštih rantah Gadaran muašša, mi on Galileijan vaštapuolella. 27Konša Iisussa nousi veneheštä rannalla, Häntä vaštah tuli linnašta mieš, kumpani oli piessojen muokkuama. Mieš jo pitkäh aikah ei pitän piälläh vuatetta eikä elän talošša, vain šuurissa kallivokololoissa, kumpasih oli hauvattu ihmisie. 28Iisussan näheššä hiän piäšti šuuren iänen, heittäyty očin Iisussan eteh ta karju: «Mitä Šie miušta tahot, Iisussa, Ylimmäisen Jumalan Poika? Molin Šilma, elä muokkua milma!» 29Niätšen Iisussa oli käšken piessan lähtie mieheštä. Piessa oli jo pitän aikua muokannun mieštä. Häntä oli pantu käsiriimuloih ta jalkarautoih, jotta hiän pisyis paikoillah. Kuitenki hiän oli aina rikkon ne ta piessan ajamana puannun tyhjäh muah. 30Iisussa kyšy: «Mi on šiun nimi?» Mieš vaštasi: «Lekioni8:30 Lekioni kačo šelityštä Matv. 26:53.» – šentäh kun monta piessua oli männyn täh mieheh. 31Piessat molittih, jottei Iisussa toimittais heitä pohjattomah kaivoh.

32Lähisellä vuaralla oli šuuri šikakarja šyömäššä. Piessat kyšyttih Iisussalta lupua männä šikoih, ta Hiän anto niillä luvan. 33Šilloin piessat lähettih mieheštä ta mäntih šikoih. Karja läksi juokšulla jyrkkyä termyä alaš järveh ta upposi.

34Kun šikojen paimenet nähtih tämä, hyö juoštih pakoh ta levitettih tieto täštä linnašša ta kylissä. 35Ihmiset lähettih kaččomah, mitä šielä oli ollun. Tultuo Iisussan luo hyö pöläššyttih, kun nähtih mieš, kumpasešta piessat oli lähetty. Mieš istu Iisussan jaloissa vuattiet piällä ta täyveššä järeššäh. 36Ne, ket nähtih kaiken, kerrottih toisilla, mitein riivattu pareni. 37Kaikki Gadaran muan eläjät oltih ylen pöläššykšissä ta molittih Iisussua, jotta Hiän mänis pois šieltä. Iisussa aštu veneheh ta läksi jälelläh šinne, mistä tuli. 38Mieš, kumpasešta piessat oli lähetty, pyrki Iisussan matkah. Vain Iisussa toimitti hänet pois näijen šanojen kera: 39«Mäne jälelläh kotihis ta kerro, mitä Jumala luati šiula». Mieš läksi ta käveli koko linnua pitin ta šaneli, mitä Iisussa oli luatin hänellä.

Iisussa elävyttäy tytön ta parentau naisen

(Matv. 9:18-26; Mark. 5:21-43)

40Konša Iisussa myöšty järven toisella puolella, šuuri joukko rahvašta oli Hänellä vaššašša, šentäh kun kaikin vuotettih Häntä. 41Šiitä Iisussan luo tuli sinagogan piämieš, Jairi nimeltäh. Hiän heittäyty Iisussalla jalkoih ta moli, jotta Iisussa läksis heilä. 42Hänen ainut lapši, tyttö, kumpasella oli šiinä kakšitoista vuotta, oli kuoloman käsissä.

Iisussan matatešša Jairin kotih, rahvašjoukko tunkeutu Hänen ympärillä. 43Rahvahan joukošša oli yksi naini, kumpaista jo kakšitoista vuotta vaivasi verenvuoto. Hiän oli käyttän liäkärilöih kaikki rahat, mitä hänellä oli, kuitenki kenkänä ei voinun häntä parentua. 44Naini tuli Iisussan luo takuata päin ta košetti Hänen sviitkan helmua. Šamašša verenvuoto loppu. 45Iisussa kyšy: «Ken košetti Miuh?» Kun kenkänä ei vaššannun, niin Petri ta muut Iisussan kera olijat šanottih: «Opaštaja, ihmiset tunkeuvutah Šiun ympärillä ta ahissetah Šilma joka puolelta, ta Šie vielä šanot: ‘Ken lienöy košetti Miuh’». 46No Iisussa šano: «Ken lienöy košetti Miuh. Mie kuulin, mitein voima läksi Miušta.» 47Kun naini näki, jotta ei voi pisyö peitošša, hiän tuli vapissen Iisussan luo ta heittäyty Hänen jalkoih. Kaikkien kuullen hiän šano, mintäh košetti Iisussua ta mitein šamašša pareni. 48Iisussa šano naisella: «Elä varaja, tyttäreni! Šiun uško parenti šiut, mäne rauhašša.»

49Iisussan vielä paissešša, sinagogan piämiehellä tuotih koista viesti: «Šiun tyttö jo kuoli. Elä enämpi vaivua Opaštajua.» 50Kun Iisussa kuuli tämän, Hiän šano Jairilla: «Elä varaja. Ušo vain, niin tyttö parenou.» 51Perillä piäštyö Iisussa ei antan kenenkänä muun männä kerallah pirttih kuin vain Petrin, Iivanan, Juakon ta vielä tytön tuaton ta muamon. 52Kaikin itettih ta voikerrettih tytön kuolomua. Ka Iisussa šano: «Heittäkkyä pois itentä. Ei tyttö ole kuollun, hiän makuau.» 53Hyö ruvettih nakramah Häntä, šentäh kun tiijettih, jotta tyttö kuoli. 54Iisussa ajo kaikki pihalla, otti tyttyö kiäštä ta šano lujalla iänellä: «Tyttö, nouše!» 55Šiitä henki myöšty tyttöh, ta šamašša hiän nousi šijalta. Iisussa käški antua hänellä ruokua. 56Tytön vanhemmat oltih piältäh šekuo. Iisussa kielti heitä šanomašta kellänä, mitä oli tapahtun.