Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
2

Iisussan šyntymä

21Niinä päivinä tuli Riiman keisarilta Aukustilta käšky, jotta koko muašša pitäy ruveta luatimah väjenkirjutušlistoja. 2Tämä oli enšimmäini väjenkirjutuš, ta še oli šiih aikah, konša Siirijua halličči Kvirinie. 3Kaikin mäntih kirjuttautumah, jokahini omah linnah.

4Joosefi niise läksi Nasaretin linnašta, kumpani oli Galileijašša. Hiän mäni Juutijah, Tuavitan linnah Viflejemih, šentäh kun oli Tuavitan šuvušta. 5Hiän otti kerallah Muarien, kumpani oli kihlottu hänellä ta kumpani kanto Lašta. 6Konša hyö oltih šielä, Muariella tuli lapšenšuanta-aika. 7Hiän šai Pojan, enšimmäisen Lapšen. Hiän kapaloičči Lapšen ta pani Hänet šoimeh, šentäh kun heilä ei löytyn tilua matkuštajien talošta.

Paimenet Iisussua tervehtimäššä

8Šillä šeuvulla oli paimenie varteimašša yöllä lampahie. 9Heilä näyttäyty Hospotin anheli, ta Hospotin jumalallini valo ympäröičči hiät. Paimenet äijälti pöläššyttih. 10Anheli šano heilä: «Elkyä varakkua. Mie tulin ilmottamah teilä hyvän viessin, šuuren ilošanoman kaikella rahvahalla. 11Tänäpiänä Tuavitan linnašša šynty teilä Pelaštaja, kumpani on Hristossa2:11 Hristossa kačo šelityštä Matv. 1:16., Hospoti. 12Täštä työ tunnetta Hänet: ripakkoloih kiäritty Lapši makuau šoimešša.» 13Yhtäkkie anhelin luo jiäviyty šuuri taivahallini šotajoukko, kumpani ylenti Hospotie šanoilla:

14– Kunnivo Jumalalla taivahissa,

a muan piällä olkah rauha

ta ihmisillä hyvä tahto!

15Konša anhelit mäntih heijän luota taivahah, paimenet paistih keškenäh: «Läkkä Viflejemih! Šielä myö niämmä šen, mitä on tapahtun, šen, mistä Hospoti meilä ilmotti.»

16Hyö lähettih kiirehešti Viflejemih ta löyvettih šielä Muarie, Joosefi ta Lapši, kumpani makasi šoimešša. 17Tämän nähtyö paimenet kerrottih, mitä anhelit šanottih heilä Lapšešta. 18Kaikin, ket kuultih paimenien šanat, kummekšittih. 19Muarie pani kaikki nämä šanat šiämeh ta moničči ajatteli niitä ičekšeh.

20Paimenet myöššyttih karjan luo, ylennettih ta passipoitettih Jumalua šiitä, mitä hyö šuatih kuulla ta nähä. Kaikki kävi juštih niin, mitein heilä oli šanottu.

Iisussa tuuvvah jumalankotih

21Kahekšan päivän piäštä tuli aika luatie Lapšella laitaleikkauš, ta Hänellä pantih nimekši Iisussa. Še oli še nimi, min anheli käški antua Hänellä jo ennein šitä, kun Muarie tuli pakšukši.

22Tuli aika Joosefin ta Muarien männä puhistautumah2:22 Kun naini šai pojan, hiän Moissein Sakonan mukah oli pakana 40 päivyä. Niijen päivien aikana hiän ei šuanun männä jumalankotih. Šen jälkeh hänen piti viijä šinne uhri Jumalalla ta šiitä hiän puhistu., niin kuin Moissein Sakona käški. Hyö tuotih Iisussa Jerusalimih, jotta panna Hänet Hospotin eteh, 23šentäh kun Hospotin Sakonašša šanotah näin: «Jokahini poikalapši, mi on muamollah enšimmäini lapši, pitäy pyhittyä Hospotilla». 24Hospotin Sakonan mukah heijän piti šamalla kertua tuuvva uhrilahja Jumalalla, «pari villikyyhkyistä tahi kakši kyyhkynpoikaista».

Simeoni ta Anna nähäh Iisussa

25Jerusalimissa oli mieš nimeltäh Simeoni. Hiän oli oikiemielini ta jumalahini ta vuotti, jotta Jumala piäštäis Israelin ahissukšista. Pyhä Henki oli Simeonin piällä. 26Pyhä Henki oli ilmottan hänellä, jotta hiän ei kuole, kuni ei niä Hospotin työntämyä Hristossua. 27Henken juohattamana hiän tuli jumalankotih. Juštih šilloin Iisussan vanhemmat tuotih šinne Lapši, jotta luatie Hänellä še, mitä Sakona käšköy. 28Simeoni otti Lapšen yškäh, passipoitti Jumalua ta šano:

29«Valtijaš, nyt Šie piäššät oman käškyläiseš rauhašša mänömäh toiseh ilmah,

niin kuin olet luvannun.

30Miun šilmäni niät kun nähtih Pelaštaja,

31kumpasen Šie olet varuštan kaikilla rahvahilla.

32Häneštä tulou valo toisenvierosilla,

ta kunnivo Šiun rahvahalla, Israelilla.»

33Joosefi ta Iisussan Muamo kummekšittih, mitä Lapšešta šanottih. 34Simeoni plahoslovi hiät ta šano Muariella, Lapšen Muamolla: «Tämän Lapšen tähen monet israelilaiset lanketah ta monet nouššah. Jumala on pannun Hänet merkiksi, kumpaista vaššuššetah, 35ta šiun omanki šytämen läpi pistäy miekka. Näin tullah ilmi monien šiämeh peitetyt mielet.»

36Šielä oli niise Jumalan viessintuoja Anna, Fanuilin tytär, Asirin šuvušta. Hiän oli jo hyvin vanha. Hiän oli männyn nuorena neiččyönä miehellä ta oli elän mieheh kera šeiččemen vuotta. 37No nyt hiän oli leški ta hänellä oli kahekšankymmentä nellä vuotta. Hiän ei lähten jumalankojista kunnena, vain sluuši yötä päivyä Jumalalla: moliutu ta pyhitti. 38Hiän niise tuli šinne juštih šamah aikah. Hiän passipoitti Jumalua ta pakasi Lapšešta kaikilla niillä, ket vuotettih, jotta Jumala piäštäy Jerusalimin ahissukšista.

39Ruattuo kaiken šen, min Hospotin Sakona miäräsi, Joosefi ta Muarie myöššyttih Galileijah, omah kotilinnah Nasarettih. 40Šielä Lapši kašvo, lujittu henkeššäh ta viisaštu, ta Jumalan armo oli Hänen kera.

Iisussa pienenä

41Joka vuosi Iisussan vanhemmat käytih Äijänpäivän pruasniekalla Jerusalimih. 42Konša Iisussalla oli kakšitoista vuotta, hyö tuaš lähettih Jerusalimih pruasniekalla, niin kuin oli tapana. 43Pruasniekkapäivien loputtuo, vanhemmat lähettih kotih, a Iisussa-poika jäi Jerusalimih. No Joosefi ta Iisussan Muamo ei hokšattu šitä. 44Hyö matattih koko päivä šiinä mielin, jotta Iisussa on joukošša. Kun hyö ruvettih eččimäh Häntä heimolaisien ta tuttavien kešeštä, 45niin ei löyvetty. Šiitä Joosefin ta Muarien piti myöštyö Jerusalimih eččimäh Häntä.

46Kolmen päivän piäštä hyö löyvettih Iisussa jumalankojista. Hiän istu šielä opaštajien kešeššä, kuunteli heitä ta kyšeli heiltä. 47Kaikin, ket kuunneltih Häntä, oltih kummissah, kuin hyvin Hiän kaiken malttau ta kuin tolkukkahašti vaštuau. 48Nähtyö Iisussan Hänen vanhemmat ouvokšuttih ta Muamo kyšy Häneltä: «Poikan, mintäh Šie ruavoit meilä tämän? Myö tuattoš kera hätäytymä kokonah ta rupesima eččimäh Šilma.» 49Iisussa vaštasi heilä: «Mintäh työ Milma ečittä? Ettäkö tiijä, jotta Miun pitäy olla Tuattoni kojissa?» 50Ka hyö ei maltettu, mitä Hiän tahto šanuo näillä šanoilla.

51Iisussa myöšty vanhempieh kera Nasarettih ta totteli heitä kaikešša. Hänen Muamo peitti omah šytämeh kaiken, mitä heilä oli tapahtun. 52Iisussa kašvo ta šai lisyä viisahutta. Jumala ta ihmiset tykättih Häntä.

3

Iisussa valmistautuu omah ruatoh

3:1–4:13

Iivana Kaštaja

(Matv. 3:1-12; Mark. 1:1-8; Iiv. 1:19-28)

31-2Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta. Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti. Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti3:1-2 Tämä oli Iiroti Antipas. oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša. Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa. 3Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta. Šiitä heijän riähät prostittais. 4Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin:

– Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša:

«Raivakkua Hospotilla tie.

Tašottakkua Hänellä polut.

5Kaikki notkot pitäy täyttyä,

kaikki vuarat ta termät tašottua.

Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi,

a kiviköt tašasiksi teiksi.

6Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš.»

7Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät. Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta? 8Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh! Elkyä ajatelkua: ‘Olemmahan myö Aprahamin lapšie’. Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla. 9Kirveš on jo valmehena puun juurella. Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh.»

10Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua?» 11Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä. Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla.» 12Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši. Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua?» 13Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty». 14Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua?» Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah».

15Rahvaš oli toivon vallašša. Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa?» 16Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi. Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša. 17Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista. Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu.»

18Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. 19No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera. Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta, 20niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.

Iisussa kaššetah

(Matv. 3:13-17; Mark. 1:9-11)

21Nyt kun äijän rahvašta oli kaššettu, Iisussa niise kaššettih. Konša Hiän rupesi moliutumah, taivaš avautu, 22ta Pyhä Henki laškeutu Hänen piällä – näkyväisenä, kyyhkysen moisena. Ta taivahašta kuulu iäni, mi šano: «Šie olet Miun armaš Poika. Šiuh Mie olen mieltyn.»

Iisussan šuku

(Matv. 1:1-17)

23Iisussa oli kolmissakymmenissä, konša Hiän alotti oman ruavon. Ihmiset toivottih, jotta Iisussa oli Joosefin poika.

Joosefi oli Elijan poika.

24Elija oli Matfatan poika.

Matfata oli Leevin poika.

Leevi oli Melhein poika.

Melhei oli Jannain poika.

Jannai oli Joosefin poika.

25Joosefi oli Mattafein poika.

Mattafei oli Amosin poika.

Amosi oli Nauman poika.

Nauma oli Jesliman poika.

Jeslima oli Nahhein poika.

26Nahhei oli Maafin poika.

Maafi oli Mattafein poika.

Mattafei oli Semein poika.

Semei oli Josifin poika.

Josifi oli Juutan poika.

27Juuta oli Joanan poika.

Joana oli Risain poika.

Risai oli Sorovavelin poika.

Sorovaveli oli Salafiilin poika.

Salafiili oli Nirein poika.

28Nirei oli Melhein poika.

Melhei oli Addein poika.

Addei oli Kosman poika.

Kosma oli Elmodamin poika.

Elmodami oli Erin poika.

29Eri oli Josien poika.

Josie oli Elijeserin poika.

Elijeseri oli Joriman poika.

Jorima oli Matfatan poika.

Matfata oli Leevin poika.

30Leevi oli Simeonin poika.

Simeoni oli Juutan poika.

Juuta oli Joosefin poika.

Joosefi oli Jonaman poika.

Jonama oli Jeliakimin poika.

31Jeliakimi oli Melean poika.

Melea oli Mainanan poika.

Mainan oli Mattafain poika.

Mattafai oli Nafanan poika.

Nafana oli Tuavitan poika.

32Tuavitta oli Jessein poika.

Jessei oli Ovitin poika.

Oviti oli Voosin poika.

Voosi oli Salmonin poika.

Salmoni oli Naassonin poika.

33Naassoni oli Aminadavin poika.

Aminadavi oli Aramin poika.

Arami oli Esromin poika.

Esromi oli Faresin poika.

Faresi oli Juutan poika.

34Juuta oli Juakon poika.

Juakko oli Issakan poika.

Issakka oli Aprahamin poika.

Aprahami oli Farrin poika.

Farri oli Nahoran poika.

35Nahora oli Seruhan poika.

Seruha oli Ragavan poika.

Ragava oli Falekan poika.

Falekka oli Jeveran poika.

Jevera oli Salin poika.

36Sali oli Kainanan poika.

Kainana oli Arfaksadan poika.

Arfaksada oli Siman poika.

Sima oli Noijan poika.

Noija oli Lamehan poika.

37Lameha oli Mafusalan poika.

Mafusala oli Jenohan poika.

Jenoha oli Jaredan poika.

Jareda oli Maleleilan poika.

Maleleila oli Kainanan poika.

Kainana oli Jenosan poika.

38Jenosa oli Sifan poika.

Sifa oli Aatamin poika.

Aatami oli Jumalan poika.

4

Juaveli muanittelou Iisussua

(Matv. 4:1-11; Mark. 1:12-13)

41Iisussa myöšty Jortanojovelta täytenä Pyhyä Henkie. Henki vei Hänet tyhjäh muah. 2Iisussa oli šielä nelläkymmentä päivyä, ta juaveli muanitteli Häntä. Kaikki nämä päivät Iisussa oli šyömättä, ta kun tämä aika loppu, Hänellä tuli nälkä. 3Šilloin juaveli šano Hänellä: «Kun kerran olet Jumalan poika, niin käše tämän kiven muuttuo leiväkši». 4Iisussa vaštasi hänellä: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Ei ihmini elä yksistäh leiväštä, vain jokahisešta Jumalan šanašta’».

5Šiitä juaveli vei Iisussan korkiella vuaralla, šilmän räpähykšeššä näytti Hänellä kaikki muailman valtakunnat 6ta šano: «Kaikki nämä valtakunnat ta niijen pohasvuot Mie annan Šiula, ne kun niät on annettu miula ta mie voin lahjottua ne kellä tahtonen. 7Kun kumartanet miula, niin kaikki tämä on Šiun.» 8Iisussa vaštasi hänellä: «Jätä Miut, šaatana. Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Hospotilla, omalla Jumalallaš, šiun pitäy kumartua ta vain Hänellä šiun pitäy sluušie’.»

9Šiitä juaveli vei Iisussan Jerusalimih, pani Hänet jumalankojin kurkihirrellä ta šano Hänellä: «Kun kerran olet Jumalan Poika, niin hyppyä tiältä alaš. 10Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu: ‘Jumala käšköy omilla anheliloillah šuojata Šilma. 11Hyö kannetah Šilma käsilläh, jotta et šatattais jalkuaš kiveh.’» 12Iisussa vaštasi juavelilla: «Šielä on šanottu vieläi näin: ‘Elä kiušua Hospotie, šiun Jumaluaš’».

13Kun juaveli oli kaikilla keinoin kuihutellun Iisussua, hiän jätti Häntä kotvakši aikua rauhah.

Iisussan ruato Galileijašša

4:14–9:50

Iisussa alkau ruavon

(Matv. 4:12-17; Mark. 1:14-15)

14Pyhän Henken voimua täytenä Iisussa myöšty Galileijah, ta kohta Häneštä paistih joka puolella. 15Hiän opašti sinagogoissa, ta kaikin kiitettih Häntä.

Kotilinna kieltäytyy Iisussašta

(Matv. 13:53-58; Mark. 6:1-6)

16Iisussa tuli Nasarettih, missä Hiän oli kašvan. Šuovattapäivänä Hiän läksi sinagogah, niin kuin Hänellä oli tapana. Hiän nousi lukomah, 17ta Hänellä annettih Jumalan viessintuoja Isaijan kirja. Hiän avasi kirjan ta löysi paikan, missä oli kirjutettu:

18– Hospotin Henki on Miun piällä,

šentäh kun Hiän voiti4:18 Piiplijan Vanhan Šanan aikana jevreit voijettih pyhävoilla niitä, ketä pantih čuariksi, papiksi ta Jumalan viessintuojakši. Pyhävoi on Pyhän Henken vertauškuva. Miut

šanelomah Hyvyä Viestie köyhillä.

Hiän työnsi Miut auttamah niitä,

kellä on mureh šiämeššä.

Hiän työnsi Miut tiijottamah,

jotta vankit piäššäh tyrmäštä,

šokiet šuahah näkö,

ta ahissetut šuahah oma valta.

19Hiän työnsi Miut šanelomah,

jotta nyt on Hospotin hyväntahon vuosi.

20Šiitä Iisussa pani kirjan kiini, anto šen sinagogan ruatajalla ta istuutu. Kaikki sinagogašša olijat kačottih Häneh. 21Hiän rupesi pakajamah heilä: «Tämä Miun lukoma kirjutuš kävi toteh tänäpiänä tiän korvien kuullen». 22Kaikki ihmiset kiitettih Iisussua ta kummekšittih niitä armon šanoja, mit lähettih Hänen huulilta.

Kuitenki hyö šanottih: «Ka tämähän on vain Joosefin poika!» 23Iisussa šano: «Kohta työ šanotta Miula šananpolven: ‘Liäkäri, parenna iččeš!’ ta tarkotatta šillä: ‘Rua tiäläki, omašša kotilinnašša kaikkie šitä, mitä Šie ruavoit Kapernaumissa, kaikkie, mištä myö olemma kuullun’.» 24Ta Hiän šano vielä: «Šanon teilä toven: yhtänä Jumalan viessintuojua ei pietä arvošša omašša kotilinnašša. 25Uškokkua Milma: Israelissa oli monta leškie Il'l'an aikoina, konša kolme ta puoli vuotta peräkkäh ei ollun vihmua ta koko muah tuli šuuri nälkä. 26No kumminki Il'l'ua ei työnnetty heijän luo, vain työnnettih yhen lešen luo Sareptah, mi on Sidonissa. 27Šamoin Israelissa oli hyvin äijän prokasatautisie Jumalan viessintuojan Jelissein aikoina. No kenkänä heistä ei puhistun tauvistah, vain yksistäh Neemani, kumpani oli siirijalaini.»

28Tämän kuultuo kaikki sinagogašša olijat šiännyttih kovašti. 29Hyö hypättih pistyh ta ajettih Iisussa linnašta, a heijän linna oli vuaralla. Šuatettuo Hänet vuaran jyrkällä rintiellä, hyö meinattih työnnältyä Hänet mänömäh äkkijyrkäštä alaš. 30No Iisussa aštu rahvašjoukošta läpi ta mäni mänöjäh.

Iisussa Kapernaumin sinagogašša

(Mark. 1:21-28)

31Iisussa matkeutu Kapernaumin linnah, mi on Galileijašša. Hiän opašti šielä rahvašta šuovattana. 32Ihmiset kummekšittih Hänen opaššušta, šentäh kun Hiän pakasi niin kuin pakajau še, kellä on valta.

33Sinagogašša oli mieš, kumpasešša oli piessa. Še karjeutu kovalla iänellä: 34«Häh! Mitä Šiula meistä pitäy, Iisussa Nasarettilaini? Tulitko Šie meitä hävittämäh? Mie tiijän, ken Šie olet, Jumalan Pyhä!» 35No Iisussa komenti piessua šanoilla: «Ole iänettäš! Lähe häneštä.» Šiitä piessa pačkasi miehen muah rahvašjoukon keškeh ta läksi häneštä, mitänä pahua hänellä ruatamatta.

36Kaikin pöläššyttih ta ihmeteltih keškenäh: «Mitä pakinoja nämä on? Hänellä on šemmoni voima ta valta, jotta kun Hiän käšköy piessoja, ne lähetäh ihmisistä.» 37Ta niin tieto Iisussašta levisi koko šillä šeuvulla.

Iisussa parentau Simonin anopin ta toisie läsijie

(Matv. 8:14-17; Mark. 1:29-34)

38Iisussa läksi sinagogašta ta mäni Simonin taloh. Simonin anoppi veny šuurešša kuumiešša, ta Iisussalta kyšyttih, jotta voisko Hiän auttua. 39Iisussa kumartu naisen piällä, käški pois kuumetautie, ta še läksi häneštä. Šamašša naini nousi ta rupesi paššuamah heitä.

40Monilla oli koissah läsijie, ken missäki tauvissa. Päiväsen laškies's'a läsijie tuotih Iisussan luo, ta Iisussa pani käteh jokahisen piällä ta parenti hiät. 41Monista läksi piessoja, kumpaset karjuttih: «Šie olet Hristossa, Jumalan Poika!» Ka Iisussa kielti niitä, ei antan niijen paissa, hyö niätšen tiijettih, jotta Hiän on Hristossa.

Iisussa lähtöy Kapernaumista

(Mark. 1:35-39)

42Konša päivä valkosi, Iisussa läksi linnašta ta mäni šemmoseh paikkah, missä ei ollun ketänä. Ihmiset kuitenki lähettih eččimäh Häntä. Hyö löyvettih Hänet ta reisseltih pijätellä Häntä lähtömäštä šieltä. 43No Iisussa šano heilä: «Miun pitäy viijä Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta vielä toisihki linnoih. Šitä varoin Miut on työnnetty.» 44Ta niin Hiän šaneli Jumalan šanua Galileijan sinagogoissa.