Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
22

Iisussan kuoloma ta kuollehista noušomini

22–24

Juuta pettäy Iisussan

(Matv. 26:1-5, 14-16; Mark. 14:1-2, 10-11; Iiv. 11:45-53)

221Riešanleivän pruasniekka22:1 Riešanleivän pruasniekka kačo šelityštä Matv. 26:17., kumpaista šanotah vielä Äijäkšipäiväkši, oli jo lähellä. 2Ylipapit ta sakonanopaštajat varattih rahvašta ta šentäh ečittih keinuo, mitein voitais tappua Iisussa.

3Šilloin šaatana mäni Juutah, kumpaista kučuttih vielä Iskariotiksi. Hiän oli yksi kaheštatoista opaššettavašta. 4Juuta läksi ylipappien ta jumalankojin vahtien piälikköjen luo. Hiän pakasi hiän kera šiitä, mitein vois šuattua Iisussan heilä käsih. 5Hyö ihaššuttih ta luvattih hänellä rahua. 6Juuta šuoštu šiih ta rupesi eččimäh šopivua aikua, jotta antua Iisussa heilä käsih rahvahan tietämättä.

Äijänpäivän illallisen valmistamini

(Matv. 26:17-25; Mark. 14:12-21)

7Šiitä tuli še Riešanleivän päivä, kumpasena piti tappua Äijänpäivän vuonna. 8Iisussa työnsi Petrin ta Iivanan ta šano heilä: «Mänkyä ta valmistakkua meilä Äijänpäivän illallini». 9Hyö kyšyttih: «Kunne tahot, jotta myö valmistaisima šen?» 10Hiän šano: «Kun mänettä linnah, teilä vaštah tulou mieš, kumpani kantau vesiaštieta. Mänkyä hänellä jäleššä šiih taloh, mih hiän mänöy, 11ta šanokkua talon isännällä: ‘Opaštaja käški kyšyö šiulta, missä on huoneh, kumpasešša Hiän opaššettavien kera voit šyyvvä Äijänpäivän illallisen’. 12Isäntä näyttäy teilä yläkerrašša šuuren huonehen, missä kaikki on jo varuššettu. Šinne valmistakkua illallini.» 13Hyö lähettih, ta kaikki oli niin kuin Iisussa heilä šano. Hyö valmissettih Äijänpäivän illallini.

Äijänpäivän illallini

(Matv. 26:26-30; Mark. 14:22-26; 1. Kor. 11:23-25)

14Konša tuli illallisen aika, Iisussa ta kakšitoista apostolie ruvettih illaistamah. 15Hiän šano heilä: «Miun niin himotti šyyvvä tämä Äijänpäivän illallini tiän kera ennein Miun käršimykšie. 16Mie šanon teilä: enämpi en šyö Äijänpäivän illallista, kuni ei tule tovellini Äijänpäivän illallini Jumalan Valtakunnašša.» 17Hiän otti käteh viinamal'l'an, passipoitti Jumalua ta šano: «Ottakkua tämä ta jakakkua keškenäh. 18Mie šanon teilä: täštä lähtien en juo viinamarjašta luajittuo, kuni ei tule Jumalan Valtakunta.»

19Šiitä Hiän otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavilla ta šano: «Tämä on Miun Runko, kumpani annetah kuolomah tiän puolešta. Ruatakkua tämä Miun muissokši.» 20Illallisen jälkeh Hiän otti šamoin viinamal'l'an ta šano: «Tämä mal'l'a on Miun Verellä lujitettu Uuši Šopimuš, Verellä, mi valutetah tiän puolešta. 21Ka täššä stolašša yheššä Miun kera istuu Miun pettäjä. 22Ihmisen Poika lähtöy tiältä juštih niin kuin Hänellä on ošakši annettu, no voi šitä, ken Hänet pettäy.»

23Opaššettavat ruvettih kyšelömäh toini toiselta: «Ken meistä vois olla še?»

Šuurin on še, ken paššuau toisie

24Opaššettavat ruvettih kiistämäh niise šiitä, ketä heistä ois piettävä šuurimpana. 25Šilloin Iisussa šano heilä:

«Čuarit herroina hallitah omie rahvahie ta vallaššaolijat tahotah, jotta heitä kučuttais hyvänruatajiksi. 26Näin ei šua olla tiän joukošša. Ken teistä ollou vanhin, še olkah niin kuin nuorin. A ken on piämieš, še olkah niin kuin paššari. 27Ken on šuurempi? Šekö, ken on stolašša, vain še, ken paššuau häntä? Eikö še, ken on stolašša? A Mie olen tiän kera ollešša niin kuin paššari.

28Työ oletta aina ollun Miun kera kaikissa Miun ahissukšissa. 29Šen tähen Mie annan teilä čuarin vallan, niin kuin Miun Tuatto on antan Miula čuarin vallan. 30Työ šuatta Miun valtakunnašša šyyvvä ta juuvva Miun stolašša, ta työ issutta valtaistumilla halliččomašša Israelin kahtatoista šukuo.»

Iisussa einuštau, jotta Petri kieltäytyy Häneštä

(Matv. 26:31-35; Mark. 14:27-31; Iiv. 13:36-38)

31Hospoti šano: «Simoni, Simoni! Šaatana šai luvan šiekluo teitä niin kuin vil'l'ua šieklotah. 32No Mie moliuvuin šiun puolešta, jotta šiun uško ei katois. Šiitä, konša šie kiännyt jälelläh Miun puoleh, lujita vellijäš.»

33Simoni Petri šano Iisussalla: «Hospoti, Šiun kera mie olen valmis mänömäh vaikka tyrmäh tahi vaikka kuolomah». 34No Iisussa vaštasi: «Šanon šiula, Petri: ennein kuin kukko kiekuu tänäpiänä, šie kolmičči šanot, jotta et tunne Milma».

Kakši miekkua

35Iisussa kyšy opaššettaviltah: «Kun Mie työnsin tiät matkah ilmain rahua, ilmain sumččua ta jalačitta, oliko teilä min puutetta?» Hyö vaššattih: «Ei ollun». 36Iisussa šano: «A nyt on toisin: kellä ollou rahua, še ottakkah rahat kerallah, šamoin sumčan. Vain kellä ei olle rahua, še myökäh sviitkan piältäh ta oštakkah miekan. 37Šanon teilä, jotta Miušša tulou tovekši tämä Pyhien Kirjutukšien šana: ‘Hänet luvettih rosvojen joukkoh’. Kaikki, mitä Miušta on šanottu, käy nyt toteh.» 38Opaššettavat šanottih: «Hospoti, täššä on kakši miekkua». Iisussa vaštasi: «Riittäy».

Iisussa moliutuu Gefsimanijašša

(Matv. 26:36-46; Mark. 14:32-42)

39Šiitä Iisussa läksi linnašta ta mäni Voipuuvuaralla, niin kuin Hänellä oli tapana. Opaššettavat matattih Hänen kera. 40Šinne tultuo Iisussa šano heilä: «Moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših». 41Iče Hiän mäni vähäistä loitommakši ta rupesi polvusillah moliutumah. Hiän šano: 42«Tuatto, kun Šie tahtonet, niin vie tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. No kumminki olkah niin kuin Šie tahot, ei niin kuin Mie.» 43Šilloin taivahašta ilmesty anheli, kumpani anto Hänellä voimua keštyä. 44Šuuren tušan vallašša Iisussa moliutu niin lujašti, jotta Hänen hiki tippu muah veripisarina. 45Kun Hiän nousi moliutumašta ta tuli opaššettavieh luo, Hiän näki hiät makuamašša murehen painamina. 46«Mitä työ makuatta? Nouškua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših.»

Iisussa otetah kiini

(Matv. 26:47-56; Mark. 14:43-50; Iiv. 18:3-11)

47Iisussan vielä paissešša šinne tuli miešjoukko. Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, matkasi heijän ieššä. Juuta tuli Iisussan luo antamah Hänellä šuuta. Hiän niätšen oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš». 48Iisussa šano hänellä: «Juuta, šuuta antamallako šie petät Ihmisen Pojan?» 49Kun Iisussan ympärillä olijat nähtih, mitä oli tapahtumašša, hyö šanottih: «Hospoti, lyömmäkö miekalla?» 50Yksi heistä iski ylipapin käškyläistä niin, jotta leikkasi häneltä oikien korvan. 51Šiih Iisussa šano: «Heittäkkyä, jo riittäy!» Ta Hiän košetti paššarin korvah ta parenti šen. 52Šen jälkeh Iisussa pakasi ylipappiloilla, jumalankojin vahtien piäliköillä ta kanšan vanhimmilla, kumpaset tultih Häntä ottamah. Hiän šano: «Niin kuin rosvuo työ tulija Milma käymäh miekkojen ta šeipähien kera. 53Joka päivä Mie olin tiän kera jumalankojissa, ettäkä työ konšana noštan kättä Milma vaštah. No nyt on tiän aika, nyt on pimien valta.»

Petri kieltäytyy Iisussašta

(Matv. 26:57-58, 69-75; Mark. 14:53-54, 66-72; Iiv. 18:12-18, 25-27)

54Hyö otettih Iisussa kiini ta vietih Hänet ylipapin taloh. Petri matkasi jäleššä loitommakkali. 55Kešellä pihua luajittih ropivo, ta ihmiset istuuvuttih šen ympärillä. Petri niise istuutu joukkoh. 56Yksi paššarityttö näki Petrin istumašša ropivon luona, kaččo häntä tarkkaseh ta šano: «Tämä niise oli šen Miehen kera». 57Ka Petri eikki: «Naini, mie en tiijä Häntä». 58Kohta eryäš mieš näki Petrin ta šano: «Šie niise olet heijän joukošta». Petri kiisti vaštah: «En, vellisen, en ole». 59Oisko tunnin piäštä, kun eryäš toini mieš šano varmana: «Tämä niise oli šen Miehen kera, onhan hiän Galileijašta». 60Petri šano: «En malta, mistä šie pakajat». Šiinä šamašša, Petrin vielä paissešša, kukko rupesi kiekumah. 61Hospoti kiänty ta kačahti Petrih. Petri muisti, mitein Hospoti šano hänellä: «Ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». 62Petri läksi pihalta ta rupesi lujašti itkömäh.

Iisussua nakretah

(Matv. 26:67-68; Mark. 14:65)

63Iisussan vahit nakrettih ta lyötih Häntä. 64Hyö šivottih Häneltä šilmät, lyötih näkyö vaššen ta kyšyttih: «Šanopa nyt, ken Šilma löi?» 65Monella muullaki tavalla hyö ivual'tih Häntä.

Iisussa Neuvokunnan ieššä

(Matv. 26:59-66; Mark. 14:55-64; Iiv. 18:19-24)

66Konša tuli päivä, rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat keräyvyttih yhteh. Iisussa tuotih ta pantih tämän Neuvokunnan eteh.

67Hyö šanottih: «Još Šie olet Hristossa, niin šano še meilä». Iisussa vaštasi: «Kun Mie šen teilä šanonen, työ että ušo. 68Ta kun Mie mitä kyšynen teiltä, työ että vaštua ettäkä piäššä Milma. 69Ka täštä lähtien Ihmisen Poika istuu šuuren Jumalan oikiella kiällä.» 70Šiitä hyö kaikin kyšyttih: «Šiekö kuitenki olet Jumalan Poika?» Iisussa vaštasi: «Iče työ šanotta, jotta Mie olen». 71Šilloin hyö šanottih: «Mitä tovissušta meilä vielä pitäy? Myöhän iče kuulima šen Hänen omašta šuušta.»

23

Iisussa Pilatin ieššä

(Matv. 27:1-2; Mark. 15:1-5; Iiv. 18:28-38)

231Hyö lähettih šieltä kaikki yheššä, vietih Iisussa Pilatin eteh 2ta ruvettih viärittämäh Häntä. Hyö šanottih: «Myö tiijämmä, jotta tämä mieš vetäy viäräh miän rahvašta. Hiän kieltäy makšamašta veroja keisarilla ta vieläi šanou iččieh Hristossakši, Čuariksi.» 3Pilatti kyšy Iisussalta: «Ka oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa vaštasi: «Šie šen šanoit». 4Pilatti šano ylipappiloilla ta rahvašjoukolla: «Mie en niä mitänä viäryä täššä Mieheššä». 5Vain ylipapit ei annettu periksi. Hyö šanottih: «Hiän smuttiu rahvašta opaštamalla koko Juutijašša. Galileijašta Hiän alotti ta nyt tuli jo tänne Jerusalimihki.» 6Kuultuoh Galileijašta Pilatti kyšy: «Jottako tämä Mieš on Galileijašta?» 7Šuatuoh tietyä, jotta Iisussa on Iirotin halliččomalta šeuvulta, hiän käški viijä Hänet Iirotin luo, kumpani niinä päivinä iče oli Jerusalimissa.

Iisussa Iirotin ieššä

8Iisussan nähtyö Iiroti šuurešti ihaštu, šentäh kun hiän jo ammuin tahto nähä Häntä. Iiroti oli kuullun Iiusussašta ta toivo, jotta Še luatis hänen näheššä minnih kumman. 9Hiän kyšeli Iisussalta kaikenmoisešta, ka Iisussa ei vaššannun mitänä. 10Ylipapit ta sakonanopaštajat šeisottih šiinä ta viäritettih Iisussua kovašti. 11Iiroti saltattoineh ivuali Iisussua ta pahekši Häntä, šiitä käški šuorittua Hänet komieh vuattieh ta viijä jälelläh Pilatin luo. 12Šinä päivänä Iirotista ta Pilatista tuli tovarissat. Tätä ennein hyö oltih keškenäh vihoissah.

Iisussa suutitah kuolomah

(Matv. 27:15-26; Mark. 15:6-15; Iiv. 18:39–19:16)

13Pilatti kučču luokšeh ylipapit, vallanpitäjät ta kanšan 14ta šano heilä: «Työ kulettija tämän Miehen miun eteh, jotta Hiän muka ussuttau rahvašta vallanpitäjie vaštah. Mie kyšelin Häntä tiän kuullen ta nävin, jotta tämä Ihmini ei ole viärä yhtehkänä pahah ruatoh, mistä työ Häntä viäritättä. 15Iiroti niise ei löytän Häneštä mitänä viäryä, miehän käsin viijä Hänet Iirotin eteh. Niin jotta tämä Mieš ei ole ruatan mitänä šemmoista, mistä pitäis suutie kuolomah. 16Mie käšen ruoškie Hänet ta šen jälkeh piäššän pois.» 17Hänen niät piti aina Äijänpäivän aikana piäštyä heilä yksi vanki tyrmäštä.

18Šilloin kaikin ruvettih yhteh iäneh karjumah: «Šurma Hänellä! Piäššä meilä Varavva!» 19Varavva oli mieš, kumpani oli pantu tyrmäh linnašša ollehen mellakan ta tapannan tähen. 20Pilatti rupesi tuaš pakajamah, šentäh kun tahto piäštyä Iisussan. 21No hyö vain karjuttih: «Nuakliče Hänet ristih! Nuakliče Hänet ristih!» 22Vielä kolmannen kerran Pilatti šano heilä: «Mitä pahua Hiän on ruatan? Mie en niä Häneššä mitänä, min vuokši Hänen pitäis kuolla. Mie käšen ruoškie Hänet ta piäššän pois.» 23A hyö vain karjuttih täyttä keruo, käšettih nuaklita Iisussa ristih.

Karjunnalla rahvaš ta ylipapit voitettih. 24Pilatti ruato, niin kuin hyö tahottih. 25Hiän piäšti šen miehen, ketä hyö vuajittih – miehen, kumpani istu tyrmäššä mellakan ta tapannan tähen. A Iisussan hiän anto heijän käsih.

Iisussa viijäh ristihnuaklittavakši

(Matv. 27:32; Mark. 15:21)

26Iisussua lähettih kulettamah. Matalla saltatat pietettih Simoni kirinejalaini, kumpani oli tulošša pellolta linnah. Hyö pantih hänet kantamah ristie Iisussan jäleššä. 27Hiän peräššä matkasi šuuri joukko rahvašta ta äijän naisie, kumpaset voikerrettih ta itettih Iisussua. 28Iisussa kiänty heih päin ta šano: «Elkyä Milma itkekkyä, Jerusalimin naiset. Itkekkyä iččienä ta tiän lapšie. 29Tulou aika, konša šanotah: ‘Ošakkahat ollah lapšie šuamattomat ta ošakkahat ollah naiset, ket ei ole šynnytetty eikä imetetty’. 30Šilloin ihmiset šanotah vuaroilla: ‘Kuatukkua miän piällä’, ta termillä: ‘Peittäkkyä miät’. 31Kun näin ruatah vihannalla puulla, niin mitein käyt kuivalla puulla?»

Iisussa rissillä

(Matv. 27:33-44; Mark. 15:22-32; Iiv. 19:17-27)

32Iisussan kera yhtä aikua tuotih šurmattavakši vielä kakši muuta mieštä, kakši pahanruatajua. 33Tultuo paikkah, kumpasen nimi on Piäkoppa, hyö nuaklittih ristih Iisussa ta pahanruatajat, yksi Hänen oikiella, a toini vašemella puolella. 34Iisussa šano: «Tuatto, prosti heitä. Hyö ei malteta, mitä ruatah.» Saltatat juattih keškenäh Iisussan vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šais.

35Rahvaš šeiso ta kaččo. Rahvahan piämiehet niise ivual'tih Iisussua ta šanottih: «Toisie pelašti, pelaštakkah nyt Iččeh, kun Hiän ollou Hristossa, Jumalan valittu». 36Saltatat niise nakrettih Iisussua. Hyö tultih Hänen luo, tarittih Hänellä muikieta viinua 37ta šanottih: «Kun Šie ollet jevreijen Čuari, niin pelašša Iččeš». 38Rississä Iisussan piän yläpuolella oli kreikan, latinan ta jevrein kielellä kirjutuš: «Tämä on jevreijen Čuari».

39Yksi rissillä rippujista pahanruatajista kirosi Iisussua: «Kun Šie ollet Hristossa, pelašša Iččeš ta miät». 40No toini kielti häntä: «Etkö šie varaja Jumalua? Šiehän iče niise olet kuolomah suutittu. 41Ka meilä še niin ni pitäyki. Myö šaima šen, min tienasima. A Hiän ei ole ruatan mitänä pahua.» 42Šiitä hiän šano Iisussalla: «Hospoti, muissa milma, konša tulet omah Valtakuntah». 43Iisussa vaštasi hänellä: «Šanon šiula toven: šie jo tänäpiänä olet Miun kera ruajušša».

Iisussan kuoloma

(Matv. 27:45-56; Mark. 15:33-41; Iiv. 19:28-30)

44Oli keškipäivä, kuuvveš tunti. Päiväni pimeni. Koko mualla tuli pimie, ta šitä kešti yhekšänteh tuntih šuate. 45Jumalankojin saviessa repisi kešeltä kahekši. 46Iisussa karjahti lujah: «Tuatto, Šiun käsih Mie annan henkeni!» Ta näin šanottuo Hiän anto henkeh.

47Kun šuan šaltatan piälikkö näki, mitä tapahtu, hiän ylenti Jumalua ta šano: «Tämä Mieš tosiehki oli vijatoin». 48Šinne oli keräytyn melkoni joukko kaččojie. Kun ihmiset nähtih, mitein kävi, hyö lyötih iččieh rintah ta lähettih pois. 49Kaikki Iisussan tuttavat šeisottih loitompana ta kačottih. Heijän joukošša oltih niise naiset, kumpaset oli tultu Hänen matašša Galileijašta.

Iisussan hautuamini

(Matv. 27:57-61; Mark. 15:42-47; Iiv. 19:38-42)

50-51Šielä oli Joosefi-nimini mieš, kumpani oli kotosin jevreijen linnašta Arimafijašta. Hiän oli hyvä ta oikiemielini ihmini ta vuotti Jumalan Valtakunnan tuluo. Hiän kuulu Neuvokuntah, vain ei ollun yhtyn Neuvokunnan meininkih eikä šiih, mitä še ruato Iisussalla. 52Joosefi mäni Pilatin luo ta kyšy Iisussan Ruumista. 53Hiän otti Ruumehen alaš rissiltä, kiäri Šen palttinah ta pani kalmakotiseh, mi oli lohkattu kallivoh ta minne vielä ketänä ei oltu hauvattu. 54Oli piätinččäilta, ta šuovatta oli alkamaisillah.

55Naiset, kumpaset matattih Iisussan kera Galileijašta, mäntih Joosefin jäleššä ta nähtih kalmakotini ta še, mitein Iisussan Ruumis pantih šinne. 56Hyö tultih linnah ta varuššettih hyvänhajuista pyhävoita ta voitimie. Ka Sakonan käšyn mukah hyö piettih šuovattana lepuo.

24

Iisussa noušou kuollehista

(Matv. 28:1-8; Mark. 16:1-8; Iiv. 20:1-10)

241Enšimmäisenä päivänä šuovatan jälkeh naiset jo aikaseh huomenekšella otettih hajuvoitiet, mit oli varuššettu, ta lähettih kalmalla. Hiän kera tuli eryähie toisieki naisie. 2Hyö nähtih, jotta kalmakotisen šuulla pantu kivi oli vieretetty pois. 3Naiset mäntih šiämeh, ka ei löyvetty Hospoti Iisussan Ruumista. 4Kun hyö šitä ihmeteltih, hiän ieššä yhtäkkie šeiso kakši mieštä, kumpasien vuattiet oltih kirkkahan valkiet niin kuin päiväni. 5Naiset pöläššyttih ta painettih piät. Miehet šanottih heilä: «Mintäh työ ečittä elävyä kuollehien joukošta? 6Ei Hiän ole tiälä, Hiän nousi kuollehista. Muistakkua, mitä Hiän pakasi teilä olleššah vielä Galileijašša. 7Hiän šano: ‘Näin käypi: Ihmisen Poika annetah riähkähisillä käsih ta nuaklitah ristih, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista’.» 8Šilloin hyö muissettih, jotta niin Iisussa oli šanon.

9Kalmalta tultuo naiset vietih täštä viesti yhellätoista opaššettavalla ta kaikilla muilla. 10Ne naiset oltih Magdalan Muarie, Joanna ta Juakon muamo Muarie, ta vielä toisieki oli hiän kera. Hyö šanottih apostoliloilla kaiken tämän, 11ka hiän mieleštä tämä oli ihan naisien kekšintyö, ta hyö ei ušottu. 12Kumminki Petri läksi juokšomah kalmakotisen luo. Hiän kumartu kaččomah šiämeh, vain ei nähnyn muuta kuin kiärevuattiet. Šiitä hiän myöšty kotihih ičekšeh kummekšuon kaikkie tätä.

Iisussua nähäh Emmausin tiellä

(Mark. 16:12-13)

13Šinä šamana päivänä kakši Iisussan opaššettavua matkasi Emmausih, še kylä on kymmenisen virššan piäššä Jerusalimista. 14Matatešša hyö paistih kaikešta, mitä oli ollun. 15Kuni hyö šiinä paistih ta tuumaitih, Iisussa Iče tuli hiän luo ta aštu hiän kera. 16Opaššettavilta niin kuin šilmät ois šokaistu, ta hyö ei tunnettu Häntä.

17Iisussa rupesi pakauttamah heitä: «Mistä työ pakajatta matatešša? Miksi oletta pahalla mielellä?» 18Yksi heistä, Kleopa nimeltäh, šano Iisussalla: «Šie onnakko olet koko Jerusalimissa ainut vierašmualaini, ken ei tiijä, mitä tiälä on ollun näinä päivinä?» 19Iisussa kyšy: «A mitäpä on ollun?» Hyö vaššattih: «Ka še, mitä šattu Iisussa Nasarettilaisella. Hiän oli Jumalan viessintuoja, varma omissa šanoissah ta töissäh Jumalan ta kaiken rahvahan šilmissä. 20Miän ylipapit ta valtamiehet annettih Hänet kuolomah suutittavakši ta Hänet nuaklittih ristih. 21A myö toivoma, jotta Hiän ois še, ken piäštäy Israelin šen vihollisista. Nyt on kaiken lisäkši jo kolmaš päivä šiitä, kun kaikki tämä oli. 22Ta vielä eryähät miän naiset šuatih miät ihmettelömäh. Aikaseh huomenekšella hyö lähettih kalmalla. 23Kun hyö ei löyvetty Iisussan Ruumista, myöššyttih ta šanottih, jotta heilä näyttäyvyttih anhelit, kumpaset šanottih, jotta Iisussa on elošša. 24Šiitä eryähät meistä lähettih kalmakotisen luo ta nähtih, jotta tosiehki kaikki on niin, mitein naiset šanottih. Iisussua hyö ei kuitenki nähty.»

25«Kylläpä teilä on vähän mieltä!» šano heilä Iisussa. «Noinko vaikie tiän on uškuo šitä, mitä Jumalan viessintuojat einuššettih? 26Eiköš Hristossan pitänki näin käršie ta šiitä piäššä taivahan kunnivoh?» 27Ta Hiän šelitti heilä, mitä Häneštä oli šanottu kaikissa Pyhissä Kirjutukšissa, alkuan Moissein ta kaikkien viessintuojien kirjoista.

28Kun hyö tultih šen kylän luo, minne miehet oltih mänöššä, Iisussa oli lähtövinäh ielläh. 29Hyö ruvettih pyrittämäh Häntä ta kiellettih yökši: «Jiä miän luo. Päivä on jo loppumašša, tulou ilta.» Niin Iisussa mäni taloh ta jäi hiän luo. 30Kun hyö issuttih stolašša, Hiän otti leivän, kiitti Jumalua, katkasi leivän ta anto heilä. 31Šiitä hiän šilmät avauvuttih, ta hyö tunnettih Hänet. Ka šamašša Hiän muuttu näkymättömäkši. 32Hyö paistih keškenäh: «Ilmainkoš miän šytän hyppi, kun Hiän tiellä pakasi miän kera ta šelitti meilä Pyhie Kirjutukšie».

33Šamašša hyö nouštih ta myöššyttih Jerusalimih. Šielä hyö löyvettih yksitoista opaššettavua, ta hiän kera oli muitaki šiih joukkoh kuulujie. 34Ne šanottih tulijilla: «Hospoti tosiehki nousi kuollehista. Hiän näyttäyty Simonilla.» 35Šiitä ne kakši niise šanottih, mitä tapahtu matalla ta mitein hyö tunnettih Iisussa, kun Hiän katkasi leivän.

Iisussa näyttäytyy apostoliloilla

(Matv. 28:16-20; Mark. 16:14-18; Iiv. 20:19-23; Ap.k. 1:6-8)

36Hyö vielä ei keritty lopettua pakinua – ka Iče Iisussa šeisou hiän kešeššä ta šanou heilä: «Rauha teilä!» 37Hyö pöläššyttih šiämettömiksi, šentäh kun smietittih, jotta nähäh kuutessiutuja. 38«Mitäpä työ niin pöläštyjä?» kyšy heiltä Iisussa. «Mintäh šemmoset mielet tullah teilä piäh? 39Kaččokkua Miun jalkoja ta käsie: Mie še täššä olen. Kuotelkua Milma ta kaččokkua. Ei kuutessiutujalla ole lihua eikä luita, niin kuin niättä, Miula on.» 40Näin Hiän pakasi ta näytti heilä kiät ta jalat. 41Ihaššukšissa hyö ei voitu uškuo, aina vain ihmeteltih. Šiitä Iisussa kyšy heiltä: «Onko teilä tiälä mitä šyötävyä?» 42Hyö annettih Hänellä palani paissettuo kalua ta mettä. 43Hiän otti ne ta šöi heijän nähen.

Kirjutukšet käyväh toteh

44Iisussa šano heilä: «Tätä Mie tarkotin, konša olin vielä tiän kera ta pakasin teilä. Kaiken šen piti stuaniutuo, mitä Miušta on kirjutettu Moissein Sakonašša, Jumalan viessintuojien kirjoissa ta Psalmiloissa.» 45Šiitä Hiän avasi heijän mielet malttamah Pyhie Kirjutukšie. 46Hiän šano: «Kirjutukšissa on šanottu näin: Hristossan piti käršie ta kolmantena päivänä noušša kuollehista. 47Ta kaikkie rahvahie, Jerusalimista alkuan, pitäy Hänen nimeššä kuččuo jättämäh riähät ta kiäntymäh Jumalan puoleh, ta niin hyö šuahah proškenja. 48Työ oletta nähnyn kaiken tämän ta teijän pitäy šanella šiitä ihmisillä. 49Mie työnnän teilä Šen, min Tuattoni lupasi. A työ jiäkyä täh linnah, kuni teilä ei anneta voimua ylähyätä.»

Iisussa otetah taivahah

(Mark. 16:19-20; Ap.k. 1:9-11)

50Iisussa vei opaššettavat pois linnašta Vifanijan lähellä olijah paikkah. Šielä Hiän nošti käteh ta plahoslovi hiät. 51Plahosloviessa heitä Hiän rupesi loittonomah heistä, ta Hänet otettih taivahah. 52Opaššettavat kumarrettih Hänellä muah šuate ta šuuren ilon vallašša myöššyttih Jerusalimih. 53Šielä hyö oltih koko aika jumalankojissa ta ylennettih ta kiitettih Jumalua. Amin.