Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
20

Mistä Iisussa on šuanun vallan?

(Matv. 21:23-27; Mark. 11:27-33)

201Yhtenä päivänä Iisussa opašti jumalankojissa rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. Ylipapit ta sakonanopaštajat tultih Hänen luo rahvahan vanhimpien kera 2ta kyšyttih: «Šano meilä, millä vallalla Šie tätä kaikkie ruat? Ken Šiula anto vallan?» 3Iisussa vaštasi: «Mie niise tahon kyšyö teiltä. Šanokkua Miula, 4mistä Iivana šai vallan kaštua? Taivahaštako vain ihmisiltä?» 5Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Taivahašta’, niin Hiän šanou: ‘Mintähpä šilloin että uškon Iivanua?’ 6A kun šanonemma: ‘Ihmisiltä’, niin rahvaš kivittäy miät, šentäh kun hyö lujah ušotah, jotta Iivana oli Jumalan viessintuoja.» 7Hyö vaššattih, jotta ei tiijetä šitä. 8Šiih Iisussa šano: «Ka niin Mie niise en šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie ruan».

Peittopakina viinasatun vuokruajista

(Matv. 21:33-46; Mark. 12:1-12)

9Iisussa rupesi tuaš pakajamah rahvahalla ta šano tämän peittopakinan:

«Mieš issutti viinasatun, vuokrasi šen viinamarjan kašvattajilla, ta iče läksi pitäkši aikua vierahih maih. 10Konša marjat kypšyttih, hiän työnsi paššarin viinasatun hoitajien luo, jotta ne annettais hänellä ošan marjoista. A nämäpä piekšettih paššari ta toimitettih pois tyhjin käsin. 11Šiitä isäntä työnsi toisen paššarin. Šitäki hyö lyötih, hävättih ta ajettih jälelläh tyhjin käsin. 12Mieš työnsi vielä kolmannen paššarin. No tämäki hyö lyötih verih šuate ta ajettih poikeš.

13‘Mitäpä mie nyt ruatasin?’ tuumaičči viinasatun isäntä. ‘Miepä työnnän šinne armahan poikani. Kun hyö nähäh hänet, niin ainaški häntä hyö kunnivoitetah.’ 14Vain kun vuokruajat nähtih poika, hyö paistih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuattoh kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’ 15Hyö vejettih hänet satušta ta tapettih. – Mitäpä nyt satunisäntä ruatau vuokruajilla? 16Hiän tulou ta tappau hiät, a viinasatun antau toisilla.»

Kuulijat karjuttih: «Eijeh! Ei varmašti!» 17Iisussa kaččo heih ta kyšy: «Mitäpä šilloin merkiččöy tämä Pyhien Kirjutukšien kohta:

– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,

on nyt rakennukšen piäkivi.

18Ken täh kiveh lankieu, še pahoin šattautuu, a kenen piällä tämä kivi kuatuu, šen še ličistäy.»

19Kun sakonanopaštajat ta ylipapit maltettih, jotta tämä peittopakina on heistä, hyö tahottih heti ottua Iisussa kiini, ka varattih rahvašta.

Pitäykö keisarilla makšua veruo?

(Matv. 22:15-22; Mark. 12:13-17)

20Sakonanopaštajat ta ylipapit piettih Iisussua šilmällä. Hyö toimitettih Hänen luo tiijuštelijie, kumpaset luatiuvuttih jumalahisiksi. Nämä miehet reistattih šuaha Iisussa šanašta kiini, jotta šiitä antua Hänet muaherran käsih suutittavakši. 21Miehet kyšyttih Iisussalta:

«Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat ta opaššat oikein. Šie et kačo, ken on Šiun ieššä, vain oikein opaššat Jumalan tietä. 22Šano, onko oikein vain ei, jotta myö makšamma keisarilla veroja?»

23Iisussa hokšasi hiän ounahuon ta šano heilä: «Mintäh työ kiušuatta Milma? 24Näyttäkkyä Miula dinarin raha. Kenen kuva ta kenen nimi šiinä on?» 25Hyö vaššattih: «Keisarin». Šiih Iisussa šano: «Ka niin antakkua keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu».

26Hyö ei šuatu Iisussua šanoista kiini rahvašjoukon ieššä, vain kummekšittih Hänen vaštaušta, ta oltih iänettäh.

Kyšymyš kuollehista noušennašta

(Matv. 22:23-33; Mark. 12:18-27)

27Šiitä Iisussan luokši tuli saddukeita20:27 Saddukei kačo šelityštä Matv. 3:7., kumpaset šanotah, jotta kuollehet ei noušša. Hyö kyšyttih Häneltä:

28«Opaštaja, Moissei kirjutti meilä näin: ‘Kun mieš kuollou ta häneltä jiänöy naini, a lašta ei, niin hänen vellen pitäy ottua leški naisekšeh ta šuaha vainualla jälkiläini’. 29Oli šeiččemen velleštä. Vanhin akottu ta kuoli eikä häneltä jiänyn lašta. 30Šiitä toini otti lešen naisekšeh ta niise kuoli, 31šen jälkeh kolmaš, ta kaikki šeiččemen vuorotellein. Kaikki hyö kuoltih, keltänä ei jiänyn lapšie. 32Viimesekši kuoli nainiki. 33Konša kuollehet nouššah, kenen naini hiän šilloin on? Hiänhän oli kaikkien šeiččemen naisena.»

34Iisussa vaštasi heilä: «Täššä ajašša ihmiset akotutah ta männäh miehellä. 35Ka tulijašša ajašša ne, kenet on kačottu kuollehista noušomiseh kelpuaviksi, ei enämpi akotuta eikä männä miehellä. 36Hyö enämpi ei voija kuolla, šentäh kun ollah niin kuin anhelit. Hyö ollah Jumalan lapšie, Jumala kun on noššattan hiät kuollehista. 37Moissei niise tovistau, jotta kuollehet eleyvytäh. Pakinašša palajašta penšahašta hiän šanou, jotta Hospoti on Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala. 38Ei Hiän ole kuollehien Jumala, vain elävien. Hänen ieššä kaikki ollah elävie, neki, ket jo kuoltih.»

39Šiitä eryähät sakonanopaštajista šanottih: «Hyvin šanottu, Opaštaja». 40Tämän jälkeh enämpi kenkänä ei ruohtin kyšyö Häneltä mitänä.

Tuavitan poikako vain Tuavitan Hospoti?

(Matv. 22:41-46; Mark. 12:35-37)

Šiitä Iisussa kyšy heiltä: 41«Mintäh ihmiset šanotah, jotta Hristossa on Tuavitan poika? 42Tuavittahan iče šanou Häntä Psalmien kirjašša omakši Hospotiksi:

– Taivahaini Hospoti šano Miun Hospotilla:

Issu Miun oikiella puolella,

43kuni Mie lyön muah Šiun viholliset,

panen hiät Šiun jalkojen alla.

44Täššä Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotiksi. Miteinpäš Hiän šilloin voit olla Tuavitan poika?»

Varokkua sakonanopaštajie!

(Matv. 23:1-36; Mark. 12:38-40)

45Kaiken rahvahan kuullen Iisussa šano omilla opaššettavilla: 46«Varokkua sakonanopaštajie! Hyö mielelläh kävelläh pitissä sviitkoissa ta ollah hyvilläh, konša heitä tervehitäh linnan pihoilla. Sinagogašša hyö mielelläh issutah enšimmäisellä rivillä ta pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla. 47Ka hyö še viijäh leškilöiltä talot ta moliuvutah pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovempi suutu hyö šuahah.»

21

Lešen lahja

(Mark. 12:41-44)

211Iisussa kiänty kaččomah jumalankojin rahalippahah päin ta näki, kun pohatat pantih šiih lahjoja. 2Šiitä Hiän näki, mitein eryäš köyhä leškinaini panou šinne kakši pientä rahua. 3Hiän šano: «Šanon teilä toven: tuo köyhä leški anto enämmän kuin kaikki muut. 4Toiset annettih lahja liijoista rahoista, a Hiän anto ainusista; anto kaiken, mitä hiän tarvičči elyäkšeh.»

Iisussa pakajau viimesistä ajoista

21:5-38

Iisussa einuštau jumalankojin hävittämisen

(Matv. 24:1-2; Mark. 13:1-2)

5Kun eryähät ruvettih pakajamah jumalankojista, mitein kaunehet kivet ta lahjat kaunissetah šitä, niin Iisussa šano: 6«Tulou aika, konša kaikki tämä, mitä työ nyt niättä, hajotetah muan tašalla. Täh ei jiä kivie kiven piällä.»

Enšimmäiset lopun merkit

(Matv. 24:3-14; Mark. 13:3-13)

7Iisussalta kyšyttih: «Opaštaja, konšapa tämä kaikki tulou? Mi on šen merkkinä, jotta še aika on alkamašša?» 8Iisussa šano: «Varokkua, jotta teitä ei petetä. Monet tullah Miun nimeššä ta šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta: ‘Aika jo tuli’. Työ elkyä lähtekkyä hiän jälkeh. 9Ta konša kuuletta šovista ta mellakoista, elkyä pöläštykkyä. Näin pitäy enšin käyvä, ka loppu ei tule vielä šilloin.»

10Šiitä Iisussa jatko: «Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah. 11Joka puolella on šuurie muanjärissykšie, tulou tappajie tautija ta šuuri nälkä. Tapahtuu kauheita, ta taivahalla näkyy šuurie einuššušmerkkijä.

12Ka jo ennein tätä teitä otetah kiini, ta teitä ajellah paikašta toiseh. Teitä viijäh suutittavakši sinagogoih ta pannah tyrmäh. Teitä viijäh čuarien ta muaherrojen eteh Miun nimen takie. 13Šilloin työ šuatta šanella Miušta. 14Pankua mieleh, jotta tiän ei tarviče miettie ieltäpäin, mitein puolistautuo. 15Mie annan teilä šemmosen viisahuon paissa, jotta yksikänä tiän vaššuštajista ei voi panna vaštah eikä kumota tiän šanoja. 16Tiän vanhemmat, vellet, heimolaiset ta yštävät annetah tiät valtaherrojen käsih, ta muutomie teistä tapetah. 17Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen takie. 18Kumminki yksikänä tukka tiän piäštä ei kavo. 19Pisykkyä vain lujina, niin voitatta ičellänä elämän.»

Jerusalimin hävittämini

(Matv. 24:15-31; Mark. 13:14-27)

20«Konša niättä šotajoukot Jerusalimin ympärillä, šiitä tiijättä, jotta šen hävittämini on lähellä. 21Šilloin kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. Ket ollah linnašša, ne lähtekkäh šieltä kiirehešti pois. Ket ollah kylissä, ne elkäh mänkäh linnah. 22Nämä ollah päivie, konša Jumala makšau pahan pahalla: šilloin täyttyy kaikki, mitä on kirjutettu Pyhissä Kirjutukšissa. 23Voi niitä, ket noina päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! Täh muah tulou šuuri hätä, ta Jumalan viha lankieu tämän rahvahan piällä. 24Monet kuavutah miekan teräštä, toisie viijäh vankiksi kaikkih maih. Ta vierahat kanšat tallotah Jerusalimie šini, kuni heilä annettu aika ei lopu.

25Päiväseššä, kuušša ta tähtilöissä rupieu näkymäh merkkijä. Meri pauheutuu ta uallot räisketäh, a muan piällä rahvahat ollah ahissukšen vallašša eikä nähä poispiäšyö. 26Kun taivahien voimat täreyvytäh, ihmiset pöläššytäh ta ollah piältäh šekuo, kun vuotetah, mitä muan piällä on vielä tulošša.

27Šiitä nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilven piällä šuurešša voimašša ta jumalallisešša valošša. 28Konša tämä kaikki alkau, noštakkua piät pistyh, šentäh kun kohta piäšettä eris täštä pahašta muailmašta.»

Opaštukkua smokvapuušta!

(Matv. 24:32-35; Mark. 13:28-31)

29Iisussa šano heilä vielä tämän peittopakinan:

«Kaččokkua smokvapuuta tahi toisie puita. 30Konša niättä, jotta niih puhetah lehet, niin tiijättä, jotta kešä on jo lähellä. 31Šamoin šilloinki, konša niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Jumalan Valtakunta on lähellä. 32Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu. 33Taivaš ta mua kavotah, a Miun šanat ei kavota.»

Valvokkua!

34«Olkua varoillana, jotta humaluš, juopottelu ta elämän huolet ei jyvennettäis tiän šytämie, niin jotta še päivä tavottau tiät vuottamatta 35niin kuin anša. Šitä päivyä ei piäše pakoh yksikänä muan piällä eläjä. 36Valvokkua ta moliutukkua, jotta voisija keštyä kaiken šen, mi on tulošša, ta jotta voisija šeisuo Ihmisen Pojan ieššä.»

37Päivällä Iisussa opašti jumalankojissa, a illan tultuo läksi šieltä ta oli yötä vuaralla, kumpaista šanotah Voipuuvuarakši. 38Ihmiset jo aikaseh huomenekšešta tultih jumalankotih kuuntelomah Häntä.

22

Iisussan kuoloma ta kuollehista noušomini

22–24

Juuta pettäy Iisussan

(Matv. 26:1-5, 14-16; Mark. 14:1-2, 10-11; Iiv. 11:45-53)

221Riešanleivän pruasniekka22:1 Riešanleivän pruasniekka kačo šelityštä Matv. 26:17., kumpaista šanotah vielä Äijäkšipäiväkši, oli jo lähellä. 2Ylipapit ta sakonanopaštajat varattih rahvašta ta šentäh ečittih keinuo, mitein voitais tappua Iisussa.

3Šilloin šaatana mäni Juutah, kumpaista kučuttih vielä Iskariotiksi. Hiän oli yksi kaheštatoista opaššettavašta. 4Juuta läksi ylipappien ta jumalankojin vahtien piälikköjen luo. Hiän pakasi hiän kera šiitä, mitein vois šuattua Iisussan heilä käsih. 5Hyö ihaššuttih ta luvattih hänellä rahua. 6Juuta šuoštu šiih ta rupesi eččimäh šopivua aikua, jotta antua Iisussa heilä käsih rahvahan tietämättä.

Äijänpäivän illallisen valmistamini

(Matv. 26:17-25; Mark. 14:12-21)

7Šiitä tuli še Riešanleivän päivä, kumpasena piti tappua Äijänpäivän vuonna. 8Iisussa työnsi Petrin ta Iivanan ta šano heilä: «Mänkyä ta valmistakkua meilä Äijänpäivän illallini». 9Hyö kyšyttih: «Kunne tahot, jotta myö valmistaisima šen?» 10Hiän šano: «Kun mänettä linnah, teilä vaštah tulou mieš, kumpani kantau vesiaštieta. Mänkyä hänellä jäleššä šiih taloh, mih hiän mänöy, 11ta šanokkua talon isännällä: ‘Opaštaja käški kyšyö šiulta, missä on huoneh, kumpasešša Hiän opaššettavien kera voit šyyvvä Äijänpäivän illallisen’. 12Isäntä näyttäy teilä yläkerrašša šuuren huonehen, missä kaikki on jo varuššettu. Šinne valmistakkua illallini.» 13Hyö lähettih, ta kaikki oli niin kuin Iisussa heilä šano. Hyö valmissettih Äijänpäivän illallini.

Äijänpäivän illallini

(Matv. 26:26-30; Mark. 14:22-26; 1. Kor. 11:23-25)

14Konša tuli illallisen aika, Iisussa ta kakšitoista apostolie ruvettih illaistamah. 15Hiän šano heilä: «Miun niin himotti šyyvvä tämä Äijänpäivän illallini tiän kera ennein Miun käršimykšie. 16Mie šanon teilä: enämpi en šyö Äijänpäivän illallista, kuni ei tule tovellini Äijänpäivän illallini Jumalan Valtakunnašša.» 17Hiän otti käteh viinamal'l'an, passipoitti Jumalua ta šano: «Ottakkua tämä ta jakakkua keškenäh. 18Mie šanon teilä: täštä lähtien en juo viinamarjašta luajittuo, kuni ei tule Jumalan Valtakunta.»

19Šiitä Hiän otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavilla ta šano: «Tämä on Miun Runko, kumpani annetah kuolomah tiän puolešta. Ruatakkua tämä Miun muissokši.» 20Illallisen jälkeh Hiän otti šamoin viinamal'l'an ta šano: «Tämä mal'l'a on Miun Verellä lujitettu Uuši Šopimuš, Verellä, mi valutetah tiän puolešta. 21Ka täššä stolašša yheššä Miun kera istuu Miun pettäjä. 22Ihmisen Poika lähtöy tiältä juštih niin kuin Hänellä on ošakši annettu, no voi šitä, ken Hänet pettäy.»

23Opaššettavat ruvettih kyšelömäh toini toiselta: «Ken meistä vois olla še?»

Šuurin on še, ken paššuau toisie

24Opaššettavat ruvettih kiistämäh niise šiitä, ketä heistä ois piettävä šuurimpana. 25Šilloin Iisussa šano heilä:

«Čuarit herroina hallitah omie rahvahie ta vallaššaolijat tahotah, jotta heitä kučuttais hyvänruatajiksi. 26Näin ei šua olla tiän joukošša. Ken teistä ollou vanhin, še olkah niin kuin nuorin. A ken on piämieš, še olkah niin kuin paššari. 27Ken on šuurempi? Šekö, ken on stolašša, vain še, ken paššuau häntä? Eikö še, ken on stolašša? A Mie olen tiän kera ollešša niin kuin paššari.

28Työ oletta aina ollun Miun kera kaikissa Miun ahissukšissa. 29Šen tähen Mie annan teilä čuarin vallan, niin kuin Miun Tuatto on antan Miula čuarin vallan. 30Työ šuatta Miun valtakunnašša šyyvvä ta juuvva Miun stolašša, ta työ issutta valtaistumilla halliččomašša Israelin kahtatoista šukuo.»

Iisussa einuštau, jotta Petri kieltäytyy Häneštä

(Matv. 26:31-35; Mark. 14:27-31; Iiv. 13:36-38)

31Hospoti šano: «Simoni, Simoni! Šaatana šai luvan šiekluo teitä niin kuin vil'l'ua šieklotah. 32No Mie moliuvuin šiun puolešta, jotta šiun uško ei katois. Šiitä, konša šie kiännyt jälelläh Miun puoleh, lujita vellijäš.»

33Simoni Petri šano Iisussalla: «Hospoti, Šiun kera mie olen valmis mänömäh vaikka tyrmäh tahi vaikka kuolomah». 34No Iisussa vaštasi: «Šanon šiula, Petri: ennein kuin kukko kiekuu tänäpiänä, šie kolmičči šanot, jotta et tunne Milma».

Kakši miekkua

35Iisussa kyšy opaššettaviltah: «Kun Mie työnsin tiät matkah ilmain rahua, ilmain sumččua ta jalačitta, oliko teilä min puutetta?» Hyö vaššattih: «Ei ollun». 36Iisussa šano: «A nyt on toisin: kellä ollou rahua, še ottakkah rahat kerallah, šamoin sumčan. Vain kellä ei olle rahua, še myökäh sviitkan piältäh ta oštakkah miekan. 37Šanon teilä, jotta Miušša tulou tovekši tämä Pyhien Kirjutukšien šana: ‘Hänet luvettih rosvojen joukkoh’. Kaikki, mitä Miušta on šanottu, käy nyt toteh.» 38Opaššettavat šanottih: «Hospoti, täššä on kakši miekkua». Iisussa vaštasi: «Riittäy».

Iisussa moliutuu Gefsimanijašša

(Matv. 26:36-46; Mark. 14:32-42)

39Šiitä Iisussa läksi linnašta ta mäni Voipuuvuaralla, niin kuin Hänellä oli tapana. Opaššettavat matattih Hänen kera. 40Šinne tultuo Iisussa šano heilä: «Moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših». 41Iče Hiän mäni vähäistä loitommakši ta rupesi polvusillah moliutumah. Hiän šano: 42«Tuatto, kun Šie tahtonet, niin vie tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. No kumminki olkah niin kuin Šie tahot, ei niin kuin Mie.» 43Šilloin taivahašta ilmesty anheli, kumpani anto Hänellä voimua keštyä. 44Šuuren tušan vallašša Iisussa moliutu niin lujašti, jotta Hänen hiki tippu muah veripisarina. 45Kun Hiän nousi moliutumašta ta tuli opaššettavieh luo, Hiän näki hiät makuamašša murehen painamina. 46«Mitä työ makuatta? Nouškua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših.»

Iisussa otetah kiini

(Matv. 26:47-56; Mark. 14:43-50; Iiv. 18:3-11)

47Iisussan vielä paissešša šinne tuli miešjoukko. Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, matkasi heijän ieššä. Juuta tuli Iisussan luo antamah Hänellä šuuta. Hiän niätšen oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš». 48Iisussa šano hänellä: «Juuta, šuuta antamallako šie petät Ihmisen Pojan?» 49Kun Iisussan ympärillä olijat nähtih, mitä oli tapahtumašša, hyö šanottih: «Hospoti, lyömmäkö miekalla?» 50Yksi heistä iski ylipapin käškyläistä niin, jotta leikkasi häneltä oikien korvan. 51Šiih Iisussa šano: «Heittäkkyä, jo riittäy!» Ta Hiän košetti paššarin korvah ta parenti šen. 52Šen jälkeh Iisussa pakasi ylipappiloilla, jumalankojin vahtien piäliköillä ta kanšan vanhimmilla, kumpaset tultih Häntä ottamah. Hiän šano: «Niin kuin rosvuo työ tulija Milma käymäh miekkojen ta šeipähien kera. 53Joka päivä Mie olin tiän kera jumalankojissa, ettäkä työ konšana noštan kättä Milma vaštah. No nyt on tiän aika, nyt on pimien valta.»

Petri kieltäytyy Iisussašta

(Matv. 26:57-58, 69-75; Mark. 14:53-54, 66-72; Iiv. 18:12-18, 25-27)

54Hyö otettih Iisussa kiini ta vietih Hänet ylipapin taloh. Petri matkasi jäleššä loitommakkali. 55Kešellä pihua luajittih ropivo, ta ihmiset istuuvuttih šen ympärillä. Petri niise istuutu joukkoh. 56Yksi paššarityttö näki Petrin istumašša ropivon luona, kaččo häntä tarkkaseh ta šano: «Tämä niise oli šen Miehen kera». 57Ka Petri eikki: «Naini, mie en tiijä Häntä». 58Kohta eryäš mieš näki Petrin ta šano: «Šie niise olet heijän joukošta». Petri kiisti vaštah: «En, vellisen, en ole». 59Oisko tunnin piäštä, kun eryäš toini mieš šano varmana: «Tämä niise oli šen Miehen kera, onhan hiän Galileijašta». 60Petri šano: «En malta, mistä šie pakajat». Šiinä šamašša, Petrin vielä paissešša, kukko rupesi kiekumah. 61Hospoti kiänty ta kačahti Petrih. Petri muisti, mitein Hospoti šano hänellä: «Ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». 62Petri läksi pihalta ta rupesi lujašti itkömäh.

Iisussua nakretah

(Matv. 26:67-68; Mark. 14:65)

63Iisussan vahit nakrettih ta lyötih Häntä. 64Hyö šivottih Häneltä šilmät, lyötih näkyö vaššen ta kyšyttih: «Šanopa nyt, ken Šilma löi?» 65Monella muullaki tavalla hyö ivual'tih Häntä.

Iisussa Neuvokunnan ieššä

(Matv. 26:59-66; Mark. 14:55-64; Iiv. 18:19-24)

66Konša tuli päivä, rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat keräyvyttih yhteh. Iisussa tuotih ta pantih tämän Neuvokunnan eteh.

67Hyö šanottih: «Još Šie olet Hristossa, niin šano še meilä». Iisussa vaštasi: «Kun Mie šen teilä šanonen, työ että ušo. 68Ta kun Mie mitä kyšynen teiltä, työ että vaštua ettäkä piäššä Milma. 69Ka täštä lähtien Ihmisen Poika istuu šuuren Jumalan oikiella kiällä.» 70Šiitä hyö kaikin kyšyttih: «Šiekö kuitenki olet Jumalan Poika?» Iisussa vaštasi: «Iče työ šanotta, jotta Mie olen». 71Šilloin hyö šanottih: «Mitä tovissušta meilä vielä pitäy? Myöhän iče kuulima šen Hänen omašta šuušta.»