Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
1

Alkušana

11Monet on ruvettu kirjuttamah kaikešta šiitä, mitä miän kera oli ollun. 2Hyö kirjutettih šen mukah, mitä meilä paistih ne, ket ihan alušta šuate nähtih omin šilmin kaiken ta ruvettih levittämäh Jumalan šanua. 3Niin mieki tarkkah tutkin kaiken alušta loppuh. Šiitä piätin kirjuttua šilma varoin, arvosa Feofili, kaikki as's'at järeštäh. 4Šiitä šie iče niät, jotta totta on še, mitä šiula on opaššettu.

Iisussan šyntymini ta lapšuš

1:5–2:52

Anheli ilmottau Iivana Kaštajan šyntymisen

5Šiih aikah, konša Iiroti1:5 Iiroti kačo šelityštä Matv. 2:1. oli Juutijan čuarina, šielä eli Saharei-nimini pappi. Hiän oli Avijan pappijoukošta.1:5 Papit oli juattu 24 joukkoh, ta ne vuorotellein sluušittih Jerusalimin jumalankojissa. Hänen naini oli Jelisaveta, pappi Aaronin šuvušta. 6Molommat hyö oltih Jumalan šilmissä oikiemieliset ta vijattomat ta elettih kaikkien Hospotin käškyjen ta juohatukšien mukah. 7No heilä ei ollun lapšie, šentäh kun Jelisaveta ei voinun tulla pakšukši, ta hyö molommat oltih jo vanhat.

8Yhen kerran Saharei oli toimittamašša papin töitä Jumalan ieššä oman joukon vuorolla. 9Niin kuin aina, papit pantih arpua töistä. Arpomisen mukah Saharein piti männä Hospotin jumalankotih polttamah luatanua. 10Šillä aikua, kuni hiän kuati, šuuri rahvašjoukko moliutu ulkopuolella. 11Šiitä Sahareilla näyttäyty Hospotin anheli. Hiän šeiso kuajinta-alttarin oikiella puolella. 12Anhelin nähtyö Saharei šäpšähti ta vareutu. 13A anheli šano hänellä: «Elä varaja, Saharei. Šiun malittu on kuultu: šiun naini Jelisaveta šuau šiula pojan, ta šie annat hänellä nimen Iivana. 14Hiän tuou šiula äijän iluo ta hyvyä mieltä, ta monet ihaššutah, kun hiän šyntyy. 15Häneštä tulou šuuri Jumalan mieš. Hiän ei juo viinua eikä muita väkövie. Jo ennein šyntymistä hiän on täyši Pyhyä Henkie. 16Hiän kiäntäy monet israelilaisista Hospotin, heijän Jumalan puoleh. 17Il'l'an henkeššä ta voimašša hiän aštuu Hospotin iellä. Hiän kiäntäy tuattojen šytämet lapšien puoleh ta panou tottelomattomat ajattelomah oikiemielisien tapah. Näin hiän valmistau rahvahan ottamah vaštah Hospotin.»

18Šiitä Saharei kyšy anhelilta: «Mistäpä mie tiijän, jotta käypi niin kuin šie šanot? Miehän olen vanha ta miun naini niise on vanha.» 19Anheli vaštasi hänellä: «Mie olen Gavriil, yksi niistä, kumpaset šeisotah Jumalan ieššä. Hiän työnsi miut pakajamah šiun kera ta tuomah šiula tämä hyvä viesti. 20No šie tulet mykäkši etkä voi paissa šini, kuni tämä kaikki ei stuaniuvu. Näin käypi šentäh, kun šie et uškon miun šanoja, kumpaset täytytäh omalla ajallah.»

21Ihmiset vuotettih Sahareita ta kummekšittih, mintäh hiän niin pitälti on jumalankojissa. 22A konša hiän tuli šieltä, hiän ei voinun paissa heijän kera. Šiitä ihmiset hokšattih, jotta jumalankojissa ken lienöy näyttäytyn hänellä. Saharei vain näytti heilä merkkijä käsilläh ta jäi mykäkši.

23Sluušintapäivien loputtuo Saharei myöšty kotih. 24Vähäsen ajan piäštä hänen naini Jelisaveta tuli pakšukši. Viisi kuukautta hiän peitteli šitä kaikilta, ičekšeh vain pakasi: 25«Tämän Hospoti luati miula. Hiän kiänty miun puoleh ta piäšti häpieštä rahvahan ieššä.»

Anheli Gavriil näyttäytyy Muariella

26Konša Jelisaveta oli kuuvvennella kuukauvella, Jumala työnsi anheli Gavriilan Galileijah Nasaretin linnah. 27Hänellä oli viesti Muarie-nimisellä neiččyöllä. Muarie oli kihloissa Joosefi-nimisen miehen kera, kumpani oli Tuavitan šuvušta. 28Muarien luo tultuo anheli šano hänellä: «Terveh, Muarie! Šie olet šuanun armon Jumalan šilmissä, ta Hiän on šiun kera. Šie olet toisie naisie ošakkahampi.» 29Kun Muarie näki anhelin, hiän pöläšty ta ihmetteli, mitä vois tarkottua tämmöni tervehintä. 30Anheli jatko: «Elä varaja, Muarie. Jumala on mieltyn šiuh. 31Šie tulet pakšukši ta šuat Pojan, ta šie annat Hänellä nimen Iisussa1:31 Iisussa kačo šelityštä Matv. 1:21.. 32Häneštä tulou šuuri, ta Häntä ruvetah šanomah Ylimmäisen Pojakši. Hospoti Jumala antau Hänellä Hänen tuaton Tuavitan valtaistumen. 33Hiän halliččou Juakon jälkiläisie, Israelin rahvašta, ilmasen ijän. Hänen čuarinvalta ei lopu konšana.» 34Muarie kyšy anhelilta: «Mitein še vois olla? Miehän en ole miehellä.» 35Anheli vaštasi hänellä: «Pyhä Henki tulou šiun piällä, ta Ylimmäisen voima kattau šiut. Šentäh Lapši, kumpani šyntyy, on pyhä, ta Häntä kučutah Jumalan Pojakši. 36Ta kačo, šiun heimolaini Jelisaveta niise on pakšuna, vaikka on jo vanha. Hiän kantau poikua ta on jo kuuvvennella kuukauvella, hiän, kumpaista šanottih lapšie šuamattomakši. 37Jumalalla ei ole mitänä mahotointa.» 38Muarie šano: «Mie olen Hospotin käškyläini. Käykäh miula niin kuin šie šanoit.» Ta anheli läksi Hänen luota.

Muarie Jelisavetan luona

39Muutoman päivän piäštä Muarie läksi kiirehešti linnah, kumpani oli Juutijan vuaroilla. 40Hiän mäni Saharein taloh ta tervehti Jelisavetua. 41Kun Jelisaveta kuuli Muarien tervehykšen, lapši hypähti hänen vačašša, ta iče hiän täytty Pyhällä Henkellä. 42Jelisaveta karjahti: «Šilma on plahoslovittu enämmän kuin muita naisie, ta plahoslovittu on Lapši, kumpaista šie kannat! 43Mitein mie šain tämmösen kunnivon, jotta miun Hospotin Muamo tuli miun luo? 44Kun mie kuulin šiun tervehykšen, lapši hypähti ihaššukšešta miun vačašša. 45Ošakaš olet šie, kumpani ušoit! Lupauš, min Hospoti šiula anto, käypi toteh.»

Muarie kiittäy Jumalua

46Šilloin Muarie šano:

– Mie kiitän kaikešta šytämeštäni Hospotie,

47miun henki on mielissäh Jumalašta, miun Pelaštajašta,

48šentäh kun Hiän kiänti šilmät miuh,

omah käškyläiseh, niin pieneh ta mitättömäh.

Täštä iellähpäin kaikki ihmispolvet ruvetah kuččumah milma ošakkahakši,

49šentäh kun voimallini Jumala

– pyhä on Hänen nimi –

luati miula šuurie.

50Polvešta polveh Hiän armahtau niitä,

ket varatah Häntä.

51Hiän näytti oman käteh voiman;

Hiän ajo hajallah ne,

kellä on ylpiet ajatukšet.

52Hiän ajo omilta istumiltah vallašša olijat

ta nošti alašpainetut.

53Nälkähisillä Hiän anto kyllälti šyömistä,

a pohatat toimitti pois tyhjin käsin.

54Hiän tuli auttamah Israelie, omua käškyläistä,

Hiän muisti omua rahvašta ta oli armollini Aprahamilla

55ta hänen heimokunnalla ilmasen ijän,

niin kuin oli luvannun miän kantatuattoloilla.

56Muarie oli Jelisavetan luona kolmisen kuukautta ta šiitä myöšty kotih.

Iivana Kaštaja šyntyy

57Jelisavetalla tuli lapšenšuanta-aika, ta hiän šai pojan. 58Nuapurit ta heimolaiset oltih mielissäh hänen kera, konša kuultih, mittyön šuuren armon Hospoti anto hänellä. 59Kahekšantena päivänä hyö tultih luatimah lapšella laitaleikkaušta1:59 Laitaleikkauš. Moissein Sakonan mukah jokahiselta israelilaiselta poikalapšelta oli leikattava nilanahkasen laita. ta tahottih panna hänellä tuattoh nimi Saharei. 60Šiih Jelisaveta šano: «Ei, kun hänen nimekši tulou Iivana». 61Hyö šanottih hänellä: «Eihän šiun šuvušša ole ketänä šen nimistä». 62Hyö kyšyttih tuatolta käsillä ošuttelomalla, min nimen hiän tahtou antua pojallah. 63Saharei käški tuuvva kirjutušlautasen ta kirjutti šiih: «Hänen nimi on Iivana». Kaikin oltih kummissah. 64Šiinä šamašša Saharein kielen šitiet avauvuttih. Hiän rupesi pakajamah ta kiittämäh Jumalua.

65Kaikki lähellä eläjät vareuvuttih, ta joka paikašša Juutijan vuaroilla paistih šiitä, mitein oli käynyn. 66Ket kuultih täštä, pantih kaiken mieleh ta paistih: «Mi täštä lapšešta tullou?» Hyö niätšen maltettih, jotta Hospotin käsi on lapšen piällä.

Saharei ylentäy Jumalua

67Iivanan tuatto Saharei täytty Pyhällä Henkellä ta alko einuštua:

68– Kiitetty olkah Hospoti, Israelin Jumala,

šentäh kun Hiän tuli omua rahvaštah auttamah

ta lunašti šen.

69Hiän toimitti meilä väkövän Pelaštajan

oman käškyläisen Tuavitan šuvušta,

70niin kuin oli ammusina aikoina luvannun

omien pyhien viessintuojien šuulla.

71Hiän pelašti miät vihollisista,

kaikkien miän vihamiehien käsistä.

72Jumala on armahtan miän tuattoja

ta muistan šen pyhän šopimukšen,

min luati hiän kera,

73šanan, kumpasen Hiän anto Aprahamilla,

miän kantatuatolla.

74Vihollisien käsistä piäššehinä

75myö voimma mitänä varajamatta sluušie Hänellä,

puhtahina ta oikiemielisinä Hänen ieššä

koko miän elämän ajan.

76A šilma, lapši, ruvetah šanomah

Ylimmäisen viessintuojakši,

šentäh kun šie lähet matkuamah Hospotin iellä,

jotta puhistua Hänellä tiet.

77Šie kerrot Hänen rahvahalla pelaššukšešta,

riähkien prostimisešta.

78Näin miän Jumala omašša šuurešša hyvyöššä armahtau meitä,

korkevukšista koittau meilä päivännoušu.

79Še loistau niillä,

ket eletäh pimieššä ta kuoloman kuvahaisešša,

še juohattau miän jalat rauhan tiellä.

80Lapši kašvo ta vahvistu henkeššä. Hiän eli tyhjäššä muašša šini, kuni hänellä ei tullun aika männä Israelin rahvahan eteh.
2

Iisussan šyntymä

21Niinä päivinä tuli Riiman keisarilta Aukustilta käšky, jotta koko muašša pitäy ruveta luatimah väjenkirjutušlistoja. 2Tämä oli enšimmäini väjenkirjutuš, ta še oli šiih aikah, konša Siirijua halličči Kvirinie. 3Kaikin mäntih kirjuttautumah, jokahini omah linnah.

4Joosefi niise läksi Nasaretin linnašta, kumpani oli Galileijašša. Hiän mäni Juutijah, Tuavitan linnah Viflejemih, šentäh kun oli Tuavitan šuvušta. 5Hiän otti kerallah Muarien, kumpani oli kihlottu hänellä ta kumpani kanto Lašta. 6Konša hyö oltih šielä, Muariella tuli lapšenšuanta-aika. 7Hiän šai Pojan, enšimmäisen Lapšen. Hiän kapaloičči Lapšen ta pani Hänet šoimeh, šentäh kun heilä ei löytyn tilua matkuštajien talošta.

Paimenet Iisussua tervehtimäššä

8Šillä šeuvulla oli paimenie varteimašša yöllä lampahie. 9Heilä näyttäyty Hospotin anheli, ta Hospotin jumalallini valo ympäröičči hiät. Paimenet äijälti pöläššyttih. 10Anheli šano heilä: «Elkyä varakkua. Mie tulin ilmottamah teilä hyvän viessin, šuuren ilošanoman kaikella rahvahalla. 11Tänäpiänä Tuavitan linnašša šynty teilä Pelaštaja, kumpani on Hristossa2:11 Hristossa kačo šelityštä Matv. 1:16., Hospoti. 12Täštä työ tunnetta Hänet: ripakkoloih kiäritty Lapši makuau šoimešša.» 13Yhtäkkie anhelin luo jiäviyty šuuri taivahallini šotajoukko, kumpani ylenti Hospotie šanoilla:

14– Kunnivo Jumalalla taivahissa,

a muan piällä olkah rauha

ta ihmisillä hyvä tahto!

15Konša anhelit mäntih heijän luota taivahah, paimenet paistih keškenäh: «Läkkä Viflejemih! Šielä myö niämmä šen, mitä on tapahtun, šen, mistä Hospoti meilä ilmotti.»

16Hyö lähettih kiirehešti Viflejemih ta löyvettih šielä Muarie, Joosefi ta Lapši, kumpani makasi šoimešša. 17Tämän nähtyö paimenet kerrottih, mitä anhelit šanottih heilä Lapšešta. 18Kaikin, ket kuultih paimenien šanat, kummekšittih. 19Muarie pani kaikki nämä šanat šiämeh ta moničči ajatteli niitä ičekšeh.

20Paimenet myöššyttih karjan luo, ylennettih ta passipoitettih Jumalua šiitä, mitä hyö šuatih kuulla ta nähä. Kaikki kävi juštih niin, mitein heilä oli šanottu.

Iisussa tuuvvah jumalankotih

21Kahekšan päivän piäštä tuli aika luatie Lapšella laitaleikkauš, ta Hänellä pantih nimekši Iisussa. Še oli še nimi, min anheli käški antua Hänellä jo ennein šitä, kun Muarie tuli pakšukši.

22Tuli aika Joosefin ta Muarien männä puhistautumah2:22 Kun naini šai pojan, hiän Moissein Sakonan mukah oli pakana 40 päivyä. Niijen päivien aikana hiän ei šuanun männä jumalankotih. Šen jälkeh hänen piti viijä šinne uhri Jumalalla ta šiitä hiän puhistu., niin kuin Moissein Sakona käški. Hyö tuotih Iisussa Jerusalimih, jotta panna Hänet Hospotin eteh, 23šentäh kun Hospotin Sakonašša šanotah näin: «Jokahini poikalapši, mi on muamollah enšimmäini lapši, pitäy pyhittyä Hospotilla». 24Hospotin Sakonan mukah heijän piti šamalla kertua tuuvva uhrilahja Jumalalla, «pari villikyyhkyistä tahi kakši kyyhkynpoikaista».

Simeoni ta Anna nähäh Iisussa

25Jerusalimissa oli mieš nimeltäh Simeoni. Hiän oli oikiemielini ta jumalahini ta vuotti, jotta Jumala piäštäis Israelin ahissukšista. Pyhä Henki oli Simeonin piällä. 26Pyhä Henki oli ilmottan hänellä, jotta hiän ei kuole, kuni ei niä Hospotin työntämyä Hristossua. 27Henken juohattamana hiän tuli jumalankotih. Juštih šilloin Iisussan vanhemmat tuotih šinne Lapši, jotta luatie Hänellä še, mitä Sakona käšköy. 28Simeoni otti Lapšen yškäh, passipoitti Jumalua ta šano:

29«Valtijaš, nyt Šie piäššät oman käškyläiseš rauhašša mänömäh toiseh ilmah,

niin kuin olet luvannun.

30Miun šilmäni niät kun nähtih Pelaštaja,

31kumpasen Šie olet varuštan kaikilla rahvahilla.

32Häneštä tulou valo toisenvierosilla,

ta kunnivo Šiun rahvahalla, Israelilla.»

33Joosefi ta Iisussan Muamo kummekšittih, mitä Lapšešta šanottih. 34Simeoni plahoslovi hiät ta šano Muariella, Lapšen Muamolla: «Tämän Lapšen tähen monet israelilaiset lanketah ta monet nouššah. Jumala on pannun Hänet merkiksi, kumpaista vaššuššetah, 35ta šiun omanki šytämen läpi pistäy miekka. Näin tullah ilmi monien šiämeh peitetyt mielet.»

36Šielä oli niise Jumalan viessintuoja Anna, Fanuilin tytär, Asirin šuvušta. Hiän oli jo hyvin vanha. Hiän oli männyn nuorena neiččyönä miehellä ta oli elän mieheh kera šeiččemen vuotta. 37No nyt hiän oli leški ta hänellä oli kahekšankymmentä nellä vuotta. Hiän ei lähten jumalankojista kunnena, vain sluuši yötä päivyä Jumalalla: moliutu ta pyhitti. 38Hiän niise tuli šinne juštih šamah aikah. Hiän passipoitti Jumalua ta pakasi Lapšešta kaikilla niillä, ket vuotettih, jotta Jumala piäštäy Jerusalimin ahissukšista.

39Ruattuo kaiken šen, min Hospotin Sakona miäräsi, Joosefi ta Muarie myöššyttih Galileijah, omah kotilinnah Nasarettih. 40Šielä Lapši kašvo, lujittu henkeššäh ta viisaštu, ta Jumalan armo oli Hänen kera.

Iisussa pienenä

41Joka vuosi Iisussan vanhemmat käytih Äijänpäivän pruasniekalla Jerusalimih. 42Konša Iisussalla oli kakšitoista vuotta, hyö tuaš lähettih Jerusalimih pruasniekalla, niin kuin oli tapana. 43Pruasniekkapäivien loputtuo, vanhemmat lähettih kotih, a Iisussa-poika jäi Jerusalimih. No Joosefi ta Iisussan Muamo ei hokšattu šitä. 44Hyö matattih koko päivä šiinä mielin, jotta Iisussa on joukošša. Kun hyö ruvettih eččimäh Häntä heimolaisien ta tuttavien kešeštä, 45niin ei löyvetty. Šiitä Joosefin ta Muarien piti myöštyö Jerusalimih eččimäh Häntä.

46Kolmen päivän piäštä hyö löyvettih Iisussa jumalankojista. Hiän istu šielä opaštajien kešeššä, kuunteli heitä ta kyšeli heiltä. 47Kaikin, ket kuunneltih Häntä, oltih kummissah, kuin hyvin Hiän kaiken malttau ta kuin tolkukkahašti vaštuau. 48Nähtyö Iisussan Hänen vanhemmat ouvokšuttih ta Muamo kyšy Häneltä: «Poikan, mintäh Šie ruavoit meilä tämän? Myö tuattoš kera hätäytymä kokonah ta rupesima eččimäh Šilma.» 49Iisussa vaštasi heilä: «Mintäh työ Milma ečittä? Ettäkö tiijä, jotta Miun pitäy olla Tuattoni kojissa?» 50Ka hyö ei maltettu, mitä Hiän tahto šanuo näillä šanoilla.

51Iisussa myöšty vanhempieh kera Nasarettih ta totteli heitä kaikešša. Hänen Muamo peitti omah šytämeh kaiken, mitä heilä oli tapahtun. 52Iisussa kašvo ta šai lisyä viisahutta. Jumala ta ihmiset tykättih Häntä.

3

Iisussa valmistautuu omah ruatoh

3:1–4:13

Iivana Kaštaja

(Matv. 3:1-12; Mark. 1:1-8; Iiv. 1:19-28)

31-2Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta. Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti. Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti3:1-2 Tämä oli Iiroti Antipas. oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša. Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa. 3Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta. Šiitä heijän riähät prostittais. 4Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin:

– Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša:

«Raivakkua Hospotilla tie.

Tašottakkua Hänellä polut.

5Kaikki notkot pitäy täyttyä,

kaikki vuarat ta termät tašottua.

Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi,

a kiviköt tašasiksi teiksi.

6Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš.»

7Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät. Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta? 8Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh! Elkyä ajatelkua: ‘Olemmahan myö Aprahamin lapšie’. Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla. 9Kirveš on jo valmehena puun juurella. Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh.»

10Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua?» 11Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä. Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla.» 12Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši. Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua?» 13Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty». 14Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua?» Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah».

15Rahvaš oli toivon vallašša. Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa?» 16Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi. Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša. 17Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista. Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu.»

18Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. 19No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera. Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta, 20niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.

Iisussa kaššetah

(Matv. 3:13-17; Mark. 1:9-11)

21Nyt kun äijän rahvašta oli kaššettu, Iisussa niise kaššettih. Konša Hiän rupesi moliutumah, taivaš avautu, 22ta Pyhä Henki laškeutu Hänen piällä – näkyväisenä, kyyhkysen moisena. Ta taivahašta kuulu iäni, mi šano: «Šie olet Miun armaš Poika. Šiuh Mie olen mieltyn.»

Iisussan šuku

(Matv. 1:1-17)

23Iisussa oli kolmissakymmenissä, konša Hiän alotti oman ruavon. Ihmiset toivottih, jotta Iisussa oli Joosefin poika.

Joosefi oli Elijan poika.

24Elija oli Matfatan poika.

Matfata oli Leevin poika.

Leevi oli Melhein poika.

Melhei oli Jannain poika.

Jannai oli Joosefin poika.

25Joosefi oli Mattafein poika.

Mattafei oli Amosin poika.

Amosi oli Nauman poika.

Nauma oli Jesliman poika.

Jeslima oli Nahhein poika.

26Nahhei oli Maafin poika.

Maafi oli Mattafein poika.

Mattafei oli Semein poika.

Semei oli Josifin poika.

Josifi oli Juutan poika.

27Juuta oli Joanan poika.

Joana oli Risain poika.

Risai oli Sorovavelin poika.

Sorovaveli oli Salafiilin poika.

Salafiili oli Nirein poika.

28Nirei oli Melhein poika.

Melhei oli Addein poika.

Addei oli Kosman poika.

Kosma oli Elmodamin poika.

Elmodami oli Erin poika.

29Eri oli Josien poika.

Josie oli Elijeserin poika.

Elijeseri oli Joriman poika.

Jorima oli Matfatan poika.

Matfata oli Leevin poika.

30Leevi oli Simeonin poika.

Simeoni oli Juutan poika.

Juuta oli Joosefin poika.

Joosefi oli Jonaman poika.

Jonama oli Jeliakimin poika.

31Jeliakimi oli Melean poika.

Melea oli Mainanan poika.

Mainan oli Mattafain poika.

Mattafai oli Nafanan poika.

Nafana oli Tuavitan poika.

32Tuavitta oli Jessein poika.

Jessei oli Ovitin poika.

Oviti oli Voosin poika.

Voosi oli Salmonin poika.

Salmoni oli Naassonin poika.

33Naassoni oli Aminadavin poika.

Aminadavi oli Aramin poika.

Arami oli Esromin poika.

Esromi oli Faresin poika.

Faresi oli Juutan poika.

34Juuta oli Juakon poika.

Juakko oli Issakan poika.

Issakka oli Aprahamin poika.

Aprahami oli Farrin poika.

Farri oli Nahoran poika.

35Nahora oli Seruhan poika.

Seruha oli Ragavan poika.

Ragava oli Falekan poika.

Falekka oli Jeveran poika.

Jevera oli Salin poika.

36Sali oli Kainanan poika.

Kainana oli Arfaksadan poika.

Arfaksada oli Siman poika.

Sima oli Noijan poika.

Noija oli Lamehan poika.

37Lameha oli Mafusalan poika.

Mafusala oli Jenohan poika.

Jenoha oli Jaredan poika.

Jareda oli Maleleilan poika.

Maleleila oli Kainanan poika.

Kainana oli Jenosan poika.

38Jenosa oli Sifan poika.

Sifa oli Aatamin poika.

Aatami oli Jumalan poika.