Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
18

Leškinaini ta viärämielini sut'ja

181Iisussa šano opaššettavillah peittopakinan šiitä, jotta aina pitäis vaipumatta moliutuo. Hiän šano:

2«Yheššä linnašša oli sut'ja, kumpani ei varannun Jumalua eikä häpiellyn ihmisie. 3Šamašša linnašša eli niise leškinaini, kumpani koko ajan kävi sut'jan luo ta priššasi: ‘Puolissa milma miun viärittäjyä vaštah’. 4Pitkäh aikah sut'ja ei šuoštun. A šiitä hiän šano ičekšeh: ‘Mie en varaja Jumalua enkä häpie ihmisie, 5no tämä leškinaini ei jätä milma rauhah. Mie puolissan häntä suutušša, jotta hiän ei vaivuais milma käyntilöilläh.’»

6Hospoti kyšy: «Kuulijako, mitä šano tuo viärämielini sut'ja? 7Eikö šilloin Jumalaki auta niitä, kenet Hiän on valinnun omikseh ta ket yötä-päivyä molitah Häneltä apuo? Rupieuko Hiän pitvittelömäh? 8Mie šanon teilä, Hiän tulou ruttoh heilä apuh. No konša Ihmisen Poika tulou jälelläh, niin löytänöykö Hiän uškuo muan piältä?»

Peittopakina farisseista ta veronkeryäjäštä

9Eryähillä, ket piettih iččieh oikiemielisinä ta pahekšittih toisie, Iisussa šano tämän peittopakinan:

10«Kakši mieštä mäni jumalankotih moliutumah. Yksi niistä oli farissei, toini oli veronkeryäjä. 11Farissei šeiso omalla paikalla ta moliutu ičekšeh: ‘Jumala, passipoitan Šilma šiitä, jotta mie en ole šemmoni kuin muut ihmiset – rosvot, valehtelijat, huoruiččijat tahi niin kuin tuo veronkeryäjä. 12Mie pyhitän kahičči netälissä ta annan Jumalalla kymmenennen ošan kaikešta, mitä hankin.’ 13Veronkeryäjä šeiso loitompana. Hiän ei ruohtin kaččuo taivahah päin, vain löi iččieh rintah ta šano: ‘Jumala, šaleiče milma riähkähistä!’

14Mie šanon teilä, jotta veronkeryäjä läksi kotih Jumalan hyväkšymänä, a še farissei ei. Niät kun jokahini, ken iččieh ylentäy, še alennetah, ka ken iččieh alentau, še ylennetäh.»

Iisussa plahosloviu lapšie

(Matv. 19:13-15; Mark. 10:13-16)

15Iisussan luo tuotih pienie lapšie, jotta Hiän košettais heitä. Tämän nähtyö opaššettavat ruvettih moittimah tuojie. 16No Iisussa kučču lapšet luokšeh ta šano: «Antakkua lapšien tulla Miun luo, elkyä pietelkyä heitä. Heijän moisilla kuuluu Jumalan Valtakunta. 17Šanon teilä toven: ken ei ottane Jumalan Valtakuntua šytämeheh niin kuin lapši, še ei piäše šinne.»

Iisussa ta pohatta mieš

(Matv. 19:16-26; Mark. 10:17-27)

18Eryäš korkievirkani mieš kyšy Iisussalta: «Hyvä Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» 19Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? Kenkänä muu ei ole hyvä kuin yksistäh Jumala. 20Käšyt šie tiijät: elä makua vierahan naisen kera; elä tapa; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; kunnivoita tuattuoš ta muamuoš.» 21Mieš vaštasi: «Nuorešta šuate mie olen elän kaikkien näijen käškyjen mukah». 22Tämän kuultuo Iisussa šano: «Yksi as's'a šiula on vielä ruatamatta. Myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä, niin šiula on uarreh taivahissa. Šiitä tule ta aššu Miun kera.» 23Tämän kuultuo mieš murehtu, šentäh kun Hiän oli hyvin pohatta.

24Šen nähtyö Iisussa šano: «Vaikie on niijen, kellä on äijän hyvysie, piäššä Jumalan Valtakuntah. 25Helpompi on verbl'udan männä nieklanšilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.» 26«Kenpä šilloin voit pelaštuo?» kyšyttih kuuntelijat. 27Iisussa vaštasi: «Mitä ihmiset ei voija, šen Jumala voit».

Opaššettavien palkka

(Matv. 19:27-30; Mark. 10:28-31)

28Šiitä Petri šano: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken, mitä meilä oli, ta läksimä Šiun kera.» 29Iisussa šano heilä: «Šanon teilä toven: jokahini, ken Jumalan Valtakunnan tähen jätti oman talon tahi vanhemmat, vellet tahi čikot, oman naisen tahi lapšet, 30še šuau jo täššä ajašša moninkertasen korvaukšen, a tulijašša ajašša ilmasenikusen elämän».

Iisussa vielä kerran pakajau kuolomaštah

(Matv. 20:17-19; Mark. 10:32-34)

31Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavua ta šano heilä: «Myö matkuamma nyt Jerusalimih. Šielä stuaniutuu kaikki, mitä Jumalan viessintuojat on kirjutettu Ihmisen Pojašta. 32Hänet annetah toisenvierosien käsih, Häntä nakretah, häväissäh ta šyletäh Hänellä piällä. 33Hyö ruoškitah Häntä ta tapetah Hänet. No a kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

34Opaššettavat ei maltettu mitänä Iisussan pakinašta. Hänen šanojen merkityš oli heiltä peitetty, eikä hyö piäšty perillä, mitä Iisussa tarkotti näillä šanoilla.

Iisussa parentau šokien

(Matv. 20:29-34; Mark. 10:46-52)

35Konša Iisussa läheni Jerihonie, tien viereššä istu šokie ta kyšy miilostinua. 36Kun šokie kuuli, jotta tiellä matkuau äijän väkie, hiän kyšy, mitä on tapahtumašša. 37Hänellä šanottih, jotta Iisussa Nasarettilaini oli mänöššä šiitä šivučči. 38Šilloin hiän karjeutu: «Iisussa, Tuavitan Poika, armaha milma!» 39Ieššä matkuajat vuajittih, jotta šokie ois iänettäh, ka hiän vielä lujempah karju: «Tuavitan Poika, armaha milma!»

40Iisussa pietty ta käški kulettua šokien luokšeh. Mieš tuli, ta Iisussa kyšy häneltä: 41«Mitä šie tahot, jotta Mie šiula ruatasin?» Mieš vaštasi: «Hospoti, anna miun šilmih näkö». 42Šiih Iisussa šano: «Šie rupiet näkömäh. Šiun uško parenti šiut.»

43Šamašša šokie rupesi näkömäh ta Jumalua ylentyän läksi Iisussan matkah. Rahvašjoukko, kumpani näki tämän, kiitteli Jumalua.

19

Sakkei

191Iisussa tuli Jerihonih ta matkasi linnan poikki. 2Šielä eli Sakkei-nimini mieš. Hiän oli veronkeryäjien piämieš ta hyvin pohatta. 3Hänen himotti nähä, mimmoni mieš on Iisussa, vain rahvašjoukon tähen ei voinun, šentäh kun oli pienikašvuni. 4Hiän juoksi vähäsen matkua eteh päin ta nousi puuh, jotta näkis Iisussan, konša Hiän matkuau kyličči. 5Kun Iisussa tuli šiih kohtah, Hiän kaččo ylähyäkši ta šano: «Sakkei, šolaha ruttoseh alaš. Tänäpiänä Miun pitäy olla šiun luona kostissa.»

6Sakkei kiirehešti šolahti alaš ta otti Iisussan hyvällä mielin vaštah. 7Kun ihmiset nähtih tämä, hyö šanottih moittien: «Riähkähisen miehen taloh Hiän mäni kostih». 8Ka Sakkei šano Hospotilla kaikkien kuullen: «Hospoti, puolet omista hyvysistä juan köyhillä ta keltä olen ottan liikua, šillä makšan nellinkertasešti». 9Iisussa šano: «Tänäpiänä pelaššuš tuli täh pereheh, šentäh kun tämä mieš niise on Aprahamin poikie. 10Juuri šitä, mi on katon, Ihmisen Poika tuliki eččimäh ta pelaštamah.»

Peittopakina kymmeneštä kultarahašta

(Matv. 25:14-30)

11Niillä, ket oltih kuuntelomašša, Iisussa šano vielä peittopakinan. Hiän kun oli jo lähellä Jerusalimie, ta monet smietittih, jotta nyt še šamašša tulouki Jumalan Valtakunta.

12Hiän šano:

«Yksi korkiešukuni mieš läksi loittoseh muah, jotta šais šieltä čuarin nimen, a šiitä tulis jälelläh. 13Šitä ennein hiän kučču luokšeh kymmenen paššarie, anto heilä jokahisella kultarahan19:13 Mainittu kultaraha, mina oli arvoltah 100 dinarie. ta šano: ‘Pankua nämä rahat hyötymäh šini, kuni en tule’. 14Šen muan rahvaš vihattih šitä mieštä, valittih miehie ta työnnettih hänellä jälkeh tämmösen viessin kera: ‘Myö emmä taho šitä mieštä čuariksi’.

15Konša mieš šai čuarin nimen ta vallan, hiän myöšty omah muah. Šiitä hiän kučču luokšeh ne paššarit, kellä anto rahua. Hiän tahto kuulla, ken mitä tienasi niillä rahoilla. 16Enšimmäini tuli ta šano: ‘Isäntä, tienasin šiun kultarahalla kymmenen kultarahua’. 17Čuari šano: ‘Hyvä on! Šie olet kunnon paššari. Kun kerran šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, mie panen šiut kymmenen linnan piämiehekši.’ 18Toini tuli ta šano: ‘Isäntä, tienasin šiun kultarahalla viisi kultarahua’. 19Čuari šano hänellä: ‘Šiut panen viijen linnan piämiehekši’. 20Šiitä tuli vielä yksi paššari ta šano: ‘Isäntä, täššä on rahaš. Šiäššin šitä ripakkoh kiärittynä. 21Mie varasin šilma, šentäh kun olet armotoin mieš. Šie otat šen, mitä et ole talteh pannun, ta leikkuat šen, mitä et ole kylvän.’ 22Čuari šano hänellä: ‘Mie suutin šiut šiun omien šanojen mukah. Tyhjänpäiväni paššari! Šie tiesit, jotta mie olen armotoin mieš: otan šen, mitä en ole talteh pannun, ta leikkuan šen, mitä en ole kylvän. 23Mintähpä šie et vienyn miun rahua pankkih? Tultuoni oisin šuanun omani jälelläh lisän kera.’

24Čuari käški šiinä šeisojilla: ‘Ottakkua häneltä kultaraha ta antakkua šillä, kellä on kymmenen’. 25Hyö šanottih: ‘Isäntä, hänellähän on jo kymmenen kultarahua’. 26Ka hiän šano: ‘Šanon teilä: kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mitä hänellä on. 27No a nuo miun vihamiehet, ket ei tahottu, jotta mie oisin heijän čuarina, tuokua hiät tänne ta tappakkua miun šilmien ieššä.’»

Iisussan ruavot Jerusalimissa

19:28–21:4

Iisussa račaštau Jerusalimih

(Matv. 21:1-11; Mark. 11:1-11; Iiv. 12:12-19)

28Tämän šanottuo Iisussa matkeutu toisien ieššä Jerusalimih. 29Konša Hiän tuli Voipuuvuaralla, lähellä Vifagijan ta Vifanijan kylie, hiän työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua ta šano heilä: 30«Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Kun tuletta šinne, niättä kiini šivotun oslanvaršan, kumpasen šeläššä vielä kenkänä ei ole istun. Kerittäkkyä še ta tuokua tänne. 31Kun ken kyšynöy teiltä: ‘Mintäh työ keritättä šitä?’ niin vaššakkua näin: ‘Hospoti tarviččou šitä’.»

32Opaššettavat mäntih ta nähtih, jotta kaikki oli niin kuin Iisussa heilä šano. 33Konša hyö keritettih varšua, šen omistajat kyšyttih heiltä: «Mintäh työ keritättä varšua?» 34Hyö vaššattih: «Hospoti tarviččou šitä». 35Hyö tuotih varša Iisussalla, pantih šen šelkäh omie vuatteitah ta autettih Iisussua noušomah šen šelkäh. 36Šiitä Hiän račašti varšalla, a ihmiset levitettih vuatteitah Hänen eteh tiellä.

37Iisussa lähešty šitä paikkua, missä tie laškeutu Voipuuvuaran rinnettä alaš. Koko opaššettavien šuuri joukko rupesi kiittämäh Jumalua kaikista šuurista ruatoloista, kumpasie hyö oli nähty. Hyö karjuttih:

38«Plahoslovittu olkah Čuari, kumpani tulou Hospotin nimeššä!

Olkah rauha taivahissa ta kunnivo Jumalalla korkevukšissa!»

39Eryähät farisseit rahvašjoukošta šanottih Iisussalla: «Opaštaja, kiellä noita Šiun opaššettavie!» 40Vain Iisussa vaštasi heilä: «Mie šanon teilä: kun hyö oltais iänettäh, niin kivet karjuttais».

Iisussa itköy Jerusalimin ošua

41Kun Iisussa tuli lähemmäkši Jerusalimie ta näki linnan, Hiän rupesi itkömäh šitä 42ta šano:

«Kunpa šie tänäpiänä malttasit, mi tuou šiula rauhan! Nyt še kuitenki on šiun šilmistä peitetty. 43Vielä tulou šemmoni aika, konša šiun viholliset kaivetah muašeinä šiun ympäri, piiritetäh šiut ta ahissetah joka puolešta. 44Hyö hajotetah šiut muan tašalla ta hävitetäh šiun eläjät. Šiuh ei jiä kivie kiven piällä, šentäh kun šie et hokšannun aikua, konša Jumala tuli šilma pelaštamah.»

Iisussa puhistau jumalankojin

(Matv. 21:12-17; Mark. 11:15-19; Iiv. 2:13-22)

45Iisussa mäni jumalankotih ta rupesi ajamah šieltä pois myöjie ta oštajie. 46Hiän šano heilä: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Miun talon pitäy olla molintatalona’. A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»

47Hiän opašti joka päivä jumalankojissa. Ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan piämiehet ečittih keinuo, mitein tappua Hänet. 48Vain hyö ei kekšitty, mitä ruatua, šentäh kun kaikki rahvaš oli Iisussan ympärillä kuuntelomašša Häntä.

20

Mistä Iisussa on šuanun vallan?

(Matv. 21:23-27; Mark. 11:27-33)

201Yhtenä päivänä Iisussa opašti jumalankojissa rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. Ylipapit ta sakonanopaštajat tultih Hänen luo rahvahan vanhimpien kera 2ta kyšyttih: «Šano meilä, millä vallalla Šie tätä kaikkie ruat? Ken Šiula anto vallan?» 3Iisussa vaštasi: «Mie niise tahon kyšyö teiltä. Šanokkua Miula, 4mistä Iivana šai vallan kaštua? Taivahaštako vain ihmisiltä?» 5Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Taivahašta’, niin Hiän šanou: ‘Mintähpä šilloin että uškon Iivanua?’ 6A kun šanonemma: ‘Ihmisiltä’, niin rahvaš kivittäy miät, šentäh kun hyö lujah ušotah, jotta Iivana oli Jumalan viessintuoja.» 7Hyö vaššattih, jotta ei tiijetä šitä. 8Šiih Iisussa šano: «Ka niin Mie niise en šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie ruan».

Peittopakina viinasatun vuokruajista

(Matv. 21:33-46; Mark. 12:1-12)

9Iisussa rupesi tuaš pakajamah rahvahalla ta šano tämän peittopakinan:

«Mieš issutti viinasatun, vuokrasi šen viinamarjan kašvattajilla, ta iče läksi pitäkši aikua vierahih maih. 10Konša marjat kypšyttih, hiän työnsi paššarin viinasatun hoitajien luo, jotta ne annettais hänellä ošan marjoista. A nämäpä piekšettih paššari ta toimitettih pois tyhjin käsin. 11Šiitä isäntä työnsi toisen paššarin. Šitäki hyö lyötih, hävättih ta ajettih jälelläh tyhjin käsin. 12Mieš työnsi vielä kolmannen paššarin. No tämäki hyö lyötih verih šuate ta ajettih poikeš.

13‘Mitäpä mie nyt ruatasin?’ tuumaičči viinasatun isäntä. ‘Miepä työnnän šinne armahan poikani. Kun hyö nähäh hänet, niin ainaški häntä hyö kunnivoitetah.’ 14Vain kun vuokruajat nähtih poika, hyö paistih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuattoh kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’ 15Hyö vejettih hänet satušta ta tapettih. – Mitäpä nyt satunisäntä ruatau vuokruajilla? 16Hiän tulou ta tappau hiät, a viinasatun antau toisilla.»

Kuulijat karjuttih: «Eijeh! Ei varmašti!» 17Iisussa kaččo heih ta kyšy: «Mitäpä šilloin merkiččöy tämä Pyhien Kirjutukšien kohta:

– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,

on nyt rakennukšen piäkivi.

18Ken täh kiveh lankieu, še pahoin šattautuu, a kenen piällä tämä kivi kuatuu, šen še ličistäy.»

19Kun sakonanopaštajat ta ylipapit maltettih, jotta tämä peittopakina on heistä, hyö tahottih heti ottua Iisussa kiini, ka varattih rahvašta.

Pitäykö keisarilla makšua veruo?

(Matv. 22:15-22; Mark. 12:13-17)

20Sakonanopaštajat ta ylipapit piettih Iisussua šilmällä. Hyö toimitettih Hänen luo tiijuštelijie, kumpaset luatiuvuttih jumalahisiksi. Nämä miehet reistattih šuaha Iisussa šanašta kiini, jotta šiitä antua Hänet muaherran käsih suutittavakši. 21Miehet kyšyttih Iisussalta:

«Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat ta opaššat oikein. Šie et kačo, ken on Šiun ieššä, vain oikein opaššat Jumalan tietä. 22Šano, onko oikein vain ei, jotta myö makšamma keisarilla veroja?»

23Iisussa hokšasi hiän ounahuon ta šano heilä: «Mintäh työ kiušuatta Milma? 24Näyttäkkyä Miula dinarin raha. Kenen kuva ta kenen nimi šiinä on?» 25Hyö vaššattih: «Keisarin». Šiih Iisussa šano: «Ka niin antakkua keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu».

26Hyö ei šuatu Iisussua šanoista kiini rahvašjoukon ieššä, vain kummekšittih Hänen vaštaušta, ta oltih iänettäh.

Kyšymyš kuollehista noušennašta

(Matv. 22:23-33; Mark. 12:18-27)

27Šiitä Iisussan luokši tuli saddukeita20:27 Saddukei kačo šelityštä Matv. 3:7., kumpaset šanotah, jotta kuollehet ei noušša. Hyö kyšyttih Häneltä:

28«Opaštaja, Moissei kirjutti meilä näin: ‘Kun mieš kuollou ta häneltä jiänöy naini, a lašta ei, niin hänen vellen pitäy ottua leški naisekšeh ta šuaha vainualla jälkiläini’. 29Oli šeiččemen velleštä. Vanhin akottu ta kuoli eikä häneltä jiänyn lašta. 30Šiitä toini otti lešen naisekšeh ta niise kuoli, 31šen jälkeh kolmaš, ta kaikki šeiččemen vuorotellein. Kaikki hyö kuoltih, keltänä ei jiänyn lapšie. 32Viimesekši kuoli nainiki. 33Konša kuollehet nouššah, kenen naini hiän šilloin on? Hiänhän oli kaikkien šeiččemen naisena.»

34Iisussa vaštasi heilä: «Täššä ajašša ihmiset akotutah ta männäh miehellä. 35Ka tulijašša ajašša ne, kenet on kačottu kuollehista noušomiseh kelpuaviksi, ei enämpi akotuta eikä männä miehellä. 36Hyö enämpi ei voija kuolla, šentäh kun ollah niin kuin anhelit. Hyö ollah Jumalan lapšie, Jumala kun on noššattan hiät kuollehista. 37Moissei niise tovistau, jotta kuollehet eleyvytäh. Pakinašša palajašta penšahašta hiän šanou, jotta Hospoti on Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala. 38Ei Hiän ole kuollehien Jumala, vain elävien. Hänen ieššä kaikki ollah elävie, neki, ket jo kuoltih.»

39Šiitä eryähät sakonanopaštajista šanottih: «Hyvin šanottu, Opaštaja». 40Tämän jälkeh enämpi kenkänä ei ruohtin kyšyö Häneltä mitänä.

Tuavitan poikako vain Tuavitan Hospoti?

(Matv. 22:41-46; Mark. 12:35-37)

Šiitä Iisussa kyšy heiltä: 41«Mintäh ihmiset šanotah, jotta Hristossa on Tuavitan poika? 42Tuavittahan iče šanou Häntä Psalmien kirjašša omakši Hospotiksi:

– Taivahaini Hospoti šano Miun Hospotilla:

Issu Miun oikiella puolella,

43kuni Mie lyön muah Šiun viholliset,

panen hiät Šiun jalkojen alla.

44Täššä Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotiksi. Miteinpäš Hiän šilloin voit olla Tuavitan poika?»

Varokkua sakonanopaštajie!

(Matv. 23:1-36; Mark. 12:38-40)

45Kaiken rahvahan kuullen Iisussa šano omilla opaššettavilla: 46«Varokkua sakonanopaštajie! Hyö mielelläh kävelläh pitissä sviitkoissa ta ollah hyvilläh, konša heitä tervehitäh linnan pihoilla. Sinagogašša hyö mielelläh issutah enšimmäisellä rivillä ta pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla. 47Ka hyö še viijäh leškilöiltä talot ta moliuvutah pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovempi suutu hyö šuahah.»