Uuši Šana vienankarjalakši (KAR11)
10

Iisussa toimittau šeiččemenkymmentä opaššettavua ruatoh

(Matv. 11:20-24)

101Šen jälkeh Hospoti valičči vielä šeiččemenkymmentä opaššettavua. Hiän toimitti hiät kakšittain mänömäh ieltäpäin joka linnah ta kyläh, kunne Hänellä Ičellä oli mieli männä. 2Hiän šano heilä: «Vil'l'ua on äijän, vain leikkuajie on vähän. Šentäh molikkua elon Isäntyä, jotta Hiän työntäis ruatajie elonkorjuuh. 3Mänkyä, Mie työnnän tiät kuin lampahat hukkien keškeh. 4Elkyä ottakkua matkah rahua, elkyä sumččua elkyäkä jalaččie. Matatešša elkyä piettykkyä pakajamah kenenkänä kera. 5Mih taloh mänettä, šanokkua enšin: ‘Rauha tällä talolla’. 6Kun šielä ollou rauhanarvoni ihmini, tiän rauha jiäy hänellä. A kun šielä ei olle šemmoista ihmistä, tiän rauha myöštyy teilä. 7Jiäkyä šiih taloh, šyökyä ta juokua, mitä teilä taritah, šentäh kun ruataja on tienannun oman palkan. Elkyä muutelkua talošta toiseh.

8Konša työ tuletta linnah, missä tiät otetah vaštah, šyökyä šitä, mitä teilä annetah. 9Parentakkua šen linnan läsijie ta šanokkua ihmisillä: ‘Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän lähellä’. 10A kun työ tulletta linnah, missä teitä ei oteta vaštah, mänkyä šen linnan pihoilla ta šanokkua: 11‘Tiän linnan pölynki, mi tarttu miän jalkoih, myö puissallamma teilä jälelläh. Kumminki tietäkkyä, jotta Jumalan Valtakunta on jo tullun lähellä!’ 12Šen šanon teilä, jotta suutupäivänä Sodomiki piäšöy vähemmällä kuin še linna.»

13«Voi šilma, Horasinin linna! Voi šilma, Vifsaidan linna! Kun Tiirašša ta Sidonissa ois luajittu ne šuuret ruavot, kumpasie tiän pihoilla luajittih, niijen eläjät ois jo ammuin šuoriuvuttu värččivuatteih. Hyö ois issuttu tuhkašša, jätetty riähäššä elämini ta kiännytty Jumalan puoleh. 14Šentäh suutupäivänä Tiira ta Sidoni piäššäh vähemmällä kuin työ, Horasini ta Vifsaida. 15Ta šieki, Kapernaumin linna, smietitkö, jotta šiut taivahah ylennetäh? Alaš šiut luuvvah, alaš tuonelah šuate!

16Še, ken teitä kuuntelou, kuuntelou Milma. Ken kieltäytyy teistä, kieltäytyy Miušta. A ken Miušta kieltäytyy, kieltäytyy Miun Työntäjäštä.»

Šeiččemenkymmentä opaššettavua myöššytäh

17Ne šeiččemenkymmentä opaššettavua myöššyttih hyvillä mielin ta šanottih: «Hospoti, piessatki totellah meitä, kun myö käšemmä niitä Šiun nimellä». 18Iisussa šano heilä: «Mie nävin, mitein šaatana kirposi taivahašta kuin tulenisku. 19Mie annoin teilä vallan talluo kiärmehie ta skorpionija ta annoin vallan kaiken vihollisvoiman piällä – eikä ole mitänä, mi vois luatie teilä pahua. 20No elkyä šitä iloilkua, jotta piessat totellah teitä, vain iloilkua šitä, jotta tiän nimet on kirjutettu taivahan kirjah.»

Iisussa ylentäy Taivahaista Tuattuo

(Matv. 11:25-27; 13:16-17)

21Šilloin Pyhä Henki täytti Iisussan mielihyvällä, ta Hiän šano: «Tuatto, taivahan ta muan Hospoti! Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie peitit nämä as's'at viisahilta ta järköviltä ta näytit ne lapšen moisilla. Tämän Šie, Tuatto, kačoit hyväkši.»

22Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano: «Tuattoni on antan kaiken Miun valtah. Poikua ei tiijä kenkänä toini kuin vain Tuatto, eikä Tuattuo tiijä kenkänä toini kuin vain Poika ta še, kellä Poika tahtou Hänet ilmottua.»

23Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano vain heilä: «Ošakkahat ollah ne šilmät, kumpaset nähäh šitä, mitä työ niättä! 24Mie šanon teilä: monet Jumalan viessintuojat ta čuarit ois tahottu nähä šitä, mitä työ niättä, vain ei nähty, ta kuulla šitä, mitä työ kuuletta, vain ei kuultu.»

Hyväšiämini samarijalaini

25Yksi sakonanopaštaja tahto šuaha Iisussan šanoista kiini ta kyšy Häneltä: «Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» 26Iisussa vaštasi hänellä: «Mitä Sakonašša šanotah? Mitä šie iče šieltä luvet?» 27Mieš vaštasi: «Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš koko šytämeštäš, kaikella henkelläš, kaikin voimin ta kaikella mielelläš, ta tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš». 28Iisussa šano hänellä: «Rua niin, šilloin šuat elyä».

29Sakonanopaštaja tahto näyttyä, jotta hiän eläy Sakonan käškyjen mukah, ta kyšy Iisussalta: «A kenpä on miun lähimmäini?»

30Šiih Iisussa vaštasi: «Mieš matkasi Jerusalimista Jerihonih ta joutu rosvojen käsih. Ne ryöššettih häneltä vuattiet, lyötih häntä ta mäntih männeššäh, a hänet jätettih puolikuollehena venymäh mualla. 31Šitä šamua tietä myöte šattu tulomah pappi. Nähtyö piekšetyn hiän šiirty tien toisella puolella ta jatko matkua. 32Šamoin ruato leeviläini, kumpani niise tuli šiih paikkah. Kun hiän näki miehen, hiänki mäni kyličči tien toista puolta. 33Šiitä tuli eryäš samarijalaini, kumpani niise matkasi šamua tietä. Kun hiän tuli šiih paikkah ta näki miehen, hänen tuli suali häntä. 34Hiän mäni miehen luo, kuato viinua ta šiemenvoita hänen huavoih, šito ne ta nošti miehen oman oslah šelkäh. Šiitä hiän vei miehen matkuštajataloh ta hoiti häntä. 35Toisena päivänä, konša samarijalaini oli lähöššä, hiän otti kakši dinarie, anto ne matkuštajatalon isännällä ta šano: ‘Pie huolta täštä mieheštä. A kun šiulta männöy enämmän rahua hänen tähen, mie kyllä annan lisyä, konša tulen jälelläh.’ 36Ken näistä kolmešta on šiun mieleštä lähimmäini šillä, ken joutu rosvojen käsih?» 37Sakonanopaštaja šano: «Ka še, ken šaleičči häntä». Iisussa šano hänellä: «Mäne ta rua šieki šamoin».

Marppa ta Muarie

38Iisussa aštu iellähpäin omien opaššettavien kera ta mäni yhteh kyläh. Šielä Marppa-nimini naini otti Hänet hyvin vaštah. 39Marpalla oli čikko, Muarie. Muarie istu Iisussan jaloissa ta kuunteli, mitä Hiän pakasi. 40A Marppa häyrysi šuahakšeh kostitušta. Hiän tuli Iisussan luo ta šano: «Hospoti, etkö Šie yhtänä välitä, jotta miun čikko jätti kaikki hommat miula? Šano, jotta hiän auttais milma.» 41Vain Iisussa vaštasi hänellä: «Marppa, Marppa, šie huolehit ta hermoštelet monešta as's'ašta. 42A tärkie on vain yksi. Muarie valičči hyvän ošan, eikä šitä oteta häneltä pois.»

11

Iisussa opaštau moliutumah

(Matv. 6:9-13; 7:7-11)

111Kerran Iisussa oli moliutumašša. Molinnan jälkeh yksi Hänen opaššettavista šano: «Hospoti, opašša miät moliutumah, niin kuin Iivanaki opašti omie opaššettavieh».

2Iisussa šano heilä: «Konša moliuvutta, šanokkua näin:

Miän Taivahaini Tuatto!

Pisykkäh pyhänä Šiun nimi.

Tulkah Šiun Valtakunta.

Käykäh Šiun tahtuo myöte

šamoin muan piällä,

niin kuin käyt taivahašša.

3Anna meilä aina miän jokapäiväni leipä.

4Ta prosti meilä miän riähät,

šentäh kun myöki prostimma jokahista,

ken on meilä velašša.

Eläkä šuata meitä muanitukšeh,

vain piäššä miät juavelista.»

5Iisussa šano vielä: «A kun kävis näin: kennih teistä mänöy kešellä yötä tovarissan luo ta šanou: ‘Velli hyvä, anna miula laihinah kolme leipyä. 6Miun tovarissa tuli loittuota, a miula ei ole mitänä stolalla pantavua.’ 7A še toini vaštuau talošta: ‘Jätä miut rauhah. Ovi on šalvattu, ta mie olen jo makuušijalla lapšien kera. En voi noušša antamah šiula mitänä.’ 8Šen šanon teilä: vaikka hiän ei nousis antamah leipyä tovarissana olleššah, niin kumminki hiän noušou ta antau šentäh, kun še kyšyjä iellähki kopistau. Ta hiän antau niin äijän, kuin še kopistaja tarviččou.

9Ka niinpä Mieki šanon teilä: kyšykkyä, niin teilä annetah. Eččikkyä, niin löyvättä. Kopistakkua, niin teilä avatah. 10Niätšen joka kyšyjä šuau, eččijä löytäy ta kopistajalla avatah. 11Onko ken teistä šemmoni tuatto, ken antau pojallah kiärmehen, konša poika kyšyy häneltä kalua? 12Tahi antau pojallah skorpionin, konša hiän kyšyy jiäliččyä? 13Kun kerran työ, pahat ihmiset, šuatatta antua omilla lapšilla hyvie lahjoja, niin varmašti tiän Taivahaini Tuatto antau Pyhän Henken niillä, ket Šitä Häneltä kyšytäh.»

Iisussa ta velsevuli

(Matv. 12:22-30; Mark. 3:20-27)

14Kerran Iisussa ajo piessan mykäštä mieheštä. Kun piessa läksi, mykkä mieš rupesi pakajamah. Ihmiset oltih kummissah. 15Muutomat kuitenki šanottih: «Velsevulin11:15 Velsevuli kačo šelityštä Matv. 10:25., iče piäpiessan, voimalla Hiän ajau piessoja pois». 16A toiset tahottih kiušata Iisussua ta vuajittih, jotta Hiän näyttäis heilä merkin taivahašta.

17Iisussa tiesi, mitä näillä ihmisillä oli mieleššä. Hiän šano: «Kun valtakunta jakautunou keškenäh šotijih joukkoloih, še häviey. Šamoin käyt talolla, kun šen väki jakautunou. 18Kun šaatana šotinou iččieh vaštah, miteinpäš hänen valtakunta šilloin šäilyis? Työ šanotta, jotta Mie velsevulin voimalla ajan piessoja ihmisistä. 19No kun mie ajanen piessoja ihmisistä velsevulin voimalla, niin kenenpäš voimalla teikäläiset niitä ajetah pois? Eiköš Jumalan voimalla? Heistä työ niättä, mitein viäräššä oletta. 20No a kun Mie Jumalan šormella ajanen pois piessoja, šilloinhan Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän luo.

21Kun väkövä mieš aštalojen kera vahtuau omua taluoh, šilloin hänen hyvyset ollah turvašša. 22A kun hänen piällä hyökännöy vielä väkövämpi mieš, še voittau hänet. Šiitä ottau häneltä aštalat, kumpasih hiän luotti, ta jakau häneltä anaššetut šualehet. 23Ken ei ole Miun puolella, še on Milma vaštah; ken ei keryä Miun kera, še hajottau.»

Piessat vallatah tyhjä ihmini

(Matv. 12:43-45)

24«Konša piessa lähtöy pois ihmiseštä, še kävelöy vejettömissä paikoissa ta eččiy levähyššijua, vain ei löyvä. Šilloin še šanou: ‘A myöššynpä mie kotihini, mistä läksin’. 25Kun še tulou jälelläh, niin näköy, jotta koti on pyyhitty ta pantu hyväh kuntoh. 26Šiitä še mänöy ta ottau matkahah šeiččemen muuta piessua, vielä pahempua kuin hiän iče. Ne männäh šiih ihmiseh ta eletäh häneššä. Näin šen ihmisen elämä tulou vielä pahemmakši, mitä še ennein oli.»

Ken on ošakaš?

27Kun Iisussa pakasi näin, yksi naini rahvašjoukošta karjahti Hänellä: «Ošakaš on še Muamo, ken kanto Šilma ta imetti Šiut!» 28Šiih Iisussa šano: «Vielä ošakkahammat ollah ne, ket kuullah Jumalan šana ta eletäh šen mukah».

Joonan merkki

(Matv. 12:38-42)

29Kun rahvašta keräyty aina vain enämmän, Iisussa alko paissa heilä näin: «Tämän ajan ihmiset ollah pahat. Hyö vuajitah merkkie, vain heilä ei anneta muuta merkkie kuin Joonan merkki. 30Niin kuin Joona oli merkkinä Ninevin eläjillä, šamoin on Ihmisen Poikaki merkkinä tällä ihmispolvella. 31Suutupäivänä šuven čarovna noušou kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutiu šen viäräpiäkši. Hiän kun tuli muailman rannoilta šuate kuuntelomah Solomonin viisahutta, a täššä teilä on šuurempi kuin Solomoni! 32Suutupäivänä Ninevin eläjät nouššah kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutitah še viäräpiäkši. Joonan pakinojen jälkeh hyö kiännyttih riähistä Jumalan puoleh, a täššä teilä on šuurempi kuin Joona!»

Šilmä on runkon lamppu

(Matv. 5:15; 6:22-23)

33«Ei kenkänä šytytä lamppuo ta šiitä pane šitä peittoh tahi aštien alla. Korkiella paikalla še pannah, jotta pirttih tulijat nähtäis valo. 34Šiun šilmät ollah šiun runkon lamppu. Kun šiun šilmät oltaneh tervehet, šilloin koko šiun runko on täyši valuo. A kun ne oltaneh kipiet, šilloin šiun runko on pimietä täyši. 35Varo, jotta še valo, mi on šiušša, ei ois pimietä. 36No kun koko šiun runko ollou valuo täyši, eikä šiinä olle yhtäkänä pimietä paikkua, še on šilloin kokonah valon täyttämä, aivan kuin šilma valottais kirkaš lamppu.»

Iisussa viärittäy farisseiloita ta sakonanopaštajie

(Matv. 23:1-36; Mark. 12:38-40; Luk. 20:45-47)

37Konša Iisussa oli opaštamašša, eryäš farissei kučču Hänet luokšeh verolla. Iisussa mäni šinne ta istuutu stolah. 38Farissei kummekši, kun näki, jotta Iisussa ei peššyn käsie šyönnin iellä. 39No Hospoti šano hänellä: «Työ farisseit še puhissatta piältä päin mal'l'an ta staučan, a tiän šiämet ollah täytenäh ahnehutta ta pahutta. 40Mielettömät! Eikö še, ken loi piälyššän, luonun šiämyštyäki? 41Antakkua köyhillä še, mitä on tiän mal'l'ašša, ta šiitä teilä kaikki on puhašta.

42Voi teitä, farisseit! Työ annatta Sakonan käšyn mukah Jumalalla kymmenennen ošan kaikista makuheinistä, vain että välitä oikeuvešta ettäkä tykkyä Jumalua. Šemmosinahan tiän pitäis olla, eikä ni kymmenennen ošan antamista pitäis unohtua. 43Voi teitä, farisseit! Työ tykkyättä istuo parahilla paikoilla sinagogoissa ta oletta hyvillänä, kun ihmiset pihoilla tervehitäh teitä. 44Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Pyhiksi luatiutujat! Työ oletta niin kuin muatunehet kalmat, kumpasie ihmiset tietämättä tallotah11:44 Ušottih, jotta ihmini pakanoittuu, kun šattunou košettamah kalmua.

45Šiitä yksi sakonanopaštajista šano Iisussalla: «Opaštaja, näin pakajamalla Šie šatatat meitä». 46Šiih Iisussa šano: «Voi teitä, sakonanopaštajat! Työ panetta ihmisien harteilla takkoja, kumpasie on jykie kantua. A iče että šormiekana liikahuta jotta auttua heitä. 47Voi teitä! Työ panetta muistopaččahie Jumalan viessintuojien hauvoilla, vaikka tiän tuatot še hiät tapettih. 48Näin työ näytättä, jotta tiijättä ta hyväkšyttä šen, mitä tiän tuatot ruattih: hyö tapettih Jumalan viessintuojat, a työ panetta heilä muistopaččahie. 49Šentäh Jumalan Viisahuš onki šanon näin: ‘Mie toimitan heijän luo Jumalan viessintuojie ta apostolija, yksie hyö tapetah, toisie ajetah pois’. 50Šentäh tämä ihmispolvi joutuu vaštuamah kaikkien viessintuojien vereštä, mi on valutettu muailman luatimisešta šuate, 51Avelin vereštä alkuan alttarin ta jumalankojin välissä tapetun Saharein vereh šuate. Mie šanon teilä, jotta tämä nykyjäh eläjä ihmispolvi joutuu makšamah täštä kaikešta.

52Voi teitä, sakonanopaštajat! Työ ottija tiijon avuamen. Iče että tahton männä šiämeh Jumalan Valtakuntah, ta niitäki, ken tahto männä, että piäštän.»

53Iisussan paissešša sakonanopaštajat ta farisseit ruvettih vihasešti kyšelömäh Häneltä kaikenmoisista as's'oista. 54Hyö tarkkah kuunneltih Hänen pakinoja, šentäh kun reistattih šuaha Häntä šanašta kiini, jotta šiitä voitais viärittyä Häntä.

12

Iisussa varottau pyhäkši luatiutumisešta

(Matv. 10:26-27)

121Šillä aikua keräyty tuhanšittain rahvašta, niin jotta ihmiset jo tallottih toisieh. Iisussa alko paissa opaššettavillah. Hiän šano: «Varokkua farisseijen hapatušta, Mie tarkotan pyhäkši luatiutumista. 2Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis tietoh. 3Min työ šanotta pimieššä, še kuullah päivän valošša. Mitä työ čuhutatta nellän šeinän šiämeššä, še karjutah katolta kaikkien kuullen.»

Ketä pitäy varata?

(Matv. 10:28-31)

4Šiitä Iisussa šano: «Mie šanon teilä, vellet: elkyä varakkua niitä, ket tapetah ihmisen runko, a mitänä šen enämpyä ei voija ruatua. 5Kuulkua, ketä tiän pitäy varata: varakkua Jumalua, kumpasella ihmisen tapettuo on valta luuvva hänet uatuh. Šanon vieläki, jotta Häntä tiän pitäy varata.

6Kahella hienolla rahalla šuau viisi varpuista, niin vet? Kumminki yhtänä niistä Jumala ei unoha. 7Tiän joka tukkaki on luvettu. Niin jotta elkyä varakkua. Olettahan työ arvokkahampie kuin kaikki varpuset.»

Ei pie kieltäytyö Iisussašta ihmisien ieššä

(Matv. 10:32-33; 12:32; 10:19-20)

8Iisussa jatko: «Mie šanon teilä: ken šanou ihmisien ieššä, jotta on Miun oma, šitä Ihmisen Poikaki šanou omakšeh Jumalan anhelien ieššä. 9Vain ken kieltäytyy Miušta ihmisien ieššä, šiitä Mieki kieltäyvyn Jumalan anhelien ieššä. 10Jokahista, ken pakajau pahua Ihmisen Pojašta, prostitah. Vain ken pakajau pahua Pyhäštä Henkeštä, šitä ei prostita. 11Ta kun teitä viijäh sinagogoih ta rahvahan piämiehien ta muijen vallašša olijien eteh, niin elkyä huolehtikkua šiitä, mitein puolistautuo ta mitä paissa. 12Pyhä Henki neuvou teitä, mitä šilloin pitäy šanuo.»

Peittopakina mielettömäštä pohatašta

13Eryäš mieš rahvašjoukošta šano Iisussalla: «Opaštaja, šano miun vellellä, jotta hiän jakais miun kera tuaton jättämän perinnön». 14Iisussa šano miehellä: «Kuulehan šie, onko Miut pantu teitä suutimah tahi tiän perintöriitoja šelittämäh?» 15Šiitä Hiän šano kaikilla: «Kaččokkua, jotta varotta kaikennäköistä ahnehutta, šentäh kun ihmisen elämä ei riipu šiitä, kuin äijän hänellä on hyvyttä».

16Iisussa šano heilä peittopakinan: «Oli pohatta mieš, kumpasen pellot kašvettih hyvin. 17Mieš mietti ičekšeh: ‘Mitähän mie ruatasin? Ei ole minne korjata vuuvven tulo.’ 18Ta Hiän piätti: ‘Otan ta puran entiset aitat ta luajin šuuremmat. Niih vejän kaikki vil'l'at pellolta ta panen muut hyvyset. 19Šiitä šanon ičelläni: Nyt šiula on äijän eluo monekši vuuvvekši. Voit levähellä, šyyvvä, juuvva ta iloilla.’ 20Vain Jumala šano hänellä: ‘Hupakko! Tänä yönä šiun henkie tullah käymäh. Kellä jiäy kaikki, mitä šie olet kerännyn?’

21Näin käyt jokahisella, ken keryäy hyvysie ičelläh, a kellä ei ole taivahallista uarrehta Jumalalta.»

Jumala huolehtiu meistä

(Matv. 6:25-34, 19-21)

22Iisussa šano omilla opaššettavillah: «Šentäh šanon teilä, elkyä huolehtikkua omašta henkeštä, šiitä, mitä šöisijä. Elkyä huolehtikkua omašta runkošta, šiitä, mitä piällä panisija. 23Onhan henki enämmän kuin ruoka, ta onhan runko enämmän kuin vuattiet. 24Kaččokkua korppija: ei hyö kylvetä eikä leikata, ei heilä ole aittoja eikä varaštoja, ta kuitenki Jumala šyöttäy heitä. Olettahan työ äijyä kallehemmat kuin linnut! 25Kenpä teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä vaikka hoti kyynärän verran? 26Kun kerran näinki pieni as's'a ei ole tiän vallašša, niin mintäh huolehitta muušta?

27Kaččokkua kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata eikä kesrätä. Mie šanon teilä, kuitenki iče Solomoni kaikešša omašša loissoššah ei šuoriutun niin kuin tuommoni kukka. 28Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset!

29Niin jotta elkyä eččikkyä, mitä ois šyyvvä tahi juuvva. Elkyä šemmosista huolehtikkua. 30Tätä kaikkie šuahuššetah muailman rahvahat. Ka tiän Tuatto kyllä tietäy, jotta työ tarvičetta tätä kaikkie. 31Eččikkyä Hänen Valtakuntua, šiitä kaikki tämäki teilä annetah.

32Elkyä varakkua, vaikka teitä on vähän. Tiän Tuatto kaččo hyväkši antua teilä Valtakunnan.

33Myökyä, mitä teilä on, ta antakkua rahat köyhillä. Hommakkua ičellänä kukkarot, kumpaset ei tyhjetä. Keräkkyä taivahih uarreh, kumpani ei hävie. Šinne rosvo ei piäše šitä koškomah, eikä koi šitä šielä leikkua. 34Missä on tiän uarreh, šielä on tiän šytänki.»

Isäntyä vuottaja paššari

(Matv. 24:42-51)

35«Olkua aina valmehina: olkah teilä vuattiet vyöllä šivottuna ta lamput palamašša. 36Olkua niin kuin paššarit, kumpaset vuotetah isäntyä häistä. Hyö ollah valmehina avuamah ovi heti, kun hiän tulou ta kopistau. 37Ošakkahat ollah ne paššarit, kenet isäntä löytäy valvomašta, konša tulou. Šanon teilä toven: isäntä šitou vuattiet vyöllä, kuččuu hiät stolah ta rupieu paššuamah heitä. 38Ošakkahat ollah nuo paššarit, kun isäntä löytänöy hiät valvomašša, tulkah hiän keškiyöllä tahi lähempänä päivän noušuo.

39Tiettäväini, kun isäntä tietäis, mih aikah tulou rosvo, hiän valvois eikä antais šen murtautuo taloh. 40Olkua työki valmehina, šentäh kun Ihmisen Poika tulou šemmoseh aikah, konša työ että tiijä vuottua.»

41Šiitä Petri šano: «Hospoti, meitäkö tarkotat tällä peittopakinalla, vain kaikkie?»

42Iisussa vaštasi: «Olkua niin kuin varma ta viisaš konnunhoitaja, kumpasen isäntä panou paššarijoukon piämiehekši, jotta hiän ajallah antais heilä vil'l'a-annokšet. 43Ošakaš on še konnunhoitaja, kumpasen isäntä kotih tultuo löytäy näin ruatamašša! 44Šanon teilä toven: isäntä panou hänet kaikkien omien hyvysien kaččojakši.

45Konnunhoitaja voit kuitenki miettie ičekšeh: ‘Isäntä ei rutto tule’. Šiitä hiän rupieu lyömäh paššarija ta paššarityttöjä, ta iče šyöy, juou ta juopottelou. 46Ka isäntä tulouki šinä päivänä, kumpasena konnunhoitaja ei vuota, ta šillä tunnilla, kumpaista hiän ei tiijä, ta lyöy šen miehen kuolijakši. Ta niin šillä miehellä tulou šama oša kuin niillä, ket ei ušota.

47Paššari, kumpani tietäy, mitä isäntä tahtou, vain ei rua isännän mielen mukah, šitä äijälti lyyvväh. 48No še paššari, ken tietämättä ruatau šemmoista, mistä pitäis ruoškie, šitä vähemmän lyyvväh. Kellä on äijän annettu, šiltä äijän kyšytäh, ta kellä on äijän ušottu, šiltä äijän vuajitah.»

Ei rauha, vain riita

(Matv. 10:34-36)

49«Tulta Mie tulin tuomah muan piällä – ta kyllä Miun himottais, jotta še ois jo šyttyn palamah! 50Miun pitäy vielä keštyä käršimykšien kaššanta – ta mimmosešša ahissukšešša Mie olen šini, kuni en ole piäššyn šiitä läpi! 51Smietittäkö, jotta Mie tulin tuomah rauhua muan piällä? En šuinki rauhua, vain riitua! 52Täštä lähtien šaman perehen väki jakautuu: viiještä kolme on kahta vaštah, ta kakši kolmie vaštah. 53Tuatto on poikuah vaštah, poika tuattuoh vaštah; muamo on tytärtäh vaštah, tytär muamuoh vaštah; muamakka on min'n'ua vaštah, min'n'a muamakkua vaštah.»

Ajan merkit

(Matv. 16:2-3; 5:25-26)

54Šiitä Iisussa šano rahvašjoukolla: «Konša työ niättä, jotta länneštä noušou pilvi, niin työ šamašša šanotta: ‘Tulou vihma’, ta niin tulouki. 55Tahi konša tuulou šuvešta päin, työ šanotta: ‘Tulou kuuma šiä’, ta niin tulouki. 56Pyhiksi luatiutujat! Muan ta taivahan merkkijä työ kyllä maltatta lukie, vain miteinpä että tiijä, mityš aika nyt on?

57Mintäh työ että jo iče piätä, mi on oikein? 58Kun ken pannou šiut suutuh, ta työ oletta mänöššä šinne, niin jo matatešša kuottele kaikin keinoin luatie šovinto hänen kera. Muitein hiän viey šiut sut'jan luo, sut'ja antau šiut vahilla, a še šalpuau šiut tyrmäh. 59Šen šanon, jotta šieltä šie et piäše, kuni et makšane kaikkie viimeistä hienuo rahua myöte.»